Yöttömänä yönä voi syödäkin yömyöhään

Juhannuksena talomme edustalla ollut patio purettiin ja tilalle kohosi uusi ja uljas terassi. Vanhat kivilaatat joiden alta rikkaruohot rehottivat, pääsivät suojaamaan kasvimaatamme. Uusi puinen lattia on mukava jalan alla ja valokate suojaa sateelta. On sanoin kuvailemattoman hienoa kävellä pitkin terassia ilman että jalkapohjat on täynnä hiekkaa ja kiviä. Laitan valokuvia terassistamme kunhan mieheni saa viimeisetkin työt tehtyä ja minä haalittua loput kalusteet.

Terassi rakennettiin talkoovoimin. Työn ohessa grillasimme, saunoimme, nautimme ystävien seurasta ja tietysti söimme hyvin. Juhannusaattona söimme lounaaksi makkaroita ja itse tehtyä peruna- ja punajuurisalaattia. Jälkiruuaksi tarjosin raparperipiirakkaa ( Ohje ). Illalla katoimme kolmen ruokalajin illallisen. Alkuun herkuttelimme tapaksilla. Pääruuaksi nautimme grillin herkkuja ja kellon ollessa jo yli puolen yön, söimme jälkiruuaksi mansikka pavlovaa. Juhannuspäivänä grillasimme hampurilaisia ja jälkiruuaksi vieraamme pääsivät maistamaan suklaakakkuani ( Ohje ). 

Olemme tehneet lauantaille pöytävarauksen Ravintola Coussiccaan. Ravintola on kotisivujensa mukaan Tampereen vanhin ruokaravintola. Emme ole aikaisemmin käyneet ravintolassa mutta sitä on meille useampi ihminen kehunut. Odotamme taas mielenkiinnolla mitä herkkuja saamme maistella.

Heinäkuussa emme aio tehdä ravintolavierailua mieheni työkiireiden vuoksi. Sen sijaan aiomme elokuussa luovuttaa ensimmäisen kerran poikamme mummolaan yökylään ja suunnata Helsinkiin minilomalle. Tarkoituksenamme on yöpyä hotellissa ja käydä syömässä parikin kertaa. Emme ole vielä varanneet hotellihuonetta emmekä myöskään päättäneet ravintolaa jonne menisimme illalliselle. Ehdotuksia otamme mielellämme vastaan.

Viikkoa aikaisemmin huutokaupasta saatu
puolalainen emalipannu pääsi
koristaan juhannuspöytää.

Kesäpäivä huutokaupassa

Piijuska Ky järjesti lauantaina kesäkauden avaus huutokaupan Menosten Wpk:n lavalla Urjalassa. Internetissä julkaistiin kuvat ennakkoon vain osasta huutokohteista. Meinasin jo perua koko huutokauppareissun kun kuvista mikään ei oikein innostanut. Aurinkoinen lauantai ja vapaapäivä yhdessä mieheni kanssa tuntuivat kuitenkin niin houkuttelevalta ajatukselta että suuntasimme kohti Urjalaa.

Saavuimme puolituntia ennen huutokaupan alkua paikalle jotta ehtisin tarkistamaan kiinnostavimmat kohteet. Huutokaupassa oli tutut kasvot vastassa. Suurin osa väestä tuntui olevan jälleenmyyjiä mutta joukkoon mahtui niiin aarteita metsästäviä keräilijöitä kuin uteliaita sivustaseuraajia. Tarjolla oleva valikoima oli laaja. Huudettavana oli niin huone- kuin työkaluja, desingia ja taidetta, vanhaa ja uutta. Olin aivan mykistynyt aarteista mitä sain eteeni. Olisin halunnut kaikki!

Mitä sain kotiin vietäväksi? No vaikka mitä!!  Automme täyttyi vanhoista kahvipurkeista, kahvipannuista ja emalista. Lisäksi sain lokerikon napeilleni, tekstiilejä ja valtavan suuren kattilan. Mieheni katseli kauhuissaan vieressäni kun huusin huutamistani. Yhden kangaslaatikon jouduin päästämään menemään muualle. Samoin laatikollinen hyväkuntoisia emalikulhoja löysi kodin jostain muualta kuin minun keittiöstäni. Voi sitä kirvelevää tappion tunnetta kun en saanutkaan haluamaani!

 

Finelin Orientin pannu ja Punahilkka sekä
ihana keltainen kulho. Emalia ei ole ikinä liikaa!

Vanhoja peltipurnukoita. Kolibrirasia on vanha keksirasia.
Kukallisissa purkeissa on ollut kahvia,
Kanneton kulho on vanha marmeladirasia.

Huutojen hinnat eivät kohonneet ihan niin korkealle kuin aikaisemmin keväällä pidetyssä huutokaupassa. Toisissa kohteissa hinnat nousivat mutta mielestäni sain kaikki ostokseni kohtuullisin hinnoin. Valitettavasti halutessani yhtä peltipurkkia, sain samalla laatikollisen muita kippoja. Minun on varmaan varattava kirpputorilta pöytä ja yritettävä myydä osa ylimääräisistä ostoksistani. Nurkkamme pullistelevat taas purkeista ja purnukoista.

Värikkäitä tekstiileitä suoraan 70-luvulta. Tälläisiä kuvioita
ei enää löydä kaupoista.

Lisää emalia! En vieläkään tiedä mitä istuttaisin
valtavan kokoiseen pataan. Yrttejä ehkä?
Keltaisesta puolalaisesta pannusta saan
ihastuttavan maljakon terassille.

Kukkien tehtävä on kukkia

Ihana kesä! Aurinko on hemmotellut säteillään jo pitkään. Olen saanut kokea kesän ensimmäisen ukonilman. Salamat ja jyrinä muistuttivat luontoäidin voimasta. Sade virkisti kuivuudesta kärsivää puutarhaani. Kesä on ihmisen parasta aikaa! Ilma on täynnä tuoksuja. Kesän voi haistaa, tuntea ja kohta sen voi myös maistaa.

Vanhat maiharini saivat sisäänsä kukat.

Kesäkukat on nyt ostettu ja istutettu. 15-vuotiaana saadut siniset maihinnousukengät saivat uuden elämän kukkapurkkeina. En raskinut uhrata emalipannujani kukkaruukuiksi, mutta onneksi löysin vanhan teräspannun kirpputorilta 6 eurolla. Kierrätyskeskuksesta raahattu työkalulaatikko sai sisäänsä Pelargoniat.

Kierrätyskeskuksesta löydetty
työkalulaatikko ja ihanat
pelargoniat.

Yritän epätoivoisesti opettaa yksivuotiaalle pojalleni ettei kukkia saa repiä. Kukkien tehtävä on kukkia. Sanoma ei tunnu menevän perille ihan toivotulla tavalla. Samana aamuna auenneet unikon kukat eivät pienen miehenalun sormissa kauaa kestäneet. Onneksi sain ihastella edes hetken kauniita kukintoja.

Sain viime kesänä unikon taimia ja tänä kesänä sain ihailla
niiden kauniita kukintoja. Valitettavasti poikani
kerkesi hieman muotoilemaan terälehtiä.

Minun on myönnettävä että yhä kasvavan masun kanssa taimitelineen raahaaminen edes takaisin alkoi jo tympimään. Hellekauden rohkaisemana uskalsin istuttaa kesäkurpitsat, paprikat ja chilit maahan. Tomaatin taimet ottivat kunnon kasvupyrähdyksen kun pääsivät ulos pitemmiksi ajoiksi. Perunan varret kasvavat lähes silmissä. Salaatit nousevat hitaasti mutta varmasti. Enää ei mene kauaa kun pääsen keräämään kesän ensimmäistä satoa kasvimaastamme.

Ihana Raparperipiirakka

Meillä jäi viime kesänä viimeiset raparperin lehdet mätänemään puskan päälle. Ilmeisesti unohdus oli äärimmäisen kannattava sillä emme ole ennen saaneet tällaista raparperisatoa. Olen tehnyt kolme viikkoa kiisseliä, piirakkaa ja pakastanut talveksi varsia, silti puskamme on ehtymätön.

Tässä on aivan ihana raparperipiirakan ohje. Syömme kahdestaan iltateellä melkein koko piirakan. Olen valmistanut piirakan gluteenittomasta jauhoseoksesta mutta uskoisin olevan aivan yhtä ihanaa tavallisista vehnäjauhoistakin tehtynä.

Ihana raparperipiirakka 

 

Näitä tarvitset: 

Pohja:
125 g margariinia

1 dl sokeria
1 muna
4 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ dl maitoa

Täyte:
400 g raparperia
2 rkl vaniliinisokeria
0,5 dl sokeria
2 rkl voita

Ja näin se käy:

Vatkaa kylmä margariini ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon muna. Sekoita jauhojen sekaan leivinjauhe ja vatkaa ne taikina sekaan. Lisää maito. Nosta taikina jääkaappiin lepäämään. Sekoita vaniliinisokeri ja sokeri kuorittujen ja paloiteltujen raparperien sekaan.

Ota taikinasta sivuun n. 1,5 dl. Painele loput taikinasta voideltuun piirakkavuokaan. Kylmässä vedessä kastellut kädet estävät taikinan tarttumisen käsiin. Kaada päälle raparperit. Ripottele päälle voinokareita sekä loput taikinasta. Paista 200 asteessa n.30 min.

Tarjoile jäähtynyt piirakka makean kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera. Taivaallisen hyvää!