Käsityökirjahaaste

Ihan uskomattoman hienoa, että niin moni teistä tarttui haasteeseeni, jossa kehotin tekemään jotain sellaista, mitä ette ole ennen tehnyt. Itselläni on jo ensimmäinen työ koukulla ja olen taas riemunnut onnistumisesta ja hetken päästä päästellyt ärräpäitä, kun olen saanut taas purkaa. Näette sitten taas vähän myöhemmin, mitä olen tekemässä. Jos koko juttu on mennyt ohi, niin ehdit vielä hyvin mukaan! Hiemanhan minua pääsiäisen pyhinä huvitti, kun luin uusinta Novitan lehteä ja pääkirjoituksessa kehotettiin tarttumaan uusiin haasteisiin ja oppimaan uutta. Että sattuikin.

Tunsin pienoisen piston omassa tunnossani vastaillessani kommentteihinne, kun muistin lupailleeni muutama viikko takaperin, että tartun käsityökirjahaasteeseen. Haaste on lähtöisin Abstrakti-blogista ja tarkoituksena on siis poimia hyllystä ne käsityökirjat, joista ei ole ennen tehnyt mitään ja asettaa itselleen määräaika, johon mennessä pitää tehdä edes yksi työ valitsemistaan kirjoista. Itse rakastan käsityökirjoja ja minulla on paha tapa hamstrata niitä. Selaan niitä aika usein, mutta vain pari on sellaista, joiden ohjeita ihan oikeasti käytän.

Ajattelin yhdistää vähän näitä haasteita ja valitsin kirjoiksi sellaisia, joista voisin tehdä jotain ihan uutta. Melkein kaikki kirjat ovat virkkauskirjoja, mutta joukossa on myös Uusi askartelun pikkujättiläinen sekä ompelukirja, Ihanat Tunikat ja mekot, jonka löysin kirjahyllystäni tietokirjojen seasta. Ilmeisesti olen ostanut sen kirppikseltä, vaikka en muista koko kirjaa. Siinä on niin kauniita tunikoita, että minun ihan pakko surauttaa joku kesämekko siitä itselleni. Edie Eckmannin kirjan otin jälkikäteen mukaan. Se on varmasti yksi selatuimpia kirjojani, mutta en ole ikinä tehnyt mitään siitä. Ajattelin, että voisin virkata sen ohjeen mukaan jonkun kivan reunuksen kierrätyskeskuksesta löytyneeseen maatuskahuiviin, kun sille on käynyt vähän hassusti pesussa.

Listaltani löytyy:

Molla Mills Virkkuri 2 & 3

Mary Olki / Uusi Pitsikirja

Lyn Morton Tatting Patterns

Sanna Vatanen / Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta!

Pirkko Niemistö ja Anu Turu / Uusi askartelun pikkujättiläinen

Nicki Trench / Uudet ja Iloiset Virkkausideat

Catherine Hirst / Mummon ruutuja ja Raitoja

Edie Eckman / Virkkaa ja viimeistele

Yoshiko Tsukioro / Ihanat mekot ja tunikat

Sitten siihen torkkupeittoarvontaan. Kiitos vielä kerran kaikille aivan uskomattoman ihanista sanoista! Kommenttejanne on ollut aivan ihanaa lukea. Lupaan jatkaa samaa värikästä ja iloista linjaa, millä on tähänkin asti porskuteltu. Tänä keväänä on vielä paljon ihania töitä luvassa. Laskin arpojanne kymmeneen kertaan ja annoin True random number Generatorin suorittaa arvonnan ja se valitsi voittajaksi Jenni Jaakolan. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Olen ottanut häneen jo yhteyttä.

Kudotut tupsutyynyt

Lupailin jo viime viikolla, että esittelen seuraavan kudontatyötäni ja tässä ne nyt olisivat – Kangaspuilla kudotut tupsutyynyt! Aloitin viime syksynä kudonnan opiskelun paikallisella kansalaisopistolla ja nämä tupsutyynyt olivat toinen työni. Jos olisin ollut fiksu, olisin kysynyt opettajalta oikeat termit tähän postaukseen, mutta enhän minä nyt sellaista huomannut tehdä. Toivottavasti ymmärrätte, että mitä tarkoitan, kun yritän kertoa näiden tekemisestä. Aloitin näiden kutomisen jo viime vuoden puolella, mutta tyynyjen sivusaumojen ompeleminen ja tupsujen avaaminen vei minulta yli kaksi kuukautta. Tiedän. Olen toisissa asioissa todella saamaton! Jos ollaan ihan rehellisiä, niin taisin vähän jännittää tupsujen leikkaamista, sillä jos kynin niitä liikaa, niin sitä virhettä ei enää saa korjattua.

Tyynyjen pohjakankaan olen kutonut varastostani löytyneellä mustalla villalangalla, jonka taisin muutama vuosi sitten ostaa kirpikseltä. Se kuitenkin loppui kesken, joten ostin lisäksi Novitan Sointua pari kerää lisää. Langat olivat eri paksuisia, mutta sitä ei onneksi huomaa, kun kangas jää tupsujen alle piiloon ja reunat sain piilotettua saumojen taakse. Tupsut on tehty Teeteen Sagasta kieputtamalla sitä pahvin ympäri, niin että syntyi pieniä vyyhtejä, jotka sujautin loimen väliin ja kudoin ne kankaaseen. Lankaa näihin kului yhteensä 1390 grammaa eli varastoni kevenivät tämän myötä melkoisesti. Mattojen jälkeen villalangan kutominen oli aivan ihanaa, kun sitä ei tarvinnut hakata luhalla niskat kipeänä vaan kevyt painallus riitti.

Tein vähän erilaisia tyynyjä ja mielestäni tuo missä on oikein isot tupsut on kaikista ihanin! Isot tupsut antavat myös anteeksi kokemattomalle parturoinnille, sillä niissä ei huomaa niin helposti erikokoisia tupsuja, kun pienemmissä sen huomaa heti. Loimilankaa jäi vielä sen verran jäljelle, että ajattelin lähteä vähän leikkimään ja sain kudottua vielä kolmannen tyynyn. Sydäntyynyn kohdalla en huomannut, että kohdissa joissa tupsut kulkee vinottain, olisi pitänyt olla lyhyempi väli kuin niissä, missä ne ovat päällekkäin tai vierekkäin. Noh, taas opittiin uutta! Pohjakankaan olen kutonut valkoisella villalangalla ja toisen puolen ompelin vanhasta tyynynpäällisestä. Nämä tyynyt olivat aivan ihanat tehdä ja minun on taas pakko hehkuttaa, kuinka ylpeä olen näistä! Näitä kuvia on muuten aivan ihanaa katsella, kun sohvalla on tyynyt, jotka olen tehnyt ja taustalla näkyy vielä tekemäni kirkonkaarimatto. Ihanaa, kun kodistamme alkaa löytyä lankakerien lisäksi myös valmiita käsitöitä!

Torkkupeittoarvonta päättyi eilen, mutta arvon voittajan vasta seuraavan postauksen myötä. Olen ollut koko aamupäivän kutomolla rakentamassa puita, jotta pääsen taas kutomaan. Instagrammissa minua seuraavat ovatkin jo nähneet millaisista herkkukuteista seuraava mattoni syntyy. Mukavaa päivää sinulle. Tavataan taas parin päivän päästä.

ARVONTA! VOITA PÄÄSYLIPUT KEVÄTMESSUILLE!

Kevätmessut on Helsingin messukeskuksessa 7.-10.4.2016 järjestettävä suurtapahtuma, joka viime vuonna houkutteli paikan päälle 55 000 messuvierailijaa.

 Tapahtuma sisältää viidet messut:

Oma Piha

Oma Koti

Oma Mökki

Sisusta!

Lähiruoka ja Luomu

Nämä kuvat olen ottanut viime kevään Kevätmessuilla ja on taas aika valmistautua tämän keväisiin messuihin. Pidempään blogiani seuranneet tietävätkin, että pidän kukista. Uusille lukijoille pieni varoitus, että pidän niistä ihan valtavasti! Kesäisin kuljen pitkin puutarhaamme ja silittelen ja nuuskin kukkiani, joten Helsingissä järjestettävät Kevätmessut ja varsinkin niiden puutarha-alue ovat minulle kevään kohokohta. Itse odotan messuilta taas värikkäitä kukkameriä, jotka viime vuonna mykistivät minut täysin. Tänä vuonna aion hyödyntää messutarjoukset ja aloin jo kerätä muistikirjaan ylös, että mitä kaikkia siemeniä ja sipuleita tarvitsenkaan kesäksi.

Messuohjelmaa selatessa menin sanattomaksi. Miltä kuulostaa Puutarhauni-alue ja kesäkukkabaari tai blogikylä (wautsi)? Ne kaikki löytyvät Kevätmessujen OmaPiha-alueelta ja sieltä löytyy myös Piha-lava, jolla on messujen ajan kaikkea mielenkiintoista ohjelmaa tomaatin kasvattamisesta englantilaisiin puutarhoihin. Lähiruoka & Luomu-osastolla pääsee tutustumaan paikallisiin palveluihin ja tuottajiin. Viime vuodesta oppineena tälle osastolle pitää varata isompi laukku heräteostoksien varalle, että kaikki herkut mahtuvat kyytiin. Oma Koti on asumisen, rakentamisen ja remontoinnin tapahtuma. Omakotiliiton osastolla pääsee osallistumaan linnunpönttötalkoisiin ja laskettamaan maksutta kannattaako ottaa käyttöön aurinkosähkö omassa kodissa. Oma Mökki alueella pääsee tutustumaan vapaa-ajan asumisen uusiin tuotteisiin ja palveluihin ja Sisusta! tapahtumasta puolestaan löytyy kaikkea kivaa kotiin. Aika näppärää, kun yhdellä kerralla pääsee viisille messuille.

Sain bloggaajapassin kevätmessuille ja passini mukana saan pari pääsylippua arvottavaksi. Minulla kävi sellainen kömmähdys, että vasta huomasin, että messuihin on enää pari viikkoa eli jos haluan arpoa liput kanssanne, ne on arvottava nyt eikä vasta viikon päästä. Arvottavana on yksi lippupaketti, jossa on yksi lippu sinulle ja yksi ystävällesi. Pääsylipuilla pääsette tutustumaan messuihin haluamanne päivänä. Palkinnon arvo on 36 euroa.

Arvonta on kaikille avoin ja voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä postausta viimeistään lauantaina 2.4.2016 klo. 21:00 ja arvonta suoritetaan sunnuntaina 3.4.2015. Ilmoitathan kommentoidessa sähköpostiosoitteesi, jotta voin ottaa yhteyttä. Liput toimitetaan postitse. Onnea arvontaan ja iloista pääsiäistä kaikille!

Arvonta päättynyt!

Ikinä en ole...

 "Ajatukset eivät säily. Niistä pitää tehdä jotakin."
    -Filosofi Alfred North Whitehead

Onko olemassa sellaisia ihan tavallisia käsitöitä, joita jokaisen käsityöharrastajan olisi pitänyt tehdä, mutta jostain syystä te olette niiltä säästyneet? Minulla on. Vaikka keittiönpöydällämme on joka päivä pitsiliina, en ole koskaan virkannut sellaista itse. Tähän on lähinnä syynä vain se, että pitsiliinoja saa kirppiksiltä eurolla tai kahdella, joten olen katsonut kannattavammaksi ostaa pitsiliinat valmiina. Harmi vain, että pitsiliinoista, varsinkin niistä värikkäistä, pitää lisäkseni moni muu ja niitä löytyy todella harvoin kirppiksiltä. Olen jo pitkään haaveillut fuksian värisestä liinasta ja näyttää nyt siltä, että saadakseni sellaisen, minun on virkattava se ihan itse. Vaikka meillä käytetään pestäviä ja kestäviä siivousliinoja ja vaikka minulla olisi bambulankaa puolen kylän tarpeisiin, en ole koskaan virkannut siivousliinaa. Aloittanut olen, mutta purin tekemäni muutaman ensimmäisen kerroksen jälkeen. Sama juttu kävi maton kanssa. Virkatun maton kuteet päätyivät kangaspuihin ja kirkonkaarimattoon. 

Kuten melkein jokainen tekstiilitöitä koulussa valinnaisena opiskellut olen minäkin neulonut villasukat koulussa. En kuitenkaan ole koskaan neulonut kahta samanlaista villasukkaa, sillä ainokaisiksi jääneet sukkani ovat eriparia. Toinen on punainen ja toinen sukka on sininen, jossa roikkuu pieni tupsu, eivätkä ne ihan samankokoisiakaan taida olla. Jo teini-ikäisenä olen nähtävästi ollut sitä mieltä, että kaikki saavat olla erilaisia, niin ihmiset kuin villasukat. Kertaakaan en tekemiäni sukkia ole jalkaani laittanut. Sen vuoksi ne luultavimmin ovatkin säilyneet yli kaksikymmentä vuotta. 

Ajattelin, että tässä voisi olla tälle vuodelle hieno haaste. Haastaisin itseni tekemään muutaman sellaisen jutun, mitä en ole ikinä tehnyt. Aloittaisinko siivousliinoista vai pitsiliinoista? Villasukkia tarvitsisin varmasti eniten, mutta niiden tekoon minun on vielä kerättävä rohkeutta. Ensin virkkailen pikkuväen myssyt valmiiksi ja sen jälkeen taidan haastaa itseni tekemään jotain tuiki tavallista, jota jokainen on tehnyt. Lähdetkö haasteeseen mukaan? Tee sinäkin jotain sellaista, mitä et ikinä ennen ole tehnyt? Ei sen tarvitse olla isoa. Se voi olla vaikka vain lasinalunen tai se siivousliina. Mukavaa keskiviikkoiltaa! Taidamme nähdä seuraavan kerran vasta lauantaina. Olen kahden vaiheilla, että esittelenkö teille taas kotiamme vai sittenkin kutomiani tyynynpäällisiä.

Muistilaput järjestykseen

  "The creative adult is the child who survived"
-Ursula K. Le Guin

Minusta on tullut kotiäitiyden myötä sen verran hatarapäinen, että joudun kirjoittaan kaiken mahdollisen ylös ja sitten saan etsiä niitä muistilappujani kissojen ja koirien kanssa. Tein työpöytäni eteen muistilapuille narun, johon saan laittaa kaikki lippuni ja lappuni sievästi esille ja siinä ne pysyvät tallessa.  Tämä oli tällainen ihanan helppo ja nopea välityö, joka valmistui melkein huomaamatta. Suurin työ tässä oli oikean kukkamallin ja värien valitseminen.

Ohjeet isompaan kukkaan ja lehtiin löysin Attic24-blogista ja pienemmän kukan ohje on Pinterestistä. Englantini tosin on niin ruosteessa, kun en ole pitkään aikaan lukenut mitään englanninkielistä, joten en ole ihan varma, että virkkasinko nämä ihan ohjeen mukaan. Yritin ainakin! Nauhaksi surruttelin sähkövatkaimella nyörin, mutta sievä nauhasta tulee virkattunakin. Langat on kirppikseltä löytyneitä vanhoja Novitan Kotiväki-lankoja ja tumman vihreä Toikasta muutama vuosi sitten ostettua puuvillalankaa, joka ei tunnu koskaan loppuvan. Laput ripustin ukkokullan maalaamilla verhoklipsuilla, mutta klipsut voi korvata vaikka askarteluliikkeistä löytyvillä pienillä pyykkipojilla. Kristallit ripustin kukkien alle painoksi, jotta ne eivät ala lerppua ja naruni laskeutuu sievästi.

Sitten vielä sananen torkkupeitostani ja sen arvonnasta. Ajattelin näin kootusti vasta kyselyihinne, että kuinka raskin arpoa pois virkkaamani torkkupeiton. Se on edelleen mielestäni mahdottoman hieno ja olen todella ylpeä siitä. Peitto taitaa olla yksi upeimpia töitäni, mutta olen jo lankoja valitessa tiennyt, että se tulee arvontapalkinnoksi ja koko ajan olen tehnyt sitä sillä mielellä, että se saa jostain muualta hyvän kodin. Sen tekeminen on ollut ihanaa ja peittoa virkatessa on ollut jännittävää arvuutella peiton saajaa ja hänen onnea ja iloa, kun hän avaa paketin. Mielestäni on aivan uskomattomani hienoa, että saan tällä tavoin ilahduttaa lukijoitani. Tavaksi tätä en aio ottaa, joten jos et vielä ole osallistunut arvontaan, niin viimeistään nyt kannattaa, ettei se pääse unohtumaan. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Kerinpuita ja muuta mukavaa kirppikseltä

Ensiksi haluan toivottaa uudet lukijat lämpimästi tervetulleeksi tähän pieneen maailmaani ja vanhoille lukijoille sydämellinen virtuaalirutistus. Kiitos kaikista ihanista kommenteista arvontapostauksessa. Niitä on ollut ihanaa ja todella mielenkiintoista lukea. Pyrin poimimaan sieltä ne kysymyksellä varustetut kommentit ja vastailen tässä viikonlopun aikana osaan ja seuraavan postauksen myötä loppuihin. Toivottavasti, ette pahastu, siitä etten ihan kaikkiin kommentteihin tällä kertaa vastaa. 

Käväisin eilen kirppiksellä ja tein ihania löytöjä, joten ihmetelläänkö taas pitkästä aikaa niitä? Löysin alkuperäisessä paketissaan olevia kangasnenäliinoja ja katsokaa nyt, miten sievästi nenäliinat on ennen vanhaan pakattu! Ne ovat niin siististi laskostettu, etten raskinut purkaa niitä edes kuvia varten. Samasta pöydästä löytyi myös lasikiviä vai ovatko nämä helmiä? En oikein tiedä, että mitä varten näitä ostelen, mutta luotan siihen, että teen näistä ja aikaisemmin ostamistani vielä jotain kivaa. Ehdin jo vähän aikaa kytätä tuota ihanaa ruskeaa aluslakanaa ja pakkohan se oli ostaa, kun hinta tippui puoleen. Kuopuksella on jo samalla kuviolla oleva pussilakana, jossa minäkin nukuin pikkutyttönä ja nyt hän sai vielä aluslakanan. Näissä näkee varmasti yhtä ihania unia niin pienet tytöt kuin pojat.

Nyt on myönnettävä, että jouduin ensin googlettaan, että mikä tuon viipperän oikea nimi on. Se on siis kudepuu ja olen kaipaillut tätä jo pitkään, mutta minulla ei ollut harmainta hajua, että mikä sen oikea nimi on. Kaikki löytämäni puut ovat olleet risoja tai ne ovat tuntuneet siltä, että ne hajoavat ensimmäisellä käyttökerralla. Hyrrään laitetaan siis lankavyyhti ja se pyörii samalla, kun vyyhdiltä keritään lankaa. Kuluneen viikon aikana olen kerinyt kymmenisen kiloa matonkuteita ja uskotteko, että tämän avulla olisin selvinnyt urakasta varmasti puolet helpommalla. Ihan varma en ole, että kestääkö tämä ostamani matonkuteiden painoa, mutta langoille tämä ainakin on ihana. Vanhaa ompelutarvikelaatikkoa en tiennyt tarvitsevani, mutta en vain raskinut jättää sitä ostamatta. Siitä puuttuu pari koristepalaa reunoilta, mutta enköhän osaa ne itsekin tehdä.
 

Tästä tulee hieno viikonloppu! Tänään ja huomenna lompsin mummolan vanhojen lakanoiden kanssa värjäyskurssille ja perehdyn värjäyksen saloihin. Olen taas tarttunut koukkuun ja jossain välissä yritän saada viimeiset osat käsityöstäni valmiiksi, niin voin taas pyhänä esitellä sen teille. Uskotteko, että kymmenen päivän virkkausvapaa tuntui tuskallisen pitkältä! Onneksi se on taas ohi ja saan nauttia virkkauksesta uudessa käsityönurkkauksessani. Siitäkin saatte kuulla lisää myöhemmin. Aivan ihanaa viikonloppua! Muistattehan varata herkkuja sunnuntaiaamuksi, jos oven taakse sattuu tupsahtaan pieniä noitia.
 

Maailman makein koekeittiö

Tiedättekö mitä saa tehtyä parista kilosta sokeria, 2 litrasta kermaa ja 150 grammasta voita?

Olen useammin kuin kerran taistellut toffeen kanssa, kun olen tehnyt suklaapatukoita tai toffeemarenkeja. Venyvää ja sitkeää toffeeta on todella hankalaa sekoittaa suklaan sekaan ja valkuaisvaahtoon sen sekoittaminen on lähes mahdotonta. Niihin käytettävän toffeen tulee olla sellaista, että sen voi murskata hienoksi haarukalla. Me ollaan ukkokullan kanssa melkoisia sokerihiiriä, mutta hän pitää pehmeästä toffeesta ja minä kovasta. Ajattelin, että nyt teen jotain sellaista ennenkuulumatonta ja selvitän toffeen valmistamisen salat. Olin ihan siinä uskossa, että toffeen koostumus johtuu siinä käyttettävästä kermasta ja päätin selvittää, että mistä se kaikista paras toffee tulee. Aloitin tämän koekeittiöni jo tammikuussa, mutta koska toffeet alkoi tulla jo korvista ja housut kiristää, niin jouduin pitämään pientä taukoa. Viime viikolla ajattelin uhrautua ja tehdä kokeiluni loppuun. 

Tein aina samalla reseptillä toffeeta, käytin samoja mittoja ja punnitsin jopa gramman tarkkuudella käyttämäni voin. Pidin hellan levyn aina yhtä isolla ja liesituulettimen yhtä suurella, jotta valmistusolosuhteet olisivat samat. Kirjasin ylös havainnot toffeesta ja olin jo vakaasti siinä uskossa, että vähälaktoosisesta kermasta tulee pehmeä toffee, laktoosittomasta lähes muovailtavissa olevaa ja tavallisesta kuohukermasta kovaa. Jotta saisin esitellä teille kuvissa tutkimustuloksiani, tein kuvia varten vielä uudet satsit kutakin, mutta kaikista kolmesta tulikin ihan samanlaista toffeeta. Mitä ihmettä oikein tapahtui? Tässä kohtaa ukkokulta huikkasi olohuoneen sohvalta, että telkkarissa sanottiin, että kovaa toffeeta tulee, kun keität vähän pidempään sitä. Nopea googlettaminen kertoi aivan samaa eli sokerimassan lämpötila määrittelee toffeen pehmeyden. Että näin. Yritän lohduttautua, että onneksi jouduimme syömään kymmenen erää toffeeta emmekä esimerkiksi suolasilliä.
 

IHAN TAVALLINEN TOFFEE

2 dl kermaa
2 dl sokeria
15 g voita

Sulata voi pannulla ja sekoita siihen sokeri ja kerma. Keitä kunnes massa on ruskeata. Sekoittele koko ajan, ettei massa pala. Kaada leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja levitä siitä tasainen massa. Anna jäähtyä. Jos massa on pehmeää, leikkele veitsellä se palasiksi tai jos taas kovaa, niin murra se pieniksi. Älä syö kerralla kaikkia.

Täältä löydät lisätietoa toffeen valmistuksesta.

ARVONTA! VOITA VIRKATTU TORKKUPEITTO

Ihan kaikkea en kertonut, kun viikko sitten esittelin teille tämän torkkupeittoni. Virkkasin Kukkakedoksi nimeämäni peiton teille rakkaat lukijat ystävänpäivälahjaksi. Koska ystävänpäivä tuli ja meni, niin arvomme sen nyt. Toivon, että peitto tuo saajalleen yhtä paljon hyvää mieltä kuin mitä se on minulle antanut.

Arvonta on tarkoitettu vain blogini lukijoille. Jos et vielä ole lukija, voit liittyä Bloggerin lukijaraatiin oikealla olevasta valikoista tai seurata blogiani Bloglovinissa ja Facebookissa. Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tätä postausta viimeistään sunnuntaina 27.3. klo. 22:00. Toivoisin, että kommentoidessa kerrot, että mikä blogissani on parasta sekä mitä tahtoisit nähdä täällä. Tässä arvonnassa kaikki ovat samalla viivalla eli annan vain yhden arvan per nenä. Postitan peiton vain Suomeen. Huomioithan, että olemme eläinkoti.

Ilmoitathan kommentoidessa sähköpostiosoitteesi!
Onnea arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Kuvat tähän arvontapostaukseeni poimin Instagram-tililtäni. Jos et vielä seuraa minua siellä, niin nyt viimeistään kannattaa liittyä seuraajaksi. Seuraajanani näet vähän juttuja kulissien takaa ja saat ennakkoon tietoa tulevista projekteistani.