Lastenhuoneen uudet matot

"Hän. joka tekee työtä käsillään, on työläinen. 
Hän. joka tekee työtä käsillään ja päällään, on käsityöläinen. 

Hän. joka tekee työtä käsillään, päällään ja sydämellään, on taiteilija."

- Fransiskus Assisilainen 1181-1226
 

Kudoin pikkuväen huoneeseen uudet matot ja ensimmäinen kysymys jonka vanhempi poikamme kysyi oli, että onko ne automatot? Eivät ne ole automatot. Ne ovat taikamatot, koska niillä voi lentää mielikuvituksen voimalla. Mattoissa on sidoksena perinteinen toimikas ja olen kutonut ne viime kesänä värjäämälläni monivärisellä trikookuteella. Kude on värjätty liukuvärjäämällä ja siinä on sitruunan keltaista, ruohon vihreää ja turkoosia (tässä linkki postaukseeni, jossa esittelen kuteet paremmin). Opettajani suositteli käyttämään monivärisen kuteen seurana turkoosia ja olen niin onnellinen, että noudatin hänen neuvoaan, sillä ne sopivat todella hyvin keskenään. Kirjavan kuteen ansiosta maton pinta on elävä, mutta yksi värinen kude hieman rauhoittaa mattoa ja lopputulos on kaunis. Tein mattoon kapeita raitoja parinkymmenen sentin välein, koska mielestäni se kaipasi niitä. Mattoja on kaksi, enkä vieläkään ymmärrä, että miten sain niistä lähes samanlaiset. Niitä voi hyvin mielin pitää vierekkäin.

Mattojen reunoihin olen tyytyväinen, sillä niiden siististi tekeminen on kudonnassa vaikeinta ja moitteettomat reunat vaativat monen vuoden harjoittelun. Minulla oli taas niidet pois reunimmista loimilangoista ja sujautin sukkulan aina viriöön mennessä reunimmaisen loimilangan päältä ja ulos tullessa alta. Lisäksi pyrin olemaan mahdollisimman tarkkana, että sukkulat olivat koko ajan samassa järjestyksessä, eikä kuteet menneet ristiin, joten mattojen reunat ovat siitit ottaen huomioon, että olen kutonut vasta vuoden. Mattojen mustat loimilangat letitin taas pieniksi leteiksi ja laitoin sekaan vihreää puuvillalankaa, jotta ne vähän sopivat mattojen väreihin.

Minusta on niin ihanaa, kun käsityöharrastukseni näkyy kodissamme ja melkein jokaisessa huoneissa on itse kudottuja mattoja lattialla tai sohvilla tyynyjä. Puhumattakaan pikkuväen huoneen seinällä olevasta virkkatusta viirinauhasta. Mielestäni käsin tehdyillä tekstiileillä saa niin paljon persoonallisuutta sisutukseen ja ne tekevät kodista kodikkaan. Tekemällä itse saa myös juuri sellaista kuin itse haluaa, vaikka ihan aina suunnitelmat ja toteutus tietenkään vastaa toisiaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että yrittää. Alan juuri kutoa meidän eteiseen uusia mattoja ja varmasti sanomattakin selvää, ettei kokeilut näiden värjättyjen kuteiden kanssa loppuneet tähän vaan odotan kuumeisesti seuraavaa värjäyskurssia. Käsityöt ja käsillä tekeminen ovat niin minun juttuni! Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa.

Tässä vielä linkit lastenhuoneen viirinauhaan, aikaisemmin kutomiini eteisen mattoihin ja viime kesänä kutomaani kahteen hyvin erilaisiin toimikkaisiin.

Gluteenittomat piparkakut

"Vaikka Hunajan syöminen on todella mukavaa, sitä ennen on hetki, joka on vielä parempi."
- Nalle Puh

Tämä on ensimmäinen joulu, kun teimme piparitaikinan itse ja leivoimme niin herkullisia piparkakkuja, ettei meillä tänä vuonna muita syödäkään. Pikkuväen mielestä pipareiden leipominen on niin mukavaa, etten ole ihan varma, että pitävätkö he enemmän leipomisesta vai piparien syömisestä. Olemme pyöräyttäneet jo kolme tai neljä taikinaa ja parissa päivässä keksipurkki on syöty tyhjäksi. Ajattelin leipoa tästä taikinasta myös piparkakkutalon, sillä aikaisempina vuosina olen saanut vain ihastella taloa, mutta nyt minäkin aion syödä sitä! Annan sinullekin reseptin, jotta pääset maistamaan maailman parhaimpia gluteenittomia piparkakkuja. Taikina on helppoa käsitellä ja piparit ovat niin hyviä, että ne maistuvat myös sellaisille, jotka eivät normaalisti syö gluteenitonta. Taikinasta tulee kolmisen pellillistä.

 

Gluteenittomat piparkakut

 
Näitä tarvitset:

100 g margariinia

1 dl sokeria

1 dl tummaa siirappia

1 iso luomumuna

3,5 dl Semperin Fin Mixiä

2,5 dl Semperin Grov Mixiä

1 tl soodaa

1/4 tl suolaa

1,5 tl kanelia

1 tl jauhettua neilikkaa

1 tl jauhettua inkivääriä

1 tl jauhettua pomeranssin kuorta

Lisäksi tarvitset Fin Mixiä taikinan vaivaamiseen.

Näin se käy:

Vatkaa margariini ja sokeri. Lisää muna ja siirappi. Sekoita hyvin. Sekoita mausteet keskenään ja lisää ne soodan kanssa puoleen määrään jauhoista. Huom! Suosittelen sihtaan grov mix -jauhot, ettei siitä jää pipareihin kovia sattumia. Sekoita jauho-mausteseos hyvin taikinaan. Lisää loput jauhot. Laita taikina suljettavaan purkkiin ja nosta jääkaappiin maustumaan vuorokaudeksi. Leivo piparit jääkaappikylmästä taikinasta ja paista 225 asteessa isompia n. 6 min ja pieniä 5 min. Odota, että piparit ovat jäähtyneet ja kovettuneet. Syö, mutta jätä vähän muillekin! Eikö olekin aivan ihania?

Suomen Kädentaidot -messut 2016

"Kaikesta työstä tulee luovaa silloin, kun sen tekijä haluaa tehdä sen hyvin - tai vielä paremmin."

    - Kirjailija John Updike (1932-2009)

ANNARIIKKA QVIST

 HENNA TOIVIO
TAITO KESKIMAA

Yhteistyössä: Tampereen messut

Viime viikonloppuna järjestettiin Suomen Kädentaidot -messut 21. kerran. Euroopan suurin käsityöalan messutapahtuma rikkoi tänä vuonna kävijäennätyksensä, kun Tampereen messu- ja liikuntakeskukseen saapui yhteensä 44.419 vierailijaa tekemään löytöjä 665 kädentaitajan toimipisteestä. Messukeskuksesta löytyi kolmen hallin verran iloa, inspiraatiota ja piristystä muuten niin harmaaseen ja sateiseen viikonloppuun. Oli ilo huomata, että paikalla oli paljon samoja käsityöyrittäjiä kuin viime vuonna ja monet heistä löytyi samoilta paikoilta.

Vaelsin pari päivää ympäri halleja päämäärättömästi ja olin pyörällä päästäni kaikesta näkemästäni. Tämän messupostauksen tekeminen on ollut haastavaa, kun en osannut päättää mitä kerron ja mitä kuvia tähän valitsen, kun näytettävää oli niin paljon. Suomen kädentaidot -messut ovat oikeastaan sellainen tapahtuma, että se pitäisi päästä näkemään ja kokemaan paikan päälle, sillä messujen tunnelma on niin ainutlaatuinen, etten osaa pukea sitä sanoiksi tai vangita sitä kuviin. Annariikka Qvistin ihastuttavat nuket ja Henna Toivion neulahuovutetut työt Taito Keskimaan osastolta eivät pääse oikeuksiinsa näiden kuvien välityksellä.

"Anteeksi, saanko kuvata sukkiasi?"
 

 TILKKUTYTTÖ

 

  LENTÄVÄ LAPANEN
 

HOPEASÄIE

 KOUKUTTAMO

 NEULOVILLA

Messuilla pääsi täyttämään materiaalivarastonsa ja lankamyyjiä oli varmasti kaikkien tarpeisiin. Novitan osastolla oli niin pitkät jonot, että kiersin sen kaukaa. Samoja lankoja saan kaupasta, joten en varmasti menettänyt mitään, vaikka en päässytkään nauttimaan messutarjouksista. Mielestäni käsityömessut ovat mahtava tilaisuus päästä tutustumaan hieman erilaisiin lankoihin, kun niitä myyvät pienet ja suuret lankakauppiaat ovat saman katon alla ja vyyhtejä pääsee hypistelmään ja tutkimaan tarkemmin. Kun lankoihin on saanut käsituntuman, on niitä helpompi ostaa myöhemmin heidän verkkokaupoistaan. Käsinvärjättyjä lankoja oli paljon tarjolla ja ostin kotiinviemisiksi pari vyyhtiä Handua ja Hedgehog fibresia. Kuvausteknisistä syistä näette langat vasta myöhemmin.

Perinnekäsitöistä varsinkin ryijyt ovat olleet jo muutaman vuoden nosteessa ja ilokseni myös vanhat ns. perinteikkäät ryijyt ovat alkaneet kiinnostaa niin sisustajia kuin käsityöharrastajia. Taito Pirkanmaan osastolla oli useampi ryijy nähtävillä, joista mieleenpainuvin oli Minna Ahosen Polun Varrelta. Haluaisin kutoa ensi vuonna ryijyn ja tämän tyylisestä pitäisin. Myös Elviiran käsinkirjotut seinävaatteet ovat mielestäni maininnan arvoisia. Yrittäjä arvioi, että ison seinävaatteen tekemisessä menee harrastelijalla parisen kuukautta, mutta pienemmän työn kuten tyynynpäälisen tai kukkaron kirjoisi nopeammin.

POLUN VARRELTA DESIGN MINNA AHONEN

TAITO PIRKANMAA

JUHANNUSMUISTO / ELVIIRA

  RAITOJA JA RÄSYMATTOJA

DESIGN MOLLA MILLS 

LANKAVA
 

Molla Millsin Lankavalle suunnittelema Suomen marjat -mallisto oli nähtävillä Lankavan osastolla ja mielestäni  varsinkin lakkaryijy ja -pussukka olivat äärimmäisen hienot. Ohjeet mallistoon löytyy Lankava inspiraatio -kirjasesta, jonka ostin kotiinviemiseksi. Kirjanen löytyy ainakin vielä Lankavan verkkokaupasta viidellä eurolla ja se sisältää 17 käsityöohjetta mukaan lukien Molla Millsin ohjeet. Suosittelen ostamaan kirjasen ennen kuin se loppuu! Tässä vielä linkki Lankavan verkkokauppaan.

Käsityömessut ovat mahtava tilaisuus tutustua myös eri alojen käsityöyrittäjiin ja heidän tuotteisiinsa kuten MinDecon käsin painettuihin pellavaisiin keittiötuotteisiin, Kipriikan ihastuttaviin avaimenperiin ja yrttiruukkuihin sekä House of Simonin nahkakoruihin. Turkulaisen Boutique Heebenin pehmeät pellavavaatteet muuttivat käsitykseni pellavasta vaatemateriaalina ja hänen käyttämät värinsä saivat minut sanattomaksi. Mukava yllätys oli myös löytää messuilta yksi perinteisten räsymattojen kutoja, jonka iloisen kirjavat matot näyttivät niin kotoisilta. Raitoja ja räsymattoja oli saapunut ensi kertaa messuille.
 

MINDECO

 HOUSE OF SIMONE
 

 KIPRIIKKA

BOUTIQUE HEEBEN

Suomen Kädentaidot -messut olivat tänäkin vuonna ainutlaatuinen elämys, josta riittää pitkäksi aikaa iloa. Suosittelen, että laitat kalenteriin ylös, että seuraavat messut ovat 17.-19.11.2017 ja varaat messuja varten pari päivää aikaa, sillä yksi päivä messuilla ei riitä. Kahden päivän messuilussa on myös se hyvä puoli, että ensimmäisenä päivänä saa rauhassa tutustua tarjontaan ja vasta seuraavana päivänä tehdä ostokset. Kiitos hienosta messuviikonlopusta järjestäjille, yrittäjille ja kaikille ihanille ihmisille joita tapasin.

Ei ollut pelkoa, että olisin selvinnyt kotiin tyhjin käsin, sillä houkutuksia oli niin paljon. Tarkoituksenani löytää pariin seuraavaan työhöni sopivat puuvillalangat, mutta vain muutama myyjistä oli ottanut mukaansa puuvillalankoja, joten täydellinen virkkuulanka, mahdollisimman laajalla ja herkullisella värivalikoimalla jäi nyt löytymättä. Lohdutukseksi ostin Pirkanmaan Kotityön pirkkapuuvillaa, joka on mukavan napakan tuntuista sekä yhden kerän Teeteen Helmi merinovillaa. Heräteostoksina löytyi ensi vuodelle Virkkukoukkusen perhekalenteri ja Nupun kaunis pussukka. Eiköhän näillä ihanuuksilla ja kaikella muulla näkemälläni selvitä tästä synkästä ja harmaasta marraskuusta.

NÄIN VÄLTÄT JOULUSTRESSIN

Sain pari viikkoa sitten Oranssia-blogista haasteen viettää tänä vuonna stressitöntä joulua (tässä on linkki haasteeseen). Tämä haaste osui ja upposi, sillä mielestäni joulu on erityisesti lasten juhla ja haluan, että he iloitsevat siitä ja muistavat lapsuuden joulut mahdollisimman pitkään. Joulusta on kuitenkin ilo kaukana, jos äiti hyppii seinille ja repii stressaantuneena hiuksia päästään. Jotta lapseni saavat joulumuistoistaan sellaiset kuin toivon, pyrin välttelemään stressinaiheuttajia. Itselläni niistä pahimmat ovat aika tai lähinnä sen riittämättömyys, raha ja mitä antaa lahjaksi ihmiselle, jolla on ihan kaikkea. Kuulostaako tutulta? Näin minä selviän niistä.

 

AIKA - Miksi se ei ikinä riitä?

 

Aloita jo nyt!

Jouluun valmistautumisen voi aloittaa hyvissä ajoin vaikka askartelemalla joulukortteja tai miettimällä lahjat valmiiksi. Miksi siirtää kaikkia töitä joulukuulle, kun voit aloittaa jo nyt. Joulun alusaika on kiireistä aikaa, joten mitä jos tekisit esim. joulusiivouksen muulloin kuin joulun alla. Mitä jos tekisit sen tänä vuonna jo itsenäisyyspäiväksi ja normaalin viikkosiivouksen jouluun asti?

  

Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin!

Meillä pikkuväki saa joulukalenterista tontulta ohjeita piparien leivonnasta ja koristeluista, joten osa jouluaskareista menee huomaamatta näin. Siivous tehdään yhdessä, kun ukkokulta on kovemman luokan mattojen tamppaaja ja pikkuväelle pölyjen pyyhintä on leikkiä, joten joulusiivous ei tunnu enää niin pahalta, kun itselle jää vain imurointi ja lattioiden pesu. Kannattaa myös muistaa Marttojen kultainen neuvo, ettei kaappeja tarvitse siivota, jos ei aio viettää siellä jouluaan

 

Aikatauluta.

Varsinkin tänä vuonna tämä on tarpeellinen vinkki, kun aatto on lauantaina ja jouluviikko on se kaikista kiireisin, eikä ennen aattoa ole yhtään pyhää antamassa vapaata. Teen kaikki jouluruuat silleistä laatikoihin itse ja aloitan aina siitä, että suunnittelen jouluviikon jokaiselle päivälle tehtävät ja etenen niiden mukaan. Teen ensin sellaiset ruuat, mitkä säilyvät ja vasta joulun alla limput, jotta kaikki saavat tuoreet leivät.

Uskalla rikkoa perinteitä ja luo omasi.

Lapsuudenkodissani joulua alettiin rakentaa vasta aattona, mutta meillä kaivetaan koristeet esiin jo hyvissä ajoin ja jouluun valmistaudutaan pikku hiljaa. Sinun ei tarvitse tehdä niin kuin muut, tee juuri niin kuin itse haluat. Mitä jos mummolassa ja hautausmaalla käytäisiinkin jo aatonaattona ja koko aatto jäisi kotona villasukissa sipsutteluun?

Ei ole pakko, jos ei halua!

Niin ystäväni! Ei ole pakko olla ylisuorittaa ja tehdä kaikkea itse, jos elämäntilanne ja omat voimavarat eivät anna myöden. Joulu on joulu, vaikka pöydässä olisi  kaupan valmislaatikot ja ikkunassa kesäverhot. Jos valmislaatikot kuitenkin tökkii, niin kysele löytyykö naapuristostanne jotakuta joka leipoisi limput tai tekisi laatikot myös sinulle.
   

RAHA - Miksi sitä kuuluu niin paljon?

 

Sitä ei taida olla kellään liikaa ja jos omien lapsien lisäksi pitää ostaa lahjat vielä kummeille, kaimoille ja siskon pojille, se vetää perheen kuin perheen pussin todella tiukoille. Me olemme ostaneet pikkuväelle lahjat jo toukokuussa kirppikseltä ja suosittelen sinuakin pistämään tämän korvan taakse. Lahjat voi ostaa muulloinkin kuin joulukuussa. Sen lisäksi mieti näitä:

Osta käytettynä

Kirppiksiltä löytyy uusia ja uuden veroisia tavaroita puolet edullisemmin. Muista katsoa myös Torista, Huutonetistä ja Facebookin paikallisilta kirppiksiltä.
 
 

Kimppalahjat

Osta enojen, setien tai kummien kanssa kimpassa lahja, niin se ei veroita kukkaroa niin paljoa. Näin saatte ostettua vaikka vähän arvokkaamman lahjan.

Tee itse

Neulo villasukat, virkkaa pannulappu tai kudo matto. Anna lahja joka tulee sydämestäsi.

Jotain ihan muuta?

Mitä jos antaisit konkreettisen lahjan sijaan jotain ihan muuta kuten esimerkiksi aikaa tai apua. Uskon, että vanhempani olisivat mielissään siivouksesta, lumen luonnista tai nurmikon leikkuusta ja pienten lasten äitinä osaisin antaa arvoa, jos ystäväni veisi pikkuväen pariksi tunniksi leikkipuistoon. Ukkokullan kanssa emme ole koskaan ostaneet toisillemme lahjoja. Halaukset ja suukot eivät maksa mitään, eivätkä ne lopu varastosta.
  
 

Älä yliammu joulupöydässä

Ukkokullan kanssa meillä karkaa melkein aina käsistä jouluruokien ostelu ja varsinkin ensimmäisinä jouluina joulupöytämme notkui yli äyräiden. Viime vuosina olemme karsineet ottamalla vain yhden joulukalan, vain paria juustoa ja luottaneet siihen, että jos joku ruoka loppuu, emme näänny nälkään. Yleensä meillä tulee tapanina laatikot korvista ja kaipaamme muuta syötävää kuin jouluruokia. Muistathan myös, että kun menet ruokakauppaan, syö ensin kotona. Nälkäisenä tulee sorruttua helpommin ostelemaan vähän kaikkea.

 

MITÄ LAHJAKSI HÄNELLE, JOLLA ON JO KAIKKEA?

 
  

Haluan antaa aina lahjaksi jotakin tarpeellista ja varsinkin aikuiset ovat vaikeita lahjottavia, kun heillä on jo kaikkea. Niin pitkään kuin muistan, olen antanut sukulaisille joulukorit ja kun huomasin antaneeni koreja riesaksi asti, vaihdoin ne herkkukasseiksi. Ostan kassin valmiina tai teen sen itse ja täytän sen pienpaahtimon kahvilla ja teellä, itse tehdyillä joululimpuilla, suklaalla ja joulutortuilla. Aikaisemmin kassissa oli viinipullokin, mutta sen osalta olemme joutuneet nipistämään.

Viime vuonna suihkuttelin tekstiilispraylla kasseja (tässä on linkki postaukseeni) ja sitä edellisenä vuonna ompelin itse kassit, joihin kiinnitin pitsiliinat (näet kassit tämän linkin takaa).

Toivottavasti vinkeistäni oli apua ja pystyt nauttimaan joulun odotuksesta hyvillä mielin. Lopuksi haluan vielä kiittää Veeraa upeasta haasteesta! Mielestäni tämä on sellainen haaste, johon kaikkien kuuluisi osallistua, joten haastan sinutkin mukaan. Vietä kanssamme tänä vuonna stressitön joulu!

Värejä, väreitä ja käsityörakkautta

"Jos osaksesi lankeaa olla kadunlakaisija, lakaise katuja niin kuin Michelangelo maalasi, Beethoven sävelsi tai Shakespeare kirjoitti. Lakaise katuja niin hyvin, että kaikki taivaan ja maan asukit pysähtyvät ja toteavat: siinä oli suuri kadunlakaisija, joka teki työnsä hyvin."
    - Martin Luther King, Jr.

Pari viikkoa sitten aloitettu torkkupeittoni etenee. Olen virkannut sitä nyt suurin piirtein kolmasosan ja sen värikuvio alkaa jo näkyä. Virkkaan peittoa, niin että värit ovat väriympyrän mukaisessa järjestyksessä ja ne toistuvat samaan tapaan kuin Attic24 -blogin peitossa (tässä linkki blogiin ja peittoon). Olen niin onnellinen siitä etten lähtenyt sekoittamaan värejä, sillä mielestäni peitosta tulee nyt äärimmäisen kaunis ja värit jakautuvat tasaisesti. Vaaleanpunaisen kanssa olen vähän kahden vaiheilla, että käytänkö sitä sittenkään, sillä en erityisemmin pidä sen ja kirkkaan keltaisen yhdistelmästä, mutta ainakin mukin päälliseen se sopii, niin nähtäväksi jää, miltä se näyttää peitossa.

Käännän jokaisen kerroksen jälkeen jälkeen peiton, jotta pylväät tulevat tasaisesti oikein päin molemmin puolin peittoa. Päästessäni kerroksen loppuun ja väri vaihtuu, teen aina yhden ketjusilmukan viimeisen pylvään jälkeen, josta vedän langan läpi katkaistuani sen ja kiristän kunnolla. Vaihtaessani uuteen väriin teen aina solmun edellisen kerroksen pylvään kanteen ja vasta sen jälkeen teen uuden ketjusilmukka-aloituksen vetämällä langan pylvän kannen alitse. Näin langat eivät pääse karkuteille ja peitto ei pääse purkautumaan. Työn edetessä päättelen lankojen päät pylväiden sisään virkkaamalla, joten peittoa ei tarvitse erikseen päätellä.
 

Tästä tulee varmasti kaunein peittoni. Se on niin ihana, että levitän sen vähän väliä eteeni ihaillakseni sitä ja ukkokulta saa kuulla vähintään kymmenen kertaa päivässä, että katso nyt miten ihana tästä tulee. Siinä on värejä ja siinä on väreitä. Siinä on iloa ja lämpöä ja taivas kuinka rakastankaan sitä! Tiskit seisoo tiskipöydällä ja pyykit odottaa pesijää, kun en malttaisi tehdä mitään muuta kuin vain virkkailla lisää iloisen kirjavia kerroksia torkkupeittooni. Ainoa asia joka minua jäi vaivaamaan peiton kanssa on se, että miksi siinä ei ole enempää värejä. Voi kun olisinkin uskaltanut ottaa siihen vielä punaista, sinistä ja vihreää. Niinhän sitä sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. Ihanaa sunnuntaita, alkavaa viikkoa sinulle ja hyvää isänpäivää kaikille isille!

Aikaisemman postaukseni aaltopeitosta voit lukea täältä.