Moron peräkonttikirppis

Moron peräkonttikirppis oli taas viime viikonloppuna Tampereen Keskustorilla. Myyntipaikan hakijoita oli ollut 2600 joista vain 450 sai paikan. Minä olin yksi onnekas! Olin viime syksynä äitini mukana myymässä ja nyt menin yksin kaupustelemaa meille ylimääräisiä tavaroita. Sateisesta säästä huolimatta ihmisiä oli taas paljon liikkeellä. Näin jopa yhden julkkiksen! Veltto Virtanen oli ostoksilla. Viime vuonna myin hänelle musiikkia ja lehtiä, mutta tänä vuonna hän marssi kippojeni ohi.

Viikko meni suunnitellessa ja haaliessa aarteita myyntiin. Mieheni huokasi helpotuksesta kun mukaani lähti keittiöstä ylimääräisiä tarjottimia, kahvipurkkeja ja peltipurkkeja. Raskin ottaa mukaani jopa pari pannua. Keittiön kaappien ovet menevät nyt kiinni ilman asettelua. Kellarista tyhjeni kokonaan yksi iso hylly kun sain mummon ja papan vanhat matkalaukut myytyä. Anopin parilliset ja parittomat kupit pääsivät myös mukaan.

Pääsin ihan mukavasti eroon tavaroistani. Tarjottimet löysivät uuden kodin, vanhat joogalehteni lähtivät kiertoon. Äitini 80-luvulla ostetut korut olivat viime syksyn tavoin suosituimmat. Ihan tyhjällä autolla en saanut ajella kotiin mutta mahtuivat tuomiset sentään kyytiini ilman suurempia asetteluita. Ainoa huono puoli myyjänä olemisessa on se, ettei silloin pääse itse tekemään löytöjä.

Muista poiketen minulla oli nokkakirppis.

Eniten kiinnostusta herätti varmasti kulkuneuvoni. Mieheni halusi muutama vuosi takaperin vaihtaa autoa ja lahjoi minut autokaupoille lupaamalla rakentaa minulle kuplan. Urjalasta, ladon perältä löytyi yllättävän hyväkuntoinen 69-vuosimallin kupla. Kaunotar meinasi joutua jokkisradoille mutta mieheni pelasti sen ja kunnosti sen minulle kesäautoksi. Sisältä auto ei ole vielä laitettu mutta jos vaikka ensi talvena saisimme ovipahvit ja katon kuntoon. Penkkien verhoilua voisi katsoa sitten taas hieman myöhemmin. Ihmiset kovasti kyselivät kuplan hintaa mutta en minä voi aarteestani luopua. Pidän siitä niin paljon! Se saa minut hymyilemään!