sunnuntai 3. toukokuuta 2020

COLLINGWOOD-TEKNIIKALLA KUDOTTU MATTO 2






Collingwood eli varsienvaihtotekniikka on kankaankudontatekniikka, jossa kangaspuihin kiinnitettävän lisälaitteen avulla voi kutoa kankaaseen pistekuvioita kuten kirjoneulekuvioita. Tekniikka ei ole sieltä nopeimmasta päästä, mutta sillä saa tehtyä näyttäviä, yksityiskohtaisia kudonnaisia. Itse pidän tästä tekniikasta ja tämä on kolmas kansalaisopiston puissa kutomani matto.


Opiston puissa oli jäljellä parisen metriä loimea, jonka sain kutoa pois. Koska jäljellä olevasta loimesta ei ollut tarkkaa tietoa, suunnittelin mattoon kuvion joka ei ole riippuvainen loimen pituudesta. Näin sain rutistettua loimesta kaikki mahdolliset sentit. Maton molemmissa päissä on kiemurakuviot ja niiden välissä on tyhjää pohjaa. Pystyin kutoessa määrittämään keskelle jäävän kuviottoman kohdan pituuden ja aloittamaan toisen pään kutomisen halutessani.


Olisin halunnut kutoa maton samoista kuteista, kun kudoin edellisen Collingwoodini, mutta kauppiaalla ei ollut niitä, enkä voinut jäädä odottamaan. Jouduin ostamaan mustaa ja puhtaan valkoista keinokuitukudetta, joka osoittautui hyvin epätasaiseksi. Collingwoodissa kuteiden olisi oltava tasalaatuista ja vannoin moneen kertaan, että tämä oli viimeinen kerta, kun kudon Collingwoodia trikookuteesta. Jatkossa ostan ontelokudetta joka on kalliimpaa, mutta ainakin tasalaatuista!





Suurimman haasteen kutomiseen toi kuitenkin se, että alunperin yli 25 metrin loimen loppu osoittautui hyvin epätasaiseksi. Loppuloimen vapauduttua tukilta jouduin kiristämään jokaisen varsienvaihtolaitteeseen sidotun loimilangan kahdella polkusella kangaspuiden takapuuhun. Juttelin koululla toisen Collingwoodeja kutoneen opiskelijan kanssa ja hän kertoi, että tuo loimilankojen löystyminen loppua kohden oli tuttua myös hänelle. Jos on mahdollista, niin ehkä Collingwoodia kannattaisi kutoa puissa joissa on kaksoisloimitukki niin, että varsienvaihtolaitteen kautta tulevat langat tulisivat omalta tukilta.


Yritin kiristellä löystyneitä loimilankoja kutoessa vetämällä niitä matosta ja vielä lisää kun matto oli pois puista. Osan sainkin siistittyä, mutta en kaikkia. Solmin loimet merimiessolmuin ja leikkasin ne muutaman sentin pituisiksi. Ompelin maton päihin kanttinauhat peittämään loimilankoja ja näin sain päistä siistit.


Minulla kävi uskomaton tuuri, sillä sain maton valmiiksi kaksi päivää ennen kuin kansalaisopistojen ovet suljettiin. Aikaisemmin kutomani Collingwood-matot olen pitänyt itse, mutta tämän kudoin äidilleni äitienpäivälahjaksi. Toivottavasti hän pitää siitä.
 

Aikaisemmin kutomani Collingwoodit löydät tästä ja tästä.




6 kommenttia:

  1. Vau, miten hieno! Minulle uusi tekniikka. Olen jonkin verran kutonut kangaspuilla. Se on kyllä mukavaa hommaa. Aurinkoisia toukokuun päiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tämä on niin hieno tekniikka, että suosittelen tutustumaan siihen. Ohjeita löytyy ainakin Mallikerta-lehdestä 1/2015.

      Poista