lauantai 19. tammikuuta 2019

VILLAPAIDAN VIRKKAUSTA





Langat saatu lahjaksi Drops Designilta.


Kuinkahan kauan olen haaveillut villapaidan tai -takin virkkauksesta? Ainakin vuoden tai kaksi! Vaatteiden virkkaus on niin paljon vaikeampaa kuin tyynyjen tai peittojen, ettei siihen tee mieli ryhtyä ilman perinpohjaista suunnittelua. Vaikeaksi vaatteen virkkauksen tekee se, että sen pitää istua päällä, jotta sitä voi käyttää. Kesäisen kukkapaitani myötä sain sen verran rohkeutta, että aloin syksyllä tosissani suunnitella paitaa. Jos olisin ollut fiksu, olisin ostanut ohjeen ja virkannut ensimmäisen ja vaikka toisenkin villapaidan sen mukaan, mutta ilmeisesti minussa on jotain pahasti vialla, kun halusin ryhtyä tähän ilman ohjetta.


Haaveenani on tehdä lyhythihainen tunikamallinen paita, jota voisin pitää trikoiden kanssa. Käytän mallina kaupan neulepaitaa, jonka avulla paitani pysyy suurin piirtein oikeissa mitoissa. Hieman pään vaivaa aiheuttaa kuitenkin se, että mallipaitani on neulottu alhaalta ylöspäin. Varmistaakseni ettei langat lopu kesken, virkkaan kaarrokeneuleen eli etenen ylhäältä alas virkkaamalla etu- ja takakappaleet yhtenä palana kainaloihin asti. Näin saan virkattua paidastani niin pitkän kuin langoistan saan. Ylhäältä alaspäin virkatessa saan myös kokeilla vaatetta päälläni tarvittaessa ja sitä teenkin tiuhaan.





Virkkaan paitaani Dropsin Alpacasta, jota minulla on 680 grammaa 14:ssa eri värissä. Sain langat viime kesänä Drops Designilta lahjana, enkä päässyt ajatuksesta yli, että näistä tulee villapaita. Helpommalla olisin varmasti päässyt, jos olisin ostanut muutaman kerän lisää ja tehnyt paidan vain parilla värillä, mutta halusin haastaa itseni. Yhden iltapäivän leikin värileikkiä sohvalla ja pyörittelin keriä. Tein kaksi mallitilkkua, joihin kokeilin värien järjestystä ja niistä valitsin mieleisen. Mallitilkkujen ja paidan mittojen avulla sain myös laskettua arvioin langanmenekistä.


Virkkaan normaalisti pienemmällä koukulla, jotta saan silmukoistani napakoita, mutta nyt virkkaan puoli numeroa suositeltua isommalla koukulla ja paidasta tuleekin ihanan pehmeä. Virkkasin alkuun ketjusilmukkaketjun ja siihen kiinteitä silmukoita. Hieman matikkaa hyväksi käyttäen laskin lisäystahdin ja aloin virkata ympyrää puolipylväillä, jonka sisällä on iso reikä. Jouduin korjaamaan lisäystahtia, kun huomasin, että lisäykset on tehtävä silloin kuin virkkaan kaksi kerrosta samalla värillä tai lisäys näkyy ohuessa raidassa pulleampana kohtana. Lisäyksiä pitää nyt tehdä vain hieman tiuhempaa.


Tämä työ on varmasti haastavimpia töitäni, kun aluksi jouduin pistämään kaiken osaamiseni peliin saadakseni langat sointumaan toisiinsa ja nyt kun olen paidassani kainaloissa, yritän löytää oikean kohdan ja korkeuden hihoille. Kaikesta haastavuudestaan huolimatta taidan nauttia tästä itseni haastamisesta ja ongelmien ratkaisusta. Vielä en ole törmännyt pulmaan, mitä en olisi osannut tavalla tai toisella ratkaista, joten toivotaan, että nytkin säästyn niiltä ja lopputuloksena on onnistunut villapaita.





lauantai 12. tammikuuta 2019

KANKAIDEN KONTAKTIVÄRJÄYSTÄ KASVEILLA






Jaoin viime kesän kasvivärjäykseni kahteen postaukseen, joista ensimmäisessä kerron viime kesäisistä kontaktivärjäyksistäni kankaalle. Toisen värjäyspostaukseni julkaisen parin viikon päästä ja siinä kerron lankavärjäyksistäni.


Olin viime toukokuussa kasvivärjäyskurssin teoriaosuudella ja kurssin piti jatkua elokuussa värjäämisellä, mutta se jäi osaltani väliin. Kiinnostuin kurssilla kontaktivärjäyksestä, jota en ole kasveilla ennen tehnyt aurinkovärjäyksiä lukuunottamatta. Innostuin erityisesti kankaiden värjäyksestä, koska haaveenani on oppia tekemään itse vaatteitani ja mikä olisikaan hienompaa kuin käyttää itse kuvioimiani kankaita.




Kaikki värjäykseni ovat tilkkuja sillä tarkoituksenani oli opetella tekniikkaa tuhlaamatta metritolkulla arvokkaita kankaita. Ensimmäisen värjäykseni tein unikonkukilla silkille, mutta siitä ei karttunut muuta kuin reilu annos kokemusta. Tämän jälkeen värjäsin lupiinilla ja kun sain tarpeekseni haisevista ja herkästi homehtuvista väriliemistä ja kasvimassoista, siirryin kylmävärjäyksestä kuumavärjäykseen ja aloitin höyryttää kääröjäni nopeuttaakseni värjäysprosessia.


Höyrytyksiä varten ostin kahdella kahvipaketilla vanhan mehumaijan ja keräsin metsästä paksuja oksia, jonka ympärille sain pyöritettyä kankaat. Laitoin värjättävän kankaan päälle palan vanhaa lakanakangasta ns. imukankaaksi, ettei kerroksittain oleva kangas värjäytyisi muista kerroksista.  Sidoin pötkylät juuttinarulla niin tiukasti kuin vain sain. Höyrytin pötkylöitä mehumaijan marjapesässä tunnin verran ja sen jälkeen annoin niiden vielä värjäytyä pari päivää seuraten samalla, etteivät ne pääse homehtumaan. 

 


SHIBORI LUPIINILLA



Samalla kun värjäsin lupiinin kukilla lankoja otin tilkan sinistä värilientä talteen ensimmäisen värjäyksen yhteydessä ja kaadoin sen minigrip-pussiin. Sujautin pussukkaan taitellun ja sidotun villakankaan. Puristin kaikki ilmat pois ja suljin pussin tiiviisti. Annoin pussukan seistä pimeässä viikon seuraten koko ajan, ettei värjäykseni ala homehtua. Lopputuloksena on äärimmäisen kaunis sinikuvioinen villakangas.


Kuvia varten silitin kankaat ja otin ennen silitystä kuvan kankaasta (alla olevista kuvista ylempi), sillä pelkäsin, että kankaalle käy niin kuin sille kävi. Vaikka värjäyksestä on jo puoli vuotta kankaan sininen väri muuttui silittäessä vihreäksi.  Sinisistä lupiinin kukistahan saa sinistä vain pitämällä värjäyslämpötilan alle 60 asteen. Ilmeisesti lämpötilaa ei saa nostaa myöskään myöhemmin yli 60 asteen, kun lankoja tai kankaita pesee tai silittää tai sinisyys katoaa.






LISÄÄ LUPIINIA



Lupiini on ehdoton lempparini värjäyksissä sen monipuolisen värikirjon takia, joten kokeilin värjätä myös kokonaisella lupiinilla niin, että käärin lupiinin varsineen päivineen puretun villakankaan sisään ja sidoin tiukasti kiinni. Annoin pötkylän seistä huoneen lämmössä muutaman päivän, mutta lopputuloksena sain vain hentoisen kuvion kankaaseen. Lupiinin varsi ja lehdet näkyvät keltaisina, mutta sinisiä kukintoja vain siellä täällä. Tätä tilkkua en silittänyt, sillä aikaisemmasta värjäyksestä oppineena halusin, että sininen pysyy sinisenä.
   



Viimeisessä värjäyksessäni levitin lupiinin kasviainesta kankaalle keitettyäni sitä ensi väriliemeä varten. Käärin kankaan kuin kääretortun ja sidoin sen löyhästi. Nostin käärön Minigrip-pussiin, puristin ilmat pois ja suljin huolellisesti. Annoin kankaan värjäytyä viikon verran huoneenlämmössä ja sain on aivan äärimmäisen kauniin värisen kankaan. Valitettavasti kangas ei pääse oikeuksiinsa kuvissa.



SANANJALALLA KUVIOINTIA


Pehmensin kaulitsemalla sanajalkoja ja uitin niitä kevyessä rautavihtrilli liemessä. Asettelin lehdet puretetulle villalle ja käärin villakankaan lehtineen päivineen oksan ympärille ja höyrytin pötköä tunnin verran. Parin päivän päästä avasin pötkön ja näin upea kangas oli sieltä tuli vastaan. Tämä on varmasti upeimpia ja mielenkiintoisimpia värjäyksiäni ikinä! En ole kokeillut pestä kangasta, mutta periaattessa kuvioiden pitäisi pysyä kankaassa.





KESÄKUKILLA KUVIOINTIA


Sananjalkavärjäyksestäni innostuneena kokeilin värjäystä myös kesän kukilla. Levitin niittykukkia puretetulle villalle ja toiselle puutarhan kukkia, käärin ne taas pötköksi ja höyrytin. Annoin pötköjen seistä pari päivää ennen kuin avasin ja lopputuloksena oli kauniit kankaat, joista varsinkin se, missä oli ruusun terälehtiä on aivan uskomattoman kaunis ja silittäessä huomasin, että kangas myös tuoksuu hentoisesti ruusulta, vaikka värjäyksestä on vierähtänyt jo tovi. Silittämisestä huolimatta en saanut kangasta oikaistua, mutta ryppyinen ja ruttuinen kuviointi sopii värityksen kanssa. Ajattele miltä tämä kangas näyttäisi huivina tai kevyenä tunikana!

Kokeilin kuvioida kangasta myös maitohorsman kukinnoilla, mutta siitä ei kangasta tallessa. Muistaakseni kukista ei tarttunut kankaalle kuin vähän väriä.







Kokeilin kesällä myös ecoprinttausta eli puuvillan kontaktivärjäystä kasveilla, mutta en tiedä, että mihin olen värjäykseni laittanut. Todisteena minulla on vain kuva mustista pötkylöistä ja mielikuva, että mitä niihin olen laittanut. Onneksi ensi kesään on vielä hyvin aikaa ja ehdin talven aikana esivalmistella kankaita, joita haluan kuvioida ja ottaa ensi kesästä kaikki irti ja värjätä itselleni vaikka ne tunikakankaat. Nähdään taas ensi viikolla.


Sain äsken eteeni kasvivärjäysopettajani blogin. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän, jos olet kiinnostunut aiheesta. Tästä pääset Väriherkkuja -blogiin.

Jos haluat käydä kurkkaamassa unikkovärjäystäni, niin se on vieläkin nähtävissä Instagram-tilini kohokohdissa nimellä Unikot pataan. Tässä linkki profiilini.

lauantai 5. tammikuuta 2019

VIRKATUT AAMUTOSSUT




Virkkasin isälleni joululahjaksi aamutossut. Löysin tossujen ohjeen viime syksynä ja ne olivat niin ihanat, että päätin jo silloin, että nuo vielä teen. Ohjeen mukaan tossut kuuluisi virkata Novitan Hanko -langasta, mutta koska sitä ei varastoistani löytynyt, vaihdoin langaksi seiskaveikan, jonka olen värjännyt mustapavuilla. Tummempi sininen on ensimmäisestä värjäyksestä ja vaaleampi jälkiväri. Tossut on virkattu kaksikertaisella langalla vitosen koukulla ja lankaa kului niihin 250 grammaa.


Ohjeella saat 38 koon tossut, mutta isälläni on 42 koon jalka, joten jouduin vähän muuttamaan tossun silmukkamääriä. Pohjia tehdessä virkkasin alkuun 20 ketjusilmukan sijaan 22. Tiesin kokeilematta, ettei pohjasta tule käsialallani tasaista ellen lisää siihen pylväitä, joten ensimmäisellä kerroksella virkkasin molempiin päihin kuusi pylvästä ohjeessa sanotun viiden pylvään sijaan ja seuraavilla kerroksilla tein lisäykset ympyrän lisäyssäännön mukaan. Viimeisellä kerroksella virkkasin toisen pään tossusta kiinteillä silmukoilla, jotta pohja kapeni kohti kantapäätä. Tossun sivuilla on muutama puolipylväs ja tossun varvaspää on virkattu pylväillä. Päällisen virkkasin kuten pohjat (alussa 18 kjs), mutta virkkasin pelkkiä pylväitä ja viimeisellä kerroksella en tehnyt lisäyksiä.






Otin muutaman koeaskeleen tossuilla kotona ennen paketointia ja ne tuntuivat pysyvän jalassa. Isäni tuskin mitään varsahyppyjä alkaa loikkimaan eli en usko, että nämä hänen jaloista lentävät. Parasta tossuissa on se, että kun pohjassa ei ole mitään koviketta, tossut voi huoletta pestä villapyykin seassa koneessa. Pohjaan voisi vielä laittaa liukastumisen esto -ainetta, ettei tossut luista parketilla mutta sitä minulla ei ollut, mutta voihan sen laittaa myöhemminkin.


Tossut olivat superhelpot ja nopeat virkata. Vaikka virkkaan paljon, en ole kovin nopea virkkaaja. Sain tossut vuorokaudessa valmiiksi ja ehdimme myös käydä päivän aikana sukuloimassa eli en istunut koko aikaa koukku kädessä. Työtä helpotti varmasti paljon se, että tossuissa virkataan neljä samanlaista palaa, joista kootaan pohjat ja tossun päällistä varten yhdet palat. Kun osat ovat samanlaiset, niiden ohjeen oppii nopeasti ulkoa ja sen myötä tossun virkkaus on todella helppoa.
 

Tossuista saisi myös kivan mökkituliaisen tai lahjan ystävälle. Ohjeen tossuihin löydät Kodin Kuvalehden -sivuilta (tässä linkki). Jos haluat lukea lisää mustapapuvärjäyksestä, löydät niistä kertovan postauksen täältä. Mukavaa loppiaisviikonloppua!

 


lauantai 29. joulukuuta 2018

VUODEN 2018 KAUNEIMMAT KÄSITYÖNI






Vuosi lähenee loppuaan ja vuoden viimeisessä postauksessa muistelen kulunutta vuotta ja sen kohokohtia ja lempparitöitäni. Vuosi on ollut hieno! Olen vuoden aikana oppinut valtavasti ja kehittynyt monella saralla. Vuosi alkoi upeasti, sillä helmikuisessa Unelmien Käsityöt -lehdessä oli minusta ja blogistani juttu ja sain suunnitella lehteen myös oman ohjeen: Pystykierteen (löydät molemmat täältä)


Blogini on poikinut vuoden aikana minulle töitä, sillä keväällä pidin Toikan Lankariehassa virkkauskoulua, suunnittelin heille Ilopilleri-kassin  ja  myöhemmin talvella olin Kädentaidot-messuilla kudonnan työpajassa opastamassa kudonnan saloihin (Lankariehasta voit lukea täältä ja kassin täältä). Keväällä pidin ensimmäisen virkkauskurssini Valkeakoski Opistossa, joka sai syksyllä jatkoa peräti neljän kurssin verran. Nämä ovat niin hienoja tilaisuuksia ja toivon kovasti, että virkkauskurssini ja työt jatkuvat.
 





Olen tänä vuonna virkannut, kutonut ja tietysti värjännyt. Kokeilin alkuvuodesta lumivärjäystä ja kuvioin vanhat vaatteeni uusiksi (löydät lumivärjätyt paitani täältä). Sukulaisillemme tein kylmävärjäyksellä kassit, jotka löydät täältä. Kesällä osallistuin taas värjäyskurssille oppimaan uutta ja kurssilla värjäämäni upeat kankaat löydät täältä. Viime kesän kasvivärjäykset ovat kuitenkin jääneet ajan puutteen takia vielä näyttämättä, eli palaan niihin taas alkuvuodesta. 


Olen kutonut kangaspuilla kansalaisopistossa kolmisen vuotta ja alkuvuodesta sain puista ensimmäisen huopani (Hilma-huovan löydät täältä). Ilahdutin sukulaisia käsinkudotuilla puuvilla-pellava keittiöpyyhkeillä (löydät ne täältä) ja olohuoneeseemme kudoin Collingwood-tekniikalla maton (löydät sen täältä) sekä perinteisen kuvikasmaton (se löytyy täältä). Tämän syksyn aikana aikani on jäänyt niin vähiin, että syyskauden ainoa työni on tälläkin hetkellä keskeneräisenä puissa.






Mitä sitten on pudonnut koukulta? Noh... paljonkin! Ihan vuoden alussa julkaisin muhkean Tuhti-pipon ja myöhemmin ihanan Hertta-tyynyn ohjeen (Tuhti-pipon löydät täältä ja Hertan täältä). Osallistuin viime vuonna Kalevala Caliin suunnittelemalla siihen Neidon Kehrä -palan, mutta sain lupiineilla värjäämistäni langoista virkatun peittoni valmiiksi vasta tämän vuoden puolella (Löydät Kalevala peittoni täältä).


Virkkauskurssieni myötä tarvitsin kassin, jossa sain kannettua kurssimateriaalit ja virkkasin itselleni Ilopilleri-kassin, joka on yksi lempparitöistäni tänä vuonna (Löydät sen täältä). Virkkasin pikkulintujen rikkoman terassiharjan tilalle uuden ja äidilleni tein äitienpäiväksi ikkunakrannsin (harjan löydät täältä ja ikkunakrassin täältä). Ennen kesälomille jäämistä virkkasin itselleni kukkapaidan, josta olen erityisen ylpeä (virkatun paitani löydät täältä).







Kesälomani venyi tänä vuonna aikaisempia pidemmäksi. Mieheni sairastui, esikoisellamme alkoi eskari ja myöhemmin virkkauskurssini, eikä aikani enää yksinkertaisesta riittänyt. Elämän rauhoituttua pääsin vihdoin palaamaan tänne ihanaan blogiini, josta on tullut minulle vuosien mittaan niin kovin tärkeä. Virkkasin Ilopillerikassin väreihin sopivan juomapullon suojuksen ja pannumyssyn teepannulleni (löydät pullon suojuksen täältä ja pannumyssyn täältä).


Yksi blogini luetuimmat jutuista on ollut virkattu nessupiilo, joka on ollut tänä syksynä monen muunkin koukulla (löydät sen täältä). Koukkuilleni virkkasin aivan ihanan, uuden pussukan ja Halloweeniksi virkkasin hurjia kurpitsalyhtyjä (pussukan löydät täältä ja kurpitsalyhtyni löydät täältä). Loppuvuodesta virkkasin sukkia ja joulun alla tein vielä valopalloja ja ikkunakoristeita, jotka eivät taida päästä joulun jälkeen varastoon. Pidän niistä niin valtavasti. Virkatut valopalloni löydät täältä ja ikkunakoristeet täältä.





Mitä on luvassa ensi vuonna? Ainakin paljon lisää virkkauksen iloa ja uusia ihania ohjeita. Kudontoja ja värjäyksiä, kun tämän vuoden kasvivärjäykset on esittelemättä ja joulun alla värjäsin upeaakin upeammat kassit aurinkovärjäys-tekniikalla. Kannattaa siis pysyä mukana ja touhuta kanssani ensi vuonnakin. 

Kiitos sinulle rakas lukija tästä upeasta ja ikimuistoisesta vuodesta. Hyvää uutta vuotta!

torstai 20. joulukuuta 2018

VIRKATTU IKKUNAKORISTE: VALON VANGITSIJA






Käsityöblogit-ryhmän bloggaajat järjestävät tänäkin vuonna joulukalenterin, jossa aukeaa luukku päivittäin yhdessä käsityöblogissa. Eilen oli Nappikuja 6 -blogin vuoro ja huomenna aukeaa luukku Rosannaofmay-blogissa. Jos haluat nähdä koko joulukalenterin, löydät sen täältä Rosannaofmay-blogista. Onnetar antoi minulle 20. päivän ja luukustani paljastuu virkattuja joulukoristeita ohjeineen.


Halusin tehdä jotain perinteisistä joulukoristeista poikkeavaa ja koska ikkunaan ripustettavat koristeet ovat ihania, virkkasin olohuoneeseemme ikkunakoristeet. Koristeissa on virkatun, soikean "donitsin" lisäksi kristalli, helmiä ja päässä tasseli. Käytin koristeissa värejä, jotka sopivat olohuoneen verhojen kanssa. Lisäksi otin sekaan ripauksen turkoosia, koska mielestäni se sopii niin hyvin joulun punaisen kanssa.




Koriste on täytetty vanulla, jotta sain siitä hieman pullean. Keskellä oleva kristalli toivon mukaan vangitsee sydäntalven vähäiset valonsäteet ja pirstaloi ne olohuoneeseemme. Tasseli tuo koristeeseen vähän lisää pituutta ja yhdessä kristallin kanssa se tekee koristeestani hieman juhlavamman. Ripustan koristeet verhotankoon siimalla, jotta ripustusnarua ei näkyisi. Nähtäväksi jää, että jäävätkö nämäkin olohuoneeseemme koko vuodeksi niin kuin koristepalloni pari vuotta sitten.


Kirjoitin sinullekin ohjeen, jotta sinäkin voit virkata samanlaiset omaan ikkunaasi. Ihanat koevirkkaajat ovat tarkistaneet ohjeen, jotta voit vain nauttia virkkauksen ilosta. Pirkanmaan Kotityön pirkka-puuvillalla virkattuna näistä tuli n. 25 cm pitkät (sis. helmet ja tasselit), mutta voit kuitenkin tehdä koristeet juuri siitä langasta mistä haluat tai mitä sinulta löytyy. Hieman ohuemmalla langalla voisi tulla kuuseen sopivat koristeet. Jos kaipaat apua, niin älä epäröi kysyä sitä. Mukavaa joulun odotusta!





VIRKKAUSOHJE



Näitä tarvitset:
Pirkanmaan Kotityön Pirkka Puuvilla-lankaa yht. 20 g tai muuta samanpaksuista lankaa kolmea eri väriä. Omissani on turkoosia, violettia ja joulunpunaista.
Virkkuukoukun 3 ja 3 ½.
Sakset ja neulan.
Vanua täytteeksi
Helmiä ja kristallin koristeeksi


Käytetyt silmukat ja lyhenteet:
Kjs- ketjusilmukka
ps - piilosilmukka
ks – kiinteäsilmukka
puolip – puolipylväs
p - pylväs


Virkkaa 32 kjs ja yhdistä ne renkaaksi ps:lla 1. kjs:aan.

1. krs. Virkkaa kjs (ei lasketa silmukaksi). Virkkaa ks samaan ps:n kanssa. 2 ks seur.
*Virkkaa ks, 2 ks seur.* toista *-* 15 kertaa
Yhdistä kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:an.

Kerroksella silmukoita: 48 ks


2. krs. Virkkaa 2 kjs (kerroksen 1. ks ja kjs), hy 1,
*Virkkaa ks, kjs, hy 1* toista *-* 23 kertaa
Yhdistä kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:an. Katkaise lanka ja vaihda väriä.

Kerroksella silmukoita: 24 ks, 24 kjs




3. krs. Virkkaa itsenäinen ks edellisen kerroksen kjs:aan, virkkaa ks samaan, kjs, hy 1,
*Virkkaa 2 ks edellisen kerroksen kjs:aan, kjs, hy 1* toista *-* 23 kertaa
Yhdistä kerros ps:lla kerroksen 1. ks:an. Katkaise lanka ja vaihda väriä.

Kerroksella silmukoita: 48 ks, 24 kjs




4. krs. Virkkaa itsenäinen ks edellisen kerroksen kjs:aan, 2 kjs, ks samaan aikaisemman ks:n kanssa, 2 kjs. hy 2
*Virkkaa ks edellisen kerroksen kjs:aan, 2 kjs, ks samaan aikaisemman ks:n kanssa, 2 kjs, hy 2 * toista *-* 23 kertaa
Yhdistä kerros ps:lla kerroksen 1. ks:aan. Katkaise lanka ja vaihda väriä.

Kerroksella silmukoita: 48 ks, 96 kjs




5. krs. Ota sama lanka, jolla virkkasit 3. kerroksen. HUOM! Kerroksen kaikki ks:t virkataan 3. krs:n ks:n niin, että 4. krs:n kjs:t jäävät ks:n sisään. Kjs:t virkataan 4. krs:n ”ks, 2 kjs, ks” - taakse.
Aloita mistä tahansa 3. krs:n 2 ks:n ensimmäisestä ks:sta. Virkkaa itsenäinen ks, ks seur, 1 kjs
*Virkkaa 2 ks, kjs, * toista *-* 23 kertaa
Yhdistä kerros ps:lla kerroksen 1. ks:aan. Seuraava kerros virkataan samalla värillä.

Kerroksella silmukoita: 48 ks, 24 kjs






6. krs. Huom! Virkkaa kerroksella ks myös kjs:in. Virkkaa kjs (ei lasketa silmukaksi), ks samaan ps:n kanssa, *puolip, 3 p seur (edellisen krs:n kjs:an), puolip, 33 ks,* toista *-* 2 kertaa. mutta jätä toisella kerralla viimeinen ks virkkaamatta.
Yhdistä kerros ps:lla kerroksen 1. kjs:aan. Katkaise lanka ja vaihda väriä.

Kerroksella silmukoita: 66 ks, 6 p, 4 puolip,




7. krs. Kerros virkataan samalla värillä kuin kerrokset 1 ja 2. Aloita puolip ennen pylväitä.
Virkkaa itsenäinen puolip, *2 puolip seur, 3 p seur, 2 puolip seur, 35 puolip,* toista *-* 2 kertaa. mutta jätä toisella kerralla viimeinen puolip. virkkaamatta.
Sulje kerros neulalla kerroksen 1. puolip:een (Katkaise lanka ja vedä se viimeisestä silmukasta läpi. Pujota lanka neulalla krs:n 1. puolip:n kannen ali ja viimeisen silmukan keskeltä sisään. Solmi lanka). Vedä lanka työn nurjalle puolelle.

Kerroksella silmukoita: 78 puolip, 6 p,






Ota isompi koukku ja virkkaa piilosilmukat kerroksen 2 päälle . Ota samanvärinen lanka jolla virkkasit kerroksen 4. ja virkkaa piilosilmukoita työn pintaan. (Laita lanka työn alle, työnnä koukku 2. kerroksen kjs:n alta ja tuo lanka oikealle puolelle. Pidä lanka koukulla, ja työnnä koukku seuraavan kjs alta. Ota lanka koukulle ja tuo se oikealle puolelle. Vedä lanka koukulla olevan silmukan läpi. Jatka näin kierros loppuun.) Tee viimeinen silmukka neulalla: Katkaise lanka ja vedä se pois silmukasta. Vie lanka neulalla kerroksen ensimmäisen silmukan ali ja viimeisen silmukan keskeltä nurjalle puolelle. Solmi langan päät. Työssä pitäisi olla nyt 24 silmukkaa työn pinnalla.




Virkkaa vielä toinen samanlainen. Vedä kaikki langat nurjalle puolelle. Niitä ei välttämättä tarvitse päätellä piiloon. Purkaantumista estävät solmut riittävät. Laita kaksi palaa päällekkäin nurjat puolet vastakkain. Ota pätkä samanväristä lankaa, millä ensimmäinen kerros on virkattu ja ompele palat yhteen keskiympyrän reunoilta. Ota nyt samaa väriä kuin millä 4. kerros on virkattu ja puolta numeroa isompi koukku ja yhdistä palat ulkoreunoilta Flat Slip Stisch –tekniikalla (Pidä työtä nurjat puolet vastakkain ja työnnä koukku molempien palojen silmukoiden uloimmaisten reunojen läpi. Ota lanka koukulle ja tuo se lenkeistä läpi. Työnnä koukku seuraavien silmukoiden läpi samalla tavoin ja ota lanka koukulle. Tuo se lenkeistä läpi ja vedä koukulla olevasta silmukasta läpi). Virkkaa aina yksi ps per puolip. Laita koristeen sisään aina vähän vanua työn edetessä. Yhdistä viimeinen ps ensimmäiseen samalla tavoin kuin työn päällä oleva piilosilmukkakuvion viimeinen silmukka tehtiin.

Huom! Jos Flat Slip Stisch -tekniikka tuottaa harmaita hiuksia, vaihda koukku neulaan ja ompele palat yhteen.




Kun palat on yhdessä ja viimeisetkin langanpätkät on päätelty, ompele ohuemmalla langalla kristalli koristeen sisälle ja tee tasseli samalla langalla kuin palat on yhdistetty. Jätä tasselin keskellä oleva lanka tarpeeksi pitkäksi, jotta voit ripustaa sillä tasselin ja helmen koristeeseen alaosaan. Pujota helmi vielä koristeen yläosaan ja ripusta ikkunaan.