EKOPRINTATUT KASSIT

 

 

  

 

 

Ekoprint on kankaankuviointimenetelmä, jossa kasvien muotoja ja värejä siirretään kankaalle. Kuvioin viime syksynä ekoprint-menetelmällä lakanavahvuisia puuvillakankaita, joista ompelin myöhemmin kasseja. Kankaiden kuviot ovat syntyneet oman pihan ja tienvarren tutuista kasveista. 

Ekoprinttausta on monenlaista, mutta itse olen käyttänyt näissä Irit Dulmanin menetelmää, josta pidän eniten. Keräsin kasveja, joiden kuvioista pidän ja jotka tiesin sopivan ekoprinttiin mm. lupiinia, sananjalkaa, pietaryrttiä ja villiviiniä. Asettelin kasvit esikäsitellylle puuvillakankaalle ja levitin päälle kateku- ja kastanjaliemessä kastellun puuvillaisen peittokankaan. Kateku antaa tumman ruskeaa väriä ja kastanjalla saa melkein mustaa. Käärin kankaat puukeppien päälle rullille ja sidoin tiukoiksi paketeiksi, jotka höyrytin. Itselläni on näitä ekoprinttejä varten vanha mehumaija, jota en käytä enää mehustamiseen.

 

 

  

Höyryn jälkeen pötköt saivat tekeytyä muutaman päivän, jonka jälkeen avasin ne. Tämä pötköjen avaus onkin sitten uskomatonta touhua ja meinaan joka kerta pillahtaa itkuun, kun näen mitä kääröjen sisältä paljastuu. Lämmön ja paineen avulla kasvien kuviot ja värit ovat siirtyneet kankaalle ja tanniinissa kastettu peittokangas on antanut näille pohjavärin. Peittokankaassa näkyy negatiivina "pääkankaan" kuviot, joten molemmat kankaat pystyy hyödyntämään. Alla on kuva kahdesta kassista, joista toinen on tehty kankaasta, joka on kuvioitu ja toinen sen peittokankaasta.

Itse annan kankaiden kuivua ja tekeytyä viikosta kuukauteen ennen kuin pesen ne ensimmäisen kerran hienopesuohjelmalla. Nämä kankaat kuvioin syyskuussa ja joulun alla ompelin ne kangaskasseiksi. Yksi kasseista jäi minulle, mutta muihin pakkasin sukulaisten joulutervehdykset viime vuonna.

 

 

 

Ekoprint on mielenkiintoinen tekniikka eikä vaikeaa, kunhan perusasiat oppii. Materiaalien ja ajan säästämiseksi, suosittelen lämpimästi, että menet kurssille! Opetan itse Valkeakoski-opistossa ekoprinttiä ja meiltä löytyy myös kasvivärjäyksen mestari Maarit Humalajärvi, jonka kursseilla itsekin olen ollut. Kursseja on yleensä kesäisin ja syksyisin.

Ekoprintiin käytettäviä aineita Suomessa myy mm. RARA Natura. Pääset RARA Naturan sivuille tästä.

Jos haluat nähdä, millaisia pötköjä availin viime kesänä, niin käy kurkkaan Ihan Oikean Blogin Facebook-sivuilla. Valitettavasti videoissa oli kuvanlaatu karmea eikä minulla enää ollut alkuperäisiä videoita tallessa niin, että olisin voinut ladata Youtubeen. Videon näet tästä. Jos et vielä seuraa Facebook-sivujani, niin kannattaa ottaa ne  muutenkin seurantaan, niin pääset näkemään mitä kaikkea touhuan näiden postausten välissä.

Kankaita jäi vielä, joten luvassa on muitakin ekoprint-juttuja. Kannattaa pysyä siis kuulolla! Mukavaa viikonloppua! Nähdään taas viikon päästä!

 

FLAMMUJEN SIDONTAA

 

Ajattelin jatkaa kansallispuvuilla, kun tähän aiheeseen pääsimme. Minuun otettiin viime keväänä yhteyttä ja kysyttiin voisinko sitoa ja värjätä flammulankoja. Osassa kansallispukukankaita on kuvioraitoja, jotka kudotaan pätkävärjätyillä langoilla eli flammuilla. Koska en ollut koskaan sitonut tai värjännyt flammuja, niin pääsin taas opettelemaan ihan uuden tekniikan.

Flammujen tekeminen ei ole helpoimmasta saati nopeimmasta päästä. Flammut tehdään käsin. Ensin lanka vyyhditään ja osa langoista suojataan nauhalla, kankaalla tai langalla yms., jolloin vain suojaamaton osa värjäytyy värjäyksessä ja suojattu osa jää värjäytymättä. Tekniikan nimi on maailmalla Ikat, mutta meillä Suomessa puhutaan flammuista, kun tarkoitamme kansallispukukankaisiin käytettäviä kuviolankoja. 

En tiedä, miten montaa eri flammua on olemassa, mutta itse kysyin kansallispukukeskukselta kyseiseen kansallispukuun käytettävien flammujen sidontaohjeen, jotta tiesin miten pitkän pätkän sidon ja miten pitkän pätkän jätän sitomatta. Laskin tämän perusteella vyyhdin pituuden ja vyyhtesin langan Toikan luomatelineelle. Luomateline oli hyvä työväline tähän, koska tapit tulevat kiinni pöytään ruuvipuristimilla, jolloin pystyin säätämään vyyhdin pituuden haluamakseni. Terassilla kahvikuppi seurana tämä oli oikein mukavaa ja leppoisaa touhua kevätauringon paistaessa.

KOESIDONNAT

 

 

Käytin harjoituksiin lankana Pirtin kehräämön villalankaa, koska sitä löytyi luonnonvalkoisena kaapista. Harjoittelin flammujen sitomista sitomalla niitä kalalangalla, pakettinarulla ja nippusiteillä, jotta sain selville mikä oli minulle mieluisin ja nopein tapa. Koesidotut flammut värjäsin happoväreillä, joita minulla oli kaapissa. Veikkaisin, että värit ovat Teloneita, mutta en ole ihan varma. Kun vyyhdit olivat kuivia, purin sidonnat ja pääsin ihastelemaan lankoja.

 

Värjäysnäyttöä tehdessä käytin puuvillaisen loimi-ikatin sidontaan kalalankaa ja ajattelin sen sopivan tähänkin, mutta kalalangat päästivät väriä läpi eli ne eivät sopineet villalangan sitomiseen. Lisäksi kalalangalla sitominen oli tuskaisen hidasta, kun ohutta lankaa sai kieputtaa ikuisuuden vyyhdin ympäri.

Nippusiteillä sitomisen huomasin Soja Murron tekstistä. Nippusiteen alle laitettiin muovin pala ja ainoa kuuman kestävä muovi jota löysin kaapista oli kinkkupussi, joten leikkasin siitä palasen. Olen niin mahdoton säätäjä ja pilkun viilaaja, että tämä tapa ei sopinut itselleni. Nippusiteillä flammut sitoi tosiaan nopeasti, mutta kun nippuside oli paikoillaan ja muovi vähän vinossa, sidontaa ei pystynyt enää korjaamaan. Lisäksi tarvitsin miehen ja sivuleikkurit, että sain nippusiteet auki katkomatta lankoja.

Lajulan Kangastuvan sivuilta löysin ohjeet lahjanarulla sitomisesta. Tiina oli tehnyt blogiinsa hyvät ohjeet tähän ja löysin vielä youtubesta videon, jolla Tiina näyttää sidonnan. Epäilin vähän, että kestääkö lahjanaru värjäyksessä, mutta hyvin se kesti. 

 

 

 

 

 

 

KOESIDONNAT KELLOA VASTAAN

 

Jokaiselle tekijälle on varmasti oma tapansa, mutta itse pidin eniten tuosta lahjanarulla sitomisesta. Tein useamman sidonnan sillä, jotta sain laskettua ajan vyyhdin sidonnalle. Ihan en päässyt Tiinan 25 minuuttiin. Minulla meni samankokoisen lankavyyhdin vyyhtemisessä ja sitomisessa 45 minuuttia ja värjäyksen jälkeen sidontojen purkamisessa meni 15 minuuttia per vyyhti. Tämä flammujen purkuaika oli yllätys, koska en ollut ajatellut, että vyyhdin purussa voi vierähtää noin paljon aikaa.

 

Nämä koesidotut ja -värjätyt flammulangat ovat minulla vieläkin käyttämättä. Näyttöä tehdessä tein yhden loimi-ikatin, mutta kudeikat minulla on vielä kutomatta, joten ehkäpä teen sen, kun kudelankakin on jo valmiina. Turkooseja flammuja on niin paljon, että niistä voisi saada kudottua jopa huivin. Itseänikin ihan jännittää, että mitä näistä syntyy!

 

Jos en muuta ole tehdessä oppinut niin ainakin sen, että aina kannattaa kysyä kokeneemmilta neuvoa. Isot kiitokset Soja Murrolle vinkeistä, joita sain flammujen sidontaan. 

Lajulan Kangastuvan flammujen sidontaohjeen löydät täältä: Youtubeen ja Soja Murron tekstin flammuista löydät täältä: Tekstiilikulttuuriseuran sivuille.

 

Mukavaa viikonloppua! Nähdään taas!

ORIVEDEN TARKISTETUN KANSALLISPUVUN HAMEKANKAAN VÄRIRESEPTIIKAN SELVITTÄMINEN JA KARSTAVILLOJEN VÄRJÄYS

 

Valmistuin reilu vuosi sitten Ammattiopisto Tavastiasta kudonnan artesaaniksi ja opinnoissani erikoistuin värjäykseen, josta suoritin yhden näytöistänikin. Opintoni olivat jo loppusuoralla, kun kansallispukukeskus otti kouluumme yhteyttä ja kysyttiin löytyisikö koululta värjäriä, joka voisi selvittää kansallispukuun tarvittavien lankojen värisävyjen reseptiikan ja värjätä mallipukuun tarvittavat langat. Opettajani suositteli tehtävään minua.

Taito Pirkanmaa tarkastutti Oriveden naisen kansallispuvun ja hamekangasta varten tarvittiin oranssin ruskeaa, vaalean vihreää ja okran keltaista. Halutut värisävyt olivat löytyneet Wetterhoffin Tanhu-langan värikartasta, mutta langan valmistus oli jo lopetettu. Sain tehtäväksi selvittää näille kolmelle värisävylle reseptit ja värjätä Färön karstavillaa tarvittavat määrät kahteen mallipukuun. Projektissa oli tiukka aikataulu ja minulla oli vajaa kuukausi aikaa ja tämän kuukauden aikana oli joulu ja uuden vuoden pyhät, jolloin koulumme oli kiinni.

 

 

VÄRIRESEPTIEN SELVITTÄMINEN

Värireseptiikan selvittäminen ei kuulu artesaanikoulutuksen värjäysopintoihin, joten tämä oli minulle aivan uusi työtapa ja ilman opettajan apua en kuuna päivänä olisi uskaltanut ryhtyä työhön. Sain käyttää koulun värjäämöä, jossa on isot kippikattilat ja hyvät märkätilat. Käytin värjäykseen Levafix-reaktiivivärejä, jotka ovat ammattikäyttöön tarkoitettuja laadukkaita reaktiivivärejä, joiden värin- ja valonkesto on hyvä. Sain värisävyjen mallit Lajulan Kangastuvalta sekä värjäykseen käytettävää Färön karstavillalankaa. Koulultamme onneksi löytyi Bayerin värireseptiikkakirjat 60- ja 70-luvuilta, joiden avulla pääsin oikaisemaan hakemmalla kirjasta mahdollisimman lähelle olevat sävyt. 

Minulla oli varattuna koevärjäyksiä varten 100 g karstalankaa per värisävy ja tein koevärjäykset 10 g erissä, joita lähdin sävyttämään ja hakemaan oikeaa värisävyjä. Koska värjättävä määrä oli niin pieni, niin reseptin selvitys tehtiin kantaliemillä, jotka mitattiin jokaiseen värierään pienillä ruiskulla. Koevärjäys tehtiin vesihauteessa olevissa dekantterikupeissa, koska kattilat olisivat olleet aivan liian isoja näin pienille erille. Tein koevärjäysistä  tarkat muistiinpanot ja pidin yllä excel-taulukkoa, jossa oli jokaisen värierän tarkat reseptit.

Haasteen projektiin toi se, että työskentelin vuoden pimeimpään aikaan ja vaikka värjäämössä on päivänvalolamput, se ei ole sama asia kuin päivänvalo. Pystyimme vertaamaan saatuja värisävyjä vain muutaman tunnin ajan keskellä päivää. Toinen haaste oli tehtävän vaikeus: juuri oikean värisävyn löytäminen oli vaikeaa. Ei riittänyt, että värjäsin vihreää lankaa, vaan sen piti olla juuri samaa vihreää kuin mallilangassani oli.

 

 

KOEVÄRJÄYS JA VÄRJÄYS

Yli kolmekymmentä värikokeilua myöhemmin minulla oli reseptit kolmelle värisävylle, jotka olivat niin lähellä vaadittuja sävyjä kuin annetussa ajassa ja koevärjäykseen varatuilla materiaaleilla sain. Näillä resepteillä tein uudet värjäykset isommilla värierillä, joiden avulla tarkistin reseptin toistettavuuden. Tuloksena oli samat värisävyt kuin aikaisemmin ja pääsin hyväksyttämään värisävyt kansallispukukeskuksella. 

Värjäsin langat koulun isoissa kippikattiloissa mahdollisimman suurissa liemisuhteissa, koska en voinut paljoa sekoitella kattiloita. Opettajani varoitti, että karstavilla on kampavillaa vaikeampi värjätä, koska karstavillalanka huopuu herkästi. Sitä värjätessä saa olla erityisen tarkka, ettei sitä liikuttele turhaan ja lämpötilan vaihtelut eivät ole liian suuria. Värjäyksen jälkeen jäähdytin langat väriliemissä, ettei ne värjäyksen lopussakaan huopuisi. Kaikki värjäykseni onnistuivat, mutta okrankeltaisesta tuli aavistuksen tummempaa kuin alkuperäinen malli olisi ollut, mutta onneksi se oli samansävyistä kuin hyväksytty sävy. Sain luovutettua kutojalle värisävyt sovittuna aikana ja hän pääsi oman työosuutensa kimppuun.

 

 

   

 

 

 

Projektina tämä oli aivan uskomaton ja olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen, että pääsin mukaan toteuttamaan jotain näin suurta ja upeaa. Suuri kiitos Taito Pirkamaalle projektista ja erityisesti Annalle, jonka kanssa yhteistyö pelasi hienosti. Kiitos myös Lajulan Kangastuvalle ja kansallispukukeskuksen Taina Kankaalle. Kaikista suurin kiitos kuuluu Ammattiopisto Tavastian värjäysopettajalleni Marita Pennaselle, joka auttoi ja neuvoi minulle reseptin selvittämisen salat. Tämä oli hieno lopetus opinnoilleni!

Valmis puku julkistettiin viime joulukuussa ja alla on kuva valmiista Oriveden naisen kansallispuvusta. Tuntuu niin hyvältä, kun katson kuvaa ja tiedän, että käteni jälki näkyy tässä puvussa. Sain julkaista kuvan täällä blogissani Taito Pirkanmaan luvalla. Eikö olekin upea? Tämä postaus kertoi vain minun osuudestani värjärinä projektissa, mutta jos haluat tutustua enemmän tähän, niin hyppää Taito Pirkanmaan sivuille: pääset sinne tästä.

 

 

 

Kuva: Juha Jäntti/Taito Pirkanmaa

 

Minulta on muutaman kerran kysytty, että värjäänkö tarvittavia lankoja kudottaviin kansallispukuihin, mutta valitettavasti kaikki värjäykset ovat kaatuneet siihen, että näille tarvittaville värisävyille ei ole reseptejä. Tiina Lajunen tekee tällä hetkellä korvaamattoman arvokasta työtä ja selvittää värisävyjen reseptejä kansallispukulangoille. Ehkäpä pääsen taas jossain kohtaa värjäämään lisää villoja.

Nähdään taas ensi viikolla!

VÄRJÄTYT JA KUVIOIDUT KANGASKASSIT

Annamme sukulaisille aina jouluisin kassit, jotka sisältävät itsetehtyjä herkkuja. Olen jo useamman vuoden pakannut joulutervehdyksen kasseihin, jotka olen värjännyt ja kuvioinut itse erilaisin tekniikoin. Valmistumiseni johdosta halusin vähän panostaa viime vuoden kasseihin ja joulun alla kuvioin kassit kemiallisella reservillä. Kemiallinen reservi tarkoittaa sitä, että värin kiinnittyminen estetään halutuista paikoista kemiallisesti. Näissä tuo kemiallinen aine on ollut sitruunahappo. 

 

Värjäsin ensin valmiiksi ommellut ja pestyt puuvillakassit tumman turkoosiksi reaktiiviväreillä ihan perinteisesti kuumavärjäämällä. Annoin kassien kuivua yön yli ja seuraavana päivänä maalasin ne molemmin puolin ronskilla kädellä ja isolla pensselillä reaktiivipainopastalla, johon olin sekoittanut sinimustaa Remazol-reaktiiviväriä. Estin kankaiden liimautumisen yhteen asettelemalla muovipussin kangaskassin sisään. Annoin maalausten kuivua yön yli. 

 

 

Maalausten kuivuttua painoin kasseihin "talventörröttäjiä" Printexiin sekoitetulla sitruunahapolla. Käytin painamiseen koululta löytämääni seulaa, jonka joku opiskelija oli tehnyt ja jättänyt koululle. Kun happopainatus oli kuivunut, painoin kuvion myös kassin toiselle puolen. Muovipussi kassien sisällä esti painatusten sotkeutumisen ja hapon leviämisen toiselle puolen kassia. Painatusten oltua varmasti kuivia, kiinnitin maalaamani sinimustan värin höyryttämällä. 

 

Koululla on höyrytin, mutta se on niin iso ja painava, etten jaksa nostaa sitä yksin, joten käytin höyryttämiseen vanhaa mehumaijaa. Yhteen maijaan mahtui aina kaksi kassia pyyhkeisiin ja kankaisiin käärittynä. Höyrytyksessä maalaamani mustansininen pohjaväri tarttui kankaaseen muilta kohdin paitsi siitä missä oli sitruunahappoa. Happo esti värin kiinnittymisen ja niissä kohdissa missä oli happoa, jäi näkyviin pohjaväri. 

 

 

Näistä kasseissa tuli mielestäni tähän astisista kasseistani hienoimmat. Pelkäsin, että maalaamani pohja on liian vahva ja tumma, mutta se on just hyvä! Harmillista, ettei kaupan kasseja ommella puuvillalangalla, joten ompeleet jäävät värjätessä valkoisiksi. Se pistää itsenäni taas silmään. Ehkäpä ensi vuonna kuvioin kankaan ja ompelen kassit itse. 

 

Kiitos sille ihanalle opiskelijalle, joka oli tehnyt näin upean seulan! En olisi ehtinyt tehdä omaa seulaa ja kassit olisi jääneet tekemättä ilman sitä.

 

Tapaamme taas ensi viikolla! Ajattelin silloin näyttää virkkaamani pussukan. Mukavaa viikonloppua!

 

ARTESAANIOPINTOJEN NÄYTTÖ: ERIKOISTUMINEN TAIDETEOLLISUUSALALLA VÄRJÄYKSEEN

 

Opintoni ovat edenneet siihen pisteeseen, että olen suorittanut hyväksytysti viimeisetkin näytöt ja valmistun joulun alla kudonnan artesaaniksi. En ole kuitenkaan esitellyt kaikkia koulutöitäni täällä blogissani, joten tässä ja seuraavassa postauksessa kerron viimeisistä näytöistäni. Ensimmäinen näistä näytöistä on erikoistuminen taideteollisuusalalla ja koska rakastan värjäystä valtavasti, se on myös erikoistumiseni ala.

Opintoihini kuului yksi valinnaisen jakso ja valitsin värjäyksen valinnaisekseni. Artesaanin tutkintoonihan kuului yksi värjäysjakso, mutta se ei minulle riittänyt vaan jatkoin opiskelua itsenäisesti. Tämän vuoden kestävän värjäysrupeaman aikana perehdyin erityisesti erilaisiin menetelmiin kuvioida loimia muun opetuksen ohessa.

 

 

 

 

 

  

 

 

Aloitin värjäyskokeiluni viime syksynä ja muutamaa päivää ennen näytön arviointia sain viimeisen loimen pois puista. Loin kymmenkunta loimea joita maalasin, painoin, solmin, sidoin ja keittelin. Valmiit loimet kudoin kotona nelivartisilla salonkipuillani, jotka osoittautuivat loistavaksi työvälineeksi tähän projektiin. Tein koeloimiin suoran niisinnän neljälle varrelle ja kokeilin, miltä maalattu loimeni näyttää kun se on kudottu palttinalla ja toimikkaalla valmiiksi kankaaksi. Työtä irrottamatta vaihdoin sidonnan vielä pomsiksi.

 

Kudoin n. 20 cm leveitä ja alle metrin pituisia kangassuikaleita, joissa on 25-30 cm kudottu aina yhdellä sidonnalla. Loimilankana näissä kudonnoissa oli kirppiksiltä ostetut ohuet ja vielä ohuemmat puuvillat. Ohuimmat langat olivat niin ohuita, että niiden luonnissa sain olla varovainen, kun ne napsahti herkästi poikki. Kudoin paksummasta langasta luodut loimet 12 tiheydellä ja ohuemmasta langasta luoduissa loimissa tiheys oli 16 lankaa sentillä. Kuteena käytin värjäämiäni Aivina 16 -pellavia.

 

Ihan kaikki kokeilut eivät onnistuneet niin hyvin, mutta toisista kokeiluista tuli todella upeita ja ihania. Pidin valtavasti siitä miltä solmittu loimi näyttää, dekantterikipoissa liukuvärjätty loimi oli yksi ihanimmista ja viimeisenä kokeilemani loimen painaminen kangaspuissa yllätti minut yli odotusten. Ihan kaikkia suunnitelmiani en kuitenkaan ehtinyt toteuttaa. Mm. kaksoisikat jää toiseen kertaan (kokeilen sitä luultavasti keväällä) ja villaloimen maalaus jäi yhteen epäonnistumiseen. Minulla on pari puuvilla- ja villaloimea valmiina ja varmasti kuvioin nekin vielä tämän kevään aikana. Vaikka olen suorittanut näytön värjäyksestä, opintomatkani värjäyksen maailmassa on vasta alussa.

 

Loimimaalauksista innostuneena loin ja maalasin vielä yhden isomman loimen. Haluaisin ommella itselleni tunikan, jonka kankaan olen itse kutonut. Loin loimen Lankavan Esito puuvillalangasta tex 36 x 2, maalasin sen ja kudoin isoissa puissa. Aioin ensin käyttää tätä työtä näytössäni, mutta suunnitelmat meni uusiksi, kun tämä ei onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Jouduin luomaan loimen kahdessa osassa ja toinen loimista oli kiepsahtanut huuhteluissa ilmeisesti ympäri. Keskellä kangasta on nyt muistiviiva, joka muistuttaa minua jatkossa merkitsemään loimen päät ja reunat, jotta ne tulevat myös puihin samoin päin. Tämäkin piti oppia kantapään kautta. Olisi mukavaa oppia jotain joskus vähän pienemmällä vaivalla.

 

Näytin osaamiseni kokoamalla koeloimista mallikansion, jossa on esitelty loimen kuviointimenetelmien lisäksi erilaisia värjäysmenetelmiä mm. aurinkovärjätyt verhot ja kankaan painamista. Kansion lisäksi maalasin asiakastyöhön loimen, josta kudoin ison kaitaliinan. Tämä projekti on kuitenkin se, minkä näytän vasta ensi kerralla ja se on odottamisen arvoinen!

Mukavaa viikonloppua! Nähdään ensi viikonloppuna!

 

 

 

ARTESAANIOPINTOJEN VÄRJÄYSJAKSO

Artesaanin opintoihin kuuluu värjäysjakso, jolla opintoni alkoi. Kudonnan opinnot Ammattiopisto Tavastiassa voi aloittaa kesken lukuvuoden ja aloitin opinnot syyskuun lopussa, reilu kuukausi sen jälkeen kun ensimmäiset olivat aloittaneet koulun. Ensimmäinen jaksoni oli siis viimeistely ja värjäys -jakso.

Meillä on koululla oma värjäämö, missä on isot painopöydät ja kuumamankeli, jolla voi kiinnittää esim. pigmenttivärejä isoihin kankaisiin. Lisäksi sieltä löytyy kippikattilat isoihin värjäyseriin ja liedet, joilla voi värjätä kattiloissa käsityömäisesti kankaita ja lankoja. 

Värjäysjakso on 15 opintopisteen suuruinen opintokokonaisuus. Kurssin aikana tutustuimme useisiin tekniikoihin ja teimme koetilkkuja. Työskentelyn ohessa saimme tehdä myös omia töitä ja jaksolta valmistui paljon painettuja vaatteta mm. pikkuväelle. Koska opiskelen taideteollisen puolella, minun ei tarvinnut tehdä värjäysjaksosta näyttöä. Riitti että tein loppukokeen, palautin tarkistettavaksi värjäyskansion mallitilkkuineen ja värjäsin itsenäisesti tekstiilin.

Viimeistely ja värjäys -jakson opinnot:

• Selluloosakuitujen värjäysreaktiiviväreillä
• Villan värjäys
• Värjäyksen erikoistekniikat ( mm. shibori )
  
• Suorapainomenetelmät
• Valotuskaavion ja painoseulan valmistaminen
• Reservipainomenetelmät (mekaaniset ja kemialliset reservit)
  
• Etsipaino
• Viimeistykset (Kankaan viimeistyksen erikoistekniinat mm. stabilointi, kreppaus, polttopaino ja termoplastisuus)
• Reservivanutus 

 

Selluloosakuitujen värjäys reaktiiviväreillä

Koko jaksomme alkoi tällä. Tutustuimme reaktiiviväreihin ja ihan ensimmäisenä työnä värjäsimme värikartat. Ystäväni löysi minulle Nextiliilistä kilon valkoista aivina 16 -pellavalankaa, joka tuli hyötykäyttöön tällä jaksolla. Tavastia on saanut Wetterhoffin perintönä värikartat, joissa on reseptit varmasti 1000 eri sävylle. Värjäsin koulun resepteillä monta ihanaa pellavavyyhtiä kudontoihin.

 

 

Villan värjäys

Tutustuimme villanvärjäykseen heikkohappoväreillä sekä painantaan. Olen värjännyt villaa monet kerrat, mutta en koskaan teollisilla väreillä, joten tästä aiheesta kaikki oli uutta. Värjäsimme mm. värikartat myös villalle sekä maalasimme ja painoimme villakankaita.

 

Värjäyksen erikoistekniikat

Tutustuimme erikoistekniikoissa mm. shiboriin, josta tein yhden kokeilun. Shibori-kokeiluni jatkuvat toivon mukaan ensi kesänä kansalaisopistossa.

Suorapainomenetelmät

Tutustuimme kankaanpainantaan ja tästä otin koulukaverini kanssa kaiken irti. Painoimme kaikilla mahdollisilla väriaineillä ja menetelmillä mm. lämpöfoliolla ja siten, että painopinnasta tuli samettinen (en muista, että mikä tämän nimi oli). Lisäksi kokeilimme opettajan ohjauksella tekemään neliväripainatusta. Meillä oli kuva leikattu osiin, jonka avulla värjäsimme nelivärisen kuvion ilman, että värit sekoittuvat tai sotkeutuvat.

Perinteisen kankaanpainan lisäksi opettelimme miten jatkuvaa painopintaa tehdään ja miten teemme raportin.  

 

Valotuskaavion ja painoseulan valmistaminen

Tämä oli kurssin vaikein osuus. Opettelimme tekemään itse seulan pingottamalla siihen kankaan ja valoittammalla sen. Saimme valita seuloihin omat kuviot ja omani on Sainte-Chapellen kappelin ruusuikkuna pelkistettynä. 

Samalla seulalla painoin helmiäispastalla sukulaisille lahjakassit, johon pakkasin heidän joulutervehdyksen. Ensimmäistä kertaa lahjakassit olivat kuukautta joulua ennen valmiina.

 

Reservipainomenetelmät

Tutustuimme mekaanisiin reserveihin mm. vehnäjauhoreserviin ja kemiallisiin reserveihin mm. sirtuunahappoon, sokeriin ja piimään. Vehnäjauhoreservi oli minulle jo ennestään tuttu, mutta nyt keitimme vehnäjauhoista ja oliiviöljystä seoksen, jonka avulla suojasimme kangasta, jotta väriaineet eivät päässeet tarttumaan. Tämä oli hieno menetelmä, koska keitetty seos oli helpompi käsitellä kuin vain vehnäjauhoista ja vedestä sekoitettu reservi. Lisäksi leikimme väreillä ja värjäsimme reservit.

 

Etsipaino

Etsaus on varmasti monelle tuttu menetelmä, mutta sen nimi voi olla vähän outo. Etsaamisella tarkoitetaan värinpoistamista värjätystä tekstiilistä. Käytimme etsaukseen mm. kloriittia, astianpesuainetta ja Rongalitea. Itse ihastuin erityisesti tähän Rongalitella tehtävään etsaukseen, koska se ei levinnyt kankaalla ja sillä pystyi tekemään tarkkoja kuvioita kuten alla.

Koulukaverini teki Marvelin Punisherin logosta seulan, jonka läpi vedin Rongaliten ja etsasin ukkokullalle paidan. Tätä on pidetty paljon!

Viimeistykset

Viimeistykset-tunneilla opettelimme muotoilemaan kankaita. Tutustuimme mm. stabilointiin (kuvassa alla), jossa villakankaaseen tehtiin marmorikuulien ja lämmön avulla pysyviä muotoja. Polttopainamalla poistimme kankaista kuvioita ja termoplastisuudella muotoilimme tekokuituja kuumassa uunissa. Tämä oli mielenkiintoista ja aika loppui aiheen parissa kesken. Olisin halunnut tustustua näihin enemmän.

 

Reservivanutus

Reservivanutuksella tein itselleni villahuivin, jota olen käyttänyt jo kaksi talvea putkeen. Harvalle villakankaalle levitettiin alginaattipaksunnosta, joka kuivuttuaan huovutettiin kuivausrummussa. Alginaattipaksunnos esti huopumista ja näin sai tehtyä upean tekstiilin, jossa oli huopuneita ja huopumattomia kohtia. Valmiin työn pystyi värjäämään mieleiseksi. Tämä oli ihan mahtava tekniikka, josta valitettavasti ei ole näyttää kuvaa. Huivini on jo niin paljon käytetty, ettei se pääse oikeuksiin kuvissa.

Oma työ

Näyttääkseni osaamiseni kuvioin kahdet mekkokankaat, joissa molemmissa käytin vehnäjauhoreserviä. Toisen kankaista värjäsin ensin kattilassa ja sen jälkeen levitin siihen vehnäjauhoreservin. Kun reservi oli kuiva, mursin sen ja levitin päälle reaktiivipainopastan. Tarkoituksenani oli saada samanlainen kangas kuin aikaisemmin olen kuvioinut pellavaa, mutta huomasin, että puuvillassa värit eivät leviäkään kuiduissa niin kuin pellavassa ja lopputulos on hyvin vaisu verratuna aikasemmin värjäämääni. Kankaasta tuli kuitenkin aika makea ja odottaa kaavoitusta.

 

 

 

 

 

 

 

Kurjaa tässä oli se, että koko opintojeni värjäysopetus oli tässä. Kun kurssi on suoritettu, saamme käyttää värjäämöä itsenäisesti aina silloin kun siellä ei opetusta. Halusin kuitekin vielä syventää osaamistani, joten erikoistun taideteollisuusalalla värjäämiseen. Olen viettänyt värjäämössä monta iltapäivää viime vuoden lopun ja alkuvuoden aikana, joten värjäyskokeiluitani tulee vielä lisää.

Värjäämäni pellavakankaan, johon tekstissä viittaan, löydät täältä: Kankaan kuviointia

Tavataan taas ensi viikolla. Ajattelin esitellä silloin virkkaamani torikassin eli "Market bagin". 

Mukavaa viikonloppua!