Vaatevallankumous ja kauneimmat vintagevaatteeni

"Ne jotka ovat tarpeeksi hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailman, vielä tekevät sen."
 - Steve Jobs

    

Mikä Vaatevallankumous?

Maanantaina 24.4. kului neljä vuotta siitä, kun Bangladeshissa Rana Plaza -niminen rakennus romahti. Edellisenä päivänä rakennus oli määrätty evakuoitavaksi, mutta sen ylimmässä kerroksessa olevien viiden vaatetehtaan työntekijät oli pakotettu töihin tilausten myöhästymisen pelossa. Vaateteollisuuden tuhoisammassa onnettomuudessa sai surmansa 1133 ihmistä ja yli 2500 loukkaantui. Tapahtuman vuosipäivän yhteydessä vietetään Vaatevallankumousta, jonka tarkoituksena on vaatia vaateteollisuudelta läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta, jotta Rana Plazan kaltaiset onnettomuudet eivät enää toistuisi.

10 euron kuukausipalkka ja kolmen vuorokauden pituinen työvuoro

Suurin osa Suomessa myytävistä vaatteista valmistetaan halpatuotantomaissa. Vaatteiden valmistajien palkat ovat niin alhaiset, etteivät ne riitä asumiseen ja elämiseen. Työolosuhteet tehtaissa ovat huonot ja työajat ovat kohtuuttomat. Työviikko kestää 48 tuntia, johon päälle vielä ylityöt ja yksi työvuoro voi kestää jopa kolme vuorokautta. Pitkistä päivistä huolimatta kuukausipalkka työntekijöillä on vaivaiset 10 euroa.

Suosittelen katsomaan Puoli Seitsemän -ohjelman torstain 27.4.2017 jakson, jossa käsiteltiin aihetta ja haastateltiin Myanmarilaista Phyo Sandar Soeta. Hän on Myanmarin suurimman ammattiliiton apulaispääsihteeri ja puolustaa maassaan vaateteollisuussa työskentelevien oikeuksia. Löydät Puoli Seitsemän -ohjelman Yle Areenasta, tässä suora linkki.

70 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä

Sen lisäksi, että vaatevallankumous vaatii vaateteollisuudelta läpinäkyvyyttä, se vaatii myös kuluttajia muuttamaan ostokäyttäytymistään. Ihmiset ostavat vaatteita enemmän kuin tarpeeksi. Vuodessa valmistetaan arviolta 150 miljardia vaatetta. Neljä vuotta aikaisemmin vastaava määrä oli 80 miljardia. Vaatteiden valmistaminen kuormittaa ja saastuttaa maapalloa ja 20 % maailmanlaajuisesta teollisuuden vesisaasteista on peräisin vaateteollisuudesta. Yhden t-paidan valmistukseen tarvitaan keskimäärin 2720 litraa vettä, mikä vastaa yhden ihmisen kolmen vuoden juomatarvetta. Tämän hetken kulutustottumusten mukaan yhtä vaatekappaletta käytetään keskimäärin vain neljä kertaa ja pelkästään Suomessa vuodessa syntyvä tekstiilijäte on arviolta 70 miljoonaa kiloa. Varmasti sanomattakin selvää, ettei näin voi jatkua.

Mitä yksi ihminen voi tehdä?

• Osallistu Vaatevallankumoukseen (tässä linkki Vaatevallankumouksen -sivuille, josta voit lukea tarkemmat ohjeet).
• Harkitse uutta vaatetta ostaessa, että tarvitsetko sitä oikeasti. Kuinka useasti pidät sitä?
• Osta laatua, joka kestää käytössä pidempään.
• Suosi vaatemerkkejä, joiden valmistus on läpinäkyvää. Valitettavasti hinta ei takaa sitä, että vaate olisi valmistettu eettisesti. Myös luksusmerkkejä valmistetaan halpatuotantomaissa.
• Suosi kotimaassa valmistettuja vaatteita. Huom. Vaikka vaatemerkki olisi kotimainen, se ei tarkoita sitä, että se valmistettaisiin Suomessa.
• Pidä vaatteista huolta, niin ne kestävät pidempään. Pese ne pesuohjeiden mukaan ja korjaa, jos ne menevät rikki.
• Kierrätä. Itse olen kolmatta tai neljättä vuotta mukana Vuosi ilman vaatteita -haasteessa. Tänä vuonna tunnustan ostaneeni kolmet rintaliivit ja parit trikoot, koska edellisistä paistoi jo päivä läpi, mutta muuten teen vaateostokseni kirppiksiltä. Aikaisemmat vuodet olen selvinnyt pelkillä sukkien ostoilla.

Tuntuuko turhauttavalta edellisten lukujen valossa? Muista, että valtameret syntyvät pisaroista. Ollaan me niitä pisaroita!

"Buy less, choose well, make it last!"

- Vivienne Westwood
 

 

Kirjoitin viime vuonna vaatevallankumouksesta asiapitoisemmin (voit lukea postaukseni tästä), mutta tänä vuonna lähestyn aihetta hieman kevyemmin ja avaan vaatekaappini ovet. Vaatevallankumouksen kunniaksi kaivoin kaappien kätköistä ne kaikista kauneimmat ja rakkaimmat vintagevaatteeni, joista kahta lukuunottamatta en ole ennen näyttänyt. Ne ovat eilisen päivän muotia, jotka laatunsa vuoksi kestävät vuodesta toiseen ja ilahduttavat uusia sukupolvia.

  

Lemppari

Yksi lempparihameistani on Helsinki Retro & Vintage + Design Exposta pari vuotta takaperin ostettu musta-oranssi trikoohame. Jos muistan oikein, niin tästä ihanuudesta maksoin vaivaiset kymmenen euroa. Se on ihana päällä ja se laskeutuu kauniisti. Olen pitänyt sitä varmasti kaikilla mahdollisilla messuilla ja tapaamisilla. Minut on useamman kerran pysäytetty mekko päällä ja ventovieraat ovat kehuneet hamettani. Valitettavasti en osaa sanoa, että kenen suunnittelema kangas on tai kenen valmistama hame on. Siinä on suomenkieliset kaupan pesuohjeet, mutta ei tietoja valmistajasta. Jos ikinä törmään toiseen samanlaisen, ostan sen heti!

   

Eniten käytetty

Eniten käyttämäni mekko on pari kesää sitten Juthbackasta ostamani keinokuitumekko. Olen niin huono näiden materiaalien kanssa, mutta tästä tiedän, että se on keinokuitua. Se tuntuu siltä. Siinä missä edellinen mekko on minulla päällä vähän paremmissa tilaisuuksissa, tämän puen varsinkin kesäaikaan ihan vain kirppis- tai kauppareissua varten. Pidän hameesta, koska raaskin pitää sitä. Mekon kuosi ei ehkä ole kaunein mahdollinen ja koska siinä on muutama tahra, jotka eivät lähde pesussa pois, minua ei harmita, jos hame kuluu ja nukkaantuu. Maksoin mekosta muistaakseni kolme euroa.
 
   

Kaunein kangas

Tämän kietaisuhameen löysin kirppikseltä muistaakseni kolme tai peräti neljä vuotta sitten. Se maksoi kymmenen euroa, enkä ensin meinannut raskia ostaa sitä. Tuohon aikaan kymmenen euroa kirppishameesta oli paljon, mutta en ole tainnut katua ostostani kertaakaan. Kangas on virheetön ja sitä on valtavasti. Yritin metsästää Inkerin arkistoista sen valmistajaa, mutta en löytänyt. Sen on joku itse ommellut, mutta siihen ei oltu jätetty hulpiota talteen. Hame on minulle pitkä ja se odottaa parhaillaan lyhentämistä. En vain osaa päättää, että lyhennänkö ylhäältä vai alhaalta.

  

Juhlaan

 

Tämä kaunotar on Kaisu Heikkilän hame ja se on muistaakseni ostamistani vintagevaatteista kallein. Olen löytänyt sen paikalliselta kirppikseltä ja maksoin siitä kaksikymmentäviisi euroa. Aluksi en pitänyt hihoista yhtään, mutta nyt suorastaan rakastan niitä ja olen ikionnellinen, että en ehtinyt muokata mekkoa hihattomaksi. Vaikka pidän hameesta valtavasti, en ole vielä kertaakaan pitänyt sitä. Toistaiseksi kohdalleni ei ole osunut mitään tilaisuutta, että missä pitäisin tällaista hieman juhlavempaa hametta, mutta onneksi ensi kesänä on tiedossa ainakin yhdet rippijuhlat

Kesän menoihin

Kaksi viimeistä hametta ovat aarteitani. Tämä ensimmäinen on äitini hame, jota olen marinoinut kaapissa niin pitkään kuin muistan. Hameessa on suomenkieliset pesuohjeet, mutta ei taaskaan tietoja valmistajasta. Olen aina pitänyt siitä, mutta se on jäänyt minulta käyttämättä, koska se on minulle aavistuksen liian iso. Se on tarkoitettu rinnakkaammalle ja siitä jää kainaloihin pussit. Minun pitäisi istua joku päivä alas ja hieman muokata mekkoa, sillä se on niin kaunis, että sen pitäisi päästä pois kaapista päivän valoon ja ihmisten silmiin.
   

Aarre - Äidiltä tyttärelle

Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä on äitini ylioppilasmekko. Se on 70-luvun alussa Merry Finnin valmistama ja se on mielestäni kauneimpia vintagehameita mitä maa päällään kantaa. Pidin sitä pikkutyttönä leikeissä päälläni (onneksi hame on vielä ehjä), mutta nyt kun haluaisin pukea sen päälleni, niin kokoa 32 oleva mekko kiristää vähän joka puolelta ja onhan se on aika lyhyt. Äitini on minua pienempi, joten monet hänen ihanista mekoistaan ovat minulle liian pieniä, tämä mukaan lukien. Ehkä jonain päivänä mahdun tähän. Toivossa on hyvä elää, eikö vain?
   

Lopuksi....

Vaatevalmistaja yksi toisensa jälkeen on joutunut laittamaan lapun luukulle eikä vaateteollisuus enää kukoista Suomessa niin kuin se on vuosikymmeniä sitten kukoistanut. Suurimmaksi syyksi uskallan sanoa halpatuotantomaissa valmistetut vaatteet ja ihmisten kulutustottumukset. Kuluttajat ostavat sitä mitä halvalla saadaan, vaikka sitä ei tarvitsisikaan. Suomalaisesta työstä ja laadusta ei olla valmiita maksamaan, vaikka se kestäisi pidempään. Me kuluttajat olemme viime kädessä ne, jotka päättävät: mitä, missä ja miten vaatteita valmistetaan. Mitä jos tyydyttäisiin vähempään mutta sitäkin parempaan ja ostetaan eettisesti valmistettuja tuotteita? 

Vintagemekkoja ja maailman kaunein pannumyssy

"Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoittele tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe."

- Maxwell Maltz.

Viime viikonloppuna järjestettiin Tampereella Vapriikki-Vintage ja löysin sieltä pari aivan ihanaa mekkoa. Oranssi on kaupan mekko, mutta siinä ei ole kuin koko lappu ja vihreä on itse ommeltu. Mielestäni se on puuvillaa ja oranssi tunikamallinen pehmoista trikoota. Siinä on niin makeat auto-kuviot, että luultavasti pikkuväki on ihastuksissaan, kun puen sen päälleni. Molemmat mekot ovat minulle hieman piukkoja eli joudun tänä keväänä jättämään muutaman suklaalevyn syömättä, jos haluan pitää niitä ilman, että vedän vatsaa sisään. En edes kehtaa sanoa paljonko maksoin mekoista. Olin ilmeisesti todella hövelillä päällä, sillä ne maksoivat juuri niin paljon kuin niiden voi kuvitella maksavan Vintageen erikoistuneessa tapahtumassa, enkä edes huomannut tingata. Olin kuitenkin piristystä vailla ja koska asia ei minua enää edes kaduta, niin pidän näitä oikein hyvänä ostoksena.

 

Paikalliselta kirppikseltä löytyi vanhoja vyönsolkia eurolla. Vanhat vyönsoljet ovat niin kauniita ja niitä alkaa olla jo melkoinen kokoelma. Niille pitäisi keksiä jotain käyttöä, etten vain marinoi niitä kaapissa. Solkiahan ei välttämättä tarvitse käyttää varsinaiseen vyöhön, vaan ne käyvät myös vaikka laukkuun tai tabletin suojukseen, jotka molemmat ovat to do- listallani. Kirppikseltä löytyi myös lasten pussilakana parilla eurolla ja vasta kotona huomasin, että se on vauvan peitolle. Minulla oli pikkutyttönä mekko samanlaisesta kankaasta, joten en varmasti olisi raskinut jättää ostamatta lakanaa, vaikka olisin huomannut ajoissa sen olevan pienempää kokoa. Sen kuviointi on niin ihana, että taidan avata pussilakanan saumat ja teen tästä kuopukselle aluslakanan. Kuopus saa nukkumaan mennessä katsella siitä pikkupoikien ja -tyttöjen kuvia, jos vaikka unikin tulisi helpommin.

Kierrätyskeskuksesta löysin pari Sarviksen mukia. Luulin ensin, että sininen muki on Hammarplastin tai Plastexin, koska en ole ennen nähnyt Sarviksen mukia tuon värisenä saati läpikuultavana, mutta sen pohjassa komeilee Sarvis Made in Finland. Samalla reissulla löytyi myös nukke, joka on siis pannumyssy. Sen hameen alla on toppahuppu ja se pitää pannun lämpimänä. Se on aivan ihana, mutta veikkasin, ettei se ole kovin vanha. Mekon kangas on paikka paikkoin kellertynyt eli on tämäkin jo muutaman vuosikymmenen nähnyt, mutta kun sitä vertaa isomummoni vanhaan pannumyssyyn (kuvissa alla), niin eron näkee selvästi. Isomummoni pannumyssy on paljon käytetty, sen hiuksetkin ovat jo rastottuneet, mutta silti se on niin kaunis, etten raski käyttää sitä. Otimme uuden myssyn käyttöön ja tänä aamuna se jo piti pikkuväen teepannun kuumana. Harmi vain, ettei sen alle sovi lasinen teepannu, jonka vähän aikaa sitten löysin kirppikseltä eli teepannun metsästys jatkuu (löydät lasipannun täältä). Sarviksen mukeista ja pannumyssystä maksoin pari euroa yhteensä, joten se hieman tasoitti mekko-ostoksia.

Ensimmäisen kerran ehdin kirjoittaa postauksen ihmisten aikaan ja nyt saan nauttia koko illan virkkailuista. Mukavaa keskiviikkoiltaa sinulle! Tavataan taas viikonloppuna.

Moron peräkonttikirppis

Onnetar suosi minua ja sain myyntipaikan viime sunnuntaina Tampereella järjestetystä Moron peräkonttikirppiksestä. En ole aikaisempina vuosina päässyt livahtamaan myyntipöytäni takaa, mutta nyt ehdin pyörähtää useamman kerran ihailemassa muiden aarteita. Ei ole pelkoa, että meidän huushollista vähenisi tavarat, kun sitä mukaa kun sain myytyä, kannoin kuplan takapenkille lisää aarteita. Ihastelen aina Keltainen kahvipannu -blogin kahvikuppikokoelmaa ja tähän asti olen pystynyt hillitsemään itseäni, mutta nyt sorruin ostamaan pari Arabian puhalluskuvioitua kahvikuppia. Keltapalloiselle kupille ei ollut lautasta, mutta löydän ihan varmasti sillekin tassin.

Olen tainnut joskus mainita, että sopivan kokoisen vintagemekon löytäminen kirppikseltä on verrattavissa lottovoittoon. Keskustorilla ei ollut tarjolla sovituskoppeja, joten tällä kertaa ostamani mekko on aavistuksen liian iso. Jos en ala kaksin käsin mussuttaa suklaata ja kerätä lantiolle lämmikettä talveksi, mekkoa on vähän kavennettava. Jouduin maksamaan kotimaisesta Tuijatuotteen mekosta 15 euroa eli hieman enemmän mitä normaalisti kirppismekosta maksaisin, mutta kauniin kankaan takia se ei harmita yhtään! Pikkuriikkisen kopan sain seitsemällä eurolla. Se on niin sievä ja niin pieni ja aivan ihana! Ja ei, se ei tule lapsille vaan ostin sen itselleni käsilaukuksi. Meillä alkaa olla koppia jo melkoisesti, eli kohta minun pitäisi varmaan pystyä luopumaan osasta.
 

Valkoiset villalangat ostin värjäysharjoituksiani varten, sillä väripadat ovat pahasti vieneet minut mennessään. Minulla on mielikuva, että myyjä olisi sanonut niiden olevan mohairia, mutta en ole aivan varma. Joka tapauksessa sain pehmoiset ja pörröiset langat kolmella eurolla. Värikkäitä virkkausliinoja sain vitosella neljä ja valkoiset liinat sain ystävältäni. Olen kahden vaiheilla päätyvätkö nekin väripataan. Vanhoja lehtiä on ihana selata, kun niistä näkee miten paljon maailma ja tyylit ovat ajan saatossa muuttuneet, joten vuoden 1952 Virkkaus- ja neuletyöt-lehti oli mahtava löytö! Siinä on mielenkiintoisia ja erilaisia ohjeita ja varsinkin nuo kirjoneuleet ovat upeita. Pitäisköhän minun harkita puikkoihin tarttumista?

Puikkojen sijaan ajattelin kuitenkin nyt tarttua koukkuun ja virkutella pikkuväelle myssyt. Aamut alkavat olla jo niin raikkaita, että heille pitää saada päähän jotain lämmintä. Ihanaa viikonloppua sinulle rakas lukija! Tapaamme taas sunnuntaina. Silloin ajattelin näyttää sinulle mitä olen tämän viikon aikana nostellut väripadasta. Olen ollut reipas ja opetellut taas jotain ihan uutta!
 

Kesän kirppislöydöt

- Mitä te leikitte?

- Kirpputoria.

- Ai ku kiva! Mitä teillä on myynnissä?

- Kaikkea vanhaa romua!

Niin minähän en romua kirppikseltä kotiin ole kantanut vaan aarteita, joiden ostamista olen välillä vähän enemmän ja välillä vähän vähemmän harkinnut. Paljoa en ole ehtinyt juosta kirppiksillä, mutta nekin harvat kerrat ovat olleet sitäkin onnekkaampia. Nyt näyttää pahasti siltä, että seitsemän vuotta olohuoneen ikkunassa roikkuneet Marimekon Kaivot päätyvät kaappiin ja tilalle tulee Kaarina Kalliomäen suunnittelemat Merivuokot. Ne ovat aika upeat, eikö vain? Verhojen värit ovat juurikin noin kirkkaat kuin ne ovat kuvissa ja kuviot miellyttävät omaa silmääni. Ihan parilla eurolla en verhoja löytänyt, mutta edullisemmin kuin mitä ne olisivat maksaneet esim. nettikirppiksillä. Verhot ovat kuitenkin niin pitkät, että joudun vähän lyhentämään niitä.

Samalla kertaa kun löysin verhot löysin Tampellan keittiöliinan. Se on ensimmäiseni, mutta toivottavasti ei viimeinen. Ukkokulta antoi minulle jo aikaisemmin ukaasin, etten saa ostaa enempää täkkejä. Toisaalta ymmärrän häntä hyvin, sillä vanhoja täkkejä on jo niin paljon, etteivät ne mahdu enää edes kaappeihin, mutta enhän minä vanhoja, paksuja silkkitäkkejä voinut tälläkään kertaa vastustaa. Yritin kassalla arpoa, että jättäisinkö jonkun pois, mutta en vain pystynyt. Syksy ja talvi ovat tulossa ja näihin paksuihin täkkeihin on aivan ihanaa käärityä ja katsella Neiti Marplea Areenasta samalla kuin virkuttelen.

Sain vaatekaappiin taas täytettä, kun löysin pari "uutta" mekkoa. Vasemmanpuoleinen mekko on Tammi-Tuotteen Retriikka mekko ja äitini muisteli päässeensä ripille samantyylisessä mekossa 60-luvulla. Oikeanpuoleisessa mekossa ei ole lapun lappua tallella, mutta kirppiksen pitäjä arveli sen olevan 70-luvulta. Itse olen niin onneton näiden ikien ja aikakausien määrittämisen kanssa, joten uskon kiltisti viisaampia. Siinä oli vyönlenkit, mutta irroitin ne, koska minulla ei ollut laittaa siihen ohutta vyötä, kun ukkokulta vei minut syömään ja minulla oli mekko päällä. Se on aivan upean näköinen päällä, mutta hieman napakka. Ukkokulta otti minusta kuvatkin mekko päällä, mutta näytin niissä siltä kuuluisalta itäsaksalaiselta kuulantyöntäjältä, joten kuvat jäi julkaisematta. Pitänee varmaan jättää pari palaa piirakkaa syömättä, ettei se purista vatsan kohdalta niin paljoa ja voin taas hengittää mekko päällä.

Kannattaa muuten laittaa kalenteriin ylös, että Moron peräkonttikirppis järjestetään Tampereen Keskustorilla sunnuntaina 11.9. ja sinne on vielä myyntipaikkahaku käynnissä. Hakemuksia tulee yleensä muutama tuhat ja heistä arvotaan 400 onnekasta, jotka pääsevät myymään tapahtumaan. Kannattaa kokeilla tuuriaan niin myyjänä tai sitten asiakkaana. Mukavaa loppuviikkoa.

Vanha käsilaukku

"Jos Jumalan oli annettava naiselle ryppyjä, ne olisi nyt ainakin voinut sijoittaa jalkapohjiin." 

- Ninon Leclos

Olisikohan mummo-kulta uskonut, että tulee vielä päivä jolloin esittelen hänen käsilaukkuaan netin ihmeellisessä maailmassa (Déjà-vu!). Isoäidin vanha laukku löytyi vintiltä jo pari vuotta sitten, mutta se unohtui vaatehuoneemme kätköihin. Sieltä se eräänä päivänä tupsahti vastaani ja pääsi heti käyttöön. Pystyn hyvin kuvittelemaan isoäitini polkemassa pyörällään kohti tapettitehdasta laukku keikkuen käsivarrella tai pyörän sarvessa. Vaikka se on jo nähnyt parhaimmat päivänsä, on se silti aivan ihana ja voitteko kuvitellakaan, millainen tunnearvo sillä on? Hieman siitä alkaa nahka rapistua, eli pitää varmaan tarttua vahaan ja pelastaa se, mikä on vielä pelastettavissa.

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua!

Kirppismekkoja

Enpä muista, että olisinko ennen tehnyt pelkkiä vaatelöytöjä kirppikseltä, mutta jostain syystä viime aikoina en ole saanut vastaani mitään niin hienoa esinettä, että olisin sen ostanut. Toivottavasti tämä jatkuu vaikka vähän pidempäänkin, sillä meillä on ylimääräistä tavaraa ihan riittävästi ennestään. Vanhoille vaatteille sen sijaan en sano ei, varsinkin jos ne ovat vielä oikean kokoisia. Viime viikolla löysin Kaunotaren mekon neljällä eurolla paikalliselta kirppikseltä. Se ei ole ihan niin hieno kuin aikaisemmin löytämäni vihreä liivimekko, mutta uskoisin, että tätä tulee pidettyä ihan yhtä paljon kuin sitä aikaisempaakin. En löytänyt siitä lappuja sisältä enkä raski leikata siitä palaa, jotta voisin tehdä koepolton langalle, mutta olettaisin mekon olevan villaneulosta. Tosin materiaalituntumukseni on niin surkea, että se voi myös olla ihan mitä tahansa muuta.

Viereisestä pöydästä löysin Jean Clairen mekon enkä oikein tiedä, että pidänkö siitä vai en. Se on hauskan näköinen, mutta siitä puuttuu se jokin. Edellinen omistaja on sen lyhentänyt, mutta se ei oikeastaan haittaa, vaikka se onkin lyhennetty leikkaamalla olkaimet lyhemmäksi eikä vain kääntämällä niitä. Enemmän minua vaivaa sinisen ja punaisen välissä oleva keltainen raita. Se ei ole kauniin keltainen vaan se näyttää siltä, että ihan kuin mekon vieressä olisi poltettu parikymmentä vuotta tupakkaa. En tiedä kuuluuko raidan olla keltainen vai valkoinen, joka on ajan mittaan kellertynyt. Pesussa se ei ainakaan vaalentunut, mutta eihän kunnolla pinttinyt lika välttämättä vaalenekaan pesussa. Minulla on kaapissa kirkkaan keltainen tekstiiliväri ja ajattelin nakata mekon lakanoiden kanssa samaan värikylpyyn. Eihän se tuosta kai pahemmaksi voi muuttua? Kai tuohon kankaaseen muuten tarttuu väri?

Keittiöön löytyi Finlayson vanha pöytäliina ja olen vähän katsellut tätä sillä silmällä, että siitä saisi kivan hameen. Toisaalta olisi sääli saksia hyväkuntoista liinaa, mutta talossamme asuu sen luokan sottapyttyjä, ettei meillä vielä muutamaan vuoteen saada liinaa pöytään. Olen melkein varma, että olen aikaisemminkin katsellut tätä myynnissä, mutta se on maksanut muutaman euron enemmän. Paikalliskirpikseltä löytyi myös pitsiliinat. Luulin ensin että valkoinen on koneella tehty, mutta sen on näpertänyt joku todella tiukka käsialainen. Vastapainona kauniille liinalle, löysin toisenkin pitsiliinan ja vasta kotona huomasin, että se on keskeltä kuprulla eikä leviä tasaisesti pöydälle. Vaikka liina ei maksanut kahta euroa enempää niin kyllä se vähän silti harmittaa. Pöydällä se tosin nytkin on, kun otin kuvien jälkeen Finlaysonin liinan pois ennen kuin se on mehutahroissa. Huomaatteko, meillä on kevätverhot ikkunassa!