VIRKATUT JOOGASUKAT

 

Virkkasin itselleni joogasukat. Olin joulukuussa 2019 koulutuksessa Itävallassa, Grazissa ja ostin itselleni matkamuistoksi lankaa pienestä lankakaupasta. Tietysti halusin jotain paikallista lankaa ja valitsin vyyhdin fingerin vahvuista Ferner Wollen Karusell -lankaa.

Sukkien ohje löytyy Lankavan sivuilta Pitsisäärystimen nimellä. Vaikka ohje oli tehty saman vahvuiselle langalle, jouduin hieman lisäämään silmukoita, jotta pohkeeni mahtuivat sukkien varsiin. Koska käsialani on hyvin vino eli kuviot kaatuvat aina reilusti oikealle, jouduin siirtämään kuviota aina muutaman kerroksen välein lisäyksin ja kavennuksin, jotta kuvio pysyi säären keskellä, eikä siirtynyt pohkeen puolelle.

 

 

Mallina tämä oli oikein kiva ja mukava virkata. Lankana tuo Karusell oli hyvää, mutta hieman se on karheaa ja olenkin onnellinen, etten ostanut sitä enempää. Sukista tuli sievät vaikka en yleensä pidä siitä, miltä valmiiksi kuvioidut langat näyttävät virkatuissa töissä. Näihin lanka tuntui kuitenkin sopivan. En ole vielä saanut sukkia käyttöön, koska joogatuntini ovat olleet tauolla ja kotona joogatessa en niitä tarvitse. 

Kulunut vuosi on ollut melko yllätyksellinen ja poikkeustilat ovat vaikuttaneen myös omaan työtilanteeseeni. En varmasti koskaan ole ollut näin kiitollinen lankavarastoistani. Olen melko huolettomasti pystynyt tekemään käsitöitä ostamatta uusia lankoja.

Jos haluat virkata itsellesi joogasukat tai pitsisäärystimet, löydät ohjeen täältä: Lankavan sivuille.

 Mukavaa viikonloppua ja tavataan taas ensi viikolla!

VIRKATUT SUKAT - KAKSI KAUNISTA MALLIA

 

Virkkasin kahdet ihastuttavat sukat merinosukkalangasta. Punaiset ovat Bianca Boonstran Samhain Sock -sukat. Virkkasin sukat Handun fingering-paksuisesta käsinvärjätystä merinosukkalangasta, jota olen hartaudella marinoinut useamman vuoden. Olen tainnut ostaa langat joskus Tampereen kässämessuilta, enkä ole raskinut käyttää niitä ennen kuin nyt. Lankanahan tuo Handun ohut sukkalanka oli aivan ihanaa ja jokaisen pennin tai sentin arvoista. 

 

Sukat virkattiin varpaista aloittaen ja pariin kului yhteensä 100g. Koska jalkani on siro 40, sukkien varret jäivät hieman lyhemmiksi. Ohje oli muuten hyvä, mutta näissä sukissa oli hieman haastava kantapää, jonka virkkasin moneen kertaan, että sain silmukat täsmäämään. Sukat ovat kauniit vaikka kantapää onkin vähän erikoinen.

 

Samhain Sock -sukkien ohje löytyy Inside Crochet -lehdestä nro. 118. Inside Crochet on brittiläinen virkkauslehti, jota ei myydä Suomessa irtonumerona. Olen tilannut sitä vuoden paperilehtenä ja tilaukseni päättyi juuri. Olen nyt kahden vaiheilla, että uusinko tilausta vai en. Vaikka lehti on ihana, nämä sukat ovat ainoat jotka olen lehdestä tehnyt. Lisäksi tilaukseni viimeinen numero hukkui postissa ja se harmittaa pirskatisti.

 

 

 

 

Löysin pari vuotta sitten kirppikseltä vyyhdin Malabrigon Sockia, jolla taisi olla hintaa kolmisen euroa. Nyt virkkasin tästä lankaihanuudesta sukat äidilleni. Vaikka sukat näyttävät kovasti samalta kuin nuo aikaisemmat, niin nämä ovat Drops Designin Blue Thunder -sukat. Näissä ei ole Samhain Sock -sukkiin muuta eroa kuin kuviossa on yksi pylväs enemmän ja erilailla virkattu kantapää, joka on kymmenen kertaa parempi! 

 

Blue Thunder sukat virkataan myös varpaista aloittaen ja koska äidilläni on siro 38-koon jalka, 100 g vyyhdistä sain huomattavasti pidempi vartiset sukat ja lankaa jäikin vielä. En uskaltanut vetää näitä paria numeroa liian pieniä sukkia jalkaani, joten poikani lainasi jalkojaan kuviin, mutta sukat olivat hänelle hieman isot. Suosittelen kuitenkin lämpimästi kokeileen sukkien ohjetta. Se oli hyvä ja sukat ovat kauniit.

Blue Thunder sukkien ohjeen löydät täältä: Blue Thunder sukat.

 

En käytä muita sukkia kuin villasukkia, joten olen aikaisemminkin virkannut niitä. Varrettomat sukat, jotka olen jo kävellyt puhki ja ns. perusvillasukat löydät täältä: Virkatut Villasukat - kaksi erimallia.

Novitan Nalle-langasta virkatut pitsisukat löydät täältä: Virkatut Pitsisukat.

Ja viimeisenä mutta ei tosiaankaan vähäisempänä, seiskaveikasta virkatut ihanat Marja-aronia -sukat löydät täältä: Virkatut Marja-aroniat -sukat.

 

Tavataan taas ensi viikolla! Ajattelin esitellä silloin, mitä olen värjännyt koulun värjäysjaksolla.
Mukavaa pääsiäistä!

VIRKATUT MARJA-ARONIASUKAT

Virkkasin itselleni uudet sukat joulun alla, kun olin muutaman päivän koulutuksessa. Keskittymiskykyni ei ole paras mahdollinen ja jos en istuessani tee jotain käsilläni, hukun ajatuksiini ja minun on aivan mahdoton seurata luentoa. Tarvitsin koulutuksen ajaksi työn, jota pystyn virkkaamaan samalla, kun seuraan luentoa.

Marja-Aronia sukat ovat Minna Metsäsen Novitalle suunnittelemat kauniit polvisukat, joissa kaunis pitsikuvio lähtee varpaista ja jatkuu ylös polviin asti. Sama kuvio toistuu myös pohkeessa ja sukkien sivuilla on pylväskaistaleet. Sukat virkataan kärjestä alkaen ja kantapäälle jätetään aukko, joka virkataan viimeiseksi. Virkkasin sukat Novitan seiskaveikasta, jolle sukat on suunniteltu. Lankaa sukkiin kului 180 grammaa.

Näistä yhden koon sukista tuli sopivat 40 koon jalkaani, mutta hieman jouduin soveltamaan ohjetta, jotta pohkeeni mahtuivat niihin. Käsialallani ohjeella olisi tullut sukat hyvin sirolle säärelle ja silmukat huusivat armoa, kun vedin ensimmäisen koekappaleen jalkaani. Jouduin purkaamaan ensimmäisen sukan nilkkaan ja aloitin lisäykset hieman aikaisemmin ja tein niitä tiuhemmin, mitä ohjeessa neuvottiin. Sukan varressa olevan pitsikoristeen osalta jouduin myös hieman soveltamaan, sillä se ei sopinut suoraan käyttämälleni silmukkamäärälle.

Poiketen aikaisemmista virkatuista sukista, nämä olivat ensimmäiset, joiden jalkapohja virkattiin pelkillä pylväillä ja nämä ovat sukistani mukavimmat jalassa. Huomasin eilen, kun pidin sukkia ensimmäisen kerran jalassa, ettei jalkapohjani tulleet aroiksi virkatuista silmukoista niin kuin ne ovat tulleet aluksi muista virkkaamistani sukista. Sukista tuli muutenkin aivan ihanat ja teen varmasti vielä toiset. Ehkä kuitenkin eri värisenä vaikka nämä keltaiset aurinkosukat ovatkin ihanan pirtsakat!

Jos haluat virkata samanlaiset Marja-Aroniasukat, niin ohjeen näihin ihaniin sukkiin löydät Novitan sivuilta. Tässä linkki.

VIRKATUT PITSISUKAT

Virkkasin itselleni pitsisukat, joiden ohjeen löysin vanhasta Novitan sukkalehdestä. Mallin nimi on Päiväunia ja ne virkataan Novitan Nalle-langasta. Ainoa Nalle-lanka, jota löysin varastoistani, oli isoäitini aarre, jossa oli Helsingin villakehräämön vyötteet. Ohjeen mukaan lankaa olisi pitänyt olla 150 grammaa, mutta ajattelin, että yksi kerä saa riittää. En tosin huomannut punnata kerää ja se olikin vajaa, joten 90 grammasta sain lyhytvartiset sukat.

Sukkien ohje on kirjoitettu 38/39 koolle, mutta jatkoin kuvioita sen verran, että sain sirot 40 koon sukat. Sukat virkattiin kärjestä alkaen ja ensimmäisiä sukkia virkatessa en huomannut, että kerroksenvaihtumiskohta siirtyy aina työn edetessä ja ensimmäisessä sukassa varsi lähti nilkasta sivulle sen sijaan, että olisi noussut ylös. Toista sukkaa virkatessa osasin jo varautua tähän ja siirryin kantapääaukkoa varten pari mallikertaa sivummalle. 

Nämä oli kolmannet sukat, jotka virkkasin ja kaikissa sukissa on erilainen kantapää. Näissä se virkattiin viimeiseksi kaventaen niin pitkään, että jäljellä oli pieni aukko, joka myöhemmin ommeltiin umpeen. Taisin lopettaa kaventamisen, kun jäljellä oli enää kuusi tai kahdeksan silmukkaa. Mallina Päiväuni-sukat ovat kauniit ja ihanan helpot virkata. Kuvion oppii melko nopeasti ulkoa ja sen jälkeen saakin katsella vaikka Netflixiä samalla, kun sukka syntyy melkein kuin itsestään. Taidan tehdä joskus vielä toiset, mutta hieman erivärisinä.


Jos haluat virkata sukat itsellesi, niin ohjeen niihin löydät Novitaknitsistä. Tässä linkki sukkaohjeeseen.

VIRKATUT VILLASUKAT - KAKSI ERI MALLIA

Virkattuja villasukkia on vilissyt tänä syksynä somessa aikaisempaa enemmän tai ne ovat vain kiinnittäneet huomioni, kun virkatut sukat ovat olleet myös omalla työlistallani. Olin pitkään sitä mieltä, että villasukat kuuluu neuloa, mutta muutin mieltäni löydettyäni niin kauniin sukkamallin, että halusin kokeilla sitä. Kun olin virkannut yhden parin, halusin kokeilla toistakin ohjetta. Molemmat ohjeet on julkaistu aikoinaan Novitan lehdessä, mutta nyt ohjeet löytyvät ilmaiseksi Novitaknitsistä. Linkit ohjeisiin löydät tämän postauksen lopusta.
     

VARRETTOMAT SUKAT

Virkkasin ensin varrettomat sukat vanhasta Novitan Nallesta. Ohjeen mukaan sukat virkataan Novitan Tenneseestä, mutta koska sen valmistus on loppunut, vaihdoin langaksi Novitan Nallen, joka on suurin piirtein samanpaksuista kuin Tennesee. Tein sukkani aivan ohjeen mukaan ja siroon 40 koon jalkaani lankaa kului vain 60 grammaa.
 

Sukat virkataan kärjestä alkaen kiinteillä silmukoilla vain silmukan takareunaan, jolloin virkkuusta tulee joustava ja luultavasti sen takia sukka istuu jalkaan ja sukat ovat kauniit ja sirot jalassa. Pidän erityisesti sukkien kantapäästä, vaikka ensin epäilin, että jääkö kantapään yhdistävästä ompelusta kohoumia. Kantapäätä virkatessa kannattaa kuitenkin olla tarkkana ja laskea silmukat jokaisella kerroksella, ettei vähennä tai lisää vahingossa liikaa.

VILLASUKAT VARRELLA

Varrettomien sukkien kaveriksi virkkasin toisella ohjeella sukat seiskaveikasta, joissa on n. 20 cm pituinen varsi. Sukkien virkkaus aloitettiin varresta ja ohjeen mukaan sukan varteen olisi pitänyt ensin neuloa joustinneulos. Korvasin sen virkkaamalla kiinteitä silmukoita ottaen koukulle vain silmukan etureunan. Kerroksella silmukoita on aina 10. Kun resori riitti jalan ympäri (kerroksia yhteensä 43), jatkoin sukan virkkausta resorin reunaan virkaten yhden kiinteän silmukan per kerros.

Myös varrelliset sukat virkattiin kiinteillä silmukoilla silmukan takareunaan, mutta näiden kantapää virkattiin samaan tapaan kuin perinteisissä villasukissa kantalappuineen ja kiilakavennuksineen. Kiilakavennusten kanssa piti kunnolla keskittyä, että sain ne luotisuoraan samaan kohtaan. Koska jalkani on kapea, mutta jalkaterä on sitäkin pidempi, virkkasin sukkani koon 38 mukaan, mutta tein sukista vähän pidemmät. Kun sukka yltti pikkuvarpaan, aloitin sukan kärjessä tehtävät kavennukset. Hyvin tämäkin sukka istuu jalkaan ja käytössä näen, pysyykö varsi ylhäällä. Lankaa sukkiin meni melkein kerä eli 135 grammaa.

  

Itse pidän enemmän varrettomien sukkien mallista. Niiden kantapää on kaunis ja koska sukka aloitetaan kärjestä, ei kärjessä tarvitse tarvitse tehdä kavennuksia, joista herkästi syntyy reikiä. Varrettomat sukat eivät tosin ole niin käytännölliset kuin varrelliset. Villasukkien virkkauksessa upeinta oli se, että vihdoinkin tein jotain oikein hyödyllistä itselleni ja samalla sukkalankavarastot hupenivat hyvään käyttöön.


Mielenkiinnolla seuraan miten sukat muovautuvat käytössä ja pyörivätkö ne jalassa parin pesun jälkeen. Molemmat mallit olivat helpot ja näitä voisi vaikka virkkailla pukinkonttiin ainakin pikkuväelle ja ukkokullalle. Yhden varrettoman sukan virkkasin parissa illassa ja varrelliseen sukkaan meni vähän pidempään.


Jotta sinäkin voit kokeilla sukkien, tässä on vielä linkit sukkien ohjeisiin. Tällä ohjeella virkkasin varrettoman sukan ja tällä ohjeella varrellisen sukan. Mukavaa viikonloppua!

Pehmoisia unisukkia ja kirjava matto jämäkuteista

”Haasteet tekevät elämästämme mielenkiintoista, ja niiden voittaminen tekee elämästämme tarkoituksellista.” 

- Joshua J. Marine
  

Hei pitkästä aikaa! Lupasin palata elokuussa ja pidin sanani, vaikka viime tippaan tämä jäi. Lomalta paluuni venyi ja venyi, kun koko ajan tuntui olevan jotain kesken, jonka halusin saada ensin valmiiksi. Vaikka kesä oli ilmojen puolesta hieman kurja, meillä on ollut ihan kiva kesä. Olemme retkeilleet, keränneet kasveja, mustikoita ja sieniä. Vastapainona metsäreissuille olemme kiertäneet kotikylän leikkipuistot läpi ja pojat ovat valinneet kylän parhaimman leikkipuiston. Kirppisreissuni ovat jääneet vähiin, enkä ole päässyt huutokauppoihinkaan, mutta olen värjännyt yli neljä kiloa lankaa, virkannut, kutonut ja ehkä hienoimpana juttuna kaikista, selätin kantapääkammoni ja opettelin neulomaan villasukkia!

 

Unisukkia pieniin ja isoihin jalkoihin.

 

Isoäitini oli sukumme sukittaja, mutta dementia vei häneltä neulontakyvyn jo vuosikymmeniä sitten. Pärjäsin pitkään hänen neulomillaan sukilla, mutta yksi toisensa jälkeen ne kuluivat puhki. Yritin paikata villasukkapulaani käyttämällä ukkokullan sukkia, mutta pian kävi niin, ettei meillä ollut enää kuin muutama ehjä pari, joten minun oli opeteltava neulomaan itse sukkia. Opettelin neulomisen samalla tavoin kuin aikoinaan virkkauksen eli Youtuben avulla. Ihan ensi yrittämällä en neulomisessa onnistunut. Ensin sukastani puuttui kokonaan kiilakavennukset ja vasta kun ensimmäinen pari oli valmiina, huomasin, ettei kiilakavennuksia pitänytkään tehdä ihan joka kerroksella. Omat sukkani neuloin pariin kertaan, kun ensimmäiseen sukkaan olisi mahtunut kaksi jalkaa.

Usean purkamisen ja monen videoin päätteeksi sain kuin sainkin neulottua peräti kolme paria sukkia, joista olen niin ylpeä! Perheen pienin sai vaaleansiniset sukat pehmoisesta merino-cottonista, isoveli sai omansa harmaasta alpakkalangasta ja itselleni tein sukat kaapista löytyneestä vaaleanpunaisesta Novitan Woolista. Mitkään sukista eivät kestäisi käyttössä vaan ne on neulottu nimenomaan yösukiksi. Sukat ovat ihan perinteiset, Novitan seiskaveikka vyötteen ohjeella neulotut villasukat ilman mitään hienouksia. En uskaltanut tehdä niihin edes raitoja, kun pelkäsin, että menen sekaisin, jos käsissäni on viiden puikon lisäksi enemmän kuin yksi lanka. Sukkatalkooni eivät loppuneet tähän sillä seuraavaksi alan sukittaa ukkokultaa ja sitten aloitan sukkakierroksen alusta.

 

Nurin kurin -matto syntyy lyhyistäkin kuteen pätkistä. 

 

Yksi rästihommista oli päätellä ja viimeistellä vuosi sitten kudottu nurin kurin -matto, joka seikkaili vaatehuoneessa tähän päivään asti. Tein tämän samaan tapaan kuin aikaisemman nurin kurin maton, mutta tässä on toinen reunus kiinni ja hapsut vain toisella puolella. Valmiiksi leikatut kuteet olivat vähän pidempiä kuin loimen leveys kerrottuna kahdella. Heitin sukkulan sisään loimen oikeasta reunasta, jätin kudetta viriön ulkopuolelle n. 15 cm, vaihdoin poljentaa ja laitoin takaisin vasemmalta puolelta. Näin maton oikeaan reunaan syntyi kuteista hapsut, jotka solmin ja lyhensin ronskilla kädellä. Loimilangat pujottelin maton päihin ja virkkasin pari kerrosta kiinteitä silmukoita, jotta päistä tuli vähän siistimmät.

Sidoksena tässäkin on toimikas ja kuteena kaikkea maan ja taivaan välillä. Mattoon on hukutettu jämätrikoot, isoisäni kerrastot, satiininauhoja, lakanoita ja muiden kutojien ylijäämiä kutomon saa ottaa -laatikosta. Kudoin matot kolmella sukkulalla, jotta mikään kude ei tule kahta kertaa peräkkäin. Pidän maton värimaailmasta todella paljon ja minun tekisi mieli kutoa tälläiset matot meille eteiseenkin, ilman hapsuja tosin. Mutta nyt istahdan alas ja alan virkata Kalevala Calin toista ruutua. Lisää siitä ja kasvivärjäilyistäni vähän enemmän ensi kerralla. Mukavaa, ehkä hieman sateista torstai-iltapäivää ja ihanaa alkanutta syksyä!

 Aikaisemman nurin kurin -mattoni löydät täältä.