sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Onni on oma kasvimaa!



Kasvimaani kukoistaa! Maa-artisokkien varret ovat jo minua korkeampia. Kesäkurpitsa ja avomaan kurkut kukkivat. Perunapeltoni muistuttaa enemmän viidakkoa kuin perunamaata. Ilmeisesti ravinteikkaan maan ansiosta perunan varret kasvavat hieman turhankin suuriksi. Pavuissani kasvaa pieniä palkoja. Tomaattien kohdalla meinasin jo luopua toivosta. Ilokseni kuitenkin huomasin tänään että myös niissä on ensimmäiset nuput! Saatamme sittenkin saada tomaattia omasta maasta.

Johannan kasvimaa!
Koirilta ja etanoilta pääsy kielletty!

Olemme varastaneet jo ensimmäiset perunat maasta. En pystynyt pitämään sormiani kurissa, vaan tunkeuduin juurakkoon pihistämään ensimmäiset potut kesäpöytään. Ensimmäisen rivin porkkanaa harvensin tänään, jotta maahan jäävät saavat enemmän tilaa kasvaa. Pienet sievät porkkanat pääsivät suoraan kesäkeittoon. Salaattia poimin joka päivä pöytään. Ostin vielä yhden pussin jääsalaatin siemeniä. Suunnittelin nakkaavani ne vielä ensi viikolla maahan. Myös rucolaa minun on vielä laitettava itämään, se ei tunnu kasvavan toivotulla tavalla.

Ensimmäiset porkkanat on nostettu maasta.
Koiramme vain vahtii herkkuja. Selkäni kun kääntäisin porkkanat
olisivat tipotiessään!


Valitettavasti paratiisissa ei ihan kaikki ole kuitenkaan hyvin. Joku kurja tuholainen tuli ja söi ensin niittysuolaheinäni. Tämän jälkeen se hyökkäsi pinaatin ja lehtisalaattini kimppuun. Jouduin repimään kaikki maasta, jotta sain kitkettyä tuholaisen pois kasvimaaltani. Syylliseksi epäilen kaaliperhosen toukkia, joiden kaltaisia vihreitä toukkia löysin korokepenkistäni. Nyt kauhulla katselen kun chilin lehtiin on alkanut ilmestyä pieniä reikiä.

Tällainen toukka salaattini seasta löytyi.

Korokepenkeilläni on nyt huono karma. Ne mitkä ovat säästyneet poikamme ja koirien tuhoilta, joutuvat nyt jonkun muun kuin minun suuhuni. Olen salaattia kasvattanut useamman vuoden mutta ensimmäisen kerran joudun taistelemaan tuholaisia vastaan. Toistaiseksi sitkein niistä on ollut puolitoista vuotias poikani, joka ei vain voi vastustaa kasvimaata. Salaattini harvenee joka päivä hänen pienissä sormissaan.

Korokepenkkini ovat kovan autiot sillä joudun kasvattamaan
salaatit, pinaatit ja rucolat uudestaan.

Vadelmapuskien ylle viritin kirpputorilta ostamani mobilen vanhan ongen päähän hoitamaan linnunpelättimen virkaa. Luulen kuitenkin että linnut nauravat kyhäelmälleni. Pyrin olemaan tänä vuonna nopeampi ja keräämään kypsät marjat ennen kuin linnut saavat ne suihinsa. Viinimarjapuskista riittää syötävää meille kaikille, mutta vadelmat ovat niin harvinaista herkkua, ettei niitä tohtisi syöttää harakoille. Toistaiseksi vadelmat ovat menneet puskista suoraan suuhun näkemättä pakastinta mutta enköhän saa vielä muutaman säilöttyä ennen kuin kesä on ohi.

Luulin ostaneeni Aarikan mobilen,
mutta tämä taitaa olla jonkun itse
tekemä. Mobilen tehtävänä on nyt
karkottaa vadelmavarkaita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti