Lähiliha ostoksilla

Kävimme muutama viikko takaperin läheisellä maatilalla ensimmäistä kertaa lihaostoksilla. Tilan ”puoti” oli auennut vasta puoli tuntia aikaisemmin kun ajoimme maatilan pihaan. Kiemurteleva jono asiakkaista ulottui jo ulko-oven toiselle puolelle. Näimme lihakarjan paistattelemassa päivää aurinkoisessa pakkassäässä. Vaikka kasvissyöjänä koen välillä mielipahaa katselemalla eläimiä joita kasvatetaan vain ravinnoksemme, minulle jäi hyvä mieli nähdessäni tilan eläimet tyytyväisinä. Mieleeni tuli että monet Itä-Euroopan tai Aasian naudoilla ei ole elinolot yhtä hyvät kuin näillä pohjoisen sisarillaan.

Ostimme koemielessä naudan jauhelihaa, ulkofilettä ja karitsan kyljyksiä. Yllätykseksemme liha ei ollut sen kalliimpaa kuin kaupassa. Naudanlihat olivat jäässä ja karitsakin oli pakattu valmiiksi. Olin hieman pettynyt jäiseen lihaan mutta toisaalta ymmärtääkseni markettienkin liha on monesti käynyt pakastimessa. Ehkä oli kuitenkin ihan reilua myydä liha jäisenä kuin sulattaa se ja uskotella sen olevan tuoretta. Pakastimeenhan sen kotonakin olisin laittanut.

Mieheni paistoi seuraavana päivänä ensimmäiset karitsan kyljyksensä. Hän marinoi kyljykset ensin valkosipuliöljyssä ja pannulla roiski päälle suolaa ja pippuria. Kyljykset olivat maukkaita ja mureita! Mielenkiinnolla odotan, ottaako hän seuraavalla ravintolavierailullamme karitsaa.

Karitsan kyljyksiä tirisemässä pannulla.

Toissa päivänä sulatin jauhelihan. Puolesta jauhelihasta tein pihvejä uunissa pojallemme. Kaupan jauhelihasta tehtyjen pihvien ympärillä on sentin kerros ällöttävää lihanestettä kun taas nyt otin uunista siistit kuivat mutta silti mehevät pihvit. Osan jauhelihasta paistoin makararonilaatikkoa varten pannulla ja jauhelihasta ei juuri lähtenyt nestettä. Olin äärimmäisen yllättynyt! Mahtavaa lihaa!

Mieheni teki "espanjalaisia lihapullia" omasta puolesta kilostaan. Hän maustoi lihapullataikinasta sipulilla, suolalla, mustapippurilla, chilillä, cajun-mausteella ja basilikalla. Mieheni pitää raa’asta lihasta ja maisteli tyytyväisenä taikinaansa. Jouduin ajamaan hänet pois keittiöstä, sillä pelkäsin että hän syö lihapullataikinan ennen aikojaan. Isot lihapullat pyörittelin öljytylle valurautapannulle ja laitoin pannun uuniin. Kun pullat olivat puoliksi kypsyneitä kaadoin pannulle tomaattimurskasta, valkosipulista, suolasta, mustapippurista ja basilikasta tehdyn kastikkeen. Annoin ruuan muhia uunissa kunnes pullat olivat kauniin ruskeita. Ruoka oli äärimmäisen onnistunutta!

"Espanjalaiset lihapullat" juuri ennen tarjoilua.

Naudan ulkofile meillä on vielä avaamattomana pakkasessa ja mietimme kovasti kuinka sen valmistaisimme. Tilamyynti järjestetään kerran kuussa kyseisellä lihatilalla ja aiomme jatkossakin hakea lihamme suoraan heiltä. Ensimmäisen kerran tiesimme missä lautasella lepäävä liha oli elinpäivänsä viettänyt, missä se oli teurastettu ja missä se oli pakattu.

Äyriäispaella

"Täällä tuoksuu ihan ravintolalle!" Mieheni hihkaisi astuessaan sisään kun tein viimeksi paellaa. Paella on ihana ruoka. Sen voi tehdä helposti isommallekin määrälle syöjiä ja sen voi tehdä melkein mistä raaka-aineista tahansa. Mielestäni sen maku vain paranee kun seuraavana päivänä paistan loput paellasta oliiviöljyssä.

Tässä on minun versioni äyriäispaellasta. Mikäli simpukat eivät houkuttele, ne voi huoletta jättää pois. Valmistan paellan aina wok-pannussa.

ÄYRIÄISPAELLA

6-8 annosta

Näitä tarvitset:
1 sipuli
5 valkosipulin kynttä (käytä oman maun mukaan)
½ tl kuivattua chiliä tai chilijauhetta (käytä oman maun mukaan)
1 tl kurkumaa
n. 7 dl kasvislientä
3 dl risottoriisiä
300 g savulohta
200 g jättikatkaravunpyrstöjä
200 g simpukoita
200 g maissia
Paistamiseen öljyä
Suolaa oman maun mukaan. Itse en lisännyt.

Sitruunalohkoja

Ja näin se käy:
Kuullota pilkottu sipuli ja murskattu valkosipuli öljyssä. Heitä sekaan chili ja kurkuma. Lisää pannulle riisi ja sekoita kunnes riisit ovat läpikuultavia. Lisää kasvisliemi pienissä erissä. Sekoita vähän väliä. Kun riisi on lähes kypsää sekoita joukkoon lohi, ravut ja maissit. Anna hautua vielä 5 – 10 minuuttia. Lisää simpukat. Tarkista maku. Tarjoile sitruunalohkojen kanssa.

Aarteiden aarre!

Odotin viime viikon postipoikaa kuin pienenä tyttönä joulupukkia. Mulle vihjattiin netissä myynnissä olevasta kahvipurkista jota olen kaivannut jo pidemmän aikaa. Sydän pamppaillen maksoin ostokseni ventovieraalle ihmiselle ventovieraalla nettiostospalstalla ja jännitin, millainen myyjä kohdalleni osui. Olen kuullut ikäviä tarinoita nettikauppiaista jotka ovat rahat saatuaan kadonneet savuna ilmaan. Tällä viikolla Aamulehdessä oli juttua 21-vuotiaasta nuoresta miehestä joka oli huijannut 72.000 euroa netin myyntipalstoilla.

Minulla kävi tuuri! Ostokseni kotiutui ja kahvipurkkini oli vielä paremmassa kunnossa kuin mihin olin varautunut. Minulle on pari kertaa käynyt niin ettei netistä tehty ostokseni ole vastannut odotuksia. Tuote on huonommassa kunnossa kuin myyjä on antanut ymmärtää tai se on pakattu niin hentoisesti, ettei se ole selvinnyt ”hengissä” Itellan käsittelyssä. Varsinkin kun puhutaan ihan oikeasti vanhoista tavaroista, niiden kunto olisi mukava päästä toteamaan paikan päällä ennen varsinaista ostopäätöstä. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. En usko että olisin pitkiin aikoihin saanut hyllyni reunaa koristamaan SOK:n Johanna kahvipurkkia. Mistähän johtuu että purkki on minulle niin mieleinen?

 

Olemme menossa lauantaina taas syömään. Meidän piti pistää elämä risaiseksi ja mennä kokeilemaan Ravintola Näsinneulaa. Joudumme kuitenkin odottamaan että ravintolan ruokalista vaihtuu, sillä heidän tämän hetkinen listansa ei houkutellut. Mieheni kollega vihjasi Ravinteli Berthasta. Yritin tehdä sinne pöytävarauksen eilen mutta ravintola on jo lauantaina täynnä! Kuulostaa hyvälle tulevan kannalta. Meidän on ehdottomasti päästävä käymään kyseisessä ravintolassa ja mielellään mahdollisimman pian.

Päädyimme kokeilemaan Hallituskadulla sijaitsevaa Ravintola Franklya. Ravintola on sekä minulle että miehelleni entuudestaan tuntematon. Emme muista että kukaan ystävistämmekään olisi käynyt siellä ennen. Jännityksellä siis odotamme mitä tuleman tuo.

Isoäidinneliöitä

Mä en ole varma mihin joudun näiden mun lankojen kanssa? Siivosin vaatehuonetta ja sain taas yhden pussillisen villalankoja vastaani. Viikko sitten löysin kirpulta 12 eurolla 20 kerää puuvillalankaa. Nehän olivat niin halpoja että mun oli pakko ostaa ne. Varmaankin kaksi vuotta sitten raahasin 100 euron langat kotiin kun halusin kutoa itselleni neuletakin. Langat koristavat edelleen vaatehuoneeni hyllyä. Ne eivät paljoa lämmitä jos vain lepäävät laatikoissa.

Vaikka langat tuntuvat vain seisovan kaapeissani, mä kudon ja eteenkin virkkaan jonkun verran. Mä en voinut sietää koulussa virkkausta mut oon aikuisiällä hurahtanut siihen pahemman kerran. Löysin aikoinaan kirpulta 70-luvulla tehdyn Virkkauskirjan josta on ollut paljon apua. Jos ikinä törmäät kirjaan jossain kirpulla, mä suosittelen ostamaan! Kirjassa on ohjeet ihan perusvirkkausmalleihin ja jos itsellä loppuu ideat kesken, Internetin ihmeellinen maailma tarjoaa kyllä vinkkejä!

Mä oon saanut myös pari isoäidinneliöistä koottua vilttiä tehtyä. Tosin molemmat viltit ovat kooltaan pienen pojan vilttejä. Mulla ei ole vielä riittänyt inspiraatiota tehdä isoa. Ylhäällä olevassa kuvassa kirjan alla on toinen vilteistä jonka virkkasin pojalle vaunuihin. Se on tehty Novitan Polku-lanngasta. Liukuvärjätystä langasta on tosi helppo tehdä vilttejä kun ei tarvitse murehtia lankojen päättelystä.

Kävin mieheni kanssa muutama vuosi sitten Amsterdamissa. Aamiaispaikkaa etsiessämme löysimme kahvilan jonka terassi suurin piirtein huusi meidät luokseen. Eikö olekin viehättävä?

Amsterdam oli aivan ihana kaupunki. Luultavimmin mun lemppari matkakohde. Monen vuoden ajan toivoin pääseväni sinne ja pääsiäisenä 2011 matkustimme sinne. Juoksemme normaalisti lomamme ajan nähtävyydeltä toiselle mutta Amsterdamissa keskityimme vain lomailuun. Kävelimme pitkin kanavan rantoja ja pysähdyimme pieniin kahviloihin tai ravintoloihin välillä. Ihmisten avoimuus ja ystävällisyys teki muhun suuren vaikutuksen. Haluaisin sinne vielä uudestaan. Ehkä vielä joskus pääsenkin!

Helppo ja nopea suklaakakku

Puhelin soi ja saatte tietää että teille on tulossa vieraita vähän ajan päästä. Apua! Mitään ei ole tarjottavaksi! Tämä on hyvä perussuklaakakun ohje, jonka tekeminen onnistuu vajaassa tunnissa. Kaikkia raaka-aineita löytyy ainakin meidän kaapeista aina. Jos makea voikuorrute tuntuu liian raskaalta, sitä ei ole pakko tehdä. Olen tehnyt kakku ilman sitä ja koristellut tuolloin kakun vain tomusokerilla.

Näitä tarvitset kakkupohjaan:
3 rkl kaakaojauhetta
125 g voita tai margariinia
3 rkl vettä
1,5 dl sokeria
3 munaa
1 tl vaniljauutetta
2 tl leivinjauhetta
1 dl jauhoja

Kuorrute tulee näistä:
125 g voita
1 dl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta

Näin se käy:
Ota kuorrutteen voi sulaan huoneenlämpöön. Sulata kattilassa taikinan rasva. Sekoita joukkoon kaakaojauhe, vesi ja 0,5 dl sokeria. Nosta sivuun jäähtymään.
Vatkaa munat ja jäljellä oleva 1 dl sokeria kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita varoivaisesti joukkoon vaniljauute. Siivilöi taikinaan jauhot ja leivinjauhe. Kääntele varovaisesti joukkoon jäähtynyt rasva-kaakaoseos. Kaada taikina voideltuun uunivuokaan ja paista 180 asteisessa uunissa n. 25-30 min. Kokeile tikulla että kakku on kypsä.

Kun kakku on jäähtynyt, tee kuorrute. Vatkaa pehmennyt voi, tomusokeri ja kaakaojauhe kuohkeaksi vaahdoksi. Jos kuorrute tuntuu liian paksulta, sitä voi notkistaa tilkalla maitoa. Levitä kuorrute kakun päälle. Koristele kakku halutessasi suklaarouheella.

Kevättä rinnassa!

Oletteko huomanneet että aamulla on valoisaa jo ennen kahdeksaa? Illalla voi mennä ulos vielä viiden aikaan eikä tarvitse pelätä että eksyy pimeyteen. Linnut laulavat. Aurinko lämmittää säteillään ihan erilailla kuin kuukausi takaperin. Kuljemme kohti kesää. Ei mene kauaakaan kun ensimmäiset leskenlehdet ilmestyvät tienvarsille. Viiden kuukauden päästä voi jo katsella ensimmäisiä kanttarelleja metsästä. Ei ole parempaa kesäherkkua kuin uudet perunat ja kanttarellikastike. Paitsi ehkä tuoreet mansikat ja kermavaahto, tai tuoreet vadelmat suoraan puskasta napsittuna tai tai... Kesä on täynnä herkkuja!

Mä käyn itse keräämässä sienet. Aluksi turvauduimme vanhempieni sienisaaliisiin mutta pikku hiljaa opin löytämään itse omat sienemme. Ei ole olemassa mitään niin ihanaa kuin metsä. Nautin sen rauhallisuudesta. Metsässä haluan olla yksin. Jos satun näkemään muita ihmisiä, juoksen nopeasti toiseen suuntaan. Kuuntelen kuinka tuuli kuiskii puissa. Imen keuhkot täyteen raitista ilmaa. Lataan itseni täyteen metsän antamaa energiaa ja palaan metsästä seesteisessä mielentilassa. Käyn talvisinkin metsässä lähes joka päivä, mutta talvisin metsällä ei ole sellaista vaikutusta kuin kesäisin.

Mulla on mieheni kanssa huomiseksi pöytävaraus Tampereelle Saludiin. Mä odotan kuin kuuta nousevaa että pääsen herkuttelemaan. Meidän alkuperäinen sopimus oli että käymme vain sellaisissa ravintoloissa ruokailemassa joissa emme ole ikinä ennen käyneet. Huomattuamme kuitenkin Saludin vaihtaneen ruokalistaa, halusimme molemmat päästä testaamaan sitä. Salud on tähän asti ollut meidän lempiravintolamme. Odotukset ovat jälleen korkealla! Aion syödä itseni huomenna niin täyteen herkkuja että mieheni joutuu kantamaan mut autoon!

Kesä, se tulee vielä!

Maailman paras kalakeitto!

Mun on jaettava teille tämä lohikeiton ohje. Mielestäni ei ole kalakeittoa joka sen maussa voittaisi. Tämä ei ole kevyemmästä päästä oleva keitto mutta eihän sitä joka päivä tarvitse Koskenlaskijalla mässäillä.

Välillä haaveilen omasta pienestä kahvilasta ja tämä keitto olisi ehdottomasti lounaslistalla. Tarjoilisin sen ontoksi kaiverretun ruislimpun sisällä.

KOSKENLASKIJA-SAVULOHIKEITTO

n. 4 – 6 annosta

Näitä tarvitset:

6 keskikokoista perunaa
6 porkkanaa
1 sipuli
1 kasvisliemikuutio
n. 250 g savustettua lohta
1 pkt paprika Koskenlaskijaa
n. 1 dl maitoa
vettä
suolaa

Ja näin se käy:

Kuori ja pilko perunat ja porkkanat. Kuori sipuli. Peitä kasvikset vedellä ja laita ne kiehumaan. Vettä ei kannata laittaa enempää kuin että ne juuri ja juuri peittävät kasvikset. Nakkaa mukaan kasvisliemikuutio ja mausta ripauksella suolaa. Kun kasvikset ovat pehmenneet, sekoita sekaan paloiteltu Koskenlaskija. Itse laitan kerralla koko paketin mutta juustoa voi laittaa vähemmän jos maku tuntuu voimakkaalta.  Kun juusto on sulanut, kaada sekaan maito ja murenna lohi isohkoina paloina. Anna keiton pulpahtaa pari kertaa mutta älä enää anna kiehua! Poimi kokonainen sipuli pois. Tarkista keiton maku. Jos keitto on liian voimakasta, sitä voi laimentaa maidolla. Jos keitto on liian mietoa, osta toinen paketti Koskenlaskijaa! Ja ei muuta kuin herkuttelemaan!

Pihalla paistaa aurinko siniseltä taivaalta! Mun on ihan pakko keittää itselleni mukillinen kaakaota ja mennä ulos nautiskelemaan. Näin ihanaa ilmaa ei saa tuhlata neljän seinän sisällä!

Tätä keittoa ei voi syödä vain yhtä lautasellista!