perjantai 11. heinäkuuta 2014

Ihana kesä


No nyt on kesä! Mieleni tekisi vähän rutista kuumuudesta mutta vaikenen. Nyt on nautittava auringosta ja lämmöstä, sillä ei tätä herkkua kuitenkaan kauaa kestä. Järvivesien lämpötilat ovat nousseet muutamassa päivässä uimakelpoisiksi ja jäätelöitä kuluu parin puikon päivävauhtia. Lapset saavat juosta pihassa luonnonasussaan ja lutrata vedellä niin paljon kuin tekee mieli. Ulos mennessä ei tarvitse kuin työntää jalat varvastossuihin ja tarkistaa, että itsellä on edes vähän säädylliset vaatteet päällä. Toppavaatteet on sullottu niin syvälle komeroiden uumeniin, ettei niitä sieltä hevillä löydy. Ihana kesä!

Nautin kesästä niin että sydämeni meinaa pakahtua onnesta. Linnut laulavat, sirkat soittavat ja koko luonto on elossa. Aamuisin käymme kävelyllä läheisellä lammella ja evästämme sen varrella olevalla suihkulähteellä. Toripäivinä suunnistamme kaupunkiin ja herkuttelemme munkkikahveilla torin kesäkahvilassa. Kotiin viemisiksi ostamme mansikoita ja herneitä. Olemme retkeilleet paikalliselle uimarannalle ja olen yrittänyt löytää kadonneen ja liiaksi aikuistuneen lapsen itsestäni.

Nyt on tullut aika pienelle blogitauolle. Suljen koneen muutamaksi viikoksi ja irrottaudun hetkeksi niin blogista kuin sosiaalisesta mediasta. Bloggaus vie minulta aika paljon aikaa ja koen roikkuvani liikaa Facebookissa. Ehkä on ihan hyvä unohtaa sekin hetkeksi. Haluan pyhittää aikani lapsille ja nauttia kesästä ennen kuin se menee ohi. Lomailuni aikana aion kiriä käsitöitäni, jotka eivät tekemättä valmistu. Luen lukemattomat kirjani ja syön niin paljon mansikoita, että saan tietää nouseeko niistä oikeasti kuume niin kuin äitini minulle sanoi ollessani pieni. Toivottavasti saan rullattua joogamattoni pitkästä aikaa auki ja teen edes muutaman aurinkotervehdyksen terassilla.

Tänään käärin hihat ja pesen toisen erän mattoja. Huomenna starttaamme kuplan ja suunnistamme Fiskarsin antiikkipäiville. En tiedä, että odotanko enemmän itse tapahtumaa vai matkaa Fiskarsiin. 170 kilometriä per suunta vuoden 1969 kuplavolkkarilla. Onneksi rakkaani istuu vieressäni! Kuulette sitten hieman myöhemmin miten kesäretkemme kävi. Viimeisinä sanoina haluan toivottaa sinulle rakas lukija ihanaa kesää! Nauti kesästä ja tästä hetkestä. Elämäsi on ainutlaatuinen! Nähdään elokuussa!
Elämä on ihanaa!

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Haasteita puutarhanhoidossa


Ajattelin asettaa itselleni haasteita täksi kesäksi, jotta kehittyisin puutarhurina ja saisin hieman taloudellista hyötyä harrastuksestani. Minun piti opetella villivihanneksien käyttöä ja kerätä niin paljon siemeniä omista kasveistani kuin vain pystyisin. Suunnittelin, etten ensi keväänä ostaisi kuin muutamat siemenet kaupasta. Minun piti opetella säilömistä ja varastoimista, sillä tänä keväänä kylvimme niin paljon juureksia, ettemme saisi syötyä niitä tuoreeltaan. Ajattelin, että saisimme syödä ainakin jouluun asti oman maan antimia. Luontoäiti oli kanssani eri mieltä ja asetti minulle oman haasteensa: Opettele kasvattamaan satoa kun vettä sataa joka päivä ja kesäkuussa ei ole asiaa ulos ilman villasukkia. Kurjien ilmojen lisäksi muurahaiset ovat vallanneet kasvimaani ja saan kaivaa joka välissä niiden pesiä esiin. Niitä ei ole vain muutamia. Niitä on muutamia kymmeniä ja niitä on joka puolella kasvimaatani.

Minusta tuntuu, ettei oikein mikään jaksa kasvaa näillä ilmoilla. Viime vuonna saimme ensimmäisiä perunoita jo kesäkuun lopulla. Tänä vuonna taidamme kasvattaa vain varsia. Ne vähäisetkin perunat ovat niin pieniä, etten viitsinyt käydä kuin yhtenä päivänä varkaissa. Heinäkuun alkuun asti sain harsottaa uhkarohkeasti ulos siirtämäni tomaatit ja kesäkurpitsat. Ulkona olevat tomaatit näyttävät niin kovia kokeneilta, etten usko niiden tekevän hedelmää. Sen sijaan hennot tomaattini, jotka ovat saaneet paistatella päivää kasvikaapissa, kukkivat ja voivat oikein terhakkaina. Chileissä on jo näkyvissä ensimmäisiä palkoja ja paprikassa on pienen pieniä nuppuja. Olen ravinnut niitä samalla bio-lannoitteella ja meinaan pyörtyä aina kun avaan kasvikaappini oven. Jos lannoite haisi asunnossamme, se haisee myös pienessä kaapissa.


Neitsytpäivät menivät taas nopeasti. Yritin touhuta puutarhassa niin paljon kuin vain ehdin ja jaksoin. Toivoin, että saisin kerralla hoidettua mahdollisimman paljon, ettei nyt tarvitsisi hetkeen tehdä muuta kuin katsella kuinka kaikki kasvaa. Keväällä kanalan rakennuksen jalkoihin jäänyt vadelmapuskan raivaus on nyt tehty. Viimeiset harvennukset kasvimaalla on harvennettu ja loputkin sisätiloissa esikasvatuksessa olleet taimet ovat päässeet ulos. Kasvikaapin sisässä olleet paprikat ja chilit ovat nyt suuremmissa purkeissa ja syötyjen salaattien tilalle on laitettu uusia kasvamaan. Hain jopa äitini hoidosta asterit ja istutin nekin maahan.

Rucolaa emme saa tänä vuonna lainkaan. Se päätyi jonkun tuholaisen suihin ja ratkaisin ongelman repimällä kaiken pois ja istutin paikalle salaattia. Tuholainen on antanut olla vieressä kasvaneet pinaatin ja tammenlehväsalaatin olla rauhassa, joten en usko, että niille kelpaa uudetkaan salaatit. Viime vuodesta oppineena olen tutkinut pinaatteja nenä kiinni mullassa ja nyppinyt pois syötyjä lehtiä ja sain melkein kaikki vihreät toukat pois ennen kuin ne tekivät pahempia tuhojaan. Viime kesänähän menetin toukille koko pinaattisatoni, mutta nyt olen jo keitellyt pinaattikeiton ja ensi viikolla teen pinaattilettuja. Pinaattia jää varmasti vielä yhteen pastaan ja hyvällä tuurilla intialaiseen Palak Paneeriin.

Pitkästä aikaa aurinko on tullut esiin pilvipeitteen takaa ja minusta on pikku hiljaa alkanut tuntua siltä, että on kesä. Innostuisivatkohan istutuksenikin lämpötilojen muutoksesta ja alkaisivat vähitellen kasvaa? Istuskelin tänään kasvimaalla pohtimassa syntyjä syviä ja räpsin samalla kuvia. Mehiläisen pörräystä seuratessa sain varmasti maailman ihanimman oivalluksen. Kasvimaallani on toistaiseksi ihan kaikki tehtävä tehty! En keksi mitään mitä minulla olisi tekemättä. Saan siirtyä siis muuten rehottavan pihamme pariin ja aloittaa rikkaruohojen kitkemisen kulkuväyliltä. Vielä on kesää jäljellä ja ehdin varmasti vielä tarttua omiin haasteisiinikin. Jokohan pihakeinun uskaltaisi laittaa paikalleen? Sitä kun en ole aikaisemmin kaivannut. Kuinkahan syvällä varaston uumenissa se mahtaa olla?

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Virkattu vauvan myssy



Kuopuksemme sai uuden myssyn. Säät ovat olleet niin koleat, ettei pieni mies pärjää ulkona ihan pelkällä puuvillamyssyllä. Koska meillä ei ollut mitään sopivaa valmiina, pääsin taas koukkuamaan ihan uutta päähinettä. Valmiin ohjeen mukaan myssyn teko olisi ollut aivan liian helppoa, joten minun oli taas lähdettävä soveltamaan ja tein myssyn omasta päästä. Koska olen maailman surkein ohjeen kertoja, kerron teille "omalla tavallani" kuinka tein myssyn. Kysykää neuvoja, jos ette ymmärrä mitä selitän.

Tämä myssy sopii hattukoolle nro. 46 cm. Taitos myssyn takaosassa saa aikaan pienen "nöpön" päähän ja se on mielestäni ehkä toiseksi söpöintä myssyn käyttäjän jälkeen. Lankana olen käyttänyt Hjerte Garnin Blend Bamboo bambu-puuvillalankaa ja kolmosen koukkua.

Aluksi virkkasin turkoosilla langalla 82 ketjusilmukkaa ja jatkoin tekemällä 15 kerrosta pylväitä, jonka jälkeen aloitin kaventamisen. Kerrosten 16 ja 18 kuusi ensimmäistä ja viimeistä silmukkaa tein seuraavalla tavalla: Kerrosten alkuun tein kolme kiinteää ketjusilmukkaa ja kolme puolipylvästä. Loppuun tein kolme puolipylvästä ja kolme kiinteää ketjusilmukkaa. Näiden välin tein pylväillä. Kerrosten 16 - 20 keskellä kavensin virkkaamalla kaksi pylvästä yhteen. Kavensin joka kerroksella kolme pylvästä pois. Kun 20 kerrosta oli kunnialla virkattu loppuun, taitoin suorakaiteen mallisen kappaleen keskeltä oikeat puolet vastakkain ja virkkasin toisen reunan yhteen. Päättelin langat. Myssyn pohja on valmis.

Tein myssyyn pienen lipan, joka on myssyssä ihan koristeena. Sen tarkoituksena ei siis ole suojata auringolta. Etsin myssyn keskikohdan, tiputin 16 pylvästä alemmas ja aloitin lipan ensimmäisen kerroksen virkkauksen: yksi ketjusilmukka, yksi puolipylväs, 28 pylvästä, yksi puolipylväs ja yksi kiinteä ketjusilmukka. Käännyin ympäri ja tein toisen kerroksen: yksi ketjusilmukka, yksi puolipylväs, 28 pylvästä, yksi puolipylväs ja yksi kiinteä ketjusilmukka. Käännyin ja tein kolmannen ja viimeisen kerroksen: yksi piilosilmukka, yksi kiinteä ketjusilmukka, yksi puolipylväs, 26 pylvästä, yksi puolipylväs, yksi kiinteä ketjusilmukka ja yksi piilosilmukka.

Virkkasin myssyn reunoiksi ruskealla langalla kiinteitä ketjusilmukoita. Kulmissa virkkasin aina kolme kiinteää ketjusilmukkaa yhden sijaan. Koska lapsellamme on paha tapa imeskellä myssyjen nauhoja, virkkasin tähän lyhyen remmin joka kiinnitetään leuan alta nepparilla. Suosittelen laittamaan nepparin alle jotain kovikkeeksi, sillä pehmeä bambulanka ei meinaa kestää nepparin availua vaikka löysensin sitä niin paljon kuin uskalsin. Koristuksesi laitoin myssyn kylkeen kolme kukkaa. Kukkien ohjeet löytyy Caitlin Sainion kirjasta: 100 Lace Flowers to Crochet (huom. kirja löytyy myös suomenkielellä).

Tästä löydät aikaisemmin julkaisemani virkatun myssyn vastasyntyneelle.



tiistai 1. heinäkuuta 2014

Katkarapuwokki

Häpeäkseni minun on myönnettävä, että nyt luovutan! Olen useasti tehnyt ihanaa ja maistuvaa katkarapuwokkia, mutta nyt en saa kirjoitettua siihen reseptiä. Joka kerta kun mittaan ainekset ja kirjoitan ne ylös, ruoka ei onnistu. Joka kerta kun teen ruuan summamutikassa, onnistun! Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun käyn samanlaista taistelua reseptin kirjoituksen kanssa. Sen sijaan että unohtaisin ruuan, kerron teille mitä siihen tulee.

Meillä on aina kaapissa nuudeleita, sipulia ja pakastimessa katkarapuja. Muut ainekset korvaan tarpeen mukaan niillä mitä sattuu löytymään. Meillä on monesti ollut wokkia maissilla ja porkkanoilla, kun paprikaa ei ole ollut eikä liioin bambunversoja. Olen muutaman kerran kellottanut wokin valmistuksen ja esivalmisteluineen sen tekoon kuluu vaivaiset 20 minuuttia. Tämä on siis nopea ja herkullinen ruoka arkeen!

Aurinkoinen katkarapuwokki


Punainen paprika
Punasipuli
Porkkana
Bambunversoja (löytyy ainakin säilykkeinä)
Vesikastanjoita (löytyy ainakin säilykkeinä)
Nuudeleita (käytän itse riisinuudeleita)
Isoja Katkarapuja
Soijakastiketta
Valkosipulijauhetta
Chilikastiketta ( jos käytät tuoretta chiliä, lisää se annokseen sipulien kanssa samaan aikaan )
Paistamiseen öljyä

Ota katkaravut ajoissa sulamaan tai sulata ne kylmässä vedessä. Pilko pesty paprika suikaleiksi ja viipaloi punasipuli ohuiksi viipaleiksi. Kuori porkkana ja vedä juustohöylällä siitä pitkiä suikaleita. Valuta bambunversoista ja vesikastanjoista säilykeliemet ja huuhtele ne.

Kuullota sipulit öljyssä ja heitä sekaan loput kasvikset. Mausta soijakastikkeella javalkosipulijauheella. Pyöritä kasviksia pannulla kunnes ne ovat lähes kypsiä. Sekoita joukkoon katkaravut ja anna niiden hetki kypsyä. Sammuta levy ja kääntele valmiit nuudelit sekaan (kypsennä nuudelit niiden ohjeen mukaan).

Koska meillä syö tätä kaksivuotias lapsikin, emme voi käyttää tuoretta chiliä. Jälkimaustamme ruuat kaupan valmiskastikkeella ja olemme hyväksi todenneet Poppamiehen chilikastikkeet. Ne ovat monesti pelastaneet annoksemme, jos haluamme niihin potkua. Meillä on tällä hetkellä menossa luultavimmin kymmenes pullo Naga Jolokiaa, jonka käytössä suosittelen käyttämään malttia.