Ajattelin jatkaa kansallispuvuilla, kun tähän aiheeseen pääsimme. Minuun otettiin viime keväänä yhteyttä ja kysyttiin voisinko sitoa ja värjätä flammulankoja. Osassa kansallispukukankaita on kuvioraitoja, jotka kudotaan pätkävärjätyillä langoilla eli flammuilla. Koska en ollut koskaan sitonut tai värjännyt flammuja, niin pääsin taas opettelemaan ihan uuden tekniikan.
Flammujen tekeminen ei ole helpoimmasta saati nopeimmasta päästä. Flammut tehdään käsin. Ensin lanka vyyhditään ja osa langoista suojataan nauhalla, kankaalla tai langalla yms., jolloin vain suojaamaton osa värjäytyy värjäyksessä ja suojattu osa jää värjäytymättä. Tekniikan nimi on maailmalla Ikat, mutta meillä Suomessa puhutaan flammuista, kun tarkoitamme kansallispukukankaisiin käytettäviä kuviolankoja.
En tiedä, miten montaa eri flammua on olemassa, mutta itse kysyin kansallispukukeskukselta kyseiseen kansallispukuun käytettävien flammujen sidontaohjeen, jotta tiesin miten pitkän pätkän sidon ja miten pitkän pätkän jätän sitomatta. Laskin tämän perusteella vyyhdin pituuden ja vyyhtesin langan Toikan luomatelineelle. Luomateline oli hyvä työväline tähän, koska tapit tulevat kiinni pöytään ruuvipuristimilla, jolloin pystyin säätämään vyyhdin pituuden haluamakseni. Terassilla kahvikuppi seurana tämä oli oikein mukavaa ja leppoisaa touhua kevätauringon paistaessa.
KOESIDONNAT
Käytin harjoituksiin lankana Pirtin kehräämön villalankaa, koska sitä löytyi luonnonvalkoisena kaapista. Harjoittelin flammujen sitomista sitomalla niitä kalalangalla, pakettinarulla ja nippusiteillä, jotta sain selville mikä oli minulle mieluisin ja nopein tapa. Koesidotut flammut värjäsin happoväreillä, joita minulla oli kaapissa. Veikkaisin, että
värit ovat Teloneita, mutta en ole ihan varma. Kun vyyhdit olivat
kuivia, purin sidonnat ja pääsin ihastelemaan lankoja.
Värjäysnäyttöä tehdessä käytin puuvillaisen loimi-ikatin sidontaan kalalankaa ja ajattelin sen sopivan tähänkin, mutta kalalangat päästivät väriä läpi eli ne eivät sopineet villalangan sitomiseen. Lisäksi kalalangalla sitominen oli tuskaisen hidasta, kun ohutta lankaa sai kieputtaa ikuisuuden vyyhdin ympäri.
Nippusiteillä sitomisen huomasin Soja Murron tekstistä. Nippusiteen alle laitettiin muovin pala ja ainoa kuuman kestävä muovi jota löysin kaapista oli kinkkupussi, joten leikkasin siitä palasen. Olen niin mahdoton säätäjä ja pilkun viilaaja, että tämä tapa ei sopinut itselleni. Nippusiteillä flammut sitoi tosiaan nopeasti, mutta kun nippuside oli paikoillaan ja muovi vähän vinossa, sidontaa ei pystynyt enää korjaamaan. Lisäksi tarvitsin miehen ja sivuleikkurit, että sain nippusiteet auki katkomatta lankoja.
Lajulan Kangastuvan sivuilta löysin ohjeet lahjanarulla sitomisesta. Tiina oli tehnyt blogiinsa hyvät ohjeet tähän ja löysin vielä youtubesta videon, jolla Tiina näyttää sidonnan. Epäilin vähän, että kestääkö lahjanaru värjäyksessä, mutta hyvin se kesti.
KOESIDONNAT KELLOA VASTAAN
Jokaiselle tekijälle on varmasti oma tapansa, mutta itse pidin eniten tuosta lahjanarulla sitomisesta. Tein useamman sidonnan sillä, jotta sain laskettua ajan vyyhdin sidonnalle. Ihan en päässyt Tiinan 25 minuuttiin. Minulla meni samankokoisen lankavyyhdin vyyhtemisessä ja sitomisessa 45 minuuttia ja värjäyksen jälkeen sidontojen purkamisessa meni 15 minuuttia per vyyhti. Tämä flammujen purkuaika oli yllätys, koska en ollut ajatellut, että vyyhdin purussa voi vierähtää noin paljon aikaa.
Nämä koesidotut ja -värjätyt flammulangat ovat minulla vieläkin käyttämättä. Näyttöä tehdessä tein
yhden loimi-ikatin, mutta kudeikat minulla on vielä kutomatta, joten ehkäpä teen sen, kun kudelankakin on jo valmiina. Turkooseja flammuja on niin paljon, että niistä voisi saada kudottua jopa huivin. Itseänikin ihan jännittää, että mitä näistä syntyy!
Jos en muuta ole tehdessä oppinut niin ainakin sen, että aina kannattaa kysyä kokeneemmilta neuvoa. Isot kiitokset Soja Murrolle vinkeistä, joita sain flammujen sidontaan.
Mukavaa viikonloppua! Nähdään taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti