KÄSIN KUDOTUT LUMIHIUTALE -PYYHKEET

Kudoin äidilleni toissa jouluna lahjaksi Lumihiutale-kaitaliinat ja viime jouluna hän sai liinoihin sopivan Lumihiutale-pyyhkeen. Meillä oli koulussa tietokoneohjatuissa kangaspuissa lumihiutaleloimi, josta kudoimme opiston myymälään pyyhkeitä. Kudoin loimesta itselleni pari pyyhettä, joista toisen sai äitini. 

 

Loimilankana näissä on luonnonvalkoinen puuvillapellava ja punaisessa pyyhkeessä kuteena samaa, itse värjäämääni aivina 8  -pellavalankaa, jolla kudoin aikaisemmin kaitaliinat. Musta kude on taas saamaani pellavaa, jonka seassa saattaa olla vähän puuvillaa. Se oli mielestäni paljon pehmeämpää kuin täyspellava.

 

 

Muistan miten haastavaa lumihiutalekuvion kutominen pari vuotta sitten oli! Lumihiutaletta kudotaan kahdeksalla polkusella ja varrella ja kuvio on niin pitkä, etten sitä oppinut ulkoa. Jouduin laskemaan polkusia, että kudoin kuviota oikein. Nyt kun loimi oli tietsikkapuissa, tietokone huolehti että poljenta eteni oikein. Puiden alla oli yksi pedaali, jota polkaisemalla tietokone vaihtoi seuraavaan viriöön. Käsittömän helppoa!!! Tietsikoilla kutoessa ei tarvinnut miettiä, että teenkö polkuvirheitä. Piti vain muistaa korjauksen jälkeen ottaa pakki päältä pois tai lähdin kutomaan pakilla.

 

Valmiit pyyhkeet huolittelun jälkeen päärmäsin ja ompelin niihin ripustuslenkin. Ilmeisesti lahjan valmistelut ovat menneet viime tinkaan, kun nämä kuvat valmiista pyyhkeistä olen ottanut jouluaattona! Sattuuhan sitä...

 

Jos haluat käydä katsomassa lumihiutale-kaitaliinoja, jotka kudoin aikaisemmin, tässä linkki:
Kudottu Lumihiutale-kaitaliina.

 

Mukavaa viikonloppua! Nähdään taas ensi viikonloppuna. Ajattelin silloin esitellä virkattuja sukkia.

KOUKUTUT LAPASET

 

Tervehdys pitkästä aikaa! Pahoitteluni, että blogitaukoni venyi kuukaudesta hieman pidemmäksi. Opiskelu, työt ja perhe-elämä vievät oman aikansa ja valitettavasti blogi oli se, josta jouduin tinkimään. Minulla on täällä puolen vuoden virkkaukset, kudonnat ja muut käsityöt odottamassa esittelyä, joten sen suuremmitta puheitta alan purkaan kasaa. Ajattelin aloittaa näillä ihanilla koukutuilla lapasilla, jotka juuri tein. 

 

Opettelin viime vuonna koukkuamista, kun yksi virkkauskurssilaisistani halusi oppia sen. Parin koetilkun jälkeen koukkusin itselleni mustasta ja mesiangervolla värjätystä seiskaveikasta lapaset. Vasta kun ensimmäinen lapanen oli valmis, huomasin, että koukutessa pitäisi käyttää numeroa isompaa koukkua, mitä normaalisti käyttää. Tein ne tietysti pienemmällä ja nämä suorastaan seisovat pystyssä. Malli oli niin ihanan helppo, että tein vielä toisetkin samanlaiset isälleni joululahjaksi. Isän lapaset osasin jo tehdä oikean kokoisella koukulla ja niistä tuli hieman pehmeämmätkin.

 

 

 

Olen pitämässä virkkauskurssia, jonka aiheena on erilaiset virkkaustekniikat ja yksi opeteltavista tekniikoista on koukkuaminen. Tarvitsin kurssille mallin, jossa näkyy selvästi miten värinvaihto näkyy koukutussa pinnassa. Tein seiskaveikan jämistä itselleni super ihanat lapaset! Näistä tuli niin herkut, että oikein odotan, että saan nämä käyttöön! 

 

 

Tein lapasiin vähän lyhyemmät varret kuin ohjeessa ja toisin kuin ohjeessa sanotaan, tein lapaset toistensa peilikuvana. Peukalot ovat niissä vähän eri kohdissa eli molemmissa lapasissa kerroksen vaihtumiskohta on kämmensyrjän kohdalla. Lapasia koukutaan spiraalina, joten kerroksen vaihtumiskohta näkyy värinvaihtumisena. Kun se on molemmissa lapasissa sivussa, se ei tällöin osu silmään niin herkästi. 

 

Lapasten ohje on Meillä Kotona -sivustolta ja se on tehty Novitan seiskaveikkalle. Tein lapaset ohjeen mukaisella silmukkamäärällä ja käytin myös isompaa koukkua kuin mitä käyttäisin normaalisti, mutta nämä ovat aika napakat kädessä. Nyt jos tekisin itselleni vielä kolmannet, niin tekisin alkuun vähän enemmän silmukoita. Varmasti vain pari ylimääräistä silmukkaa riittää.

Jos haluat koukuta lapaset, ohjeen löydät täältä: Meillä kotona -sivustolle. Jos koukkuaminen kirjallisen ohjeen mukaan ei suju, Youtubesta löytyy samanlaisten koukuttujen lapasten video-ohje suomeksi.

 

 

Mukavaa viikonloppua ja aurinkoisia kevätpäiviä! Nähdään taas viikon päästä! 

 

ARTESAANIOPINTOJA POIKKEUSAIKANA

Tämä kevät on ollut hyvin poikkeuksellinen. Se syöpyy varmasti ihmismuistiin pitkiksi ajoiksi. "Tiedät kyllä mikä" pisti maailman kiinni. Koulut suljettiin, Uusimaa eristettiin ja ihmiset vetäytyivät kotioloihin. Elimme keväällä aikoja, jollaisia ei oltu koskaan koettu - ei edes sota-aikana.

Aloitin viime  syksynä kudonnan artesaaniopinnot. Osana opintoja kuuluu töiden dokumentointi ja digitaalisen sisällön tuottaminen. Koska tämän kevään tapahtumat vaikuttavat väkisin opintoihini, tämä postaus tulee olemaan osa opinnäytetyötäni.

SIIRTYMINEN ETÄOPETUKSEEN

Ammattiopisto Tavastia siirtyi maaliskuun puolivälissä hallituksen päätöksen myötä etäopetukseen. Meillä oli kesken villajakso ja työt jäivät keskeneräisinä puihin, kun jäimme kotiin. Kudonnanopettajamme lähetti meille opetusmateriaalin postitse ja piti oppitunnit Teamsin kautta. Opiskelimme parhaillaan neljä tuntia päivässä kudonnan teoriaa ja sidosoppia.  Koska minulla on alakouluikäiset lapset, jotka eivät pysty opiskelemaan ilman ohjausta, en voinut osallistua live-esityksiin vaan katsoin kaikki tunnit nauhoitteena.

Herätyskelloni soitti aamulla ajoissa, jotta ehdin katsoa yhden oppitunnin ennen lasten koulupäivää. Toisen tunnin katsoin iltapäivällä poikien ruutuaikana ja kolmannen illalla tai jonain toisena päivänä kuten viikonloppuna. Työt  ja kotityöt tein jossakin näiden koulutuntien välissä. Uskotko, että kahden kuukauden etäopetuksen jälkeen olin väsynyt! Todella väsynyt!

Poikkeusaika venyi, villajakso päättyi ja aloitimme pellavajakson kotioloissa. Olimme jo käyneet kaikki kursseihin liittyvät teoriat läpi, joten meille opetettiin myös sellaisia opintoja joita ei enää muuten opeteta mm. kutomista kaksilla varsilla ja kirjontaa. Kankaankudonta on haastava oppiaine etäopetuksessa, sillä vain harvalla on kangaspuut kotona. Kutomisen sijaan teimme muuta.

NAUHAT JA NYÖRIT

Tekstiiliartesaaniopintoihin kuuluu nauhojen ja nyörien tekeminen. Nämä normaalisti tehdään vasta toisena opintovuotena pujotukset ja poiminnat -kurssin yhteydessä, mutta nyt oli hyvä aika tehdä nämä. Pyöritin, solmin ja iskin yli 50 erilaista palmikkoa, nyöriä ja nauhaa. Osa nauhoista ja palmikoista on todella hienoja ja teen niitä varmasti jatkossakin, mutta osa tuli jo niin korvista, etten halua edes nähdä niitä. Lemppareitani oli mm. kirkonohjakset, isketyt nyörit ja pyöreät palmikot.

Näiden palmikoiden ja nyörien lisäksi meidän pitää tehdä myös mm. pirtanauhaa, vironvyötä ja lautanauhoja. Itse olen ne jo tehnyt vuoden alussa koululla, joten voin huokaista helpotuksesta, kun kaikki nämä nauhat on nyt tehtynä!

KIRJONTA

Kirjonta on kuulunut aikaisemmin artesaaniopintoihin, mutta opinto-ohjelman on tiivistämisen myötä kirjonta on jäänyt pois. Meidän vuosiryhmä on siis etuoikeuttu, sillä meille opetettiin kirjontaa. Olin alkuvuodesta tilannut kirjontaoppaat ja kirjontakehyksiä minulla oli omasta takaa. Olin siis enemmän kuin innoissani, että vihdoin pääsen harjoittelemaan tätä. 

Harjoittelimme pistoja ja kirjoimme koetilkun. Kirjonta kolahti niin, että olen tainnut joka päivä pistää piston jos toisenkin. Esittelen kirjontatöitäni vähän tarkemmin myöhemmin.

NÄYTTÖSUUNNITELMAN TEKOA

Teen jo tämän kesän aikana ensimmäisen näyttöni. Toika tarvitsee pirtakangaspuille ja kaksivartsisille kangaspuille näytekansiot ensi syksyn Suomen Kädentaidot -messuille, jos ne vain järjestetään. Sain koululta tietokoneen lainaan, jotta pääsin tekemään suunnitelmat Weavepoint-ohjelmalla.

Tein yli 40 erilaista palttina, ripsi ja panama mallia, joista kudon näillä näkymin 20 ensi tämän aikana. Tavoitteenani on, että saan mallit kudottua heinäkuun puoliväliin mennessä, jotta saan lomailla pari viikkoa ennen syyslukukauden alkua.

KAHDEKSI VIIKOKSI KOULUN PENKILLE

Palasimme vielä kahdeksi viikoksi koulunpenkille ennen kesälomia. Ammattiopisto oli lähes tyhjä. Siellä oli muutamia oppilaita mm. me kutojat. Meillä ei ollut enää teoriatunteja, mutta saimme kutoa keväällä kesken jääneet villatyöt valmiiksi. Uutta työtä en enää aloittanut, mutta viimeiset kaksi viikkoa oli lohduttava, sillä nyt saan elokuussa aloittaa puhtaalta pöydältä, kun töitä ole kesken.

Kuvittelin etäopiskelujakson aikana ehtiväni tekemään kaikkia rästihommia, ompelemaan itselleni mekkoja ja siivoamaan puoli taloa, mutta etäopiskeluun rankkuus yllätti minut täysin. Oppitunteja kuunnellessa virkkasin ja kirjoin, mutta ehdin koko kahden kuukauden aikana kutoa 20 cm pyyhettä kotona olevilla salonkipuillani. Villakurssin lopputyöni on tekemättä ja kaikki tämän kevään malli- ja koekudonnat, odottavat ensi syksyä ja koulujen alkua.

Ensi syksy jännittää! Mitä jos poikkeusolot jatkuvat? Kuinka suoriudun opinnoistani, jos emme pääse ensi syksynä normaalisti kouluun? Jos pääsemme aloittamaan koulun, kuinka ehdin kutoa kaikki pellavatyöni valmiiksi? Tiedän, että turhaan mietin asiaa, mutta silti se pyörii mielessäni.

VIRKKAUSVINKKI: NÄIN TEET HUOMAAMATTOMAN VÄRINVAIHDON

Usein kysytty kysymys virkkauskursseillani on se, että miten saan värinvaihdoista niin siistit. Yleisin oheistus on, että esimerkiksi isoäidinneliötä virkatessa kerrosta yhdistävä piilosilmukka virkataan seuraavan kerroksen värillä. Näin toki saat ihan hyvän lopputuloksen verrattuna siihen, että vaihtaisit väriä vasta kerroksen ensimmäisellä silmukalla, mutta on olemassa vielä parempi vaihtoehto. 

Itse opin tämän Bella Cocon Youtube-videolta vuosia sitten, enkä voi hehkuttaa tämän värinvaihdon siisteyttä ja huomaamattomuutta! Tämä oli yksi kymmenestä virkkausvinkeistäni, jotka julkaisin muutama vuosi sitten ja suosittelen kokeilemaan tätä. Uskon, että kun opit tämän helpon tavan vaihtaa väriä, et enää tee sitä muulla tavoin.

Tässä on sinulle kuvalliset ohjeet, miten saat kerroksen vaihtumisista siistit. Otin tähän esimerkiksi isoäidinneliön, mutta itse käytän tätä melkein jokaisessa työssä mm. viimeksi esittelemäni v-silmukoilla virkattu narureppu on tehty tätä värinvaihtoa käyttämällä. 

SIISTI VÄRINVAIHTO ISOÄIDINNELIÖTÄ VIRKATESSA

Krs. 1. Virkkaa ensin isoäidinneliön ensimmäinen kerros normaalisti ja yhdistä se ps:lla. Virkkaa vielä 1 ketjusilmukka, katkaise lanka ja vedä se virkkaamastasi ketjusilmukasta läpi. Kiristä.

Tämä yksi ylimääräinen ketjusilmukka on hyvin tärkeä! Se lukitsee katkaistun langan, eikä se pääse tällöin löystymään.

Krs. 2. Ota uusi väri ja pujota lanka ketjusilmukkaketjun alta, joka on edellisen kerroksen yhdistäneen piilosilmukan oikealla puolella. Tee solmu (yksi riittää), työnnä koukku ketjusilmukkakaaren alta, ota kerältä tuleva lanka koukulle ja tuo se oikealle puolelle. 

Virkkaa kerroksen alkuun 2 kjs:aa ja virkkaa samaan kaareen 2 p. Virkkaa seuraavaan kaareen 3 p, 3 kjs ja 3 p. Jatka virkkausta toinen kerros loppuun ja yhdistä se ps:lla kerroksen 2. kjs:aan. 

Virkkaa taas 1 ketjusilmukka, katkaise lanka ja vedä se virkkaamastasi ketjusilmukasta läpi. Kiristä.

 

Krs. 3.  Työnnä koukku taas kulman ketjusilmukkakaaren alta, ota lanka koukulle ja tuo se oikealle puolelle. Virkkaa kerroksen alkuun 2 kjs:aa. Virkkaa samaan kaareen 2 p ja yksi ketjusilmukka.

Virkkaa edellisen kerroksen sivun keskellä olevaan kjs:aan 3 p ja kjs. Jatka kerros normaalisti loppuun ja yhdistä se ps:lla kerroksen 3. kjs:aan. 

Jatka virkkausta näin, että lopetat aina kerroksen ennen kuin aloitat uuden. Kerroksen vaihtumiskohta pysyy koko ajan samassa kulmassa.

HUOM! Käsialastasi riippuen voit joutua virkkaamaan kerroksen alkuun 3 kjs:aa!

MITEN HYÖDYNNÄN TÄTÄ MUISSA TÖISSÄ? 

Itse hyödynnän tätä värinvaihtotekniikkaa kaikissa töissäni. En ainakaan keksi työtä, mihin tämä ei kävisi. Voit aloittaa kerroksen niin ketjusilmukoilla, kiinteillä silmukka, pylväillä tai vaikka popcorneilla. Sinun pitää vain muistaa muuttaa kerroksen alussa tehtävät ketjusilmukat vastaamaan silmukkaa, jota se korvaa. Lisäksi jos työssä on mallikerta, joka kohdistuu edellisen kerroksen silmukoiden mukaan on sinun huomioitava, ettei se mene sekaisin.

Aloita uudella värillä aina silmukkaa tai paria kerroksen vaihdon oikealta puolen. Miksi? Voit tällöin päätellä työn virkkaamalla. Itse ajoitan vaihdon usein ketjusilmukkaan, jos työssä tai kerroksen vaihtumiskohdan läheisyydessä on sellainen. Huom! Jos virkkaat työtä suljettuna tai tuubina, niin kerroksen vaihtumiskohta siirtyy aina pykälän oikealle. Huomioi tämä, jos haluat, että kerroksen vaihtumiskohta pysyy sivusaumassa.

Yhdistämällä tämä värinvaihto itsenäiseen kiinteään silmukkaan tai pylvääseen ja invisible join -tekniikkaan pääset jo lähelle työtä, jossa ei näy kerroksen vaihtumiskohtaa vaikka sitä etsisi suurennuslasilla.


Jos haluat lisää virkkausvinkkejä, niin kurkkaa postaukseni 10 vinkkiä virkkaukseen. Löydät sen täältä! Bella Cocon videon näet täältä.

VIRKATTU NARUREPPU SIS. OHJE

Virkkasin työkengilleni narurepun! Pidän virkkauskursseja kolmella paikkakunnalla ja työkenkäni kulkevat mukanani aina paikasta toiseen. Aikaisemmin ne ovat seikkailleet samassa kopassa opetustarvikkeiden kanssa, mutta ajatus siitä että kengät ovat käsityölehtieni ja virkkausmallieni kanssa, ei tuntunut mukavalta. 

Virkkasin repun Dropsin Muskat -langasta, joka on yksi lempparilankojani. Silmukoinnin nimi on V-stitch eli suomennettuna v-silmukka. Tuota silmukointia voi tehdä ainakin kahdella tavalla: virkkaamalla pylväät yhteen tai virkkaamalla kaksi pyövästä edellisen kerroksen ketjusilmukkaan. Itse pidän tuosta jälkimmäisestä vaihtoehdosta enemmän. V-silmukka on kaunis ja helppo virkata. Jos osaat virkata pylvään ja ketjusilmukan, osaat virkata myös V-silmukan.

Reppu on vuoritettu vanhalla lakanakankaalla, jonka ompeltu käsin kiinni. Tein siitä hieman matalemman, jotta saan suuaukon rypistymään siististi. Ajattelin ensin tehdä itse reppuun nyörit, mutta vasta kun ymmärsin, että kuinka pitkät nyörit tarvitsen, ostin narurepun olkahihnoiksi nyörit paikallisesta kangaskaupasta. Nyörit on virkattu kiinni repun alaosaan kiinteillä silmukoilla.

Repusta tuli juuri sopiva työkengilleni, mutta eipä sinne paljoa muuta mahdu. Jos haluat tehdä itsellesi samanlaisen repun, niin kirjoitin virkkausohjeen. En tosin taaskaan huomannut punnata lankoja, mutta itse varaisin reppuun kaksi kerää per väri paitsi luonnonvalkoista yksi kerä. Huomaathan, että jos haluat virkata isomman narurepun, silmukkamäärän pitää olla kolmella jaollinen.

VIRKKAUSOHJE - VIRKATTU NARUREPPU:

Näitä tarvitset:
Dropsin Muskat -lankaa n. 450 g

Värit:

Petrooli 74

Turkoosi 32

Minttu 03

Vaalea Minttu 20

Luonnonvalkoinen 08

Vuorikankaan ja nyörit olkaimiksi (itse varasin n. 3 m)
Virkkuukoukun 4 mm
Sakset ja neulan päättelyyn

Käytetyt silmukat ja lyhenteet:
kjs - ketjusilmukka
ps - piilosilmukka
ks - kiinteäsilmukka
p - pylväs

VIRKKAUSOHJE

Virkkaa alkuun 132 kjs (virkkaa silmukat löysähkösti) ja yhdistä ps:lla.


1. krs. Virkkaa kjs (ei lasketa silmukaksi). Virkkaa ks per s. Yhdistä kerros ps:lla kjs:aan.

2. krs. Virkkaa 4 kjs (kerroksen 1. pylväs ja kjs), 1 p samaan s:an.
* Hyppää 2 ks:n yli. Virkkaa p, kjs ja p seuraavaan silmukkaan.* Toista *-* kunnes jäljellä on 2 ks. Hyppää ne yli ja yhdistä ps:lla kerroksen 3. kjs:aan. Katkaise lanka ja vaihda väriä.

3. Krs. Siirry ps:lla kjs:aan. Virkkaa 4 kjs (kerroksen1. pylväs ja kjs), 1 p samaan s:an.
*Hyppää 2 pylvään yli ja virkkaa seuraavaan kjs:aan p, kjs, p.* Toista*-* kerroksen loppuun.  Yhdistä ps:lla kerroksen 3. kjs:aan. Katkaise lanka ja vaihda väriä.

4. -36. krs. Toista kerrosta 2. niin pitkään, että työ on halutun kokoinen.

37. krs. Siirry ps:lla kjs:aan. Virkkaa 3 kjs (kerroksen 1. pylväs), 1 p samaan s:an, kjs.
*Hyppää 2 pylvään yli ja virkkaa seuraavaan kjs:aan 2 p, kjs.* Toista*-* kerroksen loppuun.  Yhdistä ps:lla kerroksen 3. kjs:aan.

38. krs. Virkkaa kjs (ei lasketa silmukaksi). Virkkaa ks per s. Yhdistä kerros ps:lla kjs:aan.

Käännä oikeat puolet vastakkain ja ompele tai virkkaa pohja kiinni (tarkista, että kerroksen vaihtumiskohta on sivussa). Päättele langat. Ompele vuorikangas ja ompele se reppuun kiinni kerrokseen 36.

Katkaise nyöri kahteen yhtä pitkään osaan. Pujottele se repun sivusta kerroksen 37 pylväiden väleistä niin, että se hyppää aina yhden reiän yli. Pujota näin koko kierros ympäri. Pujota nyt toinen nyöri toisesta reunasta samoin, mutta laita se aina vapaista aukoista sisään.

Kiinnitä nyörit repun pohjaan virkkaamalla kaksinkertaisella langalla kiinteät silmukat nyörien ympäri niin, että virkkaat aina kaksi kiinteää silmukkaa per kerros. Katkaise lanka ja päättele.

COLLINGWOOD-TEKNIIKALLA KUDOTTU MATTO 2

Collingwood eli varsienvaihtotekniikka on kankaankudontatekniikka, jossa kangaspuihin kiinnitettävän lisälaitteen avulla voi kutoa kankaaseen pistekuvioita kuten kirjoneulekuvioita. Tekniikka ei ole sieltä nopeimmasta päästä, mutta sillä saa tehtyä näyttäviä, yksityiskohtaisia kudonnaisia. Itse pidän tästä tekniikasta ja tämä on kolmas kansalaisopiston puissa kutomani matto.

Opiston puissa oli jäljellä parisen metriä loimea, jonka sain kutoa pois. Koska jäljellä olevasta loimesta ei ollut tarkkaa tietoa, suunnittelin mattoon kuvion joka ei ole riippuvainen loimen pituudesta. Näin sain rutistettua loimesta kaikki mahdolliset sentit. Maton molemmissa päissä on kiemurakuviot ja niiden välissä on tyhjää pohjaa. Pystyin kutoessa määrittämään keskelle jäävän kuviottoman kohdan pituuden ja aloittamaan toisen pään kutomisen halutessani.

Olisin halunnut kutoa maton samoista kuteista, kun kudoin edellisen Collingwoodini, mutta kauppiaalla ei ollut niitä, enkä voinut jäädä odottamaan. Jouduin ostamaan mustaa ja puhtaan valkoista keinokuitukudetta, joka osoittautui hyvin epätasaiseksi. Collingwoodissa kuteiden olisi oltava tasalaatuista ja vannoin moneen kertaan, että tämä oli viimeinen kerta, kun kudon Collingwoodia trikookuteesta. Jatkossa ostan ontelokudetta joka on kalliimpaa, mutta ainakin tasalaatuista!

Suurimman haasteen kutomiseen toi kuitenkin se, että alunperin yli 25 metrin loimen loppu osoittautui hyvin epätasaiseksi. Loppuloimen vapauduttua tukilta jouduin kiristämään jokaisen varsienvaihtolaitteeseen sidotun loimilangan kahdella polkusella kangaspuiden takapuuhun. Juttelin koululla toisen Collingwoodeja kutoneen opiskelijan kanssa ja hän kertoi, että tuo loimilankojen löystyminen loppua kohden oli tuttua myös hänelle. Jos on mahdollista, niin ehkä Collingwoodia kannattaisi kutoa puissa joissa on kaksoisloimitukki niin, että varsienvaihtolaitteen kautta tulevat langat tulisivat omalta tukilta.

Yritin kiristellä löystyneitä loimilankoja kutoessa vetämällä niitä matosta ja vielä lisää kun matto oli pois puista. Osan sainkin siistittyä, mutta en kaikkia. Solmin loimet merimiessolmuin ja leikkasin ne muutaman sentin pituisiksi. Ompelin maton päihin kanttinauhat peittämään loimilankoja ja näin sain päistä siistit.

Minulla kävi uskomaton tuuri, sillä sain maton valmiiksi kaksi päivää ennen kuin kansalaisopistojen ovet suljettiin. Aikaisemmin kutomani Collingwood-matot olen pitänyt itse, mutta tämän kudoin äidilleni äitienpäivälahjaksi. Toivottavasti hän pitää siitä.
 

Aikaisemmin kutomani Collingwoodit löydät tästä ja tästä.

VIRKATTU VIUHKAPUSSUKKA

Virkkasin kouluun pussukan, johon saan kaikki työvälineeni talteen. Tarvitsen koulussa oman kaidekoukun, hengettömän, mittanauhan sekä sakset ja tähän asti ne ovat seikkailleet repussani sikinsokin, mutta nyt saan ne siististi omaan pussukkaan. Pussukka on penaalikokoa isompia, että sinne mahtuu isot sakset. Loimia kun on kurja leikata pienillä lankasaksilla.

Virkkasin pussukan Dropsin Muskat –langasta nelosen koukulla. Kuvion nimi on Leveät viuhkat ja sen ohje löytyy Sarah Hazellin Virkkausmallien käsikirjasta. Kuvio on helppo virkata ja sen oppi nopeasti ulkoa, joten työ eteni mukavasti televisiota katsellessa. Jos hyllystäsi ei löydy juuri tuota kirjaa, niin Lankavan sivuilta löytyvä viuhkakassi on virkattu melkein samalla silmukoinnilla. Virkkasin sillä pari vuotta sitten pussukan koukuilleni.


Viuhkapussukassa on vanhasta lakanasta ommeltu vuori ja sisätaskut, jotta pienimmät työvälineet eivät pääse karkuteille. Ompelin ensimmäisen kerran vetoketjun ompelukoneella kiinni vuoreen, mutta pussukkaan kiinnitin sen käsin ommellen. Olen kerran ommellut virkattua työtä koneella ja kone veteli miten sattui, joten uskaltanut kokeilla, miten nyt käy.

Virkkasin pussukan mielestäni ihan sopivan kokoiseksi, mutta pingottaessa minulla kävi vahinko ja  pingotin pussukan puolisen senttiä liian isoksi. Puoli senttiä ei ole paljoa, mutta vetoketju ei enää istunut siististi pussiin. Sain pussukan kuitenkin kutistettua, kun upotin sen veteen ja annoin sen kuivua venyttämättä sitä. Eipä ole ennen näinkään käynyt, mutta mukava tietää, että työn voi vielä pelastaa kutistamalla se!

 

Tässä on lankojen värinumerot, niin pystyt virkkaamaan itsellesi samanlaisen pussukan. Jos et tarvitse pussukkaa työvälineille, niin virkkaa itsellesi uusi ihana penaali, meikkipussi tai vaikka projektipussukka. En huomannut punnata lankoja virkatessa, joten en voi antaa tarkkoja lankamääriä, mutta kerä per väri pitäisi riittää.

Käyttämäni Dropsdesign Muskat -värit:

Turkoosi 32

Minttu 03

Vaalea Minttu 20

Luonnonvalkoinen 08

Lankavan ohjeella virkatun viuhkapussukka löydät täältä: Virkattu koukkupussi


Aurinkoista kevättä!