Vuosi 2015 virkattuna

Tuntuu melko uskomattomalta, että olen virkannut kaiken tämän kuluneen vuoden aikana! En ole vielä laskenut paljonko lankaa käsieni kautta on virrannut, mutta pari kiloa ei taida riittää. Tämän vuoden tavoitteeni oli opetella rohkeampaa värienkäyttöä ja pari töistäni on sellaisia, joissa sain luvan kanssa irroitella ja kokeilla eri väriyhdistelmiä kuten kuvissa näkyvässä graffitissa. Mielestäni onnistuin tavoitteeseni ihan mukavasti ja uskallan varmasti jatkaa värikkäällä linjallani, josta blogini taitaa olla jo tunnettu. Jouduin hieman rajaamaan tätä postausta ja jätin pois muutamia töitäni kuten kunnostamani lastenrattaat ja muistikirjan kannet. Fiksuinta olisi ollut jakaa käsitöideni muistelut kahdelle päivälle, mutta jos olisin tehnyt niin, vuodestamme olisi loppunut päivät kesken.

Aina kun saan tehtyä isomman työn valmiiksi, pidän muutaman päivän pakkolomaa ja lepuutan siten käsiäni ja pelaan varman päälle, etten vain kyllästy virkkaukseen. Tällä hetkellä olen taas pakkolomalla ja kerään kunnon kierroksia seuraavaan isompaan työhön. Hypistelen lankakeriä ja yritän keskittyä kesken olevaan kirjaan, vaikka ajatukset ovat jossain ihan muualla. Yritän tehdä isojen töiden välissä aina jotain pientä ja nopeaa, mutta viime kevät kului lähes kokonaan isojen töiden parissa. Yksi upeimmista ja mieleenpainuvimmista projekteistani oli virkatut tennarit. JLindfors Photography kuvasi tennarini ja ne pääsivät Novitan viikkokirjeeseen. Muutaman päivän blogissani oli melkoinen vilinä, kun ihmiset kävivät ihmettelemässä värikkäitä tossujani. Valtavan suuri kiitos Jarkolle upeista kuvista ja kiitokset myös Novitalle saamastani näkyvyydestä.

Käsitöistä suuritöisin taitaa olla virkkaamani kukkaköynnös Knit ’n’ Tag neulegraffititapahtumaan. Nimesin työn isoäitini mukaan, koska käytin siinä hänen lankojaan. Oltuaan esillä pari viikkoa Turussa, ripustin työni vanhainkodin pihapuuhun, missä isoäitini asuu tälläkin hetkellä. Koska neulegraffitissa meni niin kauan, äitini sai äitienpäivälahjansa vasta juhannuksen jälkeen ja sen jälkeen tein yhden lempparitöistäni, virkkasin meidän kuistiharjalle uudet vaatteet ja tuo harja onkin vilahdellut useaan otteeseen täällä blogissa. Pidin siitä niin paljon, että siirtelin sitä aina kuviin taustalle, jotta se saisi mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Ennen kuin jäin lomalle virkkasin kuplani takaikkunalle All You Need Is Love –rimpsun ja se on herättänyt paljon ihastusta liikenteessä.

Kesälomallani aloin jo suunnitella yhtä hienoimpia töitäni, jonka toteutin yhteistyössä Lankasataman kanssa. Lastenhuoneen seinälle nousi virkattu viirinauha, jossa lukee Walt Disney sanonta: If you can dream it, you can do it. Se on tälläkin hetkellä sellainen työ, jota pysähdyn ihailemaan. Olen siitä todella ylpeä! Valtavan suuri kiitos Lankasataman Katjalle ihanista langoista, joilla sain viirini tehtyä. Hänen valitsemat värit sopivat täydellisesti pikkuväen huoneeseen. Viirinauhan jälkeen tein ihanan turhanpäiväisen teennostelijan ja itselleni kukkaistytön korvalaput. Pikkuväelle virkkasin jouluksi joulusukat, jotka toimivat joulukalentereina ja teillekin annoin lumiukkojeni ohjeen. Lumiukot ovat muuten jo valmiina, mutta ne roikkuvat edelleen lastenhuoneen lampussa.

Hyväntekeväisyystyönä virkkasin paikalliseen vanhainkotiin ison siksak-peiton ja hypistelymuhveja, joita tosin jouduin vielä korjailla ennen kuin vein annoin ne eteenpäin. Virolaiseen lastenkotiin lähetin vauvanmyssyjä ja pakolaislapset saivat virkattuja nalleja. Näistä hyväntekeväisyystöistä sain itselleni niin hyvän mielen, että ajattelin ensi vuonna tehdä niitä lisää ja toivottavasti hieman enemmän. Kiitos lukijoilleni tästä aivan ihanasta, värikkäästä vuodesta ja suuri kiitos myös muille yhteistyökumppaneilleni. Toivottavasti jatkamme samalla tapaan ensi vuonnakin.