torstai 31. elokuuta 2017

Pehmoisia unisukkia ja kirjava matto jämäkuteista

”Haasteet tekevät elämästämme mielenkiintoista, ja niiden voittaminen tekee elämästämme tarkoituksellista.” 
- Joshua J. Marine
  

Hei pitkästä aikaa! Lupasin palata elokuussa ja pidin sanani, vaikka viime tippaan tämä jäi. Lomalta paluuni venyi ja venyi, kun koko ajan tuntui olevan jotain kesken, jonka halusin saada ensin valmiiksi. Vaikka kesä oli ilmojen puolesta hieman kurja, meillä on ollut ihan kiva kesä. Olemme retkeilleet, keränneet kasveja, mustikoita ja sieniä. Vastapainona metsäreissuille olemme kiertäneet kotikylän leikkipuistot läpi ja pojat ovat valinneet kylän parhaimman leikkipuiston. Kirppisreissuni ovat jääneet vähiin, enkä ole päässyt huutokauppoihinkaan, mutta olen värjännyt yli neljä kiloa lankaa, virkannut, kutonut ja ehkä hienoimpana juttuna kaikista, selätin kantapääkammoni ja opettelin neulomaan villasukkia!

 

Unisukkia pieniin ja isoihin jalkoihin.

 

Isoäitini oli sukumme sukittaja, mutta dementia vei häneltä neulontakyvyn jo vuosikymmeniä sitten. Pärjäsin pitkään hänen neulomillaan sukilla, mutta yksi toisensa jälkeen ne kuluivat puhki. Yritin paikata villasukkapulaani käyttämällä ukkokullan sukkia, mutta pian kävi niin, ettei meillä ollut enää kuin muutama ehjä pari, joten minun oli opeteltava neulomaan itse sukkia. Opettelin neulomisen samalla tavoin kuin aikoinaan virkkauksen eli Youtuben avulla. Ihan ensi yrittämällä en neulomisessa onnistunut. Ensin sukastani puuttui kokonaan kiilakavennukset ja vasta kun ensimmäinen pari oli valmiina, huomasin, ettei kiilakavennuksia pitänytkään tehdä ihan joka kerroksella. Omat sukkani neuloin pariin kertaan, kun ensimmäiseen sukkaan olisi mahtunut kaksi jalkaa.

Usean purkamisen ja monen videoin päätteeksi sain kuin sainkin neulottua peräti kolme paria sukkia, joista olen niin ylpeä! Perheen pienin sai vaaleansiniset sukat pehmoisesta merino-cottonista, isoveli sai omansa harmaasta alpakkalangasta ja itselleni tein sukat kaapista löytyneestä vaaleanpunaisesta Novitan Woolista. Mitkään sukista eivät kestäisi käyttössä vaan ne on neulottu nimenomaan yösukiksi. Sukat ovat ihan perinteiset, Novitan seiskaveikka vyötteen ohjeella neulotut villasukat ilman mitään hienouksia. En uskaltanut tehdä niihin edes raitoja, kun pelkäsin, että menen sekaisin, jos käsissäni on viiden puikon lisäksi enemmän kuin yksi lanka. Sukkatalkooni eivät loppuneet tähän sillä seuraavaksi alan sukittaa ukkokultaa ja sitten aloitan sukkakierroksen alusta.

 

Nurin kurin -matto syntyy lyhyistäkin kuteen pätkistä. 

 

Yksi rästihommista oli päätellä ja viimeistellä vuosi sitten kudottu nurin kurin -matto, joka seikkaili vaatehuoneessa tähän päivään asti. Tein tämän samaan tapaan kuin aikaisemman nurin kurin maton, mutta tässä on toinen reunus kiinni ja hapsut vain toisella puolella. Valmiiksi leikatut kuteet olivat vähän pidempiä kuin loimen leveys kerrottuna kahdella. Heitin sukkulan sisään loimen oikeasta reunasta, jätin kudetta viriön ulkopuolelle n. 15 cm, vaihdoin poljentaa ja laitoin takaisin vasemmalta puolelta. Näin maton oikeaan reunaan syntyi kuteista hapsut, jotka solmin ja lyhensin ronskilla kädellä. Loimilangat pujottelin maton päihin ja virkkasin pari kerrosta kiinteitä silmukoita, jotta päistä tuli vähän siistimmät.

Sidoksena tässäkin on toimikas ja kuteena kaikkea maan ja taivaan välillä. Mattoon on hukutettu jämätrikoot, isoisäni kerrastot, satiininauhoja, lakanoita ja muiden kutojien ylijäämiä kutomon saa ottaa -laatikosta. Kudoin matot kolmella sukkulalla, jotta mikään kude ei tule kahta kertaa peräkkäin. Pidän maton värimaailmasta todella paljon ja minun tekisi mieli kutoa tälläiset matot meille eteiseenkin, ilman hapsuja tosin. Mutta nyt istahdan alas ja alan virkata Kalevala Calin toista ruutua. Lisää siitä ja kasvivärjäilyistäni vähän enemmän ensi kerralla. Mukavaa, ehkä hieman sateista torstai-iltapäivää ja ihanaa alkanutta syksyä!

 Aikaisemman nurin kurin -mattoni löydät täältä.