maanantai 30. marraskuuta 2015

Joulukalenterin luukkuja



Aurinko ei muistanut nousta tänään. Näin pimeää ja kurjaa päivää ei ole tainnut olla hetkeen vai tuntuukohan tämä vain normaalia synkemmältä eilisen auringon paisteen jäljiltä. Joulukalenteristamme ei enää puutu kuin parin päivän luukut. Jouluverhot kaivoin jo kaappien kätköistä ja illalla ripustan ne ikkunaan. Hieman tämä on erikoista, kun en ennen ole ollut mikään jouluihminen ja nyt rakennan joulua jo marraskuussa. Mukavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Virkattu joulukalenteri

"Epäonnistuminen on vain mahdollisuus aloittaa alusta, tällä kertaa fiksummin."
- Henry Ford


Tässä ne nyt ovat! Jos mielipidettäni kysytään, niin pikkuväki sai ehkä maailman hienoimmat joulukalenterit. Kolme viikkoa tämän parissa taisi vierähtää, mutta opin taas valtavasti lisää tämän työn aikana. Joulusukan virkkaus ja huovutus oli ihanin ja helpoin vaihe, mutta en ymmärrä vieläkään, kuinka onnistuin saamaan samankokoiset joulusukat vaikka ne on erikseen huovutettu. Ensimmäinen sukka huopui toisella pesukerralla, mutta toinen vaati kolme pesua. Reunoja kiertävä sydänkoriste on tehty hyvin yksinkertaisesti: virkkasin ensin pieni sydämiä ja lopuksi virkkasin ne kiinni ketjusilmukkaketjuun. Sydänten ohjeen julkaisin hieman myöhemmin. Sen löydät täältä. Nauhat surautin Kosotädin ohjeiden mukaisesti sähkövatkaimella ja numerot virkkasin.

Koska Pinterestistä löytyneet virkatut numerot eivät olleet mieluisia, virkkasin nämä omasta päästäni. Kieltämättä ne vaativat hieman pitkäjännitteisyyttä ja purin epäonnistuneita yrityksiä kerta toisensa jälkeen, mutta uskotteko, että se oli kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista. Osasta numeroistani olen todella ylpeä ja osa on taas vähemmän onnistuneita. Yritin kirjoittaa niille ohjetta, mutta virkatessani ohjeeni mukaista toista numeroa, sainkin ihan erilaisen lappusen, joten luovutin. Käytin punaista puuvillalankaa ja päädyin reunustamaan ne ohuella valkoisella virkkauslangalla, koska paksummalla niistä ei vain tullut niin sieviä. Valmiit ja päätellyt numerot tärkkäsin erikeepperi-vesiseoksella, mutta pingottaessani niitä, en huomannut tarkistaa pingotusneuloja ja melkein kaikissa numeroista on nyt ruostetahroja. Se harmittaa niin vietävästi, etten oikein tiedä mitä niiden kanssa pitäisi tehdä. Uusia en ajatellut virkata, en ainakaan tänä iltana. 

Yhden joulusukan kalenterini toimii niin, että illalla vaihdamme poikien kanssa sukan kyljessä olevan numeron näyttämään seuraavaa päivää, jotta tonttu osaa yön aikana sujauttaa yllätyksen sinne. Sukan taakse voisin tehdä pienen taskun, jossa pystyisi säilyttää ylimääräisiä numeroita, niin ne eivät pääse hukkumaan. Tein sukista hieman isommat, sillä ajattelin, että aattoaamuna niistä löytyy virkatut nallet. Muille päiville minun piti kerätä kirppiksiltä pikkuautoja, Brion junaradan osia ja kaikkea muuta kivaa pientä, mutta en ole käynyt kuin pikaisilla kirppiskierroksilla viime aikoina, joten kaikki yllätykset ovat ostamatta. Onneksi Mehukekkerit-blogissa oli juurikin viime viikolla ideoita kalenterin luukkuihin ja ihastuin Veeran esittelemään tehtäväkalenteriin.

Enää pari päivää ja kalenterit pääsevät käyttöön. Nyt ajattelin pitää pari päivää virkkausvapaata, nukkua pois univelkojani joita on väkisin syntynyt yövirkkauksieni takia. Ahmin rästiin jääneitä blogitekstejänne ja luen pois lehdet, jotka ovat kerääntyneet työpöydän reunalle. Taidan aloittaa tämän rästiurakkani kunnon päikkäreistä. Ihanaa sunnuntaita ja ensimmäistä adventtia!

Hei! Käy kurkkaamassa luukkuideani täältä!

perjantai 27. marraskuuta 2015

Keltainen tuoli

"Tee yksi ihminen onnelliseksi joka päivä — vaikkapa se olisit sinä itse."
- Tony Pettito


Tervetuloa kaikille uusille lukijoille blogini pariin. Vaikka blogini keskittyy vahvasti käsitöihin, olen pahemman luokan romukeisarinna ja tongimme täällä välillä niin roskiksia kuin tutkimme kirppislöytöjä. Ukkokultani bongasi viime kesänä eräästä varastosta huonekaluja ja sieltä löytyi vanhan senkin lisäksi tämä aivan ihana keltainen tuoli. Se ei tosin löytöhetkellä ollut ihan näin siistissä kunnossa kuin nyt on, mutta onneksi se oli ehjä. Se oli kaiken maailman koneiden takana ja romujen alla, eikä siitä näkynyt kuin vain vähän likaisen keltaista kulmaa, kun raivasin tieni sen luokse. Istuinosassa on varmasti ollut pehmuste, kun tuolissa on tuollaiset jäljet, joita en saanut edes pestyä pois.

Sain taas kysellä ystävältäni tunnistusapua ja näyttäisi siltä, että se voisi olla Askon valmistama Amigo-tuoli. Olihan tämä hieno yllätys, kun oletin sen olevan ruotsalaisvalmisteinen. Pidän siitä valtavasti ja mikä onni, että se on keltainen. Se on kuin pieni aurinko meidän muuten niin ahtaassa eteisessä ja se ilahduttaa minua nyt kun marraskuu antaa pahintaan. Lumet sulivat ja ulkona on niin synkkää ja harmaata, ettei edes ikkunan ääressä voi virkata ilman lisävaloa. Pikkuväen joulukalenteri taitaa sittenkin valmistua ajoissa ja ehkä uskallan jo luvata, että esittelen sen teille seuraavaksi. Mielestäni siitä tulee aivan ihana, mutta käytännöllisyydestä en mene takuuseen. Näette sitten sunnuntaina, jos vain saan kuvattua sen tämän pimeyden keskellä. Mukavaa viikonloppua!

P.s. Olettehan jo osallistuneet arvontaan?

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

ARVONTA: Voita Virkkuri 3 ja Virkkuri Memo



Ostin Suomen Kädentaidot -messuilta ylimääräisen Molla Millsin Virkkuri 3:n ja Virkkuri Memon ja nyt sinulla on mahdollisuus voittaa pukinkonttiin upea kirjapaketti. Molla Millsin signeeraama uusin Virkkuri on täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia ohjeita ja Virkkuri Memo on aivan ihana muistikirja, jonka sivuille voi helposti luoda omia virkkausmalleja. 

Arvon vain yhden kirjapaketin eli voittaja saa molemmat kirjat ja arvonta on tarkoitettu vain blogini lukijoille. Jos et vielä ole lukija, voit liittyä Bloggerin lukijaraatiin oikealla olevasta valikoista tai seurata blogiani Bloglovinissa ja Facebookissa. Postitan paketin vain Suomeen ja pyrin lähettämään sen niin, että se on jouluksi perillä. Arvontaan on osallistuttava viimeistään keskiviikkona 9.12.2015 klo. 22:00. Arvontaan voit osallistua seuraavalla tavalla:

* Yksi arpa: Saat yhden olemalla blogini lukija ja kommentoimalla tätä postausta.
* Kaksi arpaa: Toisen arvan saat, kun kommentoituasi ja lukijaksi liityttyäsi vielä kerrot tästä arvonnasta omassa blogissasi.
 
Ilmoitathan kommentoidessa sähköpostiosoitteesi ja monellako arvalla olet mukana arvonnassa. 
Onnea arvontaan!

ARVONTA PÄÄTTYNYT! 

maanantai 23. marraskuuta 2015

Talvi yhdessä yössä

"Kaikki eläimet, paitsi ihminen, tietävät, että elämän päätarkoitus on nauttia siitä."
- Samuel Butler


Meillä näyttää tältä. Talvi tuli yhdessä yössä ja ulkona on uskomattoman kaunista. Pääsimme helpolla, kun meillä ei tainnut olla kuin tunnin sähköt poissa, mutta monet muut eivät ole olleet yhtä onnekkaita. Pikkuväkeä ei tarvitse montaa kertaa hoputtaa syömään, jotta olemme päässeet pihalle mylläämään kinoksiin ja kyllähän minä itsekin pidän lumen tuomasta valoisuudesta. Näistä maisemista pitää nyt nauttia koko sydämen kyllyydestä, sillä loppuviikoksi on kuulemma luvattu jo vesisadetta ja plussa-asteita. Nähdään taas keskiviikkona. Mukavaa alkanutta viikkoa!

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Virkattu ja huovutettu joulusukka

"Luovuus on usein olemassaolevan tosiasian oivaltamista. Tiesittekö että vasen ja oikea kenkä keksittiin vasta runsas vuosisata sitten."
    - Bernice Fitz-Gibbon


Virkkaan meidän pikkuväelle joulukalenteria, johon saa itse laittaa yllätykset sisälle ja joka kestää vuodesta toiseen. Halusin tehdä joulusukkia, mutta koska en oikein keksinyt mitään paikkaa, johon laittaisin 48 sukkaa roikkuun, tein vain yhden ison sukan per nenä. Minun piti ensin tehdä nämä askarteluhuovasta, mutta jossain kohtaa sain päähäni, että virkkaan sukat ja huovutan ne itse. Käytin joulun punaista, huopuvaa Iglu-villalankaa, jota saa Lankamaailmasta. En ole ennen huovuttanut, joten tein ensin pari koepalaa, toisen kiinteillä silmukoilla ja toisen pylväillä, jotka huovutin koneessa. Näin sain vähän käsitystä siitä, miten paljon ne huopuvat ja kummilla silmukoilla virkkaan sukat.

Tämä on ollut oikea unelmatyö ja olen niin nauttinut tämän tekemisestä. Takanani on nalleprojekti ja sukkien lisäksi virkkaan numeroita. Olen taas saanut laskea silmukoita ja purkaa, joten oli aivan ihanaa pitkästä aikaa virkata seiskan koukulla helppoa tuubia paksusta villalangasta. Istuin kirjastohuoneessamme puoleen yöhön asti jalat ylhäällä, kuuntelin musiikkia ja päästelin koukulta pylväitä. Huovuttaminen kätkee kaikki mahdolliset käsialan epätasaisuudet, eikä jokaista löysää silmukkaa tarvinnut purkaa. Yksi sukka tuli valmiiksi illassa. Taivas kuinka onnellinen olinkaan! Juuri tällaista käsitöiden tekemisen kuuluukin olla, täydellisen rentouttavaa, ilman minkäänlaisia stressitekijöitä! Tosin on myönnettävä, että jännitin ensikertalaisena huovuttamista niin paljon, että meinasin saada mahahaavan. Sukka ei ensimmäisellä kerralla huopunut riittävästi ja toisella kerralla, kun se pyöri koneessa, olin jo ihan varma noukkivani koneesta nuken tossun.

Onhan tämä ihan eri näköinen kuin valmiista huovasta tehty, mutta pidän itse sukan rouheasta pinnasta. Joulusukkani ei kuitenkaan ole ihan sen muotoinen kuin ajattelin. En tiedä, että onko sen mittasuhteissa jotain vikaa ja pitäisikö varren hieman levetä ylöspäin, koska mielestäni se näyttää ihan huopikkaalta. Koska en osaa sanoa, mikä siinä on vialla enkä voi korjata sitä, niin sukka saa kelvata. Nyt minun pitää enää keksiä kuinka koristelen ne. Numerothan niihin tulevat, mutta muuta en vielä tiedä itsekkään. Toivottavasti keksin pian jotain, sillä joulukuun alkuun on enää reilu viikko. Mukavaa sunnuntaita! Joulusukan ohjeen löydät ihan tämän postauksen lopusta.

Tässä on lupaamani sukan ohje. Sukka kootaan kolmesta palasta, jotka lopuksi ommellaan yhteen. Pahoitteluni, etten oikein osaa kirjoittaa ohjeita, kun teen niitä niin harvoin ja vielä harvemmin noudatan niitä.

Varsi:
Virkkasin 40 ketjusilmukkaa ja pylväitä tuubina 13 kerrosta. Kerroksen lopetin aina piilosilmukalla ja seuraavan kerroksen ensimmäisen pylvään korvasin parilla ketjusilmukalla. Kun tuubi oli valmis, päättelin langat.

Kantapää:
Kantapään virkkasin suorakaiteen muotoisella palalla (kuvassa siis kaksinkerroin), jonka keskellä kavensin, jotta kantapäästä tuli hieman pyöreä. Alkuun tein 32 ketjusilmukkaa ja seuraavat kahdeksan kerrosta virkkasin ihan normaalisti pylväitä. Viimeisillä kolmella kerroksella virkkaisin kaistaleen keskellä aina kolme kertaa kaksi pylvästä yhteen. Pylväitä väheni siis kolme per kerros. Kun kaikki 11 kerrosta oli virkattu, päättelin langat.

Kärki:
Sukan kärki on virkattu taas tuubina. Tein alkuun 32 silmukkaa ja virkkasin kolme kerrosta pylväitä. Neljännellä kerroksella aloitin kaventamiset:
4. krs 6 pylvästä ja 2 yhteen,  toista kolme kertaa
5. krs 5 pylvästä ja 2 yhteen, toista kolme kertaa
6. krs 4 pylvästä ja 2 yhteen, toista kolme kertaa
7. krs 1 pylväs ja 2 yhteen, toista kolme kertaa
8. krs kavennus jokaisella pylväällä kerros loppuun.
Katkaise lanka ja päättelen työ.

Kun kaikki osat on ommeltu yhteen, sukan korkeus on n. 36 cm ja leveys kärjestä kantapäähän on n. 30 cm. Huovutin virkkaamani jättisukan pesukoneessa. Enemmän käsitöitä harrastava ystäväni varoitteli, etten huovuta sukkaa yhteen, joten laitoin sukan sisään muovipussin, jonka ompelin kiinni huopumattomalla langalla. Huovutin sukan pesukoneessa kahteen kertaan 60 asteessa ja valmis sukka on 26 cm korkea ja sen leveys kantapäästä kärkeen on 23 cm. Lankaa sukkaan kului n. 134 grammaa

perjantai 20. marraskuuta 2015

Kummallisia kulhoja

"Ihmisaivoissa on 12 miljardia solua. Ja millainen työttömyys siellä usein vallitseekaan."
    - Biologi Jean Rostan


Mietin tuossa päivänä eräänä, että harmittaakohan ukkokultaa yhtä paljon nämä pöydän reunoilla lojuvat, välillä paikkaansa vaihtavat kulhot yhtä paljon kuin minua harmittaa hänen lattialla lojuvat sukkansa. Tosin hän ei kulhoja kerää pesukoneeseen niin kuin minä poimin hänen sukkiaan, mutta alkaahan näitä kuitenkin olla meillä kohta joka huoneessa ja kaikissa on aina sisällä sitä samaa, lankoja. Ajatelkaapa, jos ukkokulta alkaisi säilyttää ruuveja ja työkalujaan samanlailla kulhoissa. Kuinkahan kauan ne saisivat olla pöydällä? 

Niinkin inhoittavaa kuin toisen jälkien siivoaminen on, niin vielä inhottavampaa on se, että kun sadatellen noukin vaatteita lattialta ja tuolien selkänojilta, niin huomaankin kerääväni omia vaatteitani. Se vasta inhottavaa onkin ja minkähän takia sitä tapahtuu ihan yhtä usein kuin ukkokullan sukkien noukkimista? Käsittämätöntä! Miten ne oikein kulkeutuvat vaatehuoneesta pitkin huushollia? Se on ihan yhtä käsittämätöntä kuin mistä näitä kulhoja oikein siunaantuu. 

Tänään ei kyllä harmita yhtään mikään. Ei edes omat vaatteet, joiden alta ei näy enää edes tuolia. Vihdoin sataa lunta, on perjantai ja saan virkkailla paksua villalankaa seiskan koukulla. Meinasin kehaista, että olen jo joulua tekemässä, kunnes huomasin katsoa kalenteria, ettei tätä kuuta ole enää paljoa jäljellä. Kiirehän tässä taitaa taas tulla. Mukavaa viikonloppua! Me taidetaan kaivaa pulkat esiin. Maa on jo valkoinen!

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Virkkurit ja muuta mukavaa messuilta


Lupaan, että tämä on viimeinen postaukseni viikonlopun kässämessuista. Ajattelin kuitenkin, ettei tuliaisia pidä ohittaa, varsinkin kun ne ovat näinkin hienoja. Näin messuilla aina niin ihastuttavan Molla Millsin ja hän antoi minulle mukaani Virkkuri Memo -muistikirjan. Kirjan sivuilla on pienet "hunajakennot" ja pylväskuvioita varten hieman isommat lokerikot, joiden avulla voi suunnitella omia kirjovirkkausmalleja. Tämä on ihan mieletön! Yritin jo tavailla kirjaan Mollan upeaa single-tekstiä, mutta eihän siitä mitään tullut. Pitää kiltisti odotella ohjetta ja tehdä sen mukaan sinkkuystävälle pukinkontiin lahja. Kiitos Mollalle ihanasta kirjasta! Tiedän, että tätä tulee käytettyä ja paljon!

Vaati melkoista itsehillintää ja päättäväisyyttä, että selvisin messuilta vain kahden lankakerän kanssa. Tarvitsin Teeteen Sagaa seuraavaan kudontatyöhöni ja se oli uuden nelosen koukun kanssa "ihan pakko ostaa" -listallani. Onneksi Novitan osastolta löytyi bambukoukkuja eurolla, eikä minun tarvitse enää surra terassin alle tippunutta koukkua. Molla vinkkasi suihkutettavista kangasväreistä ja ne olivat leimasimen kanssa puhtaita heräteostoksia, joita saatan ehkä vielä tarvita. Frantsilan osastolta löysin rasvoja ja Tiikerin voimasalvaa, jota suosittelen ehdottomasti niille, jotka kärsivät niskajumeista. Se auttaa! Muutenkin Frantsilan tuotteet ovat aivan ihania. Delipuolelta löytyi kotiväelle karpalomehua ja juustoja, mutta niistä ei ole enää todistusaineistoa. Kirjahyllyni sai täytettä kudontakirjoista ja messuhuumassani menin ostamaan kasan ulkomaalaisia virkkauskirjoja, joista kärsin niin pahaa ostokrapulaa, etten halunnut kuvata edes tähän postaukseen.

Vielä sunnuntaiaamuna murehdin turhia kirjaostoksiani, kunnes ukkokullan kehoituksesta suhautin messuille vielä kolmannen kerran ja kävin ostamassa Molla Millsin Virkkuri kolmosen. En meinannut millään jaksaa koota itseäni sohvan nurkasta auton rattiin ja ihmisten ilmoille, mutta onneksi lähdin. Ukkokullalla on pisteet tällä hetkellä taivaissa, sillä tuo Virkkuri kolmonen oli kaiken vaivan arvoinen! Vaikka se on tarkoitettu miehisiin virkkauksiin, siinä on todella paljon kaikkea sellaista, mitä itse haluaisin kokeilla. Kahden pikkupojan äitinä uskon, että meille tulee vielä tarvetta futisrepulle ja pyörälaukulle. Ukkokulta tarvitsee kuulemma viimeistään seuraavalle Road Tripille tölkkikantimen ja itselleni ajattelin tehdä ainakin tossut. Hutiostot unohtui siihen paikkaan kun avasin uusimman Virkkurin. Se on ihan uskomaton kirja! Naisen logiikka on kyllä pettämätön, ostokrapula paranee ostamalla lisää! Mukavaa keskiviikkoa.


sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Messutunnelmia


HANDU / NEULEKAHVILA LENTÄVÄ LAPANEN
HANDU / NEULEKAHVILA LENTÄVÄ LAPANEN
TUKUWOOL
LUOHITTAREN LUOLA / LANKAKAUPPA KERÄ
PAJUKANNAN TILA
PIRTIN KEHRÄÄMÖ
PIRTIN KEHRÄÄMÖ
TOIKAN KANGASPUUT TAITO PIRKANMAAN OSASTOLLA.
WÄRKKÄRI
PESOSEN MEHILÄISTARHAT
VIHREÄ VYYHTI
MARJUKAN ILO
CLABBOK
SAVIPAJA TULIAISTUPA
DESIGN JAANA HIRVONEN
SNURRE
SNURRE
KÄSITYÖPAJA ILOINEN VARIS
Oloni on väsynyt mutta onnellinen. Kaksi päivää takana Suomen Kädentaidot -messuilla eikä minusta enää olisi ollut kolmanteen päivään. Ajankulu hukkui täysin ja huomaamattani kiersin vielä toisena päivänä viisi tuntia messuja. Snurren osastolla minulta kysyttiin, että millaisia töitä virkkaan, niin en enää osannut vastata kysymykseen. Päässä humisi vain tyhjää. Onneksi minulla oli kädessäni käyntikortti, josta pystyin lunttaamaan nimeni. Tässä kohtaa olisi ehkä ollut syytä lähteä kotiin.

Messu-uupumuksestani huolimatta toinen messupäivä oli ihana, kun vaelsin päämäärättömästi ympäri osastoja ja fiilistelin. Päivä täyttyi bloggaritreffeistä, jutustelusta ihmisten kanssa ja tutustuin erilaisiin lankoihin. Hiemanhan olin huono ostamaan niitä, kun varastoissani on 25 kiloa lankaa ja seuraavaksi puoleksi vuodeksi olen suunnitellut työni. Jos en sillä hetkellä keksinyt mitään hienoa langoista, en suotta niitä ostanut, vaan tyydyin vain kerien puristeluun ja silittelyyn. Tulevaisuuden varalle tiedän kuitenkin monta ihanaa lankakauppiasta, värjääjää ja kehräämöä joissa tehdä ostoksia.

Kiitos messuista! Hienoa oli, mutta vielä hienompaa oli kotona istua nojatuoliin, nostaa jalat ylös ja sulatella sitä kaikkea näkemäänsä ja kokemaansa. Ensi vuonna messuillaan taas!