Pienen pieni elefanttitehdas

Jokaisen lapsen oikea nimi on Rakas
- Tommy Tabermann

Nyt on uskomattoman upea fiilis! Sanoin kuvailemattoman upea! Tehtailin pieniä ja pehmoisia elefantteja ja nyt viimeinenkin on valmis. Yhden elefantin virkkasin ja kokosin parissa päivässä, mutta viimeisen kanssa taistelin yli viikon. Se on kaikista kaunein ja ihanimman värinen, mutta viikonloppuisten synttärijärjestelyjen vuoksi virkkausaikaa jäi kovin vähän. Törmäsin näihin jo aikoja sitten Pinterestissä ja vähän aikaa metsästettyäni, löysin elefantteille ohjeen (tässä linkki Craftsyn ohjeeseen). Ohje maksaa muutaman euron ja mielestäni se kannattaa sijoittaa, niin ei tarvitse miettiä lisäyksiä, kun saa vain keskittyä virkkaukseen. Ohje on englanninkielinen, mutta se on helppo ja mielestäni se soveltuu ihan aloittelevalle virkkaajallekin. Haastavin työvaihe oli se, että sain kiinnitettyä pään suoraan ja jalat suurin piirtein samaan kohtaan. Niin kuin tarkkasilmäisenä lukijana huomaat, niin useista yrityksistä huolimatta en siinä ihan onnistunut.

Virkkasin elefantit ihanan pehmoisesta Hjertegarnin Blend Bamboosta kolmosen koukulla. Yksi elefantti söi lankaa 70 grammaa eli neljään kului 280 grammaa. Päätin jo työhön ryhtyessä, etten osta yhtään lisää lankaa, joten käytin niitä värejä mitä kaapista löytyy ja jotka mielestäni parhaiten sointuvat yhteen. Elefanteista tuli vähän erilaisia, kun vähän muuttelin värien järjestystä ja kokeilin eri väriyhdistelmiä. Korvat vuorasin puuvillakankaalla ja silmät tein ruskealla Blend Bamboolla. Täytin elefantit löyhästi askarteluvanulla, ettei täytteet alkaisi paistaa pylväiden välistä. Pehmeän langan ja kevyen täytön vuoksi ne ovat ihanan pehmeitä ja niitä tekee mieli painella poskea vasten.

Ohjeen mukaan elefanteilla olisi pitänyt olla kukka otsalla, mutta koska yksi näistä matkustaa vastasyntyneen luokse, jätin sen pois. Minun ei tarvitse murehtia, että lähteekö kukka irti ja päätyykö se pienen suuhun. Loput kolme annan pienille ja urheille turvapaikanhakijoille, jotka ovat kulkeneet pitkän ja vaarallisen matkan. Toivon, että elefantit tuovat lohdutusta ja turvaa heille. Nyt kun elefanttitehdas on suljettu ja langat pakattu takaisin kaappiin, minun pitäisi alkaa tehdä seuraava työtäni, jonka aloittamista olen siirtänyt jo yli vuoden. Nyt on aika kaivaa mustat langat kaapista ja virkata elämäni ensimmäisen kerran mustalla. Pidäthän peukkuja, etten lyö hanskoja tiskiin! Aurinkoista sunnuntaita ja mukavaa alkavaa viikkoa. Me aletaan juhlia 3-vuotiasta kuopusta.

Gluteeniton kanttarellipasta

"Iloinen köyhä on rikkaampi kuin murheellinen rikas."
- Euripides

Alkukesästä rutisin äidilleni, etten ole ikinä löytänyt sellaisia isoja kanttarelleja, mitä lehtikuvissa näkyy, mutta tänä kesänä ei niistä ole ollut pulaa! Tämä kesä on ollut kanttarellikesien kanttarellikesä! Niitä kasvaa nyt sellaisissa paikoissa, mistä niitä ei aikaisemmin ole löytynyt ja metsässä käyminen on todella palkitsevaa, kun sieniä ei tarvitse varsinaisesti etsiä. Suosittelen lämpimästi pakkaan pienet eväät, vetään kumpparit jalkaan ja painumaan luontoäidin helmaan. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kävellä sateen raikkaassa metsässä ja kuunnella luonnon ääniä. Sehän on tutkittu juttu, että 15 minuuttia metsässä laskee verenpainetta ja nostaa mielialaa ja se, että samalla löytää vielä ruokapöytään sieniä, on plussaa. Sehän on kuitenkin ilmainen raaka-aine, joka on (lähes) kaikkien saatavilla ja kerättävissä. Sieniä poimiessa on kuitenkin hyvä muistaa, että kerää vain niitä sieniä, joita tunnistaa ja ei eksy. Kiire on sienestäjän pahin vihollinen, joten suosittelen, että jätät sen kotiin.

Me ollaan ukkokullan kanssa lottovoittajia, kun meidän pikkuväki tykkää kanttarelleista ja meillä onkin syöty niitä todella usein. Meillä on kanttarelleista tehty kastikkeita, piirakoita, risottoa ja niitä on kerätty jo pakkaseenkin. Yhdeksi lemppareista on tämä ihana ja nopea kanttarellipasta, jota me tosin ollaan syöty niin monta kertaa, että nyt tulee jo kanttarellit korvista. Itse jätän kanttarellit oikein isoiksi ja joita on sitten ihanaa metsästää haarukalla, mutta on makuasia, että pilkkooko sienet pieniksi. Päälle raastettu parmesan viimeistelee herkun, kunhan vain muistaa ostaa sitä kaupasta.

VINKKI! Korvaa puolet ruokakermasta ranskankermalla, niin saat hyvän täytteen vaikka uuniperunoille! 

GLUTEENITON KANTTARELLIPASTA
n. neljä annosta

Näitä tarvitset:

n. 1 l Kanttarelleja

sipuli

pari valkosipulin kynttä

Aurajuustoa (maun mukaan)

3-4 dl ruokakermaa

suolaa

vähän valkopippuria

Paistamiseen voita

Ja näin se käy:

Perkaa sienet ja pyöräytä niitä pannulla kunnes neste on imeytynyt. Nosta sivuun. Laita pasta kiehumaan. Kuullota voissa pilkottu sipuli ja valkosipuli. Lisää kerran pannulla käyneet kanttarellit. Anna paistua hetken. Muista sekoitella, ettei pala! Murenna sekaan aurajuustoa. Sekoita taas. Lisää pari desiä kermaa ja sekoita. Anna muhia hetken aikaa (5-10 min.) ja lisää kermaa tarvittaessa. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Syö heti pastan kanssa.

Kudottu siksak-tuolimatto

Kudoin ensimmäisenä ruusukkaanani olohuoneemme nojatuoliin tuolimaton. Minun piti tehdä Loimien lomassa -lehdestä (ohje löytyy numerosta 2/2015) löytyvä ruusukaspoppana, mutta poppanakuteen sijaan käytin puuvillalankaa. Kudoin kaksinkertaisella langalla, joista toinen on lämpimän keltainen ja toinen oranssi, mutta lankani oli silti hieman liian ohutta, joten kokeneemman kutojan (mihin joutuisinkaan ilman heitä!) neuvosta muutin kuviota ja jätin siitä yhdet paltinapoljennat pois. Siksak-kuviosta tuli hieman loivempi, mutta se täyttyi kunnolla. Hieman minua jännitti, kun en ollut koskaan aikaisemmin kutonut puuvillalangalla, enkä oikein tiennyt, että kuinka lujaa sitä kuuluu lyödä tai kuinka sitä juoksutetaan viriössä, mutta hyvinhän tässä kuitenkin kävi. Lopputulos on mielestäni järisyttävän upea tuolinpäällinen, jollaista ei joka talosta löydykään - ei ainakaan itsetehtynä!

Vaikka minulla oli reunimmaiset loimilangat pois niisistä, niin silti kankaan reuna ei ole ihan niin siisti kuin mitä toivoisin sen olevan. Loimen leveys oli 45 senttiä, enkä olisi halunnut hukata yhtään senttiä tuosta leveydestä, joten juoksutin kudelankaa niin löysästi viriössä kuin uskalsin ja varoin kiristämästä reunoja. Viimeistelin vielä reunojen kurjuuden katkomalla pingottimella molemmista reunoista muutamat loimilangat, eikä tuolimattoani parane tutkia turhan läheltä. Minun piti ensin ommella koneella vinonauhat kankaan päihin, mutta vinonauhani veteli miten sattui ja ompeleeni näytti siltä kuin, että olisin ollut pienessä maistissa koneella päästellessäni. Purin ompeleet ja siistin päät vain kääntämällä ne.

Vaikka tuolin päällisessä onkin pari polkuvirhettä, reunat vähän miten sattuu eikä päätkään ole ihan sellaiset kuin niiden pitäisi olla, niin silti pidän tästä todella paljon. Minun piti alun perin tehdä kuvio yksivärisellä langalla, mutta päädyin kahteen väriin, kun langat olisivat muuten loppuneet kesken. Käyttämäni sävyt korostavat toisiaan ja näyttää siltä, että siksak-kuvio eläisi. Pari senttiä se saisi olla leveämpi, mutta se saa nyt kelvata ihan näin. Vaikka työni oli aluksi hieman haastavaa, kun taas kudoin ja purin niin paljon, että välillä jo näytti siltä, ettei tuolimatto valmistu edes jouluksi, niin loppujen lopuksi paukuttelin tämän valmiiksi kolmessa päivässä. Lankaa n. 140 senttiä pitkään mattoon kului n. 660 grammaa.

Kesän kirppislöydöt

- Mitä te leikitte?

- Kirpputoria.

- Ai ku kiva! Mitä teillä on myynnissä?

- Kaikkea vanhaa romua!

Niin minähän en romua kirppikseltä kotiin ole kantanut vaan aarteita, joiden ostamista olen välillä vähän enemmän ja välillä vähän vähemmän harkinnut. Paljoa en ole ehtinyt juosta kirppiksillä, mutta nekin harvat kerrat ovat olleet sitäkin onnekkaampia. Nyt näyttää pahasti siltä, että seitsemän vuotta olohuoneen ikkunassa roikkuneet Marimekon Kaivot päätyvät kaappiin ja tilalle tulee Kaarina Kalliomäen suunnittelemat Merivuokot. Ne ovat aika upeat, eikö vain? Verhojen värit ovat juurikin noin kirkkaat kuin ne ovat kuvissa ja kuviot miellyttävät omaa silmääni. Ihan parilla eurolla en verhoja löytänyt, mutta edullisemmin kuin mitä ne olisivat maksaneet esim. nettikirppiksillä. Verhot ovat kuitenkin niin pitkät, että joudun vähän lyhentämään niitä.

Samalla kertaa kun löysin verhot löysin Tampellan keittiöliinan. Se on ensimmäiseni, mutta toivottavasti ei viimeinen. Ukkokulta antoi minulle jo aikaisemmin ukaasin, etten saa ostaa enempää täkkejä. Toisaalta ymmärrän häntä hyvin, sillä vanhoja täkkejä on jo niin paljon, etteivät ne mahdu enää edes kaappeihin, mutta enhän minä vanhoja, paksuja silkkitäkkejä voinut tälläkään kertaa vastustaa. Yritin kassalla arpoa, että jättäisinkö jonkun pois, mutta en vain pystynyt. Syksy ja talvi ovat tulossa ja näihin paksuihin täkkeihin on aivan ihanaa käärityä ja katsella Neiti Marplea Areenasta samalla kuin virkuttelen.

Sain vaatekaappiin taas täytettä, kun löysin pari "uutta" mekkoa. Vasemmanpuoleinen mekko on Tammi-Tuotteen Retriikka mekko ja äitini muisteli päässeensä ripille samantyylisessä mekossa 60-luvulla. Oikeanpuoleisessa mekossa ei ole lapun lappua tallella, mutta kirppiksen pitäjä arveli sen olevan 70-luvulta. Itse olen niin onneton näiden ikien ja aikakausien määrittämisen kanssa, joten uskon kiltisti viisaampia. Siinä oli vyönlenkit, mutta irroitin ne, koska minulla ei ollut laittaa siihen ohutta vyötä, kun ukkokulta vei minut syömään ja minulla oli mekko päällä. Se on aivan upean näköinen päällä, mutta hieman napakka. Ukkokulta otti minusta kuvatkin mekko päällä, mutta näytin niissä siltä kuuluisalta itäsaksalaiselta kuulantyöntäjältä, joten kuvat jäi julkaisematta. Pitänee varmaan jättää pari palaa piirakkaa syömättä, ettei se purista vatsan kohdalta niin paljoa ja voin taas hengittää mekko päällä.

Kannattaa muuten laittaa kalenteriin ylös, että Moron peräkonttikirppis järjestetään Tampereen Keskustorilla sunnuntaina 11.9. ja sinne on vielä myyntipaikkahaku käynnissä. Hakemuksia tulee yleensä muutama tuhat ja heistä arvotaan 400 onnekasta, jotka pääsevät myymään tapahtumaan. Kannattaa kokeilla tuuriaan niin myyjänä tai sitten asiakkaana. Mukavaa loppuviikkoa.

Kukkia ja käsitöitä

Kaikki eläimet, paitsi ihminen, tietävät, että elämän päätarkoitus on nauttia siitä.

- Samuel Butler

 

  

  

  

Heippa pitkästä aikaa! Siis todella pitkästä aikaa! Kuukauden mittainen lomani venähti loppujen lopuksi puolentoista kuukauden pituiseksi. Kesäisin on niin paljon tekemistä, että annoin blogin suosiolla uinua vielä pari viikkoa ja keskityin olennaiseen eli elämiseen! Olemme tehneet retkiä metsään ja lutranneet uimarannalla. Syöneet litratolkulla mansikoita ja herneitä. Ihan kaikkea suunniteltua en ehtinyt tehdä. Kaikki matot ovat vieläkin pesemättä ja suursiivoukset on tekemättä. Loman ajaksi koottu to do -lista muistuttaa tekemättä jääneistä kotitöistä, mutta pakastin pullistelee marjoja ja sieniä ja kellarissa on komea rivi hilloja. Pavut ja pinaatit ovat pakkasessa ja kehäkukka- ja sitruunamelissaöljy ovat tekeytymässä (kehäkukkaöljyn valmistamisesta voit lukea täältä).

Taisin pitää peräti pari viikkoa kesälomaa myös käsitöistä ja luin vain kirjoja. Loman jälkeen paukuttelin kangaspuilla ensin lastenhuoneeseen uudet matot ja sen jälkeen tuolinpäälisen. Loimea on vielä sen verran jäljellä, että saan loppuloimesta tehdä toisen Nurin Kurin -maton kuistille (ensimmäisen mattoni löydät täältä). Nyt minulla on pieni, mutta sitäkin värikkäämpi elefanttitehdas käynnissä. Olen tehnyt ihania kirppislöytöjä ja eilen olin huutokaupassa istumassa takamukseni kipeäksi. Ukkokulta joutui hakea ostokseni toisella autolla, kun ne kaikki eivät mahtuneetkaan kuplaan. Näihin kaikkiin palaamme vielä myöhemmin!

Suurimman osan kesästä olen kuitenkin viettänyt terassillamme ja kuistilla kukkamereni ympäröimänä. Kehäkukat valtasivat kasvimaamme ja jouduin surupuserossa kitkemään niitä pois, jotta saimme sieltä edes jotain syötävää. Auringonkukat ovat kasvaneet jo taloamme korkeammiksi ja asterit avasivat ensimmäiset kukkansa kuluneella viikolla. Nyt vain toivon, että ilmat lämpiäisivät vielä hetkeksi ja saisimme kesän takaisin edes muutamaksi viikoksi. Helteitä en kaipaa. Toivoisin vain, että syksy olisi yhtä lämmin ja aurinkoinen kuin viime vuonna. Aivan ihanaa sunnuntaita rakas lukija. Ihanaa olla taas täällä luonasi! Toivottavasti tämä on ollut sinullekin hieno kesä!