keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Blogini tarina -haaste

Ihana Villasukkavuoden Marjaana muisti minua Blogisi tarina-haasteella. Vaikka haasteet ovat aina ihania, niin jotenkin tämä blogin synnystä kertova haaste on sellainen, johon erityisesti halusin vastata. Onhan tämä pieni blogini ihan oma maailmani, jonne karkaan lapsiperheen arkea ja jonka eteen käytän yhä enemmän ja enemmän aikaa. En kuitenkaan osannut arvata, että suurin haaste tässä onkin se, että kuinka saan lyhennettyä blogini historiikin sellaiseksi, että joku jaksaa sen vielä lukea.

Haasteen ohjeet:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutettasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.


Näin kaikki alkoi... 

Lukioaikainen äidinkielenopettajani oli sitä mieltä, ettei minusta ikinä tule kirjoittajaa. Mielestäni kaiken voi oppia harjoittelemalla, joten aloin opetella kirjoittamista ja koska pöytälaatikkoon rustaaminen ei houkutellut, päädyin bloggaamaan. Minulla oli blogille jo hieno nimi valmiina, mutta se oli jo varattuna niin kuin kaikki muutkin keksimäni nimet. Ainoa vapaa nimi jonka keksin oli Kuppi Kuumana ja blogini osoite muotoutui sen mukaan. En keksinyt mitään, mitä kirjoittaisin otsikkokentään, joten kirjoitin: Ihan Oikea Blogi? En ymmärtänyt, että se määritteli blogini nimen ja niin tästä tuli sen niminen kuin tämä on. Myöhemmin ostin oman verkko-osoitteen ja siirsin blogini sinne vaikka täällä bloggerissahan olen edelleen. En erityisemmin pidä tuosta nimestä, mutta uskon että kaikella on tarkoitus, ehkä myös blogini karmealla nimellä.
 
Ensimmäisen vuoden kirjoitin kerran ja toisena vuotena kaksi kertaa viikossa. Vain pari ihmistä tiesi blogistani ja vasta kun olin vuoden blogannut, aloin julkaista facebookin eri ryhmissä postauksiani. Aluksi blogini oli melkoinen sekametelisoppa ja kirjoitin juttuja laidasta laitaan. Vaikka ihan kaikista postauksistani en ole niin ylpeä, ovat ne kaikki silti täällä tallessa. Monesti olen miettinyt uuden blogin perustamista ja aloittamista puhtaalta pöydältä, mutta en raski luopua tästä ihan ensimmäisestäni. Eksyessäni uuteen blogiin tutkin usein blogin historiaa ja sitä, kuinka kirjoittaja ja blogi ovat kehittyneet, joten sen takia haluan tarjota saman muillekin.

Alusta asti kirpputorit, vanhat aarteet ja keräily ovat olleet yksi blogini pääteemoista ja ne varmasti tulevat olemaankin. Meille ei taideta ostaa pahemmin mitään uutena, joten kierrän jo sen vuoksi tiiviisti kirppareita. Hieman hoitovapaalle jääminen on vaikeuttanut keräilyäni, sillä kodinhoitotuella ei paljoa harvinaisuuksia osteta. Toisaalta tämä nykyinen taloustilanteeni on tehnyt keräilystä vain mielenkiitoisempaa, kun en voi haalia aarteita netistä vaan ne on metsästettävä kirppiksiltä. Olen yrittänyt yhdistää blogissani kahta rakasta harrastustani, keräilyä ja käsitöitä, jotta mahdollisimman useassa postauksissa olisi sekä keräilijöille että käsityöharrastajille jotain. Olen kaivanut Finelinit kaappien uumenista lankakoreiksi ja niitä näkyy usein kuvissani.

Olen muistaakseni aloittanut virkkauksen keväällä tai kesällä 2012 ja maaliskuussa 2013 olen julkaissut ensimmäisen jutun käsitöistäni. Käsityöjuttuni ovat blogini luetuimpia, joten oli luentevaa alkaa käyttää niihin enemmän aikaa ja viime keväänä aloin kirjoittaa käsitöistä kerran viikossa. Monesti harmittelen sitä, etten osaa neuloa, mutta yritän kääntää asian edukseni ja tehdä sellaisia virkkuutöitä, joita en ole muissa kotimaisissa blogeissa nähnyt. Päätin jo aikoja sitten, etten tuhlaa aikaani ohjeiden kirjoittamiseen vaan pyrin käyttämään valmiita ohjeita, joita netti ja käsityökirjallisuus on muutenkin pullollaan (tätä lupausta on aivan mahdoton pitää). Pikkuhiljaa olen alkanut kirjoittaa myös keskeneräisistä projekteista ja käsityöharrastuksesta sen sijaan, että esittelisin vain valmiita töitä.

Tässä ja nyt...

Blogini on muuttunut ajan mittaan, mutta niin olen minäkin. Kolme vuotta bloggausta takana ja olen julkaissut yli 300 tekstiä. Tänä syksynä aloin postata neljä kertaa viikossa purkaakseni vähän juttu- ja kuvasumaani, mutta loppua ei näy. Kertaakaan en ole vielä tullut siihen tilanteeseen, etten keksisi aihetta, mistä kirjoittaa ja nytkin minulla on suunniteltuna kolmelle seuraavalle viikolle postaukset valmiiksi. Myönnän, että tämä neljä postausta viikossa alkaa olla jo tiukka tahti ja se syö minulta muutenkin vähäistä käsityöaikaani. Tiedän, etten ole verbaalisti lahjakas eikä blogini voi menestyä näiden kirjoitusteni takia, joten yritän paikata tuota aukkoa kuvillani. Koko blogini ajan olen kuvannut samalla kameralla, mutta viime keväänä riuhtaisin itseni irti automaattiasetuksista ja aloin opetella kuvaamista muullakin tavalla kuin vain räpsimällä. Haluaisin kehittyä kuvaajana ja sen takia kuvaan valtavasti. Valitettavasti vain murto-osa kuvistani päätyy tänne blogiin asti ja suurin osa menee suoraan roskakoriin.

Vaikka kirjoittaminen on huomattavasti helpompaa kuin aloittaessa, vie tämä silti aika paljon aikaani. On päiviä jolloin tekstiä syntyy ihan tuosta vaan ja toiste istun koneen edessä miettimässä, että mitähän tässä piti tehdä. Saan bloggaamisesta kuitenkin niin paljon takaisin, että uskon sen olevan jokaisen vähäunisen yön arvoista. Postauksieni takia valvon monesti yömyöhään virkkaamassa, jotta saisin työni valmiiksi ja pääsisin esittelemään sen teille. Parasta bloggaamisessa olette te lukijat ja tietysti teidän kommentinne. Iloitsen uusista lukijoista riemunkiljahduksin ja kun huomaan jonkun poistuneen seurasta, otan sen todella raskaasti. Yritän lukea niin paljon muiden blogeja kuin vain ehdin ja jättää mahdollisimman usein kommentteja. Kiitos, että olet kanssani tekemässä tätä ja kiitos, kun jaksoit lukea!

Haluan haastaa tähän mukaan ihanan haasteeseen mukaan Pilviraitin, Kirppisrakkautta, Hattaralandian ja Tavaroiden taikamaailman.

Niin nuo kuvat... Kuvaan paljon ulkona ja välillä itsekin pyörittelen päätäni innolleni, kun kannan huonekaluja pitkin pihaa. Välillä menen metsään yritysteni kanssa, mutta aina silloin tällöin onnistun. Terassipöydälle en enää nouse seisomaan, sillä tulin tuolta rypisten alas. Sormiani kuvaan merkiksi valoituksesta, jos muutan sitä kesken kuvasarjan.

12 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta! Vastaan tähän tässä joulun alla. (: Ja olen edelleen sitä mieltä, että kirjoitustaidoissasi ei ole mitään vikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Mä hion näitä tekstejä aika monta päivää ja silti niihin jää inhottavia virheitä, jotka ärsyttää itseä varmasti eniten. Olisi ihanaa osata kirjoittaa sellaista iloista tekstiä, jota toisilta tulee luonnostaan =)

      Poista
  2. Olipa kiva lukea tarinasi! Ja kiitos haasteesta! Yritän vastailla haasteeseen vielä ennen joulua. :)

    VastaaPoista
  3. Vasta äskettäin blogiisi Instagramin kautta löysin. Sinulla on ihana blogi ja kauniita kuvia. Itse pidän blogeista joissa on monenlaisia postauksia, juuri sitä sekametelisoppaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla <3 Kiitos <3 Olet sydämellisesti tervetullut joukkoon =) Huomasithan, että blogissani on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa kirjoja?

      Poista
  4. Mukava kuulla blogisi tarina. Mie tykkään tuosta nimestäsi se on niin mainio
    Kaikkea hyvää ja mukavia kirjotuksia eteenkinpäin.

    VastaaPoista
  5. Kamalaa, että opettajasi on sanonut kirjoitustaidoistasi noin. Mun mielestä sä kirjoitat hyvin ja ainakin se kertoo siitä, että todellakin harjoittelemalla, tekemällä ja uskaltamalla oppii. Hienoa! Kiitos haasteesta, yritän kirjoitella vielä ennen joulua. Ps. ihania "kulissien takana" -kuvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Mun äidinkielenopettaja oli melkoinen persoona, joka sanoi niin kuin ajatteli. Onneksi lakki on kirjoitettu, joten toivon mukaan ei tarvitse enää mennä hänen tunneilleen =)

      Poista
  6. Kiitos haasteesta! :) Tässä on ollut vähän kiirusta mm. synttäritouhujen kanssa, joten nyt vasta ehdin kiittämään täälläkin. Olen välillä vähän huono näiden haasteiden kanssa, mutta katsotaan jos tällä kertaa ehtisin vastaamaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mitään kiirettä eikä paineita ♥ vastaat jos ehdit ja jaksat =)

      Poista