maanantai 30. joulukuuta 2013

Ovi on auki! Tervetuloa!

Tällä blogikirjoituksella otan osaa Joutsenmerkin ekosisustushaasteeseen ja avaan kotini ovet teille.

Asun mieheni, kahden pienen pojan ja kahden koiran kanssa vuonna 1967 rakennetussa omakotitalossa Pirkanmaalla. Kotimme ei muistuta sisustuslehtien kansikuvakoteja mutta mielestäni se on kaunein koti. Minulle se on rakkain paikka maailmassa. Se on meidän kotimme, meidän näköisemme. Olemme sen yhdessä tehneet sellaiseksi kuin se nyt on.

Ostimme talomme kesäkuussa 2009. Ennen asuntoon muuttamista remontoimme kylpyhuoneen, makuuhuoneen ja kirjaston. Emme halunneet ottaa remontteja varten pankkilainaa joten loput remonteista olemme tehneet sitä mukaan kun olemme saaneet säästettyä rahaa. Viimeiset pintaremontit mieheni sai tehtyä syyskuussa 2013, viikkoa ennen kuin toisen lapsemme ristiäiset pidettiin. Nyt saamme nauttia valmiista kodista ja mieheni lomat eivät kulu enää remontoinnin merkeissä.

Sisustuksessa pyrimme käyttämään käytettyjä kalusteita ja materiaaleja, joita löydän kirpputoreilta tai huutokaupoista. Sisustaminen kierrätysmateriaaleilla on mielekkäämpää ja huomattavasti haastavampaa kuin vain marssia huonekaluliikkeeseen.

Keittiö

Kategoria: Oivaltavat ideat ja kulunut on kiehtovampaa

Keittiön remontoimme juuri ennen ensimmäisen lapsemme syntymää. Me emme syö lähes lainkaan eineksiä ja myös leivon paljon, joten vietän paljon aikaa hellan ääressä. Keittiön on oltava toimiva. Halusin modernit kalusteet joita maustamme vanhoilla pienillä yksityiskohdilla. Vanha leipälaatikko toimii lääkepiilona ja vanha vaaka hedelmäkulhona. Keittiönseinälle olen koonnut myös emalikokoelmani. Kattolamppu on mieheni ystävän vanha olohuoneen lamppu. Lamppua pidetään niin harvoin päällä, ettei siinä olevia hehkulamppuja ole vaihdettu energiaystävällisempiin. Keskellä pöytää nököttää edelleen huutokauppasaaliini (lue tästä).
 

Keittiömme.Uutta ja vanhaa sopusoinnussa.

Vanha vaaka toimii hedelmäkulhona ja kotimaisessa, vanhassa viinikarahvissa on oliiviöljyä.

Olohuone

Kategoriat: Oivaltavat ideat, kestävä muotoilu ja kulunut on kiehtovampaa

Olohuoneemme on sisustettu sohvaa lukuun ottamatta kierrätyskalusteilla. Vanha laiskanlinna on isoisäni vanha. Serkuksista pienimpänä hävisin aina taistelun sen herruudesta. Nyt se on mieheni valtakunta. Buddha on rakkaimpia esineitäni. Äitini on saanut sen ystävältään 60-luvulla. Se oli lapsuudenkodissani olohuoneessa ja muuttaessani, se on kulkenut aina mukanani. Kukkalaatikko löytyi mummolani ullakolta. Valitettavasti se ei ole enää ihan niin kirkas ja kaunis kuin se on aikoinaan ollut. Ilmeisesti aurinko on sitä hieman haalistanut. Ison taulun molemmin puolin on vanhat kukkalampetit, mummolan peruja nekin. Kukkien sijasta olen laittanut niille kynttilät.

Olohuoneemme. Rakastan tuota punaista tapettia! Samalla tapetilla on tapetoitu myös eteisen yksi seinä.
Buddha vartioi olohuonettamme.
Talomme mukana tuli vanhat spottilamput. Ne ovat olleet katossa varmasti 40 vuotta ja saavat puolestamme olla vielä
toisetkin.

Kukkalampetista tuli kynttilälampetti.
Kukkalaatikko on nähnyt jo parhaat päivänsä.

Kirjasto

Kategoria: Kestävä muotoilu ja kulunut on kiehtovampaa

Olohuoneemme jatkona on kirjastohuone. Sohvakalusto on mummolani vanha. Verhoilutin sen kymmenen vuotta sitten mutta valitettavasti koiriemme kynnet ovat rikkoneet kankaan. Huoneen kulmassa on mummoni vanha ompelukone ja sen päällä anoppini vanha radio. Huoneen ainoa uusi kaluste on kymmenen vuotta sitten ostettu kirjahylly, joka pursuaa kirjoja. Huoneen perällä näkyykin talomme toinen lämmitysmuoto. Vuonna 2010 asensimme ilmalämpöpumpun jonka ansiosta öljynkulutuksemme puolittui. Toiveeni olisi saada joskus öljypolttimet pois kellarista mutta toistaiseksi meillä ei ole varaa siihen.

Kirjasto. Mummolani vanha sohvakalusto on mielestäni äärimmäisen kaunis.
Nojatuolin pohjassa on yhä kiinni puusepänliikkeen lappu.

Lastenhuone

Kategoria: Kestävä muotoilu ja kulunut on kiehtovampaa

Olenkin jo aikaisemmin esitellyt teille huoneista ihanimman, pienen poikamme huoneen (lue tästä). Luultavimmin pidän huoneesta sen valoisuuden ja sen värikkyyden vuoksi. Niemen Tehtaiden vanha pinnalaitainen sänky on ostoilmoitukseni tulosta. Kellarissamme on toista poikaamme varten vielä toinen sänky. Viltillä peitetyn tuoli on pelastettu entisen työtoverini kaatopaikkakuormasta. Verhoilija arvioi sen kunnostamiskustannukseksi 300 euroa johon meillä ei ollut varaa. Revenneen nahkan piilottaminen viltillä on huomattavasti edullisempi ratkaisu. Suurin osa poikamme leluista on ostettu kirpputoreilta.

Pienen pojan pieni huone. Niemen tehtaiden sänky on edelleen ihana! 

Vanha nojatuoli odottaa korjaukseen pääsyä.

Makuuhuoneemme ovet pidän vielä suljettuna. Vauvan pinnasänky sotkee huoneen järjestyksen eivätkä koirien kaluamat yöpöydät salli esittelyä. Kun makuuhuone on valmis, esittelen senkin teille.

Meille ekologisuus on jokapäiväistä rutiinia. Kierrätämme lähes kaiken mahdollisen, ostamme uutta vain tarpeeseen, pyrimme syömään luomua ja lähiruokaa mahdollisuuksien mukaan ja kasvatamme osan ruuistamme myös itse. Tietysti meillä on vielä parannettavaa tavoissamme mutta on myös asioita joita emme edes halua muuttaa. Mieheni tuskin luopuu lihansyönnistä tai moottoripyörästään. Itse en usko vaihtavani vuoden -69 kuplaani mihinkään hybridiautoon. Matkustelua en pystyisi unohtamaan. Kuitenkin pyrimme toimimaan päivä päivältä ekologisemmin tekemällä pieniä muutoksia arjessamme. Ja pienistä asioista, niistähän kertyy isoja!

4 kommenttia:

  1. Viehättävä koti teillä! Mukavan tuntuinen blogi sinulla, laitanpas sen nyt heti lukulistalleni :) Iloa päiviinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos <3 Tervetuloa! Mukavaa että löysit tänne! Toivottavasti viihdyt seurassani =)

      Poista