maanantai 28. lokakuuta 2013

Pitkästä aikaa kirpputorille!

Kahden kuukauden kirpputoritaukoni päättyi viikko sitten. Lastenvaatevarastot alkoivat uhkaavasti ehtyä. Vanhemman poikamme housujen lahkeet ylettyivät enää puoleen sääreen eikä meillä ollut sopivia talvikenkiäkään. Pakkasin vauvan mukaani ja suuntasin kohti Viialan Parkki-kirpputoria. Olen sieltä tehnyt ennenkin löytöjä ja lähdin toiveikkain mielin matkaan.

Kahden kuukauden tauko hieman sumensi arvostelukykyäni enkä muista kantaneeni koskaan tällaista määrää tavaraa kotiin. Minun on myönnettävä että koin kunnon ostokrapulaa päästessäni kotiin, mutta kai ne rahansa voi huonomminkin tuhlata.


Ylitarjonnan vuoksi lastenvaatteet ovat aivan naurettavan hintaisia kirpputoreilla. Vanhemman poikamme toppahaalarista jouduin pulittamaan 3 euroa ja Vikingin talvikengistä 5 euroa. Lisäksi löysin pojalle monet housut, huppareita ja sukkia. Kaiken kaikkiaan vaatteita kertyi ison muovikassillisen verran.

Lastenvaatteiden lisäksi löysin mm. valtavan kasan lankoja, kaksi ihanaa vanhaa silkkitäkkiä, verhot, pöytäliinan, Finelin kulhon ja Duploja. Poikamme ei oikeasti tarvitse enempää Duplo Primoja mutta en voinut kuitenkaan vastustaa kiusausta. Finelin kulhon ostin hetken mielijohteessa ja kotona ihmettelinkin että mitä ihmettä sillä teen. Eiköhän se kuitenkin vielä paikkansa löydä. Tällä hetkellä se toimii tomaattikulhona.

Finelin kulho, lankoja, Baby Björnin rintareppu, Marimekon paita
ja paljon muuta!



tiistai 22. lokakuuta 2013

Arabian Kaunein kattaus -kilpailu

Osallistuin Arabian järjestämään Suomen kaunein kattaus -kilpailuun. Katoin pöydän miehelleni ja minulle puutarhaamme samaisena aamuna kun laitoimme kasvimaan pakettiin. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ruska oli kauneimmillaan. Myönnän että kuvaa varten jouduin siirtämään kahvipöytäämme hieman otollisemman taustan eteen. Normaalistihan nautimme kahvit kuistillamme tai terassillamme.

Valitettavasti minulla ei ole kauniita Arabian posliiniastioita, joita kattaa pöytään mutta minulla sitäkin ihanampia emaleita. Katoin pöytääni mielestäni kauneimmat Arabian astiat jotka minulla on. Kuvassa on esillä 60-luvulta peräisin olevat Raija Uosikkisen suunnittelemat Riikinkukkomukit sekä keltainen Kehrä kahvipannu. Harmillista oli, ettei minulla ollut lainkaan Arabian sokerikkoa tai kermakkoa kuvaan. Niiden sijasta käytin Riihimäen Lasin Barokki-sarjaan kuuluvia astioita ja lisäksi korvapuustien alla on pieni Riikinkukko lautanen.

Kilpailun voittajan valitsee ammattilaisraati suosituimpien kuvien joukosta. Olen hiljaa mielessäni yrittänyt arvuutella mahdollista voittajaa. Kilpailuun on lähetetty paljon kuvia kauniista kattauksista, joista osa on kuin ammattivalokuvaajan ottamia. Ihanaa oli huomata, ettei Arabian vanhuksia oltu unohdettu kilpailusta. Monessa kuvassa oli esillä vanhoja Arabian posliineita ja muutamassa muussakin kuvassa oli vahvasti emalia esillä. Kilpailu päättyy tämän kuun lopussa ja voittaja selviää marraskuussa. Olisi hienoa voittaa Arabia astiasto kuudelle hengelle. Nähtäväksi jää kuinka minun käy.

Kilpailukuvani Arabian Suomen kaunein kattaus -kilpailussa.
Kuvani nimi on Ruska.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Hei, hei kesä! Tervetuloa talvi!



Me teimme sen! Viime lauantaina tartuimme lapioon ja teimme parsapenkit kasvimaan jatkoksi. Kasvimaan vieressä olevien mustaherukkapensaiden takia, jouduimme siirtämään kasvimaan reunaa 40 sentillä. Pelkäsin pensaiden imevän kaikki ravinteet parsoilta, joten emme voi istuttaa parsoja pensaiden viereen. Katsellessani miestäni hänen siirtäessä laattoja, minun oli pakko tulla siihen päätelmään että ukko-kullan on minua rakastettava ja paljon! Sen verran hölmöläisen hommalta kasvimaan siirto minustakin tuntui. Eihän kasvimaa ehtinyt olla paikallaan kuin puoli vuotta.

Tästä kaikki alkoi eräänä kauniina syyspäivänä.

Kasvimaan kyltit saavat odotella ensi kesää kellarissa.

Raavimme taas nurmikon pois. Parsapenkkejä varten olimme haalineet muutaman euro-lavan reunan ja niiden sisään kasasimme mullan. Suodatinkangas olisi ehkä ollut hyvä laittaa pohjalle estämään rikkaruohojen leviämisen mutta se meiltä jäi pois. Muutaman tunnin saimme heilua hiki hatussa mutta lopputulos oli hienompi kuin mitä osasin odottaa. Laatikoiden väliin saimme vielä kivilaatat joille on mukava astua penkkejä kitkiessä. Korokepenkkejä on nyt kolme kasvimaan kupeessa mutta luulen että istutamme vain kahteen parsaa ja yhden säästämme jollekin toiselle monivuotiselle.
 
Sommittelua... Tulevatko laatikot yhteen vai erikseen?
Tälläiset niistä tuli! Enää ei tarvitse kuin odottaa kevättä.


Samalla kun teimme parsapenkit, teimme syyshuollon kasvimaalle. Nostimme loput perunat maasta, kaadoimme maa-artisokan varret, siivosimme loput kasvien varret kompostiin ja kitkimme rikkaruohot. Yllätyksekseni löysin vielä papujakin. Poimin ne talteen ja ensi keväänä säästän siemenlaskussa kasvattamalla pavut niistä. Minulta meinasi päästä poru kun löysin seitsemän paleltunutta avomaankurkkua. Saman kohtalon oli saanut myös muutama kesäkurpitsa. Viimeisenä työnämme tyhjensimme kompostorimme kasvimaalle ja käänsimme maan. 

Kasvimaan viimeinen sato:perunoita, härkä- ja pensaspapuja.

Pari viikkoa sitten siivosimme jo yläpihan korokepenkit. Ristiäisvieraiden silmien alta oli pakko saada kuivat ja koppurat kasvit pois. Paprikan, chilien ja tomaattien varret pääsivät rikastuttamaan kompostiamme. Keräsin vihreät tomaatit ja paprikat hallalta suojaan ja yllätykseni ne ovat punastuneet keittiönpöydällä! Makua tomaateissa on ihan yhtä vähän kuin kaupan ulkomaalaisissa tomaateissa mutta eiköhän ne tule syötyä. Vielä meillä on vähän haravoitavaa jäljellä ennen kuin talvi saa tulla puutarhaamme.


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Ristiäiset

Lapsemme kastettiin viime lauantaina. Juhlat pidettiin, kuten esikoisemmekin ristiäiset kotonamme. Koko viikon teimme viimeisiä viilauksia asuntoomme, siivosimme ja leivoimme. Kaikki tarjottavat olivat sellaisia jotka pystyin tekemään viikolla ennakkoon ja pakastamaan. Kakun tein "maustumaan" jääkaappiin pari päivää aikaisemmin. Tällä tavoin pystyin jättämään kaiken ylimääräisen työn ristiäisaamulta.

Tarjosimme melko yksinkertaista syötävää mm. itse tehtyjä pasteijoita liha-riisi-aurajuustotäytteellä ja kaupan riisipiirakoita munavoin kera. Pitkon leivoin Sunnuntai Erikoisvehnäjauho-pussin kyljessä olevan korvapuusti-ohjeen mukaan. Puolet ohjeen rasvasta korvasin tosin voilla. Äitini leipoi kuivakakun, sillä itse en osaa sitä tehdä.

Kakuksi leivoin taivaallisen hyvän suklaakakkuni suklaakuorrutuksella ja -täytteellä (ohje), jonka vielä koristelin kermavaahdolla. Vaikka äitini kehui kakun näyttävän lähes konditorian tekemältä, en silti kehdannut ottaa lähempää kuvaa pursotuksistani. En nimittäin ole häävi kakun koristelija. Kakkua kehuttiin taas paljon eikä sitä jäänytkään kuin pienen pieni pala. Pelkään pahoin että se loppui kesken vaikka tein 20 hengelle lähes kaksinkertaisena ohjeen.

Ristiäistarjottavia


Kastemekkona pienokaisella oli äitini ompelema mekko. Se on valkoisesta puuvillakankaasta ommeltu yksinkertainen hupullinen ”kaapu”, jossa on somisteena vihreät silkkinauhat. Mekko tehtiin esikoisellemme toiveideni mukaisesti ja nyt molemmat poikamme on sitä pitänyt yllään. Minun olisi vielä tarkoitus ommella nimilaput mekon sisäpuolelle joista näkyisi kastettujen nimet ja päivämäärät. Olisi ihanaa jos kastemekkoa pitäisi yllä myöhemmin myös minun lapsenlapseni.


Kastemekko takaa
Kastemekko edestä



perjantai 4. lokakuuta 2013

Käsityö- ja kännykkäpussi

En ole huomannut esitellä aikaansaannoksiani. Virkkasin keväällä itselleni käsityöpussin. Minua harmitti aina ulkona käsitöitä tehdessä kun lankarullat pyörivät maassa ja keräsivät kaiken maailman roskat matkaansa. Varsinkin koivun siemeniä oli kurja nyppiä villalangasta. Pussissa on helppo kuljettaa käsitöitä maailmalla matkatessa. Tällä hetkellä matkani tosin sijoittuvat vain omaan puutarhaan mutta jatkossa voin ottaa pussin reissuihin mukaan.

Käytin jo aikaisemmin kehumani virkkauskirjasta löytynyttä sipulipussin ohjetta. Tosin jätin kyljessä olevan halkion pois. Tein pussiin sangat, joiden avulla sen voi laittaa helposti roikkumaan. "Nauhakujan" reunaan tein lisäksi pitsisomisteen. Langat ovat kirpputoreilta haalimiani vanhoja virkkauslankoja. Väreistä ja etiketeistä päätellen ne ovat suoraan 70-luvulta.




Alkukesästä tein samoista langoista vielä kännykkäpussukan. Kuljimme usein poikani kanssa puistossa ja minulla oli harvoin päällä vaatetta, jossa olisi ollut taskuja. Kännykkäpussiin sain näppärästi puhelimen ja avaimet matkaan.

Kännykkäpussukka oli ihanan helppo tehdä ja pienenä työnä se valmistui nopeasti. Tein pussukan ihan omasta päästäni ja sen vuoksi sainkin muutaman kerran purkaa valmiita palasia. Mm. alkuperäinen olkahihna olisi ylettänyt polviini. Pussukan ylälaidassa on nepparit, joilla tavarat pysyy kyydissä hieman kovemmassakin vauhdissa.

 

Tällä hetkellä yritän epätoivoisesti tehdä vauvalle torkkupeittoa. Ajan löytäminen virkkaamiseen tuntuu kuitenkin aivan mahdottomalta. Onneksi minulla on vielä aikaa monen monta vuotta. Isoäidin neliöitä ajan kuluessa vain pitää tehdä enemmän jotta pienet varpaat pysyvät lämpöisenä peiton alla.