Ensimmäinen blogikirjoitukseni ikinä!

Jo useamman vuoden ajan olen suunnitellut oman blogin perustamista. Aina olen keksinyt hyviä syitä miksi se on jäänyt tekemättä. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja päätin kokeilla. Tuleeko tästä mitään? Lukeeko mun kirjoituksia kukaan? Kiinnostaako ketään mun ajatukset ja tekemiset? Onkohan nämä samat kysymykset kaikkien aloittelevien blogin kirjoittajien mielessä? Lukiossa äidinkielen opettajani sanoi että musta ei ikinä tule kirjoittajaa. Pakkohan se on kokeilla oliko hän oikeassa.

Jostain lehtijutusta luin että suurin osa blogin kirjoittajista on naisia. No, niin olen minäkin. Pidän hyvästä ruuasta ja viinistä. Luulen että Suomesta löytyy myös muutama muukin "ruokaholisti". Luonto on lähellä sydäntäni. Olen hurahtanut retroon ja kirpputorien kiertämiseen. Joogan harrastamisen aloitan heti kun jaksan. Viimeisimmät kiinnostuksen kohteet ehkä hieman rajaavat seulaani kaltaisistani ihmisistä. Toivon kuitenkin että edes muutama jäi jäljelle.

Kirpputoreilla olen aina kierrellyt mutta nyt äitiyslomalle jäätyäni, aloitimme vanhempieni ullakon siivoamisen 30 vuoden aarteista. Viedessäni myytäviä tuotteita kirpputorille kiersin sen aina läpi. Pikku hiljaa siirryin tarkistamaan myös naapuripaikkakuntien tarjonnan ja olin koukussa. Mieheni ei ihan aina ymmärrä tätä harrastustani. Hän ei ymmärrä syytä, miksi hyllyjen pitää notkua vanhoista kahvipannuista. Tai miksi meillä on kaksikymmentä erilaista tarjotinta. Noh ensinnäkin, ne kahvipannut eivät ole mitä tahansa kahvipannuja. Ne ovat Fineleitä! Eikä sitä koskaan tiedä loppuvatko tarjottimet maailmasta. Sitä varten on hyvä varautua!

Mä en juokse shoppailemassa koko ajan uusia kenkiä tai vaatteita. Mä en käy kampaajalla kerran kuussa värjäämässä hiuksiani. Mä en käy kosmetologilla uusimassa rakennekynsiä tai nypitytä kulmakarvojani. Ehkä mä tämän perusteella olen hieman erilainen nainen. Mä ostan kerralla yhdet hyvät kengät, joilla kävelen niin pitkälle kuin pääsen. Vaatteet käytän lähes puhki.  Hemmotellakseni itseäni, kaadan itselleni lasillisen hyvää viiniä, käperryn lasini kanssa sohvan nurkkaan ja katselen telkusta hömppää.

Nolona mun on myönnettävä etten ole ikinä lukenut kuinka blogin kirjoittaminen aloitetaan. Mitä tässä pitää sanoa? Toivottavasti tämä ensimmäinen kirjoitus hieman valoitti millainen olen. Mitä ajattelen?  Kello on jo paljon ja mun on kaivauduttava sängyn pohjalle. Sitä ennen kuitenkin juon kupin kuumaa teetä ja sulattelen kirjoittamaani. Toivottavasti jaksoit pysyä seurassani ja palaat vielä uudestaan.

Eikö blogeissa ole aina kuvia?
Tämä veikeä peikko löytyi vanhempieni ullakolta. Hän on Ruotulan Peikko.