maanantai 29. huhtikuuta 2013

Puutarhan ensimmäiset antimet



Sain viikonloppuna upottaa sormeni multaan ja nostaa kevään ensimmäisen sadon omasta puutarhastamme. Olemme jo useampana vuotena saaneet naapuriltamme maa-artisokkia ja viime keväänä istutin osan mukuloista maahan. Syksynä katkaisin maa-artisokkien parimetriset varret ja jätin mukulat talvehtimaan maan sisään. Lauantaina kaivoin viimein mukulat maasta. 

Seitsemästä varresta tuli niin suuri sato maa-artisokkia että taidan saada myös pakastimeen yhden annoksen sosekeittoa. Syksyn sateina kuuma sosekeitto maistuu taivaalliselle. Minulle vinkattiin myös että maa-artisokkagratiini olisi hyvää. Nyt ei auta muu kuin etsiä reseptiä ja kokeilla. Minun kuitenkin pitää muistaa säästää osa mukuloista. Ne pääsevät takaisin maan poveen antamaan uuden sadon ensi keväänä.


Maa antoi ensimmäiset aarteensa.

Tulin siihen tulokseen että on aivan sama millaisen hyllykön ostan, pöytäni on taas tulvillaan purkkeja ja purnukoita. Kaikki kylvetyt siemenet on nyt koulittu lukuun ottamatta kesäkurpitsaa. Kylvin sen vasta eilen. Elättelen toiveita että se pärjäisi purnukassaan maahan istuttamiseen asti. Perunat ovat itämässä kellarissa. Pavut ovat vielä pussissa. Minun on ensin otettava selvää mitä niille on tehtävä ennen istuttamista.


Tungosta pöydällä

Ensi viikolla alkaa perunamaan teko. Tiistaina mieheni tarttuu lapioon ja alkaa raapia nurmikon pintakerrosta pois. Torstaina saamme kymmenen kuutiota multaa pihaan. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, meillä on perunamaa valmis loppuviikosta. Minua vain harmittaa kun en pääse auttamaan. Meille on tulossa syksyllä vauva enkä supisteluideni vuoksi voi tarttua lapioon. Onneksi mieheni auttaa. Ilman häntä kasvimaani olisi jäänyt vain haaveeksi.


tiistai 16. huhtikuuta 2013

Huutokaupassa



Jätin miesväen lauantaina kotiin pitämään sadepäivää ja karkasin itse huutokauppaan. Viialassa oli Piijuskan järjestämä design-, antiikki- ja taide-huutokauppa. Olen kerran aikaisemmin ollut huutokaupassa ja silloin kannoin autolastillisen aarteita kotiin. Sain mielestäni edullisesti puolalaisen keskeltä taittuvan polkupyörän, kuplaan kattotelineen, legoja, kankaita, emalia ja ja ja … paljon muuta. Kokemus oli todella koukuttava. Huutamisen tuoma jännitys oli sanoin kuvailemattoman hienoa!

Menin huutokauppahuoneelle hyvissä ajoin jotta pääsin tarkistamaan ennakkoon valittujen kohteiden kunnon. Paikalla kävi taas vanhanaikaisesti, olisin halunnut ostaa kaiken! Pieni japanialainen Disneyn lastenastiasto ei ollut kuvissa minkään näköinen, mutta paikan päällä nähtynä se oli syötävän suloinen. Arabian kaatimet ja astiastot olisivat olleet omiaan hyllyilleni. 

Huutokauppa alkoi, ihmiset huusivat ja minä jäin nuolemaan näppejäni. Olin varautunut maksamaan kymmenen euroa vanhasta venäläisestä vekkarista. Kello meni ennakkoon tarjotulla 55 eurolla. Vanha sininen klaffipöytä löysi uuden kodin jostain muualta kuin minun luotani. Arabioiden kohdalla minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Hinnat nousivat useaan sataseen.

Viimeinen ”korvamerkkaamani” kohde oli 1800-luvulta oleva kahvimylly ja patakranssi. Takamukseni oli jo puutunut viiden tunnin istumisesta ja vilkuilin hermostuneena kelloa. Minun olisi pakko lähteä kohta kotiin ruuanlaittoon. Taistelin kynsin ja hampain myllystä. Kaikki muut kohteet olivat menneet ohi mutta nyt en päästäisi viimeistä kohdettani karkaamaan. Reilut 90 euroa jouduin maksamaan vanhasta kahvimyllystä ja patakranssista. Poistuin paikalta kasvot loistaen. Olin saanut aarteen!


Vanha kahvimylly patakranssin päällä.
Eikö olekin hieno?





Olemme menossa viikonloppuna syömään. Teimme jo kuukausi takaperin pöytävarauksen Tampereelle Ravinteli Berthaan. Mieheni kollega on kehunut ravintolaa ja olemme malttamattomana odottaneet vierailua. En ole ikinä syönyt listalta jossa mainitaan vain pääraaka-aineet. En tiedä lainkaan mikä minua odottaa. Vatsani on täynnä perhosia. Olisipa jo ensi viikonloppu!

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kylvöhommia...



Kevät, kevät, kevät… Se on jo melkein täällä! Vähän takatalvi yllätti mutta onneksi lumet sulivat yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Aurinko on jo sulattanut lumet kukkapenkeistä. Narsissit puskevat väkisin ylös jäisestä maasta. Pihatiellä narskuu hiekka kenkien alla lumen sijasta. Ihanaa!

Jokakeväinen esikasvatusastioiden etsintä alkoi. Säästän kermaviili- ja rahkapurkit esikasvatusastioiksi ja ei ole tainnut olla yhtään kevättä ettei niitä tarvitsisi etsiä kissojen ja koirien kanssa. Onneksi löysin edes osan että pääsin tekemään ensimmäiset kylvöt. Maaliskuun puolivälissä kylvetyistä siemenistä kasvaa ensimmäiset chilien ja paprikoiden taimet. Kohta on koulimisen aika ja jokainen taimi pääsee siskonpedistään omaan pieneen kasvatusastiaansa.




Vasta viime viikonloppuna pääsin kylvämään tomaatit, yrtit mm. basilikan, timjamin, rosmariinin, mintut ja korianterin. Vielä ei ole näkyvissä yhdessäkään purkissa vihreää mutta vastahan ne ovat olleet mullassa pari päivää. Kellarissa odottaa vielä siemenperuna, punasipulit ja valkosipulit pääsyään kasvimaahan.

Jouduin tekemään puutarhanhoitoni tähän asti suurimman investoinnin. Lapsemme on yksivuotias ja haalii pöydiltä kaiken mihin ylettyy. Esikasvatusastiat on pakko siirtää pöydän reunoilta ylemmäs ja koska minulla ei ollut mitään parempaa ratkaisua tähän hätään, jouduin ostamaan puutarhaliikkeestä hyllykön taimipurkeilleni. 150 euroa sain pulittaa kolmesta peltihyllystä ja muutamasta puisesta kepukasta joita varjelen kuin kalleinta aarretta. Toivottavasti se kestää kymmenen vuotta eikä mene rikki ennen sitä.





Löysin puutarhaliikkeestä myös Minna Siltalan kirjoittaman kirjan Keittiötarhan 3 vuodenaikaa. Olen ahminut sitä aina kun siihen ollut mahdollisuus. Aluksi kirjoitustyyli hieman ärsytti minua mutta siihen totuttuani en enää edes huomaa kirjailijan ylitse vuotavaa tapaa kuvailla asioita. Pidän sitä tämän kesän oppaanani kun alamme tehdä isoa perunamaata. Meidän piti jo syksyllä kääntää maa mutta jätimme sen täksi kevääksi.

Toivon kesällä saavani omasta maasta lähes kaiken tarvittavan. Olen jo useampana vuotena kasvattanut itse pienissä penkeissä salaatit ja kesäkurpitsat mutta en aikaisemmin perunaa, porkkanaa tai sipuleita. Muistan kun olin pieni, ansaitsimme taskurahaa kitkemällä mummolan hernemaata. Valitettavasti minulla ei ole isoisääni antamassa neuvoja. Minulla on vain Minna Siltalan kirjoittama kirja.


                                                                         
                                                                         

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Lähiliha ostoksilla



Kävimme muutama viikko takaperin läheisellä maatilalla ensimmäistä kertaa lihaostoksilla. Tilan ”puoti” oli auennut vasta puoli tuntia aikaisemmin kun ajoimme maatilan pihaan. Kiemurteleva jono asiakkaista ulottui jo ulko-oven toiselle puolelle. Näimme lihakarjan paistattelemassa päivää aurinkoisessa pakkassäässä. Vaikka kasvissyöjänä koen välillä mielipahaa katselemalla eläimiä joita kasvatetaan vain ravinnoksemme, minulle jäi hyvä mieli nähdessäni tilan eläimet tyytyväisinä. Mieleeni tuli että monet Itä-Euroopan tai Aasian naudoilla ei ole elinolot yhtä hyvät kuin näillä pohjoisen sisarillaan.

Ostimme koemielessä naudan jauhelihaa, ulkofilettä ja karitsan kyljyksiä. Yllätykseksemme liha ei ollut sen kalliimpaa kuin kaupassa. Naudanlihat olivat jäässä ja karitsakin oli pakattu valmiiksi. Olin hieman pettynyt jäiseen lihaan mutta toisaalta ymmärtääkseni markettienkin liha on monesti käynyt pakastimessa. Ehkä oli kuitenkin ihan reilua myydä liha jäisenä kuin sulattaa se ja uskotella sen olevan tuoretta. Pakastimeenhan sen kotonakin olisin laittanut.

Mieheni paistoi seuraavana päivänä ensimmäiset karitsan kyljyksensä. Hän marinoi kyljykset ensin valkosipuliöljyssä ja pannulla roiski päälle suolaa ja pippuria. Kyljykset olivat maukkaita ja mureita! Mielenkiinnolla odotan, ottaako hän seuraavalla ravintolavierailullamme karitsaa.


Karitsan kyljyksiä tirisemässä pannulla.


Toissa päivänä sulatin jauhelihan. Puolesta jauhelihasta tein pihvejä uunissa pojallemme. Kaupan jauhelihasta tehtyjen pihvien ympärillä on sentin kerros ällöttävää lihanestettä kun taas nyt otin uunista siistit kuivat mutta silti mehevät pihvit. Osan jauhelihasta paistoin makararonilaatikkoa varten pannulla ja jauhelihasta ei juuri lähtenyt nestettä. Olin äärimmäisen yllättynyt! Mahtavaa lihaa!

Mieheni teki "espanjalaisia lihapullia" omasta puolesta kilostaan. Hän maustoi lihapullataikinasta sipulilla, suolalla, mustapippurilla, chilillä, cajun-mausteella ja basilikalla. Mieheni pitää raa’asta lihasta ja maisteli tyytyväisenä taikinaansa. Jouduin ajamaan hänet pois keittiöstä, sillä pelkäsin että hän syö lihapullataikinan ennen aikojaan. Isot lihapullat pyörittelin öljytylle valurautapannulle ja laitoin pannun uuniin. Kun pullat olivat puoliksi kypsyneitä kaadoin pannulle tomaattimurskasta, valkosipulista, suolasta, mustapippurista ja basilikasta tehdyn kastikkeen. Annoin ruuan muhia uunissa kunnes pullat olivat kauniin ruskeita. Ruoka oli äärimmäisen onnistunutta!


"Espanjalaiset lihapullat" juuri ennen tarjoilua.


Naudan ulkofile meillä on vielä avaamattomana pakkasessa ja mietimme kovasti kuinka sen valmistaisimme. Tilamyynti järjestetään kerran kuussa kyseisellä lihatilalla ja aiomme jatkossakin hakea lihamme suoraan heiltä. Ensimmäisen kerran tiesimme missä lautasella lepäävä liha oli elinpäivänsä viettänyt, missä se oli teurastettu ja missä se oli pakattu.