Oletteko huomanneet että aamulla on valoisaa jo ennen
kahdeksaa? Illalla voi mennä ulos vielä viiden aikaan eikä tarvitse pelätä että
eksyy pimeyteen. Linnut laulavat. Aurinko lämmittää säteillään ihan erilailla
kuin kuukausi takaperin. Kuljemme kohti kesää. Ei mene kauaakaan kun
ensimmäiset leskenlehdet ilmestyvät tienvarsille. Viiden kuukauden päästä voi
jo katsella ensimmäisiä kanttarelleja metsästä. Ei ole parempaa kesäherkkua
kuin uudet perunat ja kanttarellikastike. Paitsi ehkä tuoreet mansikat ja
kermavaahto, tai tuoreet vadelmat suoraan puskasta napsittuna tai tai... Kesä
on täynnä herkkuja!
Mä käyn itse keräämässä sienet. Aluksi turvauduimme
vanhempieni sienisaaliisiin mutta pikku hiljaa opin löytämään itse omat
sienemme. Ei ole olemassa mitään niin ihanaa kuin metsä. Nautin sen
rauhallisuudesta. Metsässä haluan olla yksin. Jos satun näkemään muita ihmisiä,
juoksen nopeasti toiseen suuntaan. Kuuntelen kuinka tuuli kuiskii puissa. Imen
keuhkot täyteen raitista ilmaa. Lataan itseni täyteen metsän antamaa energiaa
ja palaan metsästä seesteisessä mielentilassa. Käyn talvisinkin metsässä lähes
joka päivä, mutta talvisin metsällä ei ole sellaista vaikutusta kuin kesäisin.
Mulla on mieheni kanssa huomiseksi pöytävaraus Tampereelle
Saludiin. Mä odotan kuin kuuta nousevaa että pääsen herkuttelemaan. Meidän
alkuperäinen sopimus oli että käymme vain sellaisissa ravintoloissa
ruokailemassa joissa emme ole ikinä ennen käyneet. Huomattuamme kuitenkin
Saludin vaihtaneen ruokalistaa, halusimme molemmat päästä testaamaan sitä.
Salud on tähän asti ollut meidän lempiravintolamme. Odotukset ovat jälleen
korkealla! Aion syödä itseni huomenna niin täyteen herkkuja että mieheni joutuu
kantamaan mut autoon!
Kesä, se tulee vielä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti