Kesän kirppislöydöt

- Mitä te leikitte?

- Kirpputoria.

- Ai ku kiva! Mitä teillä on myynnissä?

- Kaikkea vanhaa romua!

Niin minähän en romua kirppikseltä kotiin ole kantanut vaan aarteita, joiden ostamista olen välillä vähän enemmän ja välillä vähän vähemmän harkinnut. Paljoa en ole ehtinyt juosta kirppiksillä, mutta nekin harvat kerrat ovat olleet sitäkin onnekkaampia. Nyt näyttää pahasti siltä, että seitsemän vuotta olohuoneen ikkunassa roikkuneet Marimekon Kaivot päätyvät kaappiin ja tilalle tulee Kaarina Kalliomäen suunnittelemat Merivuokot. Ne ovat aika upeat, eikö vain? Verhojen värit ovat juurikin noin kirkkaat kuin ne ovat kuvissa ja kuviot miellyttävät omaa silmääni. Ihan parilla eurolla en verhoja löytänyt, mutta edullisemmin kuin mitä ne olisivat maksaneet esim. nettikirppiksillä. Verhot ovat kuitenkin niin pitkät, että joudun vähän lyhentämään niitä.

Samalla kertaa kun löysin verhot löysin Tampellan keittiöliinan. Se on ensimmäiseni, mutta toivottavasti ei viimeinen. Ukkokulta antoi minulle jo aikaisemmin ukaasin, etten saa ostaa enempää täkkejä. Toisaalta ymmärrän häntä hyvin, sillä vanhoja täkkejä on jo niin paljon, etteivät ne mahdu enää edes kaappeihin, mutta enhän minä vanhoja, paksuja silkkitäkkejä voinut tälläkään kertaa vastustaa. Yritin kassalla arpoa, että jättäisinkö jonkun pois, mutta en vain pystynyt. Syksy ja talvi ovat tulossa ja näihin paksuihin täkkeihin on aivan ihanaa käärityä ja katsella Neiti Marplea Areenasta samalla kuin virkuttelen.

Sain vaatekaappiin taas täytettä, kun löysin pari "uutta" mekkoa. Vasemmanpuoleinen mekko on Tammi-Tuotteen Retriikka mekko ja äitini muisteli päässeensä ripille samantyylisessä mekossa 60-luvulla. Oikeanpuoleisessa mekossa ei ole lapun lappua tallella, mutta kirppiksen pitäjä arveli sen olevan 70-luvulta. Itse olen niin onneton näiden ikien ja aikakausien määrittämisen kanssa, joten uskon kiltisti viisaampia. Siinä oli vyönlenkit, mutta irroitin ne, koska minulla ei ollut laittaa siihen ohutta vyötä, kun ukkokulta vei minut syömään ja minulla oli mekko päällä. Se on aivan upean näköinen päällä, mutta hieman napakka. Ukkokulta otti minusta kuvatkin mekko päällä, mutta näytin niissä siltä kuuluisalta itäsaksalaiselta kuulantyöntäjältä, joten kuvat jäi julkaisematta. Pitänee varmaan jättää pari palaa piirakkaa syömättä, ettei se purista vatsan kohdalta niin paljoa ja voin taas hengittää mekko päällä.

Kannattaa muuten laittaa kalenteriin ylös, että Moron peräkonttikirppis järjestetään Tampereen Keskustorilla sunnuntaina 11.9. ja sinne on vielä myyntipaikkahaku käynnissä. Hakemuksia tulee yleensä muutama tuhat ja heistä arvotaan 400 onnekasta, jotka pääsevät myymään tapahtumaan. Kannattaa kokeilla tuuriaan niin myyjänä tai sitten asiakkaana. Mukavaa loppuviikkoa.

Kukkia ja käsitöitä

Kaikki eläimet, paitsi ihminen, tietävät, että elämän päätarkoitus on nauttia siitä.

- Samuel Butler

 

  

  

  

Heippa pitkästä aikaa! Siis todella pitkästä aikaa! Kuukauden mittainen lomani venähti loppujen lopuksi puolentoista kuukauden pituiseksi. Kesäisin on niin paljon tekemistä, että annoin blogin suosiolla uinua vielä pari viikkoa ja keskityin olennaiseen eli elämiseen! Olemme tehneet retkiä metsään ja lutranneet uimarannalla. Syöneet litratolkulla mansikoita ja herneitä. Ihan kaikkea suunniteltua en ehtinyt tehdä. Kaikki matot ovat vieläkin pesemättä ja suursiivoukset on tekemättä. Loman ajaksi koottu to do -lista muistuttaa tekemättä jääneistä kotitöistä, mutta pakastin pullistelee marjoja ja sieniä ja kellarissa on komea rivi hilloja. Pavut ja pinaatit ovat pakkasessa ja kehäkukka- ja sitruunamelissaöljy ovat tekeytymässä (kehäkukkaöljyn valmistamisesta voit lukea täältä).

Taisin pitää peräti pari viikkoa kesälomaa myös käsitöistä ja luin vain kirjoja. Loman jälkeen paukuttelin kangaspuilla ensin lastenhuoneeseen uudet matot ja sen jälkeen tuolinpäälisen. Loimea on vielä sen verran jäljellä, että saan loppuloimesta tehdä toisen Nurin Kurin -maton kuistille (ensimmäisen mattoni löydät täältä). Nyt minulla on pieni, mutta sitäkin värikkäämpi elefanttitehdas käynnissä. Olen tehnyt ihania kirppislöytöjä ja eilen olin huutokaupassa istumassa takamukseni kipeäksi. Ukkokulta joutui hakea ostokseni toisella autolla, kun ne kaikki eivät mahtuneetkaan kuplaan. Näihin kaikkiin palaamme vielä myöhemmin!

Suurimman osan kesästä olen kuitenkin viettänyt terassillamme ja kuistilla kukkamereni ympäröimänä. Kehäkukat valtasivat kasvimaamme ja jouduin surupuserossa kitkemään niitä pois, jotta saimme sieltä edes jotain syötävää. Auringonkukat ovat kasvaneet jo taloamme korkeammiksi ja asterit avasivat ensimmäiset kukkansa kuluneella viikolla. Nyt vain toivon, että ilmat lämpiäisivät vielä hetkeksi ja saisimme kesän takaisin edes muutamaksi viikoksi. Helteitä en kaipaa. Toivoisin vain, että syksy olisi yhtä lämmin ja aurinkoinen kuin viime vuonna. Aivan ihanaa sunnuntaita rakas lukija. Ihanaa olla taas täällä luonasi! Toivottavasti tämä on ollut sinullekin hieno kesä!

Luomu mehujäätä ja jäätelötikkupalapeliä

Onnellinen se, jolla on aikaa elää!
- Otto Weiss
 

Tällä viikolla helle on hellinyt meitä ja kokeilin Facebookissa näkemääni mehujääohjetta (tässä linkki alkuperäiseen ohjeeseen). Ohjeen melonit korvasin kotimaisilla marjoilla ja jätin pois ohjeessa mainitut siirapit ja sokerit. Soseutin sauvasekoittimella mustikoita, kaadoin soseen mehujäämuotin pohjalle parin sentin paksuisen kerroksen ja laitoin pakkaseen n. 40 minuutiksi. Seuraavaksi kaadoin soseutettuja mansikoita kohmeisen mustikkasoseen päälle ja laitoin takaisin pakkaseen taas 40 minuutiksi. Viimeiseksi kaadoin päälle vadelmista tehtyä sosetta, painoin jäätelötikut mehujäihin ja annoin olla pakkasessa seuraavaan päivään. Bingopalkintona saatu mehujäämuotti odotti kaapissa yli 15 vuotta ennen kuin sain sen ensimmäisen kerran käyttöön ja siitä oli pari alkuperäistä muovitikkua hukkunut, mutta onneksi kaapista löytyi vanhoja jäätelöpuikkojen tikkuja.

Otan jäätelötikut aina talteen ja nyt ne ovat ensimmäisen kerran päässeet muuhunkin käyttöön kuin vain taimien nimikylteiksi. Tämä palapeli-ideakin on Facebookista bongattu, mutta siinä palapeli piirrettiin jäätelötikkuihin. Koska en ole niin hyvä piirustelija kuin haluaisin, tein palapelin käyttämällä valmista kuvaa. Leikkasin kuvat vanhasta, pikkuväen repimästä satukirjasta ja liimasin ne tikkuihin. Annoin liiman kuivua ja seuraavana päivänä ukkokulta suihkutti lakan tikkujen päälle. Leikkasin mattoveitsellä kuvan auki ja tikut irti toisistaan. Meillä jäätelötikkupalapeli tulee terassille siltä varalta, että sadekuuro yllättää leikkijät, mutta tästä saa nopeasti hauskan ja ihan erilaisen palapelin vaikka auto- tai junamatkalle. Tikkuja voi kuljettää vanhassa kahvikupissa tai vaikka pienessä pussukassa. Muutaman harjoituskappaleen sain kokemattomana askartelijana tehdä, kun suihkuttelin ensin liian hätäisenä lakan enkä antanut liiman kuivua ja kuvan takana olevat kirjaimet näkyivät läpi. 

Tämän postauksen myötä jään blogini kanssa kesälomalle ja pikku hiljaa suljen myös Facebookin ja Instagrammin. Tämä on nyt kolmas kesä, kun irrottaudun netistä ja somesta vähäksi aikaa. Parin viikon sijaan aion lomailla tänä kesänä koko heinäkuun ja tapaamme taas elokuun puolella. Someloman aikana keskityn vain elämään ja ihmisiin täällä talossa. Aion lukea muutaman kirjan, teen käsitöitä, siivoan huushollin lattiasta kattoon ja järjestän kissan ristiäiset. On uskomatonta, miten paljon saan tehtyä, kun some ei vie aikaani vaan käytän sen tehokkaammin hyödyksi. Olen pikkuväelle luvannut, että tästä tulee kaikkien aikojen kesä, joka on täynnä retkiä, seikkailuita ja tutkimusmatkoja. Nyt on aika lunastaa lupaukset ja unohtaa kaikki muu. Aivan ihanaa kesää sinulle rakas lukija! Toivon, että olet täällä vielä elokuussa kun palaan lomilta. Nyt alan piirtää pikkuväelle aarrekarttoja. Kapteeni punaparta on kätkenyt aarteen lähistölle ja pikkuväen pitäisi etsiä se!

Toimikasta kahdella eri tavalla

"Epäonnistuminen on vain mahdollisuus aloittaa alusta, tällä kertaa fiksummin."
- Henry Ford

Kudoin meidän olohuoneeseen 160 senttiä leveän ja yli kolme metriä pitkän toimikasmaton. Tämä ei ole niitä hienoimpia töitäni ja jos nyt pitää olla ihan rehellinen niin myönnän epäonnistuneeni tässä täysin. Toimikas on haastava sidos, sillä se paljastaa kaikki käsialan muutokset ja kaikki kudonnan lomassa pidetyt kahvitauot. Siinä näkyy kuteen epätasaisuudet ja niiden jatkamiset, joten vajaan vuoden kutomisen ja kolmen maton jälkeen ei ehkä olisi kannattanut kutoa toimikasta näin isona ja vielä valkoisena, jossa kaikki tekemäni virheet korostuvat. Pelasin varman päälle ja valitsin väreiksi sellaiset, jotka varmasti sopivat meidän olohuoneeseen, valkoisen, vaalean ruskean ja tumman ruskean. Muutin kuviosuunnitelmia kesken työn ja kudoin matosta sellaisen kuin se nyt on, valkoisella pohjalla on ruskeita raitoja. 

Ilmeisesti tämän maton vain oli tarkoitus epäonnistua! Olin kutonut puolet matosta, kun huomasin, että ostamani valkoiset kuteet eivät olleetkaan samanlaisia, enkä saanut täysin samaa kudetta lisää. Sain samaa materiaalia olevaa kudetta, mutta se on aavistuksen ohuempaa, joten matto on toisesta päästä kapeampi kuin toisesta. Olin kutonut jo kaksi puoli metriä, kun ymmärsin, että nyt mennään metsään ja pohdin vakavissani, että lopetan kutomisen kesken tai puran kutomani, mutta sellaisen määrän purkaminen ei houkutellut. Jos pitää ajatella positiivisesti, niin ainakin matto on ihanan pehmeä eli se on varmasti talvella lapsien alla mukava ja lämmin, kun he leikkiävät lattialla. Meinasin ensin, etten edes näytä teille koko mattoa. Uskon kuitenkin, että tällä oli tarkoitus epäonnistua, sillä jos mattoni olisi onnistunut, en varmasti olisi lähtenyt kutomaan toista. 

Olin niin masentunut ja tympääntynyt tylsiin väreihin ja epäonnistuneeseen mattoon, että ajattelin tehdä loppuloimesta väriterapiamaton terassin sohvalle. Koska sen oli tarkoitus tulla "vain" terassille unohdin kaikki ennakkoluulot ja lähdin tekemään sitä, mikä näytti silmissä hyvälle. Hieman aloittaessa minua jännitti, että kuinkahan tässä käy kun varaamaani loimea oli enää reilu puoli metriä jäljellä, mutta viimeisenä kutojana sain kutoa tukin tyhjäksi. Keräsin kaikki iloisen väriset kuteet kaapeistani ja kutomon jämäkudekopasta ja leikkelin ne noin kolmisenkymmentä senttiä loimea leveämmäksi. Laitoin aina kaksi vaaleaa sävyä peräkkäin, sitten yhden tummemman ja solmin ne toisiinsa löyhin solmuin muodostaen valtavan ja iloisen väriterapiakudepallon, jonka kudoin jättäen kuteiden päät hulmuamaan loimen ulkopuolelle. Värit olivat niin ihanat, että kasvoni loistivat kuin Naantalin aurinko ja vähän väliä itkeä tihrustin onnesta, kun näin miten kaunis matosta tulee.

Kutoessa solmin kuteet hapsuiksi maton reunoille, ettei matto leviä käsiin pois puista ottaessa ja kotona tein niihin toiset solmut. Mattoa päätellessä muistin Hupsistarallaan Terhin virkkaamat räsymaton reunukset ja ajattelin kokeilla ideaa tässä. Yritin ensin virkata loimilangat kuteen alle piiloon, mutta reunoista tuli todella rumat kun kalalangat pursusivat milloin mistäkin välistä, joten ei auttanut muu kuin purkaa ja pujottaa loimilangat maton sisään ja virkata reunus uudestaan. Matosta tuli todella siisti ja aivan ihana! Se on suorastaan täydellinen! Yllätys minulle oli, että tähän meni melkein kolme ja puoli kiloa kudetta. Siinä on melkein 40 erilaista kudetta ja ne ovat melkein kaikki eripaksuisia ja eri materiaaleista. Osaa kudetta oli niin vähän, että ne on loppuivat kesken loimen ja olen joutunut jatkamaan sitä toisella. Sen lisäksi, että erilaiset kuteet tekevät kuviosta elävän ja pirteän, ne piilottavat käsialani epätasaisuudet. Sain kudottua yli metrin pitkän maton, joka on juuri sopiva terassin sohvalle, mutta jos näyttää siltä, että matto menee vielä kasaan, saan sitä vähän leveämmäksi virkkaamalla reunoille vielä toisen kerroksen.

Annoin matolleni nimeksi Nurin kurin -matto ja jos se osoittautuu käytössä mukavaksi, teen kuistin sohvalle toisen. Tämä on siitä hyvä sohvanpäällinen, että koirien kynnet eivät riko mattoa ainakaan ihan heti. Maton värimaailmasta pidän niin paljon, että taidan syksyllä virkata samanlaisen torkkupeiton. Tämän työn myötä opin taas valtavasti väreistä ja niiden yhdistämisestä. Opin myös sen, ettei pidä pelata varman päälle vaan on tehtävä niin kuin sydän ja silmät sanovat. Koska pidän väreistä, niin minun ei kannata lähteä tekemään sellaisilla väreillä mattoa, josta en pidä vaan on rohkeasti kokeiltava omia rajojaan. Onnistuakseni, minun on välillä myös epäonnistuttava.

Pieniä marsilaisia

"Where is the kaboom? There's supposed to be a kaboom?"
- Marvin Martian

Yhteistyössä: Lankasatama

Kuvat: JLindfors | Photography

Ollessani pikkutyttö isoisäni nauhoitti meille serkuksille kaikki mahdolliset piirretyt ja mummolan hyllystä löytyi monta kasetillista Väiskiä ja Repe Sorsaa ja heidän joukossaan seikkaili pieni marsilainen. Törmäsin Pinterestissä marsilaisen kypärään. Se herätti niin ihania muistoja lapsuudestani ja mummolasta, että hetken arpomisen jälkeen päätin ostaa englanninkielisen ohjeen Etsystä. Näin kesähelteillä virkkaamilleni myssyille ei ole käyttöä, mutta pikkuväki saa myssyt päähänsä kun syksyllä alkaa kerhot ja aamut ovat jo niin viileitä, ettei pelkällä lippalakilla pärjää.

Sain myssyjä varten Lankasatamalta Schachenmayrin Catania Grande -lankaa, jota löytyy Lankasataman verkkokaupasta kaikissa sateenkaaren väreissä. Tämä oli minulle ihan uusi lankatuttavuus enkä ole ennen tainnut virkata mitään näin paksulla puuvillalangalla. Vaikka lanka oli paksua ja jämäkkää, se oli mukavaa käsitellä. Se oli ihanan pehmeää ja taipuisaa. Uskon, että syksyn tullen myssyt ovat kovassa käytössä meidän pikkuväellä, sillä tuo Catania Grande on mielestäni juuri oikean paksuista syksyn kirpeisiin aamuihin. Se ei ole liian ohutta, että lapsen pää palelisi eikä se kuitenkaan tee myssyistä liian kuumia. Myssyjen lisäksi Cataniasta Grandesta olisi varmasti aivan ihanaa virkata kasseja tai laukkuja.

Myssyjen ohjeesta olen vähän kahta mieltä. En välttämättä olisi osannut virkata myssyjä omin päin, joten ohje oli ihan hyvä ostos, mutta hieman minulle oli pettymys, ettei kypärää virkattu muotoon esimerkiksi takaraivosta, vaan se on aivan suorareunainen "potta". Vaikka virkkasin kypärän päälaella olevasta harjasta pienemmän kuin ohjeessa oli, se on silti niin raskas, ettei se ei pysy pystyssä ilman tukea. Kuvauksia varten harjan varren sisään viritelty rautalankatukikaan ei meinannut jaksaa kannatella harjasta. Ohjeen mukaan myssyt virkataan Red Heartin Softista, mutta en usko, että ongelmani harjaksen kanssa johtuu siitä, että olen käyttänyt eri lankaa.

Ohjeessa mittayksikkönä oli tuumat ja olisin ollut pahassa pulassa, ellen olisi saanut Lankasatamalta tuumin ja sentein varustettua mittanauhaa. Siitä oli helppo katsoa, että miten paljon olin myssyjä virkannut ja paljonko minulla oli vielä virkattavaa. Hyvästä mitasta huolimatta minulla oli melkoisia vaikeuksia myssyjen kanssa, sillä virkattuani liian pitkälle vihreää kypärää, mustalle pohjalle ei jäänyt tarpeeksi tilaa, jotta siihen mahtui silmät ja jos virkkasin mustasta osasta liian pitkän, se peitti lapsen silmät. Sain aika monta kertaa purkaa ja virkata uusiksi myssyjä, sillä onhan se nyt mukavaa, että lapseni näkevätkin myssyjen alta. Mukava yllätys oli, että myssyjen ohjeiden mukana tuli myös lannevaatteen ohjeet, jos sellaisia sattuu tarvitsemaan vaikka naamiaisiin.

Hovikuvaajani JLindfors Photography napsi huippuhyvät kuvat myssyistä ja meidän pikkuväestä, joten pääsin itse helpommalla kuvaamisen osalta. En kuuna päivänä olisi saanut näin hienoja kuvia meidän villiviikareista. Sydämellinen kiitos Lankasatamalle langoista ja JLindfors Photograpylle hienoista kuvista.
  

Kesäkoti ja kesäkukat

Saimme taas kotiimme pari huonetta lisää, kun teimme kuistista ja terasista meille kesäkodin. Se on joka vuotinen perinne, jonka teemme aina juhannukseksi. Pesimme lattiat pölyistä ja roskista. Kannoimme kuistille varastosta lapsuudenkotini vanhat keittiönkalusteet ja isopapan marjapuuron värisen keinutuolin. Vihreä, hieman reikäinen matto löytyi mummulan vintiltä ja siinä on mukava tassutella paljain varpain. Kuistin ja terassinsohville minun pitää tehdä jotkut iloisen värikkäät päälliset, joiden tekemistä olen siirtänyt kohta kolme vuotta. Varmaan sanomattakin selvää, että vietämme valtavasti kesäisin aikaa ulkona. Syömme kuistilla aamiaisen ja terassin rottinkinurkkauksessa istun iltaisin käsitöideni kanssa.

Yksi vuoden parhaista päivistä on ihan ehdottomasti se, kun pääsen ostamaan kesäkukat. Kaikki vanhat kahvipannut, kattilat ja purkit on kaivettu kellarin kätköistä ja ne ovat täynnä pelargoniota, petunioita ja markettoja. En raskinut ostaa ihan niin isoja amppelipetunioita kuin viime vuonna ostin, mutta kauniit nämäkin ovat. Olin sen verran myöhässä, etten saanut samanlaisia, mutta haittaneeko tuo?  Kuistille keinutuolin viereen ostin elämäni ensimmäisen karjalan neidon ja vähän väliä käyn hypistelemässä sen kukkia. Se on niin upea! Mukavaa juhannusta sinulle rakas lukija. Jos juhlit keskikesän juhlaa, niin olethan varovainen ja huolehdithan ystävistäsi. Minä vietän juhannukseni kangaspuiden takana ja paukuttelen viimeiset sentit toimikkaasta. Juuri nyt en keksi hienompaa tapaa viettää juhannusta.