sunnuntai 24. lokakuuta 2021

KIRJOVIRKATTU PURKINSUOJUS SIS. OHJE



Opetan Valkeakoski-opistossa virkkausta ja kolmella paikkakunnalla on käynnissä parhaillaan virkkauksen tekniikkakurssi. Kurssilla perehdytään erilaisiin virkkaustekniikohin ja yksi kurssilla opetettavista tekniikoista on kirjovirkkaus. Tein kurssille mallityöksi virkatun purkinsuojuksen. Halusin, että mallityö on niin helppo, että sen voisi virkata vaikka ei olisi paljoa virkannut. 

Kirjovirkkaus on virkkaustekniikka, jossa virkataan kuvioita kahdella tai useammalla värillä. Kirjovirkkauksessa virkataan yhdellä langalla ja muut langat kulkevat mukana silmukoiden alla. Molla Mills on kirjovirkkauksen mesteri ja hän on tehnyt usemman kirjan kirjovirkkausmalleista. Jos innostut, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan hänen tuotantoonsa.

Haluan jakaa tämän ohjeen kanssasi, jotta sinäkin voit kokeilla kirjovirkkausta. Malli on hyvin helppo ja siinä vain opetellaan kuljettamaan lankaa mukana ja vaihtamaan välillä väriä. Koska virkatessa tuubia silmukat asettuvat hieman edellisen kerroksen oikealle puolen, kuvio alkaa automaattisesti kaatua oikealle vaikka virkkaat aina punaisen silmukan edellisen kerroksen punaisen silmukan päälle ja valkoisen valkoisen päälle. 


 

VIRKATTU PURKINSUOJUS OHJE

Näitä tarvitset:

Dropsin Muskat lankaa kahta väriä
Mallityö on virkattu kirsikalla (väri 1) ja luonnonvalkoisella (väri 2). Virkkuukoukun kokoa 4 tai käsialan mukaan.
Neulan päättelyyn
Sakset
Sisälle lasipurkki jonka pohjan halkaisija on n. 7 cm

Lyhenteet:
ps – Piilosilmukka
kjs – Ketjusilmukka
ks – kiinteä silmukka

Virkkausohje


1. krs. Virkkaa lenkkialoitukseen 1 kjs (ei lasketa silmukaksi), 8 ks.
Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:an.

Kerroksella silmukoita: 8 ks
 

2. krs. 1 kjs (ei lasketa silmukaksi), 2 ks jokaiseen edellisen kerroksen ks:aan.
Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:an.

Kerroksella silmukoita: 16 ks
 

3. krs. 1 kjs (ei lasketa silmukaksi), *ks, 2 ks seur.* toista *-* yhteensä 8 kertaa. Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs: an.

Kerroksella silmukoita: 24 ks
 

4. krs. 1 kjs (ei lasketa silmukaksi) *2 ks, 2 ks seur.* toista *-* yhteensä 8 kertaa. Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:an.

Kerroksella silmukoita: 32 ks
 

5. krs. 1 kjs (ei lasketa silmukaksi), ks, 2 ks seuraavan silmukkaan, *3 ks, 2 ks seur.* toista *-* yhteensä 7 kertaa. 2 ks
Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:an.

Kerroksella silmukoita: 40 ks
 

6. krs. 1 kjs (ei lasketa silmukaksi), *4 ks, 2 ks seur.* toista *-* yhteensä 8 kertaa.
Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:an.

Kerroksella silmukoita: 48 ks
 

7. krs. 1 kjs (ei lasketa silmukaksi), *4 ks värillä 1 ja 4 ks värillä 2 * toista *-* yhteensä 6 kertaa. Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:an.

Kerroksella silmukoita: 48 ks
 

8. krs. 1 kjs (ei lasketa silmukaksi), Virkkaa kaikki kerroksen silmukat silmukat edellisen kerroksen silmukoiden takareunaan. *4 ks värillä 1 ja 4 ks värillä 2 * toista *-* yhteensä 6 kertaa. Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:an.

Kerroksella silmukoita: 48 ks


9. krs. 1 kjs (ei lasketa silmukaksi), *4 ks värillä 1 ja 4 ks värillä 2 * toista *-* yhteensä 6 kertaa. Sulje kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:an.

Kerroksella silmukoita: 48 ks

Jatka kerroksen 9 toistamista, niin pitkään kunnes työ ylttää purkin reunaan.

Virkkasin omaan purkinsuojukseeni vielä kerroksen piilosilmukoita reunaan. Katkaise langat ja päättele ne. Kaunis purkinsuojuksesi on nyt valmis.

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

ARTESAANIOPINTOJEN OHJAUSTOIMINNAN NÄYTTÖ JA KIERREHAPSUJEN TEKO PUISSA

 


 

 

Minulle on oikeastaan koko opintojen ajan ollut selvää, että suuntaan ohjaustoimintaan ja siitä teen myös näytön. Toivon, että pääsen jonain päivänä ohjaamaan kudontaa jonnekin kudonta-asemalle ja monet tekemäni harjoitukset ja työt ovat tukeneet tätä tulevaisuuden suunnitelmaa. Tämän takia tein myös opintojen molemmat työelämään tutustumisjaksot kansalaisopistoilla. Ekan harjoittelujakson tein heti opintojeni alussa Valkeakoski-opiston kudonta-asemalla Pellavapäässä (aivan ihana paikka) ja toisen pidemmän harjoitteluni tein vuoden myöhemmin Vanajaveden opistossa.


Vanajaveden Opisto järjestää kudontakurssin kerran vuodessa Ammattiopiston Tavastian tiloissa, kun opiskelijat ovat harjoittelujaksolla ja luokat tyhjänä. Kudonnan opettajani vetää kurssia ja kutojilla oli opetusta kerran viikossa, mutta muuten he saivat tulla koululle kutomaan oman aikataulun mukaan. Olin heidän apunaan koululla päivisin auttamassa puiden rakentamisessa ja kutomisessa. Kudontakurssille osallistui monta vasta-alkajaa, joten päiväni olivat hyvin kiireisiä, kun juoksin kangaspuilta toiselle. 


Oli todella outoa tulla koululle sateisina syysaamuina, kun koululla oli hiiren hiljaista ja pimeää. Silloin kun kurssilaisia ei ollut paikalla kudoin koulun myymälään kilpikangasliinoja ja pannunalusia. Lisäksi pääsin opastamaan kahta opiskelijaa, jotka aloittivat kudonnan opiskelun kesken vuoden ja tekivät mattojaksoa muiden ollessa työharjoittelussa. Harjoittelujaksoni kesti pari kuukautta, joka meni lähes huomaamatta.

 


 
 

Varsinainen ohjaustoiminnan näyttöni oli opastaa ensimmäisen vuosiluokan opiskelijoita kutomaan lenkkimohair-huiveja, jotka karstattiin ihanan pörheäksi. Kerroin opiskelijoille lenkkimohairin kutomisesta ja karstaamisesta ja ohjasin heidät huivin suunnittelun alkuun. Minulla oli ohjeistuksen tukena Powerpoint-esitys, kirjallinen huiviohje sidontoineen ja tietysti kudotut mallikappaleet ennen ja jälkeen karstausta. Opastuksen jälkeen neuvoin opiskelijoita tarpeen tullen.
 
 
Kudoin mallikappaleeksi yhteensä viisi huivia, joista neljään tein kierrehapsut kangaspuissa. Tekniikka on neuvottu Kankaankutojan ammattitekniikka -kirjassa. Kierrehapsut tehdään normaalisti vasta puistaoton jälkeen, mutta karstattaville villatöille se voidaan tehdä jo puissa. Shaalien tai huivien väliin jätetään tarpeeksi pituutta molempien töiden hapsuihin, jotka kierretään ja lukitaan paksummalla langalla. Karstauksen jälkeen työt erotetaan toisistaan ja karstaus estää hapsujen purkautumisen. Hapsuihin ei siis tule lainkaan solmuja.
 

 

 
 
Huonona puolena tässä hapsujen teossa oli se, että jos huivien ensimmäiseen ja viimeiseen huiviin tehtiin hapsut jo puissa, alkusolmuja ja tutkaimia ei pystynyt käyttämään hyväksi vaan ne menivät hukkaan. Toisen loimista tein siten, että kiersin hapsut myös alkuun ja loppuun, mutta toiseen huiviin tein hapsut puissa vain keskelle ja päiden hapsut kiersin pöydällä puista oton jälkeen. Tarkoitus oli, että näyttäisin tämän tekniikan opiskelijoille, mutta se ei ollut niin näppärä kuin oletimme, unohdimme hapsujen teon ja opetin kurssilaisille puolauksen. 

 
Ohuita lankoja kudotaan rullasukkuloilta, joissa lanka on puolattu pahviselle tai paperista tehdylle puolan pohjalle. Puolaus on alkuun vähän vaikeaa ja vaatii harjoittelua, mutta se on pakko opetella, jos aikoo kutoa muutakin kuin mattoja ja poppanaa. Kerroin opiskelijoille erilaisista rullasukkuloista, tein kirjalliset ohjeet puolaukseen, näytin miten lankaa puolattiin käsinpuolauslaitteella ja sähköisellä. Lisäksi tein vielä videon, missä näytän miten saa puolattua napakoita puolia.


Elimme taas tuolloin poikkeusaikoja ja varsinainen näytön arviointi pidettiin myöhemmin. Vastuuopettajani oli paikalla seuraamassa ohjaustani, mutta kerroin näytön arvioinnissa toiselle arvioijalle, miten olin toteuttanut näytön. Muistaakseni siirryimme taas pari päivää näytön arvionnin jälkeen pitkään etäopetukseen. Sain kuitenkin tämänkin näyttöni suoritettua ja hyväksyttiin. Opintoni otti ison harppauksen eteenpäin.
 


sunnuntai 10. lokakuuta 2021

PARI SANAA PINGOITTAMISESTA JA OHJEET ITSE TEHTYYN PINGOITUSALUSTAAN

 



Pingottaminen on työvaiheista viimeinen mutta ei tosiaan vähäisin! Pingottamalla työ oikenee ja se saa oikean muotonsa. Silmukat asettuvat oikeille kohdille, jos ne ovat työtä tehdessä hieman eksyneet omilta paikoiltaan. Hyvin tehty pingoitus ei näy muuna kuin siistinä kädenjälkenä. Sen ei kuulu repiä työtä muodottomaksi eikä venyttää silmukoita. 

 

Pingoitan kaikki työni pipoja, tumppuja ja sukkia lukuunottamatta, jotka höyrytän silitysraudalla. Pidän rautaa ilmassa työn päällä ja annan kuuman höyryn suoristaa työt. Kaikki liinat, töiden palat ja jopa paidat pingoitan ison pingoitusalustan päällä. Jos iso työ ei mahdu alustalle kokonaan, sen voi pingoittaa myös osissa esim. paidasta hihan kerralla. 

 

Pingoitustapoja on monia. Itse laitan työn pingoitusalustalle aina kuivana, kiinnitän sen nuppineuloilla alustaan ja vasta sen jälkeen kostutan suihkepullolla. Suosittelen tarkistaan pingoitusneulat ennen työhön ryhtymistä. Olen yhden työn pilannut ruosteisilla neuloilla ja se harmitti valtavasti. Nuppineuloja laittaessa on syytä myös tarkista, ettet vahingossa naarmuta pöytää läpi tulevilla nuppineuloilla tai työnnä niitä reisiisi, kun pidät alustaa sylissä. Olen molemmat kokeillut ja uskoin kerrasta, ettei se kannata.


 

Olen nyt muutaman kerran törmännyt sosiaalisessa mediassa kysymykseen, että mistä saa ostettua pingoitusalustoja. Olen itse ostanut lasten lattiapalapelin kirpikseltä parilla eurolla isoksi pingoitusalustaksi, mutta ennen sitä olen monta vuotta pingottanut itse tehtyjen pingoitusalustojen päällä. Sen tekeminen käy nopsaa eikä siihen tarvita paljoa materiaalia: pahvia, kontaktimuovia ja ruutupaperia. Jos sinulta ei löydy kontaktimuovia, myös kirkas pakkausteippi käy tähän.


Opetan Valkeakoski-opistossa virkkausta ja olemme tutustuneet kursseilla erilaisiin viimeistelytapoihin. Olen tehnyt kursseja varten pienen pingoituslaustan mallikappaleeksi, johon olen piirtänyt apuviivat helpottamaan muotoilua. Olen itselleni tehnyt vastaavanlaisia, mutta isompia ja kun ne ovat palvelleet itsensä loppuun, olen kierrättänyt ne ja tehnyt uuden alustan. 


 

NÄIN TEET ITSE PINGOTUSALUSTAN:

  1. Ota kaksi samankokoista paksua pahvinpalaa. Pahvilaatikon sivuosat käyvät tähän hyvin.
  2. Laita ne vastakkain ja liimaa päällimmäiseksi ruutupaperi tai valkoinen kopiopaperi.
  3. Leikkaa kontaktimuovista pahvia reilusti isompi pala ja liimaa se paperin ja pahvien päälle siten, että käännät ylimääräiset muovit pahvien alle. Leikkaa kulmista suikaleet pois, niin saat taiteltua muovin siististi.


VINKKI! Kun käytät ruutupaperia, ruudukko on apunasi reunoja suoristaessa. Pyöreiden töiden pingotus helpottuu huomattavasti, kun käytät paperia, johon olet piirtänyt harpilla ympyrät.

 

VINKKINI PINGOITTAMISEEN:

  • Ennen pingotusta, tarkista, ettei alusta ole pölyssä tai esim. tärkkäyssokerissa.
  • Tarkista pingotusneulat, etteivät ne ole ruosteessa.
  • Ole tarkkana pingottaessa, ettet pingota liian tiukasti. Työn ei pidä venyä.
  • Tarkista, että työsi on oikean muotoinen. Reunat ovat suorat, kulmat 90 astetta ja ympyrä pyöreä. Pienet epätasaisuudet näkyvät valmiissa työssä ja pistävät pitkään silmään.
  • Älä säästele neuloissa. Käytä ennemmin liikaa kuin liian vähän.
  • Kostuta huolella ja joka puolelta.
  • Varo ettet naarmuta nuppineuloilla pöytää tai työnnä neuloja reiteesi pingotusta tehdessä, jos alusta on ohut.
  • Ole kärsivällinen! Älä ota työtä kosteana vaan anna sen kuivua rauhassa.

 

 


sunnuntai 3. lokakuuta 2021

ARTESAANIOPINTOJEN OMPELUT JA CHENILLE-PUSSUKKA

 



Kudonnan artesaanin opintoihin kuuluu muutaman päivän ompeluopinnot, joissa tutustuimme teollisuusompelukoneisiin ja saumureihin. Kovin syventäviä opintoja tässä ajassa ei ehditä käymään läpi, mutta opimme langoittamaan koneet ja ompelemaan niillä, jotta voimme päärmätä kutomamme liinat ja pyyhkeet. Kudomme koulun aikana töitä myymälään ja kaikki työt pitää huolitella valmiiksi. Harjoittelimme aluksi suoraan ompelua ompelemalla itsellemme Chenille-pussukat työvälinepussukoiksi. 

 

Chenille-pussukoissa on useampi kerros puuvillakangasta ommeltuna yhteen usealla ompeleella, jotka leikataan auki. Löysin koulun varastosta käsinvärjättyä lakanakangasta ja tein siitä alimmat ja uloimmat kerrokset. Näiden kankaiden väleissä on vaaleampia punasävyisiä kankaita. Kerroksia yhteensä päällekkäin viisi.


 

Muistaakseni kankaisiin piirrettiin apuviivat, joiden mukaan alettiin ommella suoria ompeleita, jotka leikkasivat kankaan keskellä eri suuntaan keskellä. Ompeleet kulkevat parin sentin päässä toisistaan ja ompelun jälkeen välit leikattiin varovaisesti auki. Teräväkärkiset pienet sakset olivat tähän parhaat, mutta terävien kärkien kanssa sai olla varovainen, ettei leikannut alinta kerrosta rikki. Leikkelyn jälkeen pussukat pestiin, jotta leikatut kerrokset aukenivat ja kuvio tuli esiin.  


Leikellyistä ja pessyistä kankaista ommeltiin pussukat, joihin mahtuu vaikka työvälineet. Muistaakseni tein hieman pienemmän pussukan kuin mitä ohjeissa sanottiin ja silti tästä tuli niin iso, ettei se mahdu reppuuni. Ehkä ajatuksena oli, että pussukkaan mahtuu varmasti kaikki työvälineet, mutta olin jo ehtinyt virkata itselleni työvälinepussukan, että tämä on jäänyt käyttämättä. Kuvia ottaessa huomasin, että tästähän tulisi hyvä projektipussukka isommille käsitöille.

 


 

Pussukoiden jälkeen ompelimme kierrätysmateriaaleista koulun myymälään myytäväksi patalappuja. Patalaput ommeltiin vanhoista poppanaliinoista ja pellavaliinoista, joiden välissä oli huopaa pehmusteena. Patalappujen kädensijat ommeltiin vanhojen farkkujen taskuista. Nämä oli hauskan näköiset, mutta kurjat ommella.

 

Patalappujen reunoja kiertää kanttinauha, jonka ompelussa meinasin lyödä hanskat tiskiin. Ompelu ei ole vahvimpia puoliani ja kanttinauhan ompelu pyöreään lappuseen varmaan vaikeinta mitä olen koskaan tehnyt. Purettuani ompeleeni varmasti kymmeneen kertaan ja kokeiltuani uudestaan ja vielä uudestaan, sain tehtyä ompeleet jotka kelpasivat opettajalle. Jos minun pitäisi nyt ommella moiset uudestaan, en enää osaisi.

 

  

 

Vetoketjuja ompelimme Chenille-pussukan lisäksi myös villakurssilla tehtyihin tyynyihin ja sitä ennen harjoittelimme piilovetoketjun ja tavallisen vetoketjun ompelua tilkuille. Omat vetoketjuharjoitteluni näyttävät niin hienoilta, että olen varmaan ottanut vahingossa jonkun toisen harjoitustyön. Lisäksi harjoittelimme päärmeiden ompelua, kulmien ompelua ja erilaisia huolittelutapoja käsinkudottuihin tilkkuihin.


Jos haluat käydä kurkkaamassa miltä työkalupussukkani näyttää: Virkattu viuhkapussukka.

Villakurssin töihini pääset tutustumaan täällä: Villajaksolle

Mukavaa viikonloppua! Nähdään taas ensi viikonloppuna!


 


sunnuntai 19. syyskuuta 2021

ARTESAANIOPINTOJEN NAUHAT JA NYÖRIT

 

 

Artesaanin tutkintoon kuuluu erilaisten nauhojen ja nyörien teko. Osa näistä nauhoista tehdään kouluaikana yhteisloimeen mm. lauta- ja pirtanauhat, mutta suurin osa nauhoista pyöritetään kotona omana aikana. Tein melkein kaikki nauhani ja nyörini keväällä 2020, kun koulut olivat kiinni. Olen onnellinen, että tein nämä tuona aikana, koska koulupäivät tuon kevään jälkeen ovat olleet hyvin kiireisiä ja näitä nauhoja on valtavasti. Opeteltavia tekniikoita oli yhteensä 60.


Minun piti alun perin jättää nauhat ja nyörit irralleen laatikkoon. Ajattelin, että niiden tutkiminen olisi näin helpompaa. Päädyin kuitenkin mapittamaan nauhat, jotta ne pysyvät puhtaana ja vuodesta toiseen siisteina. Ompelin nauhan aina pienellä pistolla valkoiseen kartonkiin ja ne ovat kansiossa muovitaskuissa. Olin jo kirjoittanut kaikkiin nauhoihin nimi laput, joten en kirjoittanut kansiota varten uusia.   

 

Materiaaleina nauhoissani on paksua puuvillaa ja ohutta ontelokudetta, jota minulla oli jäänyt muista töistä pieniä nöttösiä. Tässä tekniikassa kun metrin mittaisetkin pätkät tulivat hyvään käyttöön! Materiaalivalintani eivät varmasti ole niitä tutuimpia nauhoissa, mutta nauhojen kuviot näkyvät paksussa kuteessa todella selvästi. Jos joskus päädyn opettamaan näiden tekoa, näistä malleista näkee hyvin nyörien kuviot. Ärsyttäviä on kuitenkin nauhojen päiden suuret solmut. Minun piti siistiä ne, mutta aika ja into loppui kesken.

 


Osa nauhoista oli helppoja, mutta osa vaikeita tehdä. Nauhoista haastavimmat olivat varmasti pyöreät palmikot. Se oli ihan sama oliko lankoja kädessä kuusi vai 16, jouduin häätämään miehen lasten kanssa ulos, jotta pystyin keskittymään. Hoin sisällä yksin ääneen: Ulommainen lanka takakautta kahden langan takaa ja takaisin yhden langan eteen... Vannoin kymmeneen kertaan, etten ikinä tee näitä enää!

 

Osa nauhoista oli kuitenkin niin ihania, että olen tehnyt niitä useamman. Lapseni ovat saaneet käteensä ystävännauhat ja nauhoista ihanin oli varmasti Kumihimo. Kumihimo-tekniikassa pahvisen kiekon avulla tehdään nyöriä. Ihastuin tekniikkaan niin paljon, että tein sillä nyörin avainnauhaksi. Pelkään aina, että jään opetusreissuilla lukkojen taakse, kun kaikki tavarat puhelinta myöten on sisällä. Nyt saan avaimen roikkumaan kaulaan ja pääsen ovista sisään.

Kumihimosta löytyi Googlettamalla heti muutama ohje. Tässä on marttojen ohje. Marttojen sivuille.

 

Mukavaa sunnuntaita. Nähdään taas ensi viikonloppuna!

 

sunnuntai 12. syyskuuta 2021

C2C-TEKNIIKALLA VIRKATTUJA TYYNYJÄ

 


 

Virkkasin alkukesästä pari aivan ihanaa tyynymallia, jotka molemmat toteutin C2C-tekniikalla. Toisessa tyynyistä on keskellä kärjellään oleva neliö ja toisessa vinoraidoitus, joka muodostuu tekniikan kulkusuunnan mukaan. Tällaisen tyynyn kanssa on ihana upota sohvan nurkkaan ja kuunnella, kun sade ropisee ikkunaan ja muistella kesän lämpöä ja vihreyttä.

 

Tyynyt on virkattu pehmoisesta Perfect Premium -sukkalangasta, jota löytyy tuollaisista söpöistä 50 gramman keristä. Tästä langasta tulisi varmasti aivan ihanan värikkäät sukat tai lapaset, kun nuo värit on niin pirtsakat. Käytin virkkaukseen 3,5 mm koukkua, joka tuntui ainakin omaan käsialaani sopivalta. Tyynyn sisällä on 40 cm x 40 cm kokoinen sisustyyny.



 

Tein molemmat mallit Toikalle, joka on meidän paikallinen lankakauppa ja monelle tuttu myös kangaspuista, joita he ovat valmistaneet yli 120 vuotta. Vihreäpohjaisen tyynyn ohjeen saat Toikalta ostaessasi heiltä siihen langat ja valkopohjaisen tyynyn ohjeen löydät viime viikolla ilmestyneestä Kauneimmat Käsityöt 6 -lehdestä. Molemmat mallit on ihanan helppoja tehdä vaikka telkkaria katsellessa ja jos et ole paljoa virkannut C2C-tekniikalla, näistä on hyvä aloittaa. 

 

C2C eli corner to corner eli suomeksi kulmasta kulmaan tai pikselivirkkaus on virkkaustekniikka, jossa edetään nimen mukaisesti työn kulmasta kulmaan. C2C-tekniikassa virkataan kolmen ketjusilmukan ja kolmen pylvään muodostamia pieniä pikseleitä tai ruutuja, joiden koko määräytyy käytettävästä langasta ja koukusta. Se on ihanan helppo tekniikka, joka vaikeutuu kuvion yksityiskohtien myötä. Jos haluat opetella virkkaamaan C2C-tekniikalla. Suosittelen katsomaan The Crochet Crowdin videon, jossa näytetään miten C2C: tä virkataan, miten siinä vaihdetaan väriä vaihdetaan ja miten lankaa kuljetaan työssä, jotta säästyt ylimääräiseltä päättelytyöltä.

Ohjeen C2C-tekniikkaan löydät täältä: The Crochet Crowd Youtubessa

Langat löydät Toikalta (laita tilausta tehdessä lisätietoja kohtaan, että haluat ohjeen):
Toikan verkkokauppaan.

Ja jos Kauneimmat Käsityöt ei kolahda postilaatikkoosi, uusin numero löytyy lehtipisteistä. 

 

Yllä oleva Toikan linkki ei ole afflite tai muukaan kaupallinen linkki. Olen vain niin mielissäni, että sain tehdä heille pari kivaa mallia, joista toinen päätyi vielä lehteen. Nähdään taas ensi viikolla opintojeni etenemisen merkeissä.



sunnuntai 5. syyskuuta 2021

ARTESAANIOPINTOJEN NÄYTTÖ: MALLIKANSIO PIRTAKANGASPUILLA KUDOTTAVISTA MALLEISTA


Suoritin artesaanitutkinnon ensimmäisen näyttöni alkuvuodesta. Toikalla kaivattiin näytekansiota, joista näkisi selvästi mitä kaikkea pirtakangaspuilla ja kaksivartisilla kangaspuilla voi kutoa. Kaksivartisilla kangaspuilla sidosvaihtoehdot eivät ole laajat. Valittavanasi on vain kolme sidosta: palttina, panama ja ripsi, mutta niistä saa paljon irti erilaisilla materiaali- ja värivalinnoilla. Itseäni kiinnosti valtavasti juuri värinvaikutus sidoksissa, joten otin sen näytekansioni punaiseksi langaksi. Näytekansion oli määrä valmistua Suomen Kädentaidot -messuille marraskuussa 2020.

 

Minulla oli keväällä 2020 koululta tietokone lainassa ja etäopetuksen lomassa suunnittelin Weavepoint-ohjelmalla malleja kansiota varten. Suunnittelin 40 erilaista mallia, joista Toika sai valita 20 mieleistä näytekansioon ja loput 20 jätin "arkistoon" mahdollista myöhempää käyttöä varten. Lisäksi kudoin kansioon näytetilkut muutamasta erilaisesta pujotuksesta mm. helmipoiminnasta ja saorista. Materiaalina lähes kaikissa tilkuissa on Bremontin Lucia -lanka, joka on paksu ja muhkea merinoalpakkalanka. Siinä näkyy kuviot hienosti ja näytetilkuista tuli selkeät. Sovimme, että kudon kaikki tilkut tuplana ja saan pitää toisen tilkun itse.


 

Kesällä 2020 kun kesä oli kuumimmillaan kelloni soitti kukonlaulun aikaan, jotta pääsin kutomaan näytetilkkuja. Loin loimen Siru-pirtakangaspuihini poikien ruutuaikana tai iltaisin terassin pöydällä ja laitoin puut aamua varten valmiiksi. Sain kudonnat pois puista, kun pojat kömpivät sängyistään ja päivät touhusin heidän kanssa. Kävimme uimassa ja metsästimme Pokemoneja. Pystyin viettämään heidän kanssaan kesälomaa vaikka itse tein näyttöä lomailun ohessa. Sain kaikki tilkut kudottua kesäkuun aikana.

 

Kun kaikki mallit oli kudottu, viimeistelin tilkut huolittelemalla ompelukoneella. Mallitilkut joissa oli hieman harvempi tiheys levisivät, kun yritin ommella niitä. Nämä tilkut "viimeistelin" vesiliimaseoksella, jotta ne eivät alkaisi purkautua. Toika toivoi, että heidän tilkkunsa olisi kansiossa ikkunallisilla sivuilla. Leikkasin ikkunat kaksinkertaiseen kartonkiin, jonka sisään liimasin näytetilkut. Niittasin näytetilkkuihin pahvin palaset, joihin levitin liiman ja liimasin tilkun näin kartonkisiin sivuihin. Uskoisin, että tällain ne pysyvät paikoillaan vuodesta toiseen. Liimasin vielä sivuun aina Weavepointilla tehdyn kudontaohjeen, jotta mallin neuvominen asiakkaalle on helppoa. Omat tilkkuni eivät ole ihan näin järjestelmällisesti taltioitu.

 

 

Tämä oli aivan mahtava projekti ja nautin sen tekemisestä valtavasti! En ollut aikaisemmin tehnyt värinvaikutusta sidoksessa kuin kutomalla kattausliinat äidilleni ja oli aivan käsittämätöntä nähdä miten kuviot muodostuivat kankaalle. Opin projektista valtavasti ja sain ihanat näytetilkut itselleni. Työnjakoni oli myös hyvä, kun kudoin tilkut kesällä ja näytön arviointi oli vasta myöhemmin. Harmikseni messut vuodelta 2020 siirtyivät eikä kansio päässyt esille suunnitellusti. Ehkäpä näet sen tänä vuonna Toikan osastolla.