sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

ARTESAANIOPINTOJA POIKKEUSAIKANA

Artesaaniopintoja poikkeusaikana

Kudonnan artesaaniopintoja poikkeusaikana


Tämä kevät on ollut hyvin poikkeuksellinen. Se syöpyy varmasti ihmismuistiin pitkiksi ajoiksi. "Tiedät kyllä mikä" pisti maailman kiinni. Koulut suljettiin, Uusimaa eristettiin ja ihmiset vetäytyivät kotioloihin. Elimme keväällä aikoja, jollaisia ei oltu koskaan koettu - ei edes sota-aikana.


Aloitin viime  syksynä kudonnan artesaaniopinnot. Osana opintoja kuuluu töiden dokumentointi ja digitaalisen sisällön tuottaminen. Koska tämän kevään tapahtumat vaikuttavat väkisin opintoihini, tämä postaus tulee olemaan osa opinnäytetyötäni.


SIIRTYMINEN ETÄOPETUKSEEN


Sidosoppia


Ammattiopisto Tavastia siirtyi maaliskuun puolivälissä hallituksen päätöksen myötä etäopetukseen. Meillä oli kesken villajakso ja työt jäivät keskeneräisinä puihin, kun jäimme kotiin. Kudonnanopettajamme lähetti meille opetusmateriaalin postitse ja piti oppitunnit Teamsin kautta. Opiskelimme parhaillaan neljä tuntia päivässä kudonnan teoriaa ja sidosoppia.  Koska minulla on alakouluikäiset lapset, jotka eivät pysty opiskelemaan ilman ohjausta, en voinut osallistua live-esityksiin vaan katsoin kaikki tunnit nauhoitteena.


Herätyskelloni soitti aamulla ajoissa, jotta ehdin katsoa yhden oppitunnin ennen lasten koulupäivää. Toisen tunnin katsoin iltapäivällä poikien ruutuaikana ja kolmannen illalla tai jonain toisena päivänä kuten viikonloppuna. Työt  ja kotityöt tein jossakin näiden koulutuntien välissä. Uskotko, että kahden kuukauden etäopetuksen jälkeen olin väsynyt! Todella väsynyt!


Poikkeusaika venyi, villajakso päättyi ja aloitimme pellavajakson kotioloissa. Olimme jo käyneet kaikki kursseihin liittyvät teoriat läpi, joten meille opetettiin myös sellaisia opintoja joita ei enää muuten opeteta mm. kutomista kaksilla varsilla ja kirjontaa. Kankaankudonta on haastava oppiaine etäopetuksessa, sillä vain harvalla on kangaspuut kotona. Kutomisen sijaan teimme muuta.


NAUHAT JA NYÖRIT


Pyöreä palmikko

Nauhoja ja nyörejä


Tekstiiliartesaaniopintoihin kuuluu nauhojen ja nyörien tekeminen. Nämä normaalisti tehdään vasta toisena opintovuotena pujotukset ja poiminnat -kurssin yhteydessä, mutta nyt oli hyvä aika tehdä nämä. Pyöritin, solmin ja iskin yli 50 erilaista palmikkoa, nyöriä ja nauhaa. Osa nauhoista ja palmikoista on todella hienoja ja teen niitä varmasti jatkossakin, mutta osa tuli jo niin korvista, etten halua edes nähdä niitä. Lemppareitani oli mm. kirkonohjakset, isketyt nyörit ja pyöreät palmikot.

Näiden palmikoiden ja nyörien lisäksi meidän pitää tehdä myös mm. pirtanauhaa, vironvyötä ja lautanauhoja. Itse olen ne jo tehnyt vuoden alussa koululla, joten voin huokaista helpotuksesta, kun kaikki nämä nauhat on nyt tehtynä!


KIRJONTA


Kirjontaharjoitteluja

Kirjonta on kuulunut aikaisemmin artesaaniopintoihin, mutta opinto-ohjelman on tiivistämisen myötä kirjonta on jäänyt pois. Meidän vuosiryhmä on siis etuoikeuttu, sillä meille opetettiin kirjontaa. Olin alkuvuodesta tilannut kirjontaoppaat ja kirjontakehyksiä minulla oli omasta takaa. Olin siis enemmän kuin innoissani, että vihdoin pääsen harjoittelemaan tätä. 

Harjoittelimme pistoja ja kirjoimme koetilkun. Kirjonta kolahti niin, että olen tainnut joka päivä pistää piston jos toisenkin. Esittelen kirjontatöitäni vähän tarkemmin myöhemmin.


NÄYTTÖSUUNNITELMAN TEKOA


Näyttösuunnitelman tekoa Weavepoint-ohjelmalla.


Teen jo tämän kesän aikana ensimmäisen näyttöni. Toika tarvitsee pirtakangaspuille ja kaksivartsisille kangaspuille näytekansiot ensi syksyn Suomen Kädentaidot -messuille, jos ne vain järjestetään. Sain koululta tietokoneen lainaan, jotta pääsin tekemään suunnitelmat Weavepoint-ohjelmalla.


Tein yli 40 erilaista palttina, ripsi ja panama mallia, joista kudon näillä näkymin 20 ensi tämän aikana. Tavoitteenani on, että saan mallit kudottua heinäkuun puoliväliin mennessä, jotta saan lomailla pari viikkoa ennen syyslukukauden alkua.


KAHDEKSI VIIKOKSI KOULUN PENKILLE


Palasimme vielä kahdeksi viikoksi koulunpenkille ennen kesälomia. Ammattiopisto oli lähes tyhjä. Siellä oli muutamia oppilaita mm. me kutojat. Meillä ei ollut enää teoriatunteja, mutta saimme kutoa keväällä kesken jääneet villatyöt valmiiksi. Uutta työtä en enää aloittanut, mutta viimeiset kaksi viikkoa oli lohduttava, sillä nyt saan elokuussa aloittaa puhtaalta pöydältä, kun töitä ole kesken.


Kuvittelin etäopiskelujakson aikana ehtiväni tekemään kaikkia rästihommia, ompelemaan itselleni mekkoja ja siivoamaan puoli taloa, mutta etäopiskeluun rankkuus yllätti minut täysin. Oppitunteja kuunnellessa virkkasin ja kirjoin, mutta ehdin koko kahden kuukauden aikana kutoa 20 cm pyyhettä kotona olevilla salonkipuillani. Villakurssin lopputyöni on tekemättä ja kaikki tämän kevään malli- ja koekudonnat, odottavat ensi syksyä ja koulujen alkua.


Ensi syksy jännittää! Mitä jos poikkeusolot jatkuvat? Kuinka suoriudun opinnoistani, jos emme pääse ensi syksynä normaalisti kouluun? Jos pääsemme aloittamaan koulun, kuinka ehdin kutoa kaikki pellavatyöni valmiiksi? Tiedän, että turhaan mietin asiaa, mutta silti se pyörii mielessäni.

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

VIRKKAUSVINKKI: NÄIN TEET HUOMAAMATTOMAN VÄRINVAIHDON





Usein kysytty kysymys virkkauskursseillani on se, että miten saan värinvaihdoista niin siistit. Yleisin oheistus on, että esimerkiksi isoäidinneliötä virkatessa kerrosta yhdistävä piilosilmukka virkataan seuraavan kerroksen värillä. Näin toki saat ihan hyvän lopputuloksen verrattuna siihen, että vaihtaisit väriä vasta kerroksen ensimmäisellä silmukalla, mutta on olemassa vielä parempi vaihtoehto. 


Itse opin tämän Bella Cocon Youtube-videolta vuosia sitten, enkä voi hehkuttaa tämän värinvaihdon siisteyttä ja huomaamattomuutta! Tämä oli yksi kymmenestä virkkausvinkeistäni, jotka julkaisin muutama vuosi sitten ja suosittelen kokeilemaan tätä. Uskon, että kun opit tämän helpon tavan vaihtaa väriä, et enää tee sitä muulla tavoin.


Tässä on sinulle kuvalliset ohjeet, miten saat kerroksen vaihtumisista siistit. Otin tähän esimerkiksi isoäidinneliön, mutta itse käytän tätä melkein jokaisessa työssä mm. viimeksi esittelemäni v-silmukoilla virkattu narureppu on tehty tätä värinvaihtoa käyttämällä. 


SIISTI VÄRINVAIHTO ISOÄIDINNELIÖTÄ VIRKATESSA




Krs. 1. Virkkaa ensin isoäidinneliön ensimmäinen kerros normaalisti ja yhdistä se ps:lla. Virkkaa vielä 1 ketjusilmukka, katkaise lanka ja vedä se virkkaamastasi ketjusilmukasta läpi. Kiristä.

Tämä yksi ylimääräinen ketjusilmukka on hyvin tärkeä! Se lukitsee katkaistun langan, eikä se pääse tällöin löystymään.




Krs. 2. Ota uusi väri ja pujota lanka ketjusilmukkaketjun alta, joka on edellisen kerroksen yhdistäneen piilosilmukan oikealla puolella. Tee solmu (yksi riittää), työnnä koukku ketjusilmukkakaaren alta, ota kerältä tuleva lanka koukulle ja tuo se oikealle puolelle. 




Virkkaa kerroksen alkuun 2 kjs:aa ja virkkaa samaan kaareen 2 p. Virkkaa seuraavaan kaareen 3 p, 3 kjs ja 3 p. Jatka virkkausta toinen kerros loppuun ja yhdistä se ps:lla kerroksen 2. kjs:aan. 

Virkkaa taas 1 ketjusilmukka, katkaise lanka ja vedä se virkkaamastasi ketjusilmukasta läpi. Kiristä.



 
Krs. 3.  Työnnä koukku taas kulman ketjusilmukkakaaren alta, ota lanka koukulle ja tuo se oikealle puolelle. Virkkaa kerroksen alkuun 2 kjs:aa. Virkkaa samaan kaareen 2 p ja yksi ketjusilmukka.

Virkkaa edellisen kerroksen sivun keskellä olevaan kjs:aan 3 p ja kjs. Jatka kerros normaalisti loppuun ja yhdistä se ps:lla kerroksen 3. kjs:aan. 



Jatka virkkausta näin, että lopetat aina kerroksen ennen kuin aloitat uuden. Kerroksen vaihtumiskohta pysyy koko ajan samassa kulmassa.

HUOM! Käsialastasi riippuen voit joutua virkkaamaan kerroksen alkuun 3 kjs:aa!


MITEN HYÖDYNNÄN TÄTÄ MUISSA TÖISSÄ? 





Itse hyödynnän tätä värinvaihtotekniikkaa kaikissa töissäni. En ainakaan keksi työtä, mihin tämä ei kävisi. Voit aloittaa kerroksen niin ketjusilmukoilla, kiinteillä silmukka, pylväillä tai vaikka popcorneilla. Sinun pitää vain muistaa muuttaa kerroksen alussa tehtävät ketjusilmukat vastaamaan silmukkaa, jota se korvaa. Lisäksi jos työssä on mallikerta, joka kohdistuu edellisen kerroksen silmukoiden mukaan on sinun huomioitava, ettei se mene sekaisin.


Aloita uudella värillä aina silmukkaa tai paria kerroksen vaihdon oikealta puolen. Miksi? Voit tällöin päätellä työn virkkaamalla. Itse ajoitan vaihdon usein ketjusilmukkaan, jos työssä tai kerroksen vaihtumiskohdan läheisyydessä on sellainen. Huom! Jos virkkaat työtä suljettuna tai tuubina, niin kerroksen vaihtumiskohta siirtyy aina pykälän oikealle. Huomioi tämä, jos haluat, että kerroksen vaihtumiskohta pysyy sivusaumassa.


Yhdistämällä tämä värinvaihto itsenäiseen kiinteään silmukkaan tai pylvääseen ja invisible join -tekniikkaan pääset jo lähelle työtä, jossa ei näy kerroksen vaihtumiskohtaa vaikka sitä etsisi suurennuslasilla.


Jos haluat lisää virkkausvinkkejä, niin kurkkaa postaukseni 10 vinkkiä virkkaukseen. Löydät sen täältä! Bella Cocon videon näet täältä.


sunnuntai 10. toukokuuta 2020

VIRKATTU NARUREPPU SIS. OHJE






Virkkasin työkengilleni narurepun! Pidän virkkauskursseja kolmella paikkakunnalla ja työkenkäni kulkevat mukanani aina paikasta toiseen. Aikaisemmin ne ovat seikkailleet samassa kopassa opetustarvikkeiden kanssa, mutta ajatus siitä että kengät ovat käsityölehtieni ja virkkausmallieni kanssa, ei tuntunut mukavalta. 


Virkkasin repun Dropsin Muskat -langasta, joka on yksi lempparilankojani. Silmukoinnin nimi on V-stitch eli suomennettuna v-silmukka. Tuota silmukointia voi tehdä ainakin kahdella tavalla: virkkaamalla pylväät yhteen tai virkkaamalla kaksi pyövästä edellisen kerroksen ketjusilmukkaan. Itse pidän tuosta jälkimmäisestä vaihtoehdosta enemmän. V-silmukka on kaunis ja helppo virkata. Jos osaat virkata pylvään ja ketjusilmukan, osaat virkata myös V-silmukan.




Reppu on vuoritettu vanhalla lakanakankaalla, jonka ompeltu käsin kiinni. Tein siitä hieman matalemman, jotta saan suuaukon rypistymään siististi. Ajattelin ensin tehdä itse reppuun nyörit, mutta vasta kun ymmärsin, että kuinka pitkät nyörit tarvitsen, ostin narurepun olkahihnoiksi nyörit paikallisesta kangaskaupasta. Nyörit on virkattu kiinni repun alaosaan kiinteillä silmukoilla.


Repusta tuli juuri sopiva työkengilleni, mutta eipä sinne paljoa muuta mahdu. Jos haluat tehdä itsellesi samanlaisen repun, niin kirjoitin virkkausohjeen. En tosin taaskaan huomannut punnata lankoja, mutta itse varaisin reppuun kaksi kerää per väri paitsi luonnonvalkoista yksi kerä. Huomaathan, että jos haluat virkata isomman narurepun, silmukkamäärän pitää olla kolmella jaollinen.





VIRKKAUSOHJE - VIRKATTU NARUREPPU:



Näitä tarvitset:
Dropsin Muskat -lankaa n. 450 g
Värit:
Petrooli 74
Turkoosi 32
Minttu 03
Vaalea Minttu 20
Luonnonvalkoinen 08

Vuorikankaan ja nyörit olkaimiksi (itse varasin n. 3 m)
Virkkuukoukun 4 mm
Sakset ja neulan päättelyyn

Käytetyt silmukat ja lyhenteet:
kjs - ketjusilmukka
ps - piilosilmukka
ks - kiinteäsilmukka
p - pylväs


VIRKKAUSOHJE


Virkkaa alkuun 132 kjs (virkkaa silmukat löysähkösti) ja yhdistä ps:lla.


1. krs. Virkkaa kjs (ei lasketa silmukaksi). Virkkaa ks per s. Yhdistä kerros ps:lla kjs:aan.

2. krs. Virkkaa 4 kjs (kerroksen 1. pylväs ja kjs), 1 p samaan s:an.
* Hyppää 2 ks:n yli. Virkkaa p, kjs ja p seuraavaan silmukkaan.* Toista *-* kunnes jäljellä on 2 ks. Hyppää ne yli ja yhdistä ps:lla kerroksen 3. kjs:aan. Katkaise lanka ja vaihda väriä.

3. Krs. Siirry ps:lla kjs:aan. Virkkaa 4 kjs (kerroksen1. pylväs ja kjs), 1 p samaan s:an.
*Hyppää 2 pylvään yli ja virkkaa seuraavaan kjs:aan p, kjs, p.* Toista*-* kerroksen loppuun.  Yhdistä ps:lla kerroksen 3. kjs:aan. Katkaise lanka ja vaihda väriä.

4. -36. krs. Toista kerrosta 2. niin pitkään, että työ on halutun kokoinen.

37. krs. Siirry ps:lla kjs:aan. Virkkaa 3 kjs (kerroksen 1. pylväs), 1 p samaan s:an, kjs.
*Hyppää 2 pylvään yli ja virkkaa seuraavaan kjs:aan 2 p, kjs.* Toista*-* kerroksen loppuun.  Yhdistä ps:lla kerroksen 3. kjs:aan.

38. krs. Virkkaa kjs (ei lasketa silmukaksi). Virkkaa ks per s. Yhdistä kerros ps:lla kjs:aan.

Käännä oikeat puolet vastakkain ja ompele tai virkkaa pohja kiinni (tarkista, että kerroksen vaihtumiskohta on sivussa). Päättele langat. Ompele vuorikangas ja ompele se reppuun kiinni kerrokseen 36.

Katkaise nyöri kahteen yhtä pitkään osaan. Pujottele se repun sivusta kerroksen 37 pylväiden väleistä niin, että se hyppää aina yhden reiän yli. Pujota näin koko kierros ympäri. Pujota nyt toinen nyöri toisesta reunasta samoin, mutta laita se aina vapaista aukoista sisään.

Kiinnitä nyörit repun pohjaan virkkaamalla kaksinkertaisella langalla kiinteät silmukat nyörien ympäri niin, että virkkaat aina kaksi kiinteää silmukkaa per kerros. Katkaise lanka ja päättele.





sunnuntai 3. toukokuuta 2020

COLLINGWOOD-TEKNIIKALLA KUDOTTU MATTO 2






Collingwood eli varsienvaihtotekniikka on kankaankudontatekniikka, jossa kangaspuihin kiinnitettävän lisälaitteen avulla voi kutoa kankaaseen pistekuvioita kuten kirjoneulekuvioita. Tekniikka ei ole sieltä nopeimmasta päästä, mutta sillä saa tehtyä näyttäviä, yksityiskohtaisia kudonnaisia. Itse pidän tästä tekniikasta ja tämä on kolmas kansalaisopiston puissa kutomani matto.


Opiston puissa oli jäljellä parisen metriä loimea, jonka sain kutoa pois. Koska jäljellä olevasta loimesta ei ollut tarkkaa tietoa, suunnittelin mattoon kuvion joka ei ole riippuvainen loimen pituudesta. Näin sain rutistettua loimesta kaikki mahdolliset sentit. Maton molemmissa päissä on kiemurakuviot ja niiden välissä on tyhjää pohjaa. Pystyin kutoessa määrittämään keskelle jäävän kuviottoman kohdan pituuden ja aloittamaan toisen pään kutomisen halutessani.


Olisin halunnut kutoa maton samoista kuteista, kun kudoin edellisen Collingwoodini, mutta kauppiaalla ei ollut niitä, enkä voinut jäädä odottamaan. Jouduin ostamaan mustaa ja puhtaan valkoista keinokuitukudetta, joka osoittautui hyvin epätasaiseksi. Collingwoodissa kuteiden olisi oltava tasalaatuista ja vannoin moneen kertaan, että tämä oli viimeinen kerta, kun kudon Collingwoodia trikookuteesta. Jatkossa ostan ontelokudetta joka on kalliimpaa, mutta ainakin tasalaatuista!





Suurimman haasteen kutomiseen toi kuitenkin se, että alunperin yli 25 metrin loimen loppu osoittautui hyvin epätasaiseksi. Loppuloimen vapauduttua tukilta jouduin kiristämään jokaisen varsienvaihtolaitteeseen sidotun loimilangan kahdella polkusella kangaspuiden takapuuhun. Juttelin koululla toisen Collingwoodeja kutoneen opiskelijan kanssa ja hän kertoi, että tuo loimilankojen löystyminen loppua kohden oli tuttua myös hänelle. Jos on mahdollista, niin ehkä Collingwoodia kannattaisi kutoa puissa joissa on kaksoisloimitukki niin, että varsienvaihtolaitteen kautta tulevat langat tulisivat omalta tukilta.


Yritin kiristellä löystyneitä loimilankoja kutoessa vetämällä niitä matosta ja vielä lisää kun matto oli pois puista. Osan sainkin siistittyä, mutta en kaikkia. Solmin loimet merimiessolmuin ja leikkasin ne muutaman sentin pituisiksi. Ompelin maton päihin kanttinauhat peittämään loimilankoja ja näin sain päistä siistit.


Minulla kävi uskomaton tuuri, sillä sain maton valmiiksi kaksi päivää ennen kuin kansalaisopistojen ovet suljettiin. Aikaisemmin kutomani Collingwood-matot olen pitänyt itse, mutta tämän kudoin äidilleni äitienpäivälahjaksi. Toivottavasti hän pitää siitä.
 

Aikaisemmin kutomani Collingwoodit löydät tästä ja tästä.




sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

VIRKATTU VIUHKAPUSSUKKA





Virkkasin kouluun pussukan, johon saan kaikki työvälineeni talteen. Tarvitsen koulussa oman kaidekoukun, hengettömän, mittanauhan sekä sakset ja tähän asti ne ovat seikkailleet repussani sikinsokin, mutta nyt saan ne siististi omaan pussukkaan. Pussukka on penaalikokoa isompia, että sinne mahtuu isot sakset. Loimia kun on kurja leikata pienillä lankasaksilla.


Virkkasin pussukan Dropsin Muskat –langasta nelosen koukulla. Kuvion nimi on Leveät viuhkat ja sen ohje löytyy Sarah Hazellin Virkkausmallien käsikirjasta. Kuvio on helppo virkata ja sen oppi nopeasti ulkoa, joten työ eteni mukavasti televisiota katsellessa. Jos hyllystäsi ei löydy juuri tuota kirjaa, niin Lankavan sivuilta löytyvä viuhkakassi on virkattu melkein samalla silmukoinnilla. Virkkasin sillä pari vuotta sitten pussukan koukuilleni.


Viuhkapussukassa on vanhasta lakanasta ommeltu vuori ja sisätaskut, jotta pienimmät työvälineet eivät pääse karkuteille. Ompelin ensimmäisen kerran vetoketjun ompelukoneella kiinni vuoreen, mutta pussukkaan kiinnitin sen käsin ommellen. Olen kerran ommellut virkattua työtä koneella ja kone veteli miten sattui, joten uskaltanut kokeilla, miten nyt käy.





Virkkasin pussukan mielestäni ihan sopivan kokoiseksi, mutta pingottaessa minulla kävi vahinko ja  pingotin pussukan puolisen senttiä liian isoksi. Puoli senttiä ei ole paljoa, mutta vetoketju ei enää istunut siististi pussiin. Sain pussukan kuitenkin kutistettua, kun upotin sen veteen ja annoin sen kuivua venyttämättä sitä. Eipä ole ennen näinkään käynyt, mutta mukava tietää, että työn voi vielä pelastaa kutistamalla se!
 

Tässä on lankojen värinumerot, niin pystyt virkkaamaan itsellesi samanlaisen pussukan. Jos et tarvitse pussukkaa työvälineille, niin virkkaa itsellesi uusi ihana penaali, meikkipussi tai vaikka projektipussukka. En huomannut punnata lankoja virkatessa, joten en voi antaa tarkkoja lankamääriä, mutta kerä per väri pitäisi riittää.


Käyttämäni Dropsdesign Muskat -värit:
Turkoosi 32
Minttu 03
Vaalea Minttu 20
Luonnonvalkoinen 08


Lankavan ohjeella virkatun viuhkapussukka löydät täältä: Virkattu koukkupussi


Aurinkoista kevättä!


sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

VIRKATTU KÄSILAUKKU - ANEMONE




Kuvat: Sonja Karlsson


Uusimmasta Taito-lehdestä (2/2020) löytyy suunnittelemani Anemone-laukku ohjeineen. Anemone-laukku on 60-luvun henkinen käsilaukku, joka käsivarrella pystyn kuvittelemaan itseni kesällä kesäteatteriin. Laukun kuvion aiheena käytin Dora Jungin upeaa Anemone-kuviota, jonka siirsin virkatulle pohjalle.


Lehden teemana oli käsityön suurnaiset ja heti kun näin Dora Jungin kuvan, tiesin, että otan hänet inspiraation lähteeksi. Dora Jung on suomalainen tekstiilitaiteilija, joka tunnetaan mm. upeista damasti-töistään. Hän suunnitteli pitkään Tampellalle ja hänen tunnetuimpia töitään taitaa olla Yrttitarha ja Sata ruusua -damastiliinat. Oma lempparini on ehdottomasti Festivo, jonka toivon mukaan pääsen vielä joskus kutomaan itse.


Otin käsittelyyn Dora Jungin kauniin pellavaliinassa käytetyn Anemone-kuvion ja yhdistin sen laukkuideaan, jota on olen miettinyt jo pitkään. Laukussa on virkatut palat metallivanteiden sisällä, jotka on yhdistetty virkatulla kappaleella. Vaikeinta työssä oli istuttaa virkattu kappale renkaiden väliin ja taltioida virkkuutyöhön herkkyys ja tyylikkyys, jota Dora Jungilla on töissään. Paksua lankaa käsitellessä herkkyys häviää hetkessä ja tyylikkyys ei taida olla vahvimpia puoliani.




Anemone-laukku ei syntynyt ihan sormia napsauttamalla. Se vaati suunnattoman määrän purkamista ja tuskan parahduksia. Suunnittelin laukun, virkkasin mallikappaleen Dropsin Muskat -langasta hyvissä ajoin ja tarkistutin ohjeen. Valmis laukku oli työpöydälläni pitkään ja yhtenä iltana silmiini osui laukussa ollut pieni kauneusvirhe, josta en päässyt yli vaan otin laukun uudelleen työn alle. Muutin silmukointia ja virkkasin koko laukun uusiksi. Kirjoitin uudelleen ohjeen, jonka koevirkkaajani suostui tarkistamaan parin päivän varoitusajalla.


Päivää ennen kuin mallikappaleen piti olla Helsingissä kuvattavana, sain laukun valmiiksi, johon olin tyytyväinen. Anemone-laukku kuvastaa sitä, millaisena näen Dora Jungin. Hän on testiilitaitelija, jonka töistä välittyy huolellisuus. Sain mielestäni hyvin taltioitua myös herkkyyden. Olen äärimmäisen ylpeä Anemonestani ja sen viimeistelystä ulkonäöstä. Kesä kun tulee, kuljen ylpeänä Anemone-laukku käsivarrellani kevyessä kesämekossa. Jos en pääse kesäteatteriin, niin sitten kuljen laukkuineni omassa puutarhassa.




Samasta numerosta löytyy oma tekijäesittelyni, josta olin valtavan otettu sekä mm. myös Veera Jussilan upea tilkkupeitto, Soile Pyhänniskan ihastuttava neulepusero ja paljon, paljon muuta ihanaa. Löydät kaikki mallit esiteltynä täältä. Jos et ole Taito-lehden tilaaja, voit ostaa irtonumeron Taito-lehden sivuilta tai joltain irtonumeron myyjältä, joiden listauksen löydät Taito-lehden sivuilta.


Sydämellinen kiitos koevirkkaajalleni kärsivällisyydestä ja ohjeen oikolukijalle, sen tarkistamisesta. Ilman teitä Anemoneni ei olisi nähnyt päivänvaloa! Kiitos myös Sonjalle kuvista ja ohjeen julkaisusta!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2020

VIRKATTU KUKKATYYNY






Virkkasin monen vuoden ajan niin, että tein vain yhtä työtä kerralla ja kun sain sen valmiiksi, aloitin uuden. Jossain kohtaa lipsuin tästä päätöksestä ja nyt keskeneräisiä töitä tuntuu löytyvän vähän sieltä sun täältä. Osa töistä on mallikappaleita, joita olen tehnyt virkkauskursseille ja ne ovat jääneet kesken kurssien loputtua, mutta osalle keskeneräisistä, kuten tälle virkatulle kukkatyynylle, ei löydy selitystä.  Se on ollut keskeneräisenä ainakin syksystä 2018 asti, kun olen jakanut siitä kuvan instaan.


Kukkaneliö, jossa pylväistä virkatut terälehdet nousevat lehtipediltä, on oma mallini muutaman vuoden takaa. Tyynyssä on yhdeksän kukkaneliötä, jotka olen yhdistänyt Flat Slip Stitch -silmukoinnilla (vapaa suomennos: litteä piilosilmukka, postauksen lopusta löydät linkin sen ohjeeseen). Tällä yhdistämistavalla sain saumoihin kauniit silmukkaraidat. Kun olin yhdistänyt palat virkkasin kerroksen pylväitä työn ympäri ja toisen kerroksen kohotakapylväillä, jolla sain kukkakuviolle kehyksen. Jotta tyynystä tuli tarpeeksi iso, virkkasin vielä pari kerrosta lisää.





Tyynyn nurjalla puolella on yksi suuri isoäidinneiliö, jossa kukkien värit toistuvat. Tämän olisi voinut tietysti virkata myös yksiväriseksi, mutta yhdellä värillä työskentely on niin pirskatin tylsää! Isoäidinneliökuvioituja kerroksia tuli koko nurjaan puoleen yhteensä 17. Viimeisen kerroksen virkkasin pelkillä pylväillä, jotta oikean ja nurjan puolen yhdistäminen olisi mahdollisimman helppoa.


Kun kaikki langat oli päätelty, laitoin palat oikeat puolet vastakkain ja virkkasin palat yhteen reunoista kiinteillä silmukoilla. Jätin yhdelle sivulle aukon, josta sain sujautettua 40 cm x 40 cm tyynyn sisään. Lopuksi ompelin tyynyn pohjassa olleen aukon piilosilmukoilla kiinni ja tyyny oli valmis! Vihdoin!


Kukkatyyny sopii tänne meidän olohuoneen sohvalle muiden virkattujen tyynyjen seuraan hienosti! Lankana käytin Dropsin Parista, joka on paksu ja pehmeä merseroimaton puuvillalanka, josta olen tainnut virkata suurimman osan tyynyistäni. Harmikseni en ole merkinnyt ylös, että paljonko lankaa tyynyn kului, mutta värikoodit voin sinulle tietysti antaa.



Käyttämäni Drops Design Paris värit:

Tumma lila 08
Lila 31
Turkoosi 10
Vaalea turkoosi 02
Kirsikan punainen 06
Roosa 33
Wasabi 39
Luonnonvalkoinen 17


Jos haluat opetella kauniin tavan yhdistää palat toisiinsa, niin tässä on linkki Youtube-videoon, jossa näytetään, miten yhdistät Flat Slip Stitch:llä palat.

Siltä varalta, että video ei aukea, niin tarkoitus on, että otat koukulle yhdistettävistä paloista silmukan takalaidat ja virkkaat piilosilmukan.

Mukavaa pääsiäistä!