sunnuntai 8. joulukuuta 2019

KUDOTTU LUMIHIUTALE-KAITALIINA



 


Lumihiutalemalli on yksi kauneimmista kudontamalleista jonka tiedän. Se on vanha malli, joka tunnetaan Saksassa ja muistaakseni myös Tanskassa nimellä Meritähti. Se on ollut pitkään toivelistallani ja viimein sen kutomiseen tuli mahdollisuus, kun kansalaisopiston puihin vedettiin pellavainen Lumihiutale-kaitaliinan loimi.


Lumihiutalekuvio kudotaan kahdeksalla varrella ja polkusella. Se on upea kuvio, mutta vaikea kutoa! Mallikerta on hyvin johdonmukainen ja sen oppii nopeasti ulkoa, mutta sen seuraaminen osoittautui haastavaksi. Jos ajatus harhaili hetkeksikin, sekosin laskuissa, enkä enää tiennyt missä kohtaa mallikertaa olin. Jouduin kutomaan hiljaisessa kutomossa ja laskin polkusia ääneen, etten menisi sekaisin.





Ostin liinoja varten puolivalkaistua Aivina 8 -pellavalankaa Toikalta, jota kudoin kaksinkertaisena. En ole ennen kutonut pellavaloimeen ja se oli yllätävän haastavaa. Katkoin vähän väliä loimikankoja kutoessa, vaikka yritin varoa reunoja, enkä kiristänyt loimea niin tiukalle kuin normaalisti. Olen ollut aina hyvin tarkka reunojen kanssa, mutta nyt en ole niihin täysin tyytyväinen.


Toiseen liinaan värjäsin koulussa pellavalangat viininpunaiseksi. Meillä on Tavastialla Wetterhoffilta saadut värikarttakirjat, joista löytyy varmasti lähemmäs tuhannen värisävyn reseptit. Kirjasta oli helppo etsiä mieluisin värisävy ja värjätä langat sillä. Väriksi valitsin tumman viininpunaisen, jonka tiesin sopivan hyvin valkaisemattoman pellavan kanssa.





Punaisen liinan kutominen oli paljon helpompaa. Pellava oli ilmeisesti pehmennyt värjäyksessä ja sillä oli aivan ihana kutoa. Se asettui reunoissa kauniisti enkä katkonut kuin yhden loimilangan liinaa kutoessa. Luonnossa viininpunainen liina on valkoistakin upeampi, mutta se ei pääse oikeuksiinsa kuvissa. Kuvissa ei näy värjätyn pellavalangan upeaa kiiltoa.


Minua ennen kutonut rouva ihmetteli liinassaan näkyvää raitaa, jota en nähnyt kutoessani valkoista liinaa. Kudoin viimeisenä viininpunaisen liinan ja siinä näkyy selvästi raita pystysuorassa linjassa. En keksinyt muuta kuin, että vanhassa pirrassa oli vääntynyt piin rako, josta jäi näin selkeä jälki liinaan. Onneksi tuo raita ei näy niin selvästi luonnossa kuin kuvissa eli tuskin se käyttöä haittaa vaikka tietysti se harmittaa kutojaa niin vietävästi!




Annan liinat äidilleni joululahjaksi ja ylpeänä saan kehaista, että ne ovat kerrankin valmiina hyvissä ajoin ennen joulua. Lahjaksi menevien kahden liinan lisäksi kudoin itselleni kolmannen liinan valkoisella pellavalla, mutta se odottaa vielä viimeistelyä.


Jos haluat kutoa Lumihiutale-mallia niin ainakin Lankavan sivuilta löytyy ohjeet Kesäpäivä-pyyhkeeseen, joka on siis kudottu lumihiutalemallilla. Tässä linkki Lankavalle. Tässä linkki Toikan verkkokauppaan ja käyttämääni pellavakuteeseen.


Tämän postauksen myötä toivotan sinulle hyvää joulua! Vetäydyn pikku hiljaa joulun viettoon ja palaan luultavasti vasta joulun välipäivinä muistelemaan kulunutta vuotta! 

Rauhallista joulua sinulle!

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

VIRKKAUKSIN KORISTELTU JOULUKORTTI SIS. OHJE





Virkkasin pieniä joulupalloja koristamaan joulukortteja, joilla ilahdutan ystäviä ja sukulaisia. Askartelimme vuosi sitten joulukortteja pikkuväen kanssa, joihin pojat leikkasivat kartongista palloja. Kortteja katsellessa mietin, että näitähän voisi myös virkata ja ajatus jäi muhimaan. 


Kortteja koristaa kiinteillä silmukoilla virkatut pallot, jotka roikkuvat päättelemättä jääneistä langoista. Ajattelin ensin, että liimaan virkkaukset kiinni, mutta silloin niillä ei enää tekisi mitään. Ompelin pallot pienin pistoin, niin nyt ne voi ottaa talteen ja laittaa vaikka kuusen oksille. Korteista tuli niin hauskat, että kirjoitin niille ohjeen, jotta sinäkin voit tehdä samanlaiset.


Kortti on niin simppeli tehdä, että osaat tehdä sellaisen vaikka et olisi paljoa virkannut. Pallojen virkkaukseen et tarvitse paljoa lankaa ja nämä syntyvät niistä kaikista pienimmistä jämälangoista.  Itse käytin palloihin Pirkanmaan Kotityön Pirkka-puuvillalankaa (n. 50g / 125m), jos käytät ohuempaa lankaa, virkkaa vielä yksi ylimääräinen kierros (eli ohjeen 4. kerros). Jos teet paksummasta langasta, niin ehkä kaksi kerrosta riittää.


Tämä postaus on Käsityöblogit-ryhmän joulukalenterin luukku 4. Eilen luukku aukesi Kangaskorjaamolla-blogissa ja huomenna Kotikutoista-blogissa. Jos haluat tutustua koko joulukalenteriin, löydät sen Rosannaofmay-blogista.



NÄIN TEET KORTIT


Kortteja varten tarvitset:
Virkkauslankaa (n. 50g / 125m)
Virkkuukoukun, tylppäpäisen ison neulan, sakset
Ompelulankaa ja neulan
Teippiä ja liimaa
Kartonkia
Valkoista paperia ja kynä


Joulupallojen virkkausohje:

Tarvitset kortteja varten virkattuja palloja 3 per kortti.

Lyhenteet:
ps - piilosilmukka
kjs – ketjusilmukka
ks - kiinteäsilmukka


1. krs. Virkkaa lenkkialoitukseen 1 kjs, (kerroksen 1. ks), 7 ks. Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:aan. Kiristä lenkkialoitus.

Kerroksella silmukoita: 8 ks 

2. krs. Virkkaa 1 kjs, (kerroksen 1. ks), virkkaa ks samaan kjs:n kanssa. Virkkaa 2 ks per silmukka. Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:aan.

Kerroksella silmukoita: 16 ks

3. krs. Virkkaa 1 kjs, (kerroksen 1. ks), virkkaa ks samaan kjs:n kanssa. Virkkaa ks. *2 ks seur. ks* toista *-* kerros loppuun. Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:aan. Jätä pitkä lanka ja katkaise se.

Kerroksella silmukoita: 24 ks 

Jos käytät ohuempaa lankaa, älä katkaise lankaa vaan virkkaa vielä yksi kerros:

4. krs. Virkkaa 1 kjs, (kerroksen 1. ks), ks, virkkaa 2 ks *2 ks seur. 2 ks* toista *-* kerros loppuun. Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:aan. Jätä pitkä lanka ja katkaise se.

Kerroksella silmukoita: 32 ks

 
Ota neula ja päättele lenkkialoituslangan pätkä. Pujota toinen langanpätkiä neulan silmään ja tee toisesta langasta kaksi lenkkiä virkatun pallon päähän ja tee pieni solmu. Jätä lanka päättelemättä. Pingoita pallot ja niiden langat.



Kortin kokoaminen


1. Ota kortti ja sommittele pallot kanteen. Tarkista, että narut riittävät kortin yläreunan yli.
2. Ompele pallot korttiin pienin pistoin. Solmi ompelulangan päät nurjalle puolelle.
3. Teippaa langan pätkän kortin nurjalle puolelle.
4. Liimaa paperin pala reunoista, jotta se peittää solmut ja teipin. Huom! Laita liimaa vain sen verran, että paperi pysyy kiinni, mutta sen saa helposti irti.
5. Kirjoita joulutervehdys!
6. Keitä muki glögiä ja ihastele kätesi jäljistä!





lauantai 30. marraskuuta 2019

VIRKATUT PITSISUKAT






Virkkasin itselleni pitsisukat, joiden ohjeen löysin vanhasta Novitan sukkalehdestä. Mallin nimi on Päiväunia ja ne virkataan Novitan Nalle-langasta. Ainoa Nalle-lanka, jota löysin varastoistani, oli isoäitini aarre, jossa oli Helsingin villakehräämön vyötteet. Ohjeen mukaan lankaa olisi pitänyt olla 150 grammaa, mutta ajattelin, että yksi kerä saa riittää. En tosin huomannut punnata kerää ja se olikin vajaa, joten 90 grammasta sain lyhytvartiset sukat.


Sukkien ohje on kirjoitettu 38/39 koolle, mutta jatkoin kuvioita sen verran, että sain sirot 40 koon sukat. Sukat virkattiin kärjestä alkaen ja ensimmäisiä sukkia virkatessa en huomannut, että kerroksenvaihtumiskohta siirtyy aina työn edetessä ja ensimmäisessä sukassa varsi lähti nilkasta sivulle sen sijaan, että olisi noussut ylös. Toista sukkaa virkatessa osasin jo varautua tähän ja siirryin kantapääaukkoa varten pari mallikertaa sivummalle. 



Nämä oli kolmannet sukat, jotka virkkasin ja kaikissa sukissa on erilainen kantapää. Näissä se virkattiin viimeiseksi kaventaen niin pitkään, että jäljellä oli pieni aukko, joka myöhemmin ommeltiin umpeen. Taisin lopettaa kaventamisen, kun jäljellä oli enää kuusi tai kahdeksan silmukkaa. Mallina Päiväuni-sukat ovat kauniit ja ihanan helpot virkata. Kuvion oppii melko nopeasti ulkoa ja sen jälkeen saakin katsella vaikka Netflixiä samalla, kun sukka syntyy melkein kuin itsestään. Taidan tehdä joskus vielä toiset, mutta hieman erivärisinä.


Jos haluat virkata sukat itsellesi, niin ohjeen niihin löydät Novitaknitsistä. Tässä linkki sukkaohjeeseen.




lauantai 23. marraskuuta 2019

KANKAAN KUVIOINTIA





Olin viime kesänä Valkeakoski Opiston värjäys- ja kankaan kuviointikurssilla, jossa painetaan, maalataan, kuvioidaan ja värjätään kankaita ja lankoja teollisilla väreillä. Olikohan tämä nyt jo neljäs vuosi, kun osallistun tälle kolmen päivän värjäyskurssille. Kurssi järjestetään kerran vuodessa Toijalassa ja se on yksi vuoden kohokohdista, jonka suunnittelu alkaa hyvissä ajoin. Joka vuosi olen pyrkinyt opettelemaan uuden tekniikan ja tänä vuonna se oli vehnäjauhoreservi.





VEHNÄJAUHORESERVI


Reservillä tarkoitetaan sitä, että estetään värin tarttuminen tekstiiliin. Olen aikaisemmin jo tehnyt kemiallisen reservin, jossa estin värin tarttumisen sitruunahapon avulla. Tänä vuonna halusin opetella vehnäjauhoreservin, joka on yksi värjäyskurssien suosituimmista kankaankuviointitavoista. Pohjakankaana käytin viime kesänä värjäämääni isoa pellavakangasta.


Levitin kuivalle kankaalle ensin vehnäjauhosta ja vedestä sotketun vellin, joka sai kuivua vuorokauden. Kun vehnäjauhovelli oli kuiva kuin korppu kankaalla, rusersin kankaan kasaan, jolloin kuiva vehnäjäuho lohkeili ja mureni paikka paikoin. Levitin kankaalle mustan reaktiivipainopastan, joka valui halkeamia pitkin värjäten kankaan. Annoin värin kuivua yön yli, jonka jälkeen höyrytin kankaan höyryttimessä ja raavin kittilastalla vehnäjauhot pois ja pesin kankaan.


Lopputuloksena on aivan uskomattoman upea kangas, jossa risteilee mustia juovia. Vielä en ole keksinyt, että mitä tästä tekisin. Jostain syystä halusin kankaasta vihreän silloin pari vuotta sitten, mutta nyt se ei enää tunnu omalta. Voi olla, että näet tämän kuitenkin vielä mekkona päälläni.




SHIBORI


Olen tainnut värjätä joka vuosi shiboreita ja tämän tein samaan tapaan kuin vuosi takaperin vihreän pellavakankaan. Rutistin kastellun ja lingotun pellavakankaan isoksi kakuksi ja sidoin sen löyhästi. Laitoin kankaan kattilan pohjalle ja kaadoin päälle vettä sen verran, että kangas juuri ja juuri peittyi.  Kaadoin turkoosin ja punaisen väriliemen kankaan päälle, enkä enää sen jälkeen koskenut kankaaseen. Vähässä vedessä värit sekoittuivat  kuvioiden kankaan ihanan epätasaisesti.


Sain niin upean kankaan, ettei toista ole! Pidän tästä vielä enemmän kuin edellisestä vihreästä pellavasta. Tästä tulen ihan ehdottomasti ompelemaan itselleni pellavamekon! En vain ole keksinyt vielä sopivaa mallia. Mekkotehtaan Aino olisi takuuvarma valinta, mutta tahtoisin tehdä tällä kertaa jonkun toisen kuten Kässäkerho Pom Pomin Monday-mekon. Jos tiedät jonkun ihanan mallin, kerrothan!




SHIBORI 2


Tämä kaunis sini-valkoinen puuvillakangas on myös shibori. Sen kuvio on tehty rullaamalla kangas köyden ympärille ja värjäämällä se reaktiivivärillä. Pidän kankaasta valtavasti, mutta kangas oli ehkä turhan napakasti taiteltu, sillä toiseen päähän kankaasta ei tarttunut värit kunnolla. Tästä haluaisin tehdä itselleni paitamekon, jota voisin pitää legginssien kanssa. En ole tosin varma, että riittääkö kangas siihen ja varsinkin kun väri ei ole tasainen, niin kaavojen sovittaminen voi olla haastavaa. Pidän kuitenkin kuviosta niin paljon, että saatan tehdä ensi kesänä itselleni uuden kankaan samalla tekniikalla.




KASTO-SEISOTUS -MENETELMÄ


Kuvioin itselleni valmiin viskoosipaidan kasto-seisotus -menetelmällä, joka oli minulle aivan uusi värjäysmenetelmä. Kiersin ensin paidan haarukan avulla spiraaliksi ja sen päälle kaadoin voimakkaasti alkalisen väriliemen. Sen ei annettu vaikuttaa kuin muutaman minuutin kun se jo huuhdeltiin pois. Liemessä oli reaktiivivärien lisäksi mm. lipeää, jonka vuoksi menetelmä ei ollut sieltä lemppareistani, mutta se oli mielenkiintoista kokeilla. Tuloksena on kaunis paita, jota olen pitänyt ihan valtavasti!




Kankaiden kuvaus osoittautui yllättävän vaikeaksi. Kuvittelin, että saan ne helposti kuvattua aitaa vasten, mutta järven rannalla tuuli kuitenkin niin kovaa, että selvisin kuin ihmeen kaupalla ilman, että kankaat lensivät järveen. Nyt minun pitää enää ottaa itseäni niskasta kiinni, että alan ommella näitä kankaita ennen seuraavaa kurssia.


Jos haluat nähdä toissa kesän värjäykset, löydät siitä kertovan postauksen täältä: Kesän 2018 värjäyskurssin satoa

lauantai 9. marraskuuta 2019

VIRKATTU KUKKARONKEHYSPUSSUKKA







Virkkauskurssien pitäminen on yksi parhaimpia asioita, mitä elämässäni on parin viime vuoden aikana tapahtunut! Olen kurssien myötä tavannut ihania ihmisiä sekä tutustunut uusiin virkkaustekniikoihin ja silmukoihin. Viimeisimpänä tutustuin Star Stitch -silmukkaan eli vapaasti suomennettuna tähtisilmukkaan. Yksi virkkauskurssilaiseni halusi virkata sillä itselleen pussukan ja varmistuakseni, että osaan neuvoa häntä, virkkasin itselleni pussukan, johon kiinnitin kukkaronkehyksen.


Virkkasin pussukan Dropsin Muskat -puuvillalangalla, jota kului n. 37 grammaa. Kun pussi oli valmis ja langat päätelty, ompelin siihen puuvillakankaasta vuoren ja ompelin sen piilopistoin kiinni pussin suuhun. Litistin pussukan reunan silitysraudalla litteäksi, jotta se mahtui vaivatta kukkaronkehyksen sisään. Tämän jälkeen harsin ensin kehyksen paikoilleen ja vasta sen jälkeen ompelin sen kiinni ompelulangalla. Pari kertaa jouduin korjaamaan kehystä, että sain sen suoraan.





Olen ollut kuukauden päivät koulussa ilman penaalia, mutta nyt saan kynäni repun sivutaskusta pois, kun pussukasta tulee oiva penaali. Pidin star stitch -silmukasta ja sen virkkauksesta. Se on äärimmäisen kaunis ja sillä tuli ihanan muhkea pinta. Pussukka on melko paksu, vaikka siinä ei ole muuta vuorta kuin ohut puuvillakangas. Star stitch silmukkalla saisi virkattua mainiosti vaikka kämmekkäät tai tablettikotelon.


Kukkaronkehyksen tilasin Ompelijan maailmasta ja sain sen postin kautta parissa päivässä. Kehystä valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että sen reunojen on oltava niin avoimet, että sen sisään mahtuu paksusta puuvillalangasta virkattu reuna ja vielä puuvillakankainen vuori. Itse virkkasin star stitch -silmukat Sarah Hazellin Virkkausmallien käsikirjan ohjeilla (malli 100), mutta hyvät ohjeet silmukoiden virkkaukseen löydät Eilen Tein -blogista (tässä linkki) ja  kukkaron kehyksen ompeluun löydät Unikuun Terapiahuone -blogista (tässä linkki).
   




Kuvien ihana kalenteri on Katie Daisyn kalenteri vuodelle 2020, jonka saan pian käyttöön! Katie Daisy on amerikkainen taitelija, jonka töihin voit tutustua esimerkiksi Instagramissa. Tässä linkki.

lauantai 2. marraskuuta 2019

KUDOTTU TALVIRUUTU-HUOPA





Kudoin tänä syksynä kansalaisopiston kangaspuilla toisen huopani. Mallin nimi on Talviruutu ja sen ohje on julkaistu Loimien Lomassa -lehdessä nro. 02/2004. Huovan loimilangat on Tekstiiliteollisuuden villaa ja kuteena käytin viime kesänä värjäämiäni seiskaveikkoja. Lankojen kauniit sinivihreät sävyt on saatu sinisistä lupiinin kukista pitämällä värjäyslämpötila alle 50 asteen.


Huovan sidoksena on nastallinen, joka kudotaan 6 varrella ja polkusella. Kudoin aina yhtä kuviota n. 12.5 cm, jonka jälkeen vaihdoin kuviota ja väriä. Hieman tiheyden pitämisessä oli haasteita, mutta onneksi suurin osa epätasaisuuksista hävisi, kun otin huovan pois puista. Kuviossa on joka toinen rivi palttinaa ja joka toinen kuviollista. En aluksi huomannut, että keskellä kuviota tehdyt langanjatkot olisi pitänyt ajoittaa aina palttinakerroksille, jolloin jatkokohdat eivät näy vaan ne hukkuvat huovan kuvioon. Sain tehdä vähän ylimääräistä työtä, kun siistin huopaa vielä jälkikäteen.





Malli oli aivan ihana kutoa ja se valmistui melkein huomaamatta. Huovasta tuli hieman pienempi (n.115 cm x n.140 cm) kuin mitä suunnittelin, koska lankani eivät olisi riittäneet pidempään. Huovan yhteen ruuturiviin hupeni aina yli 30 grammaa lankaa, joten en saanut kudottua sitä kuin 13 kerrosta. Muuten olisin joutunut tekemään puolikkaita ruutuja. Kaiken kaikkiaan kudelankaa kului yli 400 grammaa. Kun huopa oli valmis ja pois puista, pyörittelin vielä päihin hapsut.


Edellisen huovan kutomisesta ehti vierähtää pari vuotta ja se oli aivan liian pitkä tauko villan kutomisessa. Työhön ryhtyessä minulla oli sellainen tunne, etten ole koskaan ennen istunut kangaspuiden takana ja jouduin hetken keräämään ajatuksiani, että mitä villan kutomisessa pitikään muistaa. Onneksi apunani oli kutomon rautarouvat, jotka aina neuvovat minua, kun minulla menee sormi suuhun.





Lupiinin sinisen värin valonkesto ei ole kovin hyvä ja jouduin hetken miettimään, että uskallanko käyttää sillä värjättyjä lankoja lahjaksi annettavaan työhön. Rohkenin kuitenkin käyttää  niitä, koska sininen väri on pysynyt virkkaamassani  Kalevala Calissa jo kolme vuotta. Vaikka Talviruutuni sopiikin kuin nenä päähän Kalevala Calini kanssa, matkaa tämä kaunis huopa äidilleni. Ensimmäisen huopani kudoin isälleni, joten nyt oli äidin vuoro.


Lisää lupiinin kukilla värjäämisestä löydät täältä: Sinistä lupiinin kukilla.
Aikaisemmin kutomani Hilma-huovan löydät täältä: Kudottu Hilma-huopa.

  

lauantai 26. lokakuuta 2019

TUNIKA ISOÄIDINNELIÖISTÄ






Isoäidinneliöistä koottu tunikani on vihdoin valmis! Aloitin virkkauksen jo alkukesästä ja tein sitä läpi kesän, milloin junassa, leikkipuistoissa, uimarannoilla, kotisohvalla Doc Martinin seurassa ja milloin missäkin. Halusin saada tunikan elokuiseen opettajakokoukseen päälleni, mutta hurjasta loppukiristä huolimatta en saanut sitä ajoissa valmiiksi. Petyin siitä niin paljon, että tunika seisoi hetken sivussa ennen kuin ryhdistäydyin ja jatkoin sen virkkausta. Ehkäpä tällä oli kuitenkin tarkoitus, sillä alun perin suunnittelemani tunika olisi ollut paljon lyhyempi ja siinä oli paljon isommat kädentiet. Se ei varmastikaan olisi ollut näin ihana!


Ennen työhön ryhtymistä selasin nettiä ja tutkin millaisia isoäidinneliöpaitoja ja -tunikoita on tehty ja ihastuin paitaan, jossa oli v-kaulus ja neliöt ovat juuri näin kärjellään. Halusin, että tunikani neliöt ovat nimenomaan pieniä vaikka tiesin sen tuovan lisähommia. Virkkasin tunikaa varten 139 isoäidinneliötä ja 27 kpl puolikasta isoäidinneliötä. Palat on yhdistetty toisiinsa samalla kun virkkasin neljättä kerrosta. Käytin kaavana aikaisemmin virkkaamaani kukkatunikaa ja samoin kuin siinä, tätäkään ei ole muotoiltu sivuilta vaan tunika on suora putki. Jotta pystyn istumaan se päällä, tein sivusaumoihin n. 20 cm halkiot.





Tunika on virkattu Drops Designin Safran -puuvillalangasta, josta virkkasin myös edellisen tunikani. Väreiksi valitsin vadelman (13), persikan (12), keltaisen (10) ja yhdistämiseen mustan (16). Osa langoista on eri värierää, mutta eron huomaa vain todella tarkkasilmäinen. Olin taas niin ajattelematon, etten huomannut merkitä ylös, miten paljon kutakin väriä kului, mutta postauksen lopusta löydät niistä arvion. Kaiken kaikkiaan lankaa meni 470 grammaa.

Tunikan neliöiden ja kolmioiden virkkaaminen oli lasten leikkiä verrattuna siihen päättelyurakkaan, mikä tässä oli vastassa. En koskaan päättele isoäidinneliöitä virkatessa, joten en tehnyt sitä tälläkään kertaa. Jokainen langan pätkä, joita arviolta oli pitkälle yli 1000, on ommeltu neulalla. Koska kyseessä on vaate, jota pidetään ja pestään, on se myös pääteltävä hyvin. Kun olin selvinnyt päättelystä kunnialla, pingoitin tunikan lasten vaahtomuovisen lattiapalapelin päällä ja suihkuttelin sen kosteaksi kauttaaltaan. Tunika sai kuivua palapelin päällä rauhassa pari päivää.


En uskaltanut käyttää tunikaa ennen kuin se on kuvattu ja esitelty täällä, etten sotke tai riko sitä ennen. Oli upea tunne, kun sain pukea paidan päälleni tänä aamuna ensimmäistä kertaa ja lähteä pitämään virkkaustuntia. Tämä oli kolmas virkkaamani vaate eikä takuulla viimeinen! Kannan tätä, kuten muitakin itse tekemiäni vaatteita, suurella ylpeydellä.





Käytetyt värit ja arvio langanmenekistä:

 Drops Designin Safran yht. 470 g
Vadelma (13) n. 130 g
Persikka (12) n. 80 g, 
Keltainen (10) n. 60 g
Musta (16) n. 200 g