Mummolaa tyhjentämässä

"On vain kaksi kestävää perintöä, jotka kannattaa antaa lapsilleen: juuret ja siivet."
    - Toimittaja Hodding Carter (1907-1972)

   

Isovanhempieni talo myytiin ja viime viikot olemme tyhjentäneet sitä. Olisin halunnut ostaa talon, mutta emme tarvinneet toista omakotitaloa, eikä meillä olisi siihen ollut varaakaan. Vaikka luopuminen on haikeaa, on talon myyminen myös helpotus, sillä nyt voin lopettaa siitä haaveilun ja voin siirtyä ajatuksissani eteenpäin. Talo on isäni lapsuuden koti, jonka isoisäni rakensi 50-luvulla, joten varmasti sanomattakin selvää, että se on minulle rakas. Sen pihassa kasvaa isäni ja setäni istuttama mänty ja mummon ruusut. Vaikka talossa on vuosien mittaan tehty remonttia; maalattu ja tapetoitu, niin silti siinä on paljon vanhaa jäljellä. Se olisi mitä täydellisin talo, mutta ihan kaikkea ei vain voi saada. Lohduttaudun ajatuksella, että saan mukaani kaikki ihanat muistot, jotka minulla on.

Ajattelin aina, että saan talosta itselleni harrastetilat ja ehkä myöhemmin mahdolliset työtilat. Minun oli tarkoitus kutoa ja värjätä siellä, kun pihassa on oma kaivo. Kasasimme viime syksynä kangaspuuni sinne, mutta kutomaan en ehtinyt. Talossa oli vain peruslämmitys päällä ja puulämmitys oli hieman epäkäytönnöllinen. Parin tunnin kutomisen takia minun olisi pitänyt lämmittää koko omakotitalo, enkä ole kaksinen takan sytyttäjä. Kutominen siellä jäi, koska sormet kohmeessa ei tehnyt mieli paukuttaa kangaspuita. Nyt saan pakata puut kasaan ja etsiä niille uuden paikan.

 
   

Suurimman osan ns. aarteista olimme jo pelastaneet talosta. Mummon langat vein jo aikoja sitten ja niillä tein mm. Maire-neulegraffitin (löydät sen täältä). Poikien huoneen kaappi löytyi verstaan seinältä (sen löydät täältä) sekä kesäisin kuistillamme oleva marjapuuron värinen keinutuoli on mummolan vanha (kurkkaa tänne). Vintiltä löytyi kuitenkin vielä aarteita, kuten setäni vanha kasvisto ja isäni Kasvioppi, jonka kuvitus on aivan ihana. Siitä saisi tehtyä ihanan leikekirjan, jos raskisin saksia sitä. Kesähuoneen seinältä poimin mukaani Sarah Kayn taulut, joille etsin nyt kuumeisesti paikkaa. Murheellisin löytö oli kuitenkin isovanhempieni vanha valokuvakansio, josta on kaikki kuvat irroitettu ja poltettu. Emme oikein vieläkään ymmärrä, että minkä takia isovanhempani halusivat tuhota kaikki kuvat.
    

    
Tämän illan pengoin kellaria ja kaappeja ja pakkasin kuplan aarteilla ja suuntaan heti aamusta Tampereelle. Huomenna järjestetään taas Moron peräkonttikirppis Tampereen keskustorilla ja sain sinne myyntipaikan. Keräilyn kurjana puolena on se, että jotta taloon mahtuu uutta tavaraa, pitää toisesta päästä vähentää, enkä minä ihan kaikkea mummolan tavaroitakaan tarvitse. Toivon mukaan mm. mummon kengät, jotka eivät kuuna päivänä mahdu jalkaani sekä laukut löytävät uuden kodin. Jos aamulla tulee taivaan täydeltä kissoja ja koiria, niin kirppis taitaa jäädä osaltani väliin. En lähde kokeilemaan, että saanko itseni kipeäksi. Jos aurinko paistaa ja näet siellä kuplan täynnä aarteita. Tule sanomaan heippa! Olisi mukava nähdä! 

Vintagemekkoja ja maailman kaunein pannumyssy

"Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoittele tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe."

- Maxwell Maltz.

Viime viikonloppuna järjestettiin Tampereella Vapriikki-Vintage ja löysin sieltä pari aivan ihanaa mekkoa. Oranssi on kaupan mekko, mutta siinä ei ole kuin koko lappu ja vihreä on itse ommeltu. Mielestäni se on puuvillaa ja oranssi tunikamallinen pehmoista trikoota. Siinä on niin makeat auto-kuviot, että luultavasti pikkuväki on ihastuksissaan, kun puen sen päälleni. Molemmat mekot ovat minulle hieman piukkoja eli joudun tänä keväänä jättämään muutaman suklaalevyn syömättä, jos haluan pitää niitä ilman, että vedän vatsaa sisään. En edes kehtaa sanoa paljonko maksoin mekoista. Olin ilmeisesti todella hövelillä päällä, sillä ne maksoivat juuri niin paljon kuin niiden voi kuvitella maksavan Vintageen erikoistuneessa tapahtumassa, enkä edes huomannut tingata. Olin kuitenkin piristystä vailla ja koska asia ei minua enää edes kaduta, niin pidän näitä oikein hyvänä ostoksena.

 

Paikalliselta kirppikseltä löytyi vanhoja vyönsolkia eurolla. Vanhat vyönsoljet ovat niin kauniita ja niitä alkaa olla jo melkoinen kokoelma. Niille pitäisi keksiä jotain käyttöä, etten vain marinoi niitä kaapissa. Solkiahan ei välttämättä tarvitse käyttää varsinaiseen vyöhön, vaan ne käyvät myös vaikka laukkuun tai tabletin suojukseen, jotka molemmat ovat to do- listallani. Kirppikseltä löytyi myös lasten pussilakana parilla eurolla ja vasta kotona huomasin, että se on vauvan peitolle. Minulla oli pikkutyttönä mekko samanlaisesta kankaasta, joten en varmasti olisi raskinut jättää ostamatta lakanaa, vaikka olisin huomannut ajoissa sen olevan pienempää kokoa. Sen kuviointi on niin ihana, että taidan avata pussilakanan saumat ja teen tästä kuopukselle aluslakanan. Kuopus saa nukkumaan mennessä katsella siitä pikkupoikien ja -tyttöjen kuvia, jos vaikka unikin tulisi helpommin.

Kierrätyskeskuksesta löysin pari Sarviksen mukia. Luulin ensin, että sininen muki on Hammarplastin tai Plastexin, koska en ole ennen nähnyt Sarviksen mukia tuon värisenä saati läpikuultavana, mutta sen pohjassa komeilee Sarvis Made in Finland. Samalla reissulla löytyi myös nukke, joka on siis pannumyssy. Sen hameen alla on toppahuppu ja se pitää pannun lämpimänä. Se on aivan ihana, mutta veikkasin, ettei se ole kovin vanha. Mekon kangas on paikka paikkoin kellertynyt eli on tämäkin jo muutaman vuosikymmenen nähnyt, mutta kun sitä vertaa isomummoni vanhaan pannumyssyyn (kuvissa alla), niin eron näkee selvästi. Isomummoni pannumyssy on paljon käytetty, sen hiuksetkin ovat jo rastottuneet, mutta silti se on niin kaunis, etten raski käyttää sitä. Otimme uuden myssyn käyttöön ja tänä aamuna se jo piti pikkuväen teepannun kuumana. Harmi vain, ettei sen alle sovi lasinen teepannu, jonka vähän aikaa sitten löysin kirppikseltä eli teepannun metsästys jatkuu (löydät lasipannun täältä). Sarviksen mukeista ja pannumyssystä maksoin pari euroa yhteensä, joten se hieman tasoitti mekko-ostoksia.

Ensimmäisen kerran ehdin kirjoittaa postauksen ihmisten aikaan ja nyt saan nauttia koko illan virkkailuista. Mukavaa keskiviikkoiltaa sinulle! Tavataan taas viikonloppuna.

Kukkia ja käsitöitä

Kaikki eläimet, paitsi ihminen, tietävät, että elämän päätarkoitus on nauttia siitä.

- Samuel Butler

 

  

  

  

Heippa pitkästä aikaa! Siis todella pitkästä aikaa! Kuukauden mittainen lomani venähti loppujen lopuksi puolentoista kuukauden pituiseksi. Kesäisin on niin paljon tekemistä, että annoin blogin suosiolla uinua vielä pari viikkoa ja keskityin olennaiseen eli elämiseen! Olemme tehneet retkiä metsään ja lutranneet uimarannalla. Syöneet litratolkulla mansikoita ja herneitä. Ihan kaikkea suunniteltua en ehtinyt tehdä. Kaikki matot ovat vieläkin pesemättä ja suursiivoukset on tekemättä. Loman ajaksi koottu to do -lista muistuttaa tekemättä jääneistä kotitöistä, mutta pakastin pullistelee marjoja ja sieniä ja kellarissa on komea rivi hilloja. Pavut ja pinaatit ovat pakkasessa ja kehäkukka- ja sitruunamelissaöljy ovat tekeytymässä (kehäkukkaöljyn valmistamisesta voit lukea täältä).

Taisin pitää peräti pari viikkoa kesälomaa myös käsitöistä ja luin vain kirjoja. Loman jälkeen paukuttelin kangaspuilla ensin lastenhuoneeseen uudet matot ja sen jälkeen tuolinpäälisen. Loimea on vielä sen verran jäljellä, että saan loppuloimesta tehdä toisen Nurin Kurin -maton kuistille (ensimmäisen mattoni löydät täältä). Nyt minulla on pieni, mutta sitäkin värikkäämpi elefanttitehdas käynnissä. Olen tehnyt ihania kirppislöytöjä ja eilen olin huutokaupassa istumassa takamukseni kipeäksi. Ukkokulta joutui hakea ostokseni toisella autolla, kun ne kaikki eivät mahtuneetkaan kuplaan. Näihin kaikkiin palaamme vielä myöhemmin!

Suurimman osan kesästä olen kuitenkin viettänyt terassillamme ja kuistilla kukkamereni ympäröimänä. Kehäkukat valtasivat kasvimaamme ja jouduin surupuserossa kitkemään niitä pois, jotta saimme sieltä edes jotain syötävää. Auringonkukat ovat kasvaneet jo taloamme korkeammiksi ja asterit avasivat ensimmäiset kukkansa kuluneella viikolla. Nyt vain toivon, että ilmat lämpiäisivät vielä hetkeksi ja saisimme kesän takaisin edes muutamaksi viikoksi. Helteitä en kaipaa. Toivoisin vain, että syksy olisi yhtä lämmin ja aurinkoinen kuin viime vuonna. Aivan ihanaa sunnuntaita rakas lukija. Ihanaa olla taas täällä luonasi! Toivottavasti tämä on ollut sinullekin hieno kesä!

Moron peräkonttikirppis syksy 2015

"Rikkaat lesket ovat ainoita tavaroita, jotka tekevät kauppansa uuden hinnalla." 

- Benjamin Franklin

Kuplalla saisi leikkiä nyt laiva on lastattu -leikkiä. Onnetar suosi minua ja pääsen ystäväni kanssa myymään meille ylimääräisiä tavaroita huomenna järjestettävään Moron peräkonttikirppikseen Tampereen keskustorille. Ukkokulta huokaisee helpotuksesta kun olen kaivanut kippoja ja kuppeja pois kaapeista ja vaatehuoneessa pääsee taas kääntymään. Kirppislöytöjen tekeminen on ihanaa, mutta tarpeetonta tavaraa kertyy nopeasti nurkkiin, kun ihan kaikkea ostettua ei aina tule käytettyä.

Koska kaikki mitä olen myymässä, on sellaista josta itsekin pidän, niin näiden hinnoittelu on todella vaikeaa. Haluaisin päästä tavaroista eroon, mutta en raskisi millään myydä aarteitani parilla eurolla. Fiksuinta olisi varmasti antaa ukkokullan hoitaa hinnoittelu, niin ei tarvitsisi murehtia, että menevätkö ne kaupaksi. Kupla on nyt lastattu ainakin ompelutarvikkeilla, napeilla, peltipurkeilla, muoviastioilla, vanhoilla lakanoilla, lehdillä ja lasten leluilla. Luultavasti joudun vielä pari Finelin kattilaa ottamaan mukaani ennen kuin niiden alla oleva hylly romahtaa niskaani. Pidetään peukkuja, että huomenna on kaunis ilma eikä sataisi ja että pääsen kaikista tavaroista eroon. Olisi hienoa kurvata kotipihaan tyhjällä kuplalla.

Jos Moron peräkonttikirppis ei sano mitään, niin huomenna (sunnuntaina 20.9.) Tampereen keskustorilla järjestetään yli 400 myyjän suurkirppis. Koska tapahtumaan on enemmän tulijoita kuin torille mahtuu, myyntipaikat on arvottu ennakkoon. Jos et pelkää väenpaljoutta, niin kannattaa lähteä ostoksille. Tapahtuma alkaa yhdeksältä aamulla ja päättyy klo: 15:00. Jos näette minut keskustorilla, tulkaa moikkaamaan!

Vuosi 2014 romua haalien

Lähes poikkeuksetta vaatteemme ja lasten lelut ovat kirppiksiltä ostettuja. Minulle kelpaa käytetty vaate ja poikamme kasvavat niin nopeasti, etten näe mitään syytä ostaa uutena vaatteita joita parhaillaan käytetään vain muutaman kerran. Valitettavasti minulla on vain paha tapa kantaa kotiimme paljon muutakin kuin vain tarpeellista käyttötavaraa. Mieheni antoi tälle loputtomalle hamstraukselleni nimeksi Maximum Harderer Corporation ja saan kuulla tuon nimityksen mutinana joka kerta kun kirppikseltä tullessa esittelen uusia, ihania ja ainutlaatuisia löytöjäni. Jostain kumman syystä puolet aarteistani päätyvät vähin äänin hyllyyn tai kaappiin jäähtymään ja tupsahtavat hetken ajan päästä näkyviin. Huutokauppoihin mennessäni mieheni ihan varmasti ristii sormensa, jotta en kantaisi koko irtaimistoa mukanani kotiin. Huutokaupoista kun harvemmin tulee ostettua vain sitä yhtä juttua, mitä varten lähdin koko huutokauppaan. Sieltä tulee ostettua paljon muutakin kivaa.

Tällä hetkellä yritän epätoivoisesti päästä edes osasta romuistamme eroon, sillä nyt kaappimme pursuavat tavaraa niin etten meinaa löytää enää mitään niistä. Minun on myönnettävä, että huokaisin itsekin helpotuksesta kun selvisin tänä aamuna kirppispöydän siivouksesta ilman kotiinviemisiä. Pahimmillaan olen kantanut saman määrän tavaraa kotiin, kuin mitä olen sinne vienyt. Kirppikselle ei vain parane jättää mitään sellaista, mitä voisi joskus tarvita tai haluta. On aina olemassa se riski, että sitä aarretta ei enää ole seuraavalla kerralla.

Tähän vuoteen on mahtunut paljon huutokauppoja ja kirpputoripyrähdyksiä. Keväällä kävin ensimmäisessä Helsinki Retro, Vintage + Design Expossa ja toisen kerran vielä syksyllä. Kesällä teimme mieheni kanssa ihanan kesäretken Fiskarsin Antiikkipäiville. Kangasalan Restaurantapäivät kutsuivat meitä elokuussa ja syyskuussa olin itse myymässä romujani Moron peräkonttikirppiksellä. Lokakuussa kävin ystäväni kanssa Tampere Retro, Vintage + Design Expossa. Syksyllä pääsin seuraamaan emalikirjan kuvauksia ja kävin Piijuskan 10-vuotis huutokaupassa. Muistatteko? Tekin olitte siellä! Eikö ole ollut ihanan romurikas vuosi? Kiitos kun tongitte aarteita kanssani tämän vuoden.

Tämä onkin vuoden viimeinen postaus. Toivon, että olette nauttineet vuodesta 2014 yhtä paljon kuin minä. Se on täynnä toinen toistaan ihanampia hetkiä, jotka toivon muistavani vielä pitkään. Toivottavasti ensi vuosi on aivan yhtä hyvä kuin tämä vuosi on ollut!

Hyvää uutta vuotta!