sunnuntai 19. toukokuuta 2019

KÄSINKUDOTTU SAORI-MATTO





Kansalaisopiston kudontaryhmässä eräs rouva kutoi saoritekniikalla kaitaliinan, johon ihastuin niin, että halusin kutoa samanlaisen maton poikien huoneeseen. Saori on japanilainen kankaankudontatekniikka, joka on levinnyt ympäri maailmaa. Se on vapaakudontaa, jossa ei ole virheitä eikä kudonnaisia suunnitella etukäteen. Saori on myös jättänyt puhekieleen termin pujotustekniikalla tehtyihin töihin.


Matossani kulkee koko maton levyinen siksak-kuvio, jossa pikkuautot voivat kiihdyttää kilpaa mäkistartissa ja väistellä reunojen kivivalleja. Kudoin maton trikookuteista palttinasidokseen ja aloin ensin kutoa mattoa kolmella värillä, jolloin kuviosta olisi tullut hieman tiheämpi, mutta metrin kudottuani huomasin, että maton toiselle puolelle muodostuu palttinavirhe joka kerrokselle. Halusin, että matosta tulee kaksipuolinen, joten purin kutomani ja aloitin uudestaan kahdella värillä.






Kuteet kulkevat samassa viriössä, kietoutuvat toisiinsa kohdastessaan ja palaavat takaisin reunoille joista lähtivät. Matto kapeni aika paljon puissa, koska en osannut juoksuttaa kudetta tarpeeksi. Normaalisti kutoessa jätän kuteen viriössä vinoon, mutta tässä se täytyy jättää kumpareeksi keskelle mattoa, joka on minulle vieras kudontatapa. Hieman mattojen reunoilla näkyy kuteiden eripaksuisuus, mutta olen lopputulokseen tyytyväinen.


Tämä oli aivan ihana matto kutoa ja ensimmäinen kerta kun itse kudoin saoria, mutta ei jää viimeiseksi kerraksi. Aloin heti suunnitella olohuoneeseemme toista mattoa ja muistikirja on täyttynyt ideoista, jotka haluan toteuttaa. Saoritekniikka on helppo ja se onnistuu vaikka ensikertaa kutovalta. Parasta tässä on se, että sen kutomiseen ei tarvitse kuin kaksi vartta ja kaksi polkusta.


Jos haluat tutustua tekniikkaan, tässä Youtubevideossa näytetään, miten kudotaan kahdella värillä ja tässä videossa näytetään, miten kudotaan kolmalla värillä. Molemmat videot on englanniksi, mutta ne ovat niin selvät, ettei sinun tarvitse osata englantia. Jos haluat lukea lisää Saoritekniikasta, niin Tekstiiliopettajaliiton sivuilta löytyy suomenkielellä artikkeli ja täältä lisää englanniksi.




sunnuntai 5. toukokuuta 2019

COLOR POOLING TEKNIIKALLA VIRKATTU PIKKULAUKKU





Color Pooling tekniikka on virkkaustekniikka, jossa muodostetaan värikuvioita pätkävärjätyn langan väriraportin mukaisesti. Kaikki pätkävärjätyt langat tähän eivät sovi, vaan väriraportin pitää pysyä samana kerän alusta loppuun. Tekniikka vaatii kärsivällisyyttä, koska värikuviot eivät muodostu ihan itsekseen vaan virkatessa kuviota pitää täsmäyttää käsialan avulla. Color Pooling on mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava tekniikka, mutta en suosittele sitä ihan ensimmäiseksi virkkaustyöksi.


Viime syksyisellä virkkauskurssillani yksi kurssilaiseni halusi tutustua Color Poolingiin ja tein hänelle mallityön Novitan Cotton Soft Colorilla. Cotton Soft Color on puuvillalanka, jossa väriraportti on ihanan lyhyt verrattuna esim. Novitan Nalle Taikaan tai 7-veljestä Raitaan, joista virkataan peittoja ja molemmat ovat sukkalankoja. Yhdestä väriraportista muodostui 15 sentin levyinen kaistale, josta sain tehtyä pienen ja sievän laukun.





Olen virkannut laukun Moss Stitch -silmukoinnilla, jossa virkataan aina kiinteäsilmukka ja ketjusilmukka vuoron perään. Seuraavalla kerroksella virkataan taas kiinteäsilmukka edellisen kerroksen ketjusilmukan ympäri ja ketjusilmukka kiinteän silmukan päälle. Koska Moss Stitch -silmukointi venyy, ompelin laukkuun vanhasta lakanan palasta vuoren, jonka ompelin piilopistoin kiinni pussukan reunaan. Laukun suuhun ompelin pienen nepparin, jotta tavarat eivät pääse sieltä karkuteille.


Laukun hihnan tein virkkaamalla ensin reilun metrin pätkän ketjusilmukoita ja palasin takaisin virkkaamalla kiinteitä silmukoita aina yhden per ketjusilmukka. Viimeiseen silmukkaan virkkasin neljä kiinteää silmukkaa ja palasin takaisin virkkaamalla ketjusilmukkaketjun toiselle puolelle kiinteän silmukan per silmukka. Viimeiseen silmukkaan virkkasin taas kaksi kiinteää silmukkaa ja yhdistin piilosilmukalla kerroksen ensimmäiseen silmukkaan. Jatkoin hihnassa samaa värileikkiä ja täsmäytin väriraidat kulkemaan molemmin puolin ketjua samalla tavoin. Tätä varten joudun katkaisemaan langan hihnan päässä ja jatkamaan virkkausta langan toisesta päästä.




Laukku sopii mainiosti talvella ompelemaani Aino-tunikaan, jonka tein aurinkovärjäämästäni puuvillakankaasta. Olen menossa ensi viikolla tapaamiseen ja saan nyt tunikan seuraksi ihanan laukun, johon mahtuu juuri sopivasti puhelin, rahapussi ja avaimet. Harmikseni Novita lopetti tämän Cotton Soft Colorin valmistuksen, mutta ainakin Novitan verkkokaupasta sitä saa tällä hetkellä edullisesti. Itse hamstrasin lankaa jo viime syksynä enemmän kuin omiin tarpeisiin. 



Jos haluat tutustua Color Poolingiin, hyvät ohjeet siihen löydät Novitan sivuilta. Tässä linkki.

Ompelemani Aino-tunikan löydät täältä: Mekkotehtaan Aino.


sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

VIIME KESÄN KASVIVÄRJÄYKSIÄ JA PARI SANAA MUISTIINPANOJEN TÄRKEYDESTÄ






Lupailin jo tammikuussa palata viime kesän kasvivärjäilyihin, mutta tämä on vähän venähtänyt. Nyt kun uusi värjäyskesä on jo alkanut ja ensimmäiset väripadat jo porisevat iloisesti, minun on pitää esitellä nämä värjäykset uusien tieltä. En mielestäni värjännyt viime kesänä paljoa, mutta käsittämätöntä miten laatikosta löytyi puolitoista kiloa kasvivärjättyjä lankoja. Uusien värikasvien lisäksi opin myös kantapään kautta, miten tärkeätä on tehdä muistiinpanot värjäyksistä.
 

Lupiini on lemppari värjäyskasvini sen monipuolisuuden takia.Yhdestä kasvista saa keltaista, vihreää ja sinistä ja kesän ensimmäiset värjäykset olivat lupiineilla värjättyjä alpakkalankoja. Pohjalankana minulla oli luonnonvalkoista Dropsin alpakkaa, jonka värjäsin lupiinin kukilla siniseksi pitämällä lämpötilan alle 60 asteen ja keitin toisen erän lupiinin kukkia saadakseni vihreää. Onneksi kuulin ennen värjäyksiä, että alpakka ei ota väriä niin herkästi kuin lampaan villa, joten osasin varautua ja laitoin pataan kukkia reilummin ja pidin langat väriliemessä yön yli. Värjäsin alpakkalangat huivia varten, mutta en ole ehtinyt vieläkään aloittaa sen tekoa.




Kokeilin viime kesänä taas aurinkovärjäystä pitämällä Novitan Nallea lasipurkissa terassilla seuranaan kielon ja koivun lehtiä. Toisessa pytyssä on keitettyä kasvimateriaalia ja toisessa tuoreita. Aurinkovärjäys on mielenkiintoinen värjäystekniikka, mutta sen varjopuolena on haisevat väriliemet. Vaikka lasipurkki on kiinni, kasvimassa alkaa mädäntyä ja se myös jättää jälkensä lankaan. Nämä langat haisi niin pahalle, että jouduin pesemään ne pesukoneessa värjäyksen jälkeen. Lopputuloksena on kuitenkin ihanat kirjavat sukkalangat, jotka lupaan ottaa koukulle mahdollisimman pian.





En huomannut viime kesänä nimetä vyyhtejä värjäyksien jälkeen vaan ne olivat laatikossa sekaisin. Näin vuosi myöhemmin on mahdotonta muistaa, että millä ne on värjätty. Padoissani porisi viime kesänä mm. sanajalkaa, maitohorsman lehtiä ja värjäsin myös erikseen maitohorsman kukilla. Kirkkaan keltaisesta väristä päätellen olen värjännyt myös pietaryrtin kukilla. Kuvista puuttaa vielä muutama vaaleampi lanka, joita en vielä kerinyt, koska ne pääsevät uudestaan pataan.


Ainoa minkä erotan selvästi on tammen lehtien tummavihreä, jonka väriä taitoin vielä rautavihtrillillä sekä aurinkovärjäystekniikalla värjätyn kahvivärjäyksen, koska lankojen seassa oli vieläkin kahvinporoja. Onneksi tiedän varmuudella sen, että kaikissa on lankana Pirtin Kehräämön hieman ohuempi villalanka, jota ostin värjäyksiin. Aion ainakin kutoa näistä kangaspuilla huovan ja toivon mukaan pääsen jossain kohtaa virkkaamaan kauan suunnittelemaani villatakkia.






Älä tee samaa virhettä kuin minä vaan ota värjäyksille oma vihko ja kirjoita aina värjäyksien alkaessa ylös:
  • Päiväys.
  • Millä kasvilla ja kasvin osalla värjäät.
  • Paljonko kasveja on.
  • Mitä lankaa värjäät ja paljonko sitä on.
  • Jos sinulla on useampi värjäyskattila, merkitse myös sen materiaali.
  • Millä puretat ja oletko tehnyt puretuksen erikseen vai värjäyksen yhteydessä.
  • Käytätkö muita apuaineita.
  • Merkitse myös kaikkiin lankavyyhteihin värjäyksen jälkeen esim. maalarinteipin palalla, mikä värjäys ja värierä on kyseessä.
  • Jos on mahdollista laita vihkoon myös pieni pätkä lankaa näytteeksi jokaisesta värierästä.

Näin osaat jatkossa jättää värjäämättä sellaisilla kasveilla, joiden väreistä et pidä tai voit miettiä voisiko ei-toivottua lopputulosta muuttaa jollakin tavalla ja jos onnistut saamaan jotain aivan ihanaa sävyä, osaat seuraavalla kerralla kokeilla, saisitko sitä vielä uudestaan.


Nyt kun uusi värjäyskesä on alkanut, jatkan värjäyskokeiluitani. Pellavat jo porisivat padassa sipuliliemissä ja lepän kävyt ovat likoamassa. Tänään keittelen viime kesänä keräämäni liljojen terälehdet ja kokeilen antaako ne väriä. Kasvivärjäys on mielenkiintoista ja suosittelen sitä jokaiselle käsityöhöperölle. Haluan kuitenkin varoittaa: se vie pahasti mennessään!


Värjäsin viime kesänä myös kankaita, jotka esittelin jo aikaisemmin. Löydät ne täältä.



sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

VIRKATTU KUKKATYYNY ATTIC24-BLOGIN OHJEELLA





Virkkasin kukkatyynyn Attic24 -blogin ohjeella, joka on ollut to do -listallani niin kauan kuin muistan. Tyynyn oikealla puolella kerroksittain virkattavista terälehdistä muodostuu yksi valtava, tyynyn kokoinen kukinto ja nurjalla puolella on pelkkiä pylväitä. Lankana käytin tyynyssä Dropsin Paris -puuvillalankaa, mutta en huomannut punnata lankoja ennen aloittamista. Käytin tyynyssä yhteensä yhdeksää väriä ja löydät ne koodeineen postauksen lopusta. Ohjeessa nurjapuoli oli tehty samoilla väreillä kuin kukkapuoli, mutta yritän olla ostamatta lankoja, joten en tuhlannut lempparivärejäni nurjaan puoleen vaan tein sen sellaisilla väreillä, joita käytän harvemmin.




Hieman kukkatyynyn muoto aiheutti päänvaivaa. Ohjeessa ei sanota, että millä langalla tyyny on virkattu ja malli ei sopinut joko käyttämälleni langalle tai käsialalleni. Kukan terälehdet peittävät sen, ettei päällinen istu tyynyyn siististi, mutta nurjapuoli oli niin karmean näköinen, että virkkasin sen uudestaan. Ensimmäisellä kerralla tein sen ihan ohjeen mukana, mutta purin sen ja virkkasin sen uudestaan niin, että uloimmalla kerroksella on sama määrä silmukoita kuin oikealla puolella. Oikean ja nurjan puolen yhdistin Flat Slip Stitch -silmukoinnilla, jolloin sain saumasta siistin ja kauniin. Eihän se mihinkään terälehtien seasta näy, mutta ainakin tiedän, että tyynyä voi katsella lähempääkin. Tyynyn sisällä on n. 40 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä sisustustyyny, jonka möyhin kasaan niin, että sen halkaisijaksi jäi n. 35 cm. Tyyny on siis todella muhkea.




Kirjoittelin vähän aikaa sitten tänne blogiini 10 virkkausvinkkiäni ja tässä työssä olen käyttänyt hyväkseni Invisible join -yhdistämistekniikkaa ja olen vaihtanut aloituskohtaa käyttämällä hyväkseni värin vaihto -tekniikkaa. Invisible Join -tekniikalla sain terälehtikerrokset yhdistettyä niin, ettei kerroksenvaihtumiskohtaa näy. Aloitin kerrokset eri kohdista, jolloin terälehdet asettuvat lomittain kerroksilla joilla ei tehdä lisäksiä. Attic24 -ohjeessa ne ovat päällekäin, mutta itse pidän tästä enemmän, mutta nämä ovat näitä makuasioita.


Löydät virkkausvinkkini täältä: 10 vinkkiä virkkaukseen. 




Tyynystä tuli super ihana ja pidän siitä valtavasti, mutta hieman minua jäi harmittamaan se, ettei se istunut tyynyyn niin kuin sen pitäisi. Olen tottunut purkamaan paljon, mutta kun ohje on valmis, toivoisin, ettei tällaisia yllätyksiä tulisi. Pidän Attic24-blogin Lucya suuressa arvossa ja hän on ollut innoittajani monta vuotta, joten en usko, että mallissa on mitään virhettä, se ei vain sopinut minulle.  Valmis tyyny pääsee joka tapauksessa paraatipaikalle olohuoneessamme. On se niin ihana ja aika upeaa, että olen saanut yhden työn sieltä kilometrin pituiselta to do -listaltani pois!


Käyttämäni Drops Paris -värit oikealla puolella:
Persikka 27 (vain keskusympyrässä)
blush 20
roosa 33
kirsikanpunainen 06
lila 31
turkoosi 10
vaalea turkoosi 02
jäänsininen 29
syreeni 05
ja värirytmi jatkuu: 20, 33, 06, 31...


Käyttämäni Drops Paris -värit nurjalla puolella:
 Vauvanroosa 57
Syreeni 05
Kirsikanpunainen 06


Kukkatyynyn englanninkielisen ohjeen löydät täältä: 




sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

VIRKATTU C2C -TYYNY - SIS. OHJE






C2c eli corner to corner on virkkaustekniikka, jossa virkataan pieniä neliöitä tai pikseleitä. Sitä ei virkata niin kuin normaalisti reunasta reunaan vaan työ etenee vinosuunnassa kulmasta kulmaan. C2c on hyvin helppo tekniikka, jonka virkkaamiseen sinun tarvitsee osata vain perussilmukat. Tekniikalla voi tehdä upeita pikselimäisiä kuvioita, mutta helpoin tapa virkata c2c:tä on tehdä vinoraitoja ja kääntämällä paloja niistä voi koota niin siksakkia kuin neliöitä.


Virkkauskurssilaiseni halusi viime syksynä opetella c2c-tekniikan, joten tein malliksi muutaman koevirkkuun ja yhdestä niistä tein ihanan ruututyynyn. Tyyny on koottu neljästä samanlaisesta palasesta, jotka olen kiepsauttanut tyynyyn toisin päin ja niistä muodostuu neliö.  Tyyny on virkattu nelosen koukulla Dropsin Paris -langasta. Huomasin vasta tätä kirjoittaessa, etten ole merkinnyt langan menekkiä ylös.





Kokeilin tyynyä virkatessa saako palat yhdistettyä toisiinsa työn edetessä ja hyvin se onnistui. Tällä tavalla sain saumoista lähes huomaamattomat. Käänsin palat niin, että pylväät osoittavat aina samaan suuntaan, jotta kuvio pysyy yhtenäisenä. Yhdistin palat toisiinsa aina piilosilmukalla viereiseen palaan ennen kuin nousin seuraavalle kerrokselle ja vielä uudestaan, kun olin noussut seuraavalle kerrokselle. Näin c2c:n rakenne säilyi myös palojen saumoissa.


Tyynystä tuli super ihana ja se valmistui ihanan nopeasti. Tyynyn toisella puolella on samalla tekniikalla virkattu sydän, jonka ohjeen julkaisin jo ystävänpäivänä. Olin talven pimeinä iltoina vahvojen ja voimakkaampien värien tarpeessa ja virkkasin sydämen hieman eriväreillä, mitä yleensä käytän. Ompelin puoliskot yhteen laittamalla ne ensin oikeat puolet vastakkain. Kun viimeinen sivu oli ompelematta, käänsin pussukan ympäri, sujautin tyynyn sisään ja ompelin viimeisen sauman piilopistoin kiinni.


Tyynyn toisella puolella olevan sydämen ohjeen löydät täältä.





C2C - TYYNYN VIRKKAUSOHJE



Kirjoitin sinullekin ohjeet, jos haluat virkata tämän ihanan, mutta sitäkin helpomman tyynyn. Jos et ole koskaan virkannut c2c:tä, löydät hyvät ohjeet esim. Novitan sivuilta. Tässä linkki. Lisäksi Youtubesta löytyy tähän paljon ohjevideoita. Tyynyä varten tarvitset Dropsin Paris -lankaa seitsemää eri väriä. Koska en ole merkinnyt, että paljonko palat veivät lankaa, varaisin valkoista kolme tai neljä kerää ja muita värejä kakai kerää, niin ne eivät ainakaan lopu kesken.

Tässä on käyttämäni värit:
luonnonvalkoinen 17
kirsikanpunainen 06
roosa 33
blush 20
lila 31
turkoosi 10
vaalea turkoosi 02

Kerrokset 1.-9. - Virkkaa luonnonvalkoisella.
Kerrokset 10.-11. - Virkkaa värillä: Blush
Kerrokset 12.-13. - Virkkaa värillä: Roosa
Kerrokset 14.-15. - Virkkaa värillä: Kirsikanpunainen
Kerrokset 16.-17. - Virkkaa värillä Lila
Kerrokset 18.-19. - Virkkaa värillä: Turkoosi
Kerrokset 20.-21. - Virkkaa värillä: Vaalea turkoosi
Kerrokset 22.-27. - Virkkaa värillä: Luonnonvalkoinen


Virkkaa yllä olevan kaavion mukaisia neliötä neljä ja järjestä ne neliöksi alla olevan kuvan osoittamalla tavalla. Jätä langan pätkät sen verran pidemmäksi, että voit ommella niillä palat kiinni toisiinsa. Älä siis päättele niitä heti! 


Voit  myös kokeilla palojen yhteen virkkaamista niin, että yhdistät palat työn edetessä toisiinsa. Virkkaa ensin yksi neliöstä valmiiksi ja kun olet päässyt toisen palan leveimmän kohdan yli, käännä se valmiin palan viereen, että näet, miltä sivulta sinun pitää yhdistää palaa. Virkkaa aina piilosilmukka valmiiseen neliöön kerroksen päätyttyä ja aloittaessasi uuden kerroksen. Yhdistä kolmas neliö samalla tavalla, mutta viimeinen neliö sinun pitää yhdistää niin, että yhdistät palan molemmilta sivuilta.


Kun tyynyn toinen puolisko on valmis, tee toinen puoli. Voit tehdä samanlaisen ruudun, kirjoittamani sydämen tai minkä tahansa toisen c2c ruudun, jossa on kerroksia 54 tai ommella taakse vaikka kankaan. Laita puoliskot oikeat puoliskot vastakkain ja ompele ne yhteen nurjalta puolelta. Jätä viimeinen sivu auki, käännä työ ympäri, laita tyyny sisään ja ompele viimeinen sivu kiinni piilopistoin.



sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

KÄSSÄHARRASTAJAN KIRPPISLÖYTÖJÄ


  



Viime vuoden viimeisenä päivänä kävi niin onnellisesti, että bongasin Tori.fi -sivuilta Toikan salonkipuut, jotka olivat parin kilometrin päässä meiltä. Lähdin saman tien katsomaan puita ja kannoin ne samalla reissulla kotiin. Puut ovat neljävartiset ja niissä on kuusipolkusta. Puiden kudontaleveys on 75 cm ja niillä voi kutoa pyyhkeitä, liinoja ja huiveja. Puut ovat sen verran kevytrakenteiset, että mattoja niillä ei voi kutoa. Salonkipuiksi nimitetään kangaspuita, jotka voi taittaa keskeltä kasaan ja ne säilyttää vaikka vaatehuoneessa.


Loin opiston luomapuilla puihin puuvillaisen pyyheloimen ja se vedettiin opistolla puihin. Kannoin puut loimitettuna takaisin kotiin ja rakensin kankaan loppuun kotona. Ihan loppuun asti en tätä miettinyt, sillä jouduin ostamaan valtavasti lisää niisiä tiheää loimea varten. Onneksi sain lainaan tiheämmän pirran, sillä puiden mukana ei tullut kuin yksi pirta. Sukkuloita minulla oli omasta takaa, mutta puolauskonetta sain metsästää kuukauden päivät ennen kuin onni osui kohdalle ja ensi viikolla minun pitäisi saada sekin käytettynä.




Puihin ei kuulu penkkiä vaan niillä voi kutoa ihan tavallisella tuolilla. Pikkupuilla on ollut mukava kutoa, vaikka se hieman vaatii harjoittelua. Luhan alaosa on leveä ja loimi kulkee aivan luhan alareunassa, etten voi käyttää kutoessa pingotinta eli opettelen nyt ihan uudella tavalla kutomaan. En saa loimea ihan niin kireälle kuin isoissa puissa, joten puilla joutuu lyömään huomattavasti napakammin kuin isoilla puilla ja ajatuksen aamusella kutomisesta, kun muut nukkuvat, sain unohtaa. 


Nämä ovat toiset kangaspuuni ja vaikka nämä ovat olleet minulla vasta pari kuukautta, olen kutonut pikkupuillani enemmän kuin isoilla puilla. Parasta puissani on se, että voin istahtaa kutomaan mallikerran tai kaksi aina kun on aikaa ja jatkaa sen jälkeen töitä. Mielestäni nämä olleet todella hyvä ostos ja pidän puista paljon.






Olen ollut lankalakossa vuoden alun ja olen ostanut vain puuvillalangat loimea varten. Paikalliskirpalta löysin viikko sitten niin ihania käsinvärjättyjä merinolankoja, että ostolakkoni koskee tästä lähtien vain uusia lankoja. Neljä vyyhtiä (Hopeasäie, kaksi Malabrigoa ja yksi Jitterbug) ja yllärikerä maksoivat yhteensä kympin. Eilen käväisin pikaisesti  uudestaan kirppiksellä ja sieltä löytyi 450 g silkkilankaa yhteensä 13 eurolla. Pyyheliinaloimen jälkeen aion vetää puihini huiviloimen ja nyt saan kutoa upeat huivit näistä. Ennen kuin otan lanka-aarteeni käyttöön, pakkaan ne pusseihin ja vien ne pakkaseen pariksi viikoksi, jotta niiden mukana ei tule kotiimme mitään ylimääräisiä asukkaita.


Tapaamme taas ensi viikolla virkkauksien parissa. Sain ihanan c2c-tyynyni valmiiksi ja teen siihen värikaavion, jotta sinäkin voit virkata samanlaisen ihanan tyynyn. Mukavaa viikonloppua! Muistithan kääntää kellon kohti kesää!





sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

VIRKATTU VILLAPAITA





Langat saatu lahjaksi Drops Designilta.


Aloin tammikuussa virkata villapaitaa ja ihan oikeasti luulin, että saan sen valmiiksi parissa viikossa. En olisi voinut olla enempää väärässä! Paidan parissa vierähti melkein kaksi kuukautta, mutta näin kevään korvalla sain ihanan villapaitani valmiiksi. Virkkasin paitani Dropsin Alpacasta nelosen koukulla. Ajattelin virkata tunikamallisen, lyhythihaisen paidan, mutta palelen herkästi, joten tein paitaan pitkät hihat. Virkkasin paidan ilman ohjetta ja sen takia sen virkkaus veikin niin paljon aikaa. Lukuisten purkamisien myötä taisin virkata paidan ainakin kahteen kertaan.


Viimeksi kun näytin paitaani olin virkannut lyhyet hihat ja aloin virkata vyötäröä. Olin jo pitkällä paitani kanssa, kun vedin sen päälleni ja huomasin, että paita oli aivan liian napakka. Halusin paidan, joka on myötäilee vartaloa, mutta en sellaista joka kiristää vatsan kohdalta niin, että saan vetää vatsaa sisään. Jouduin purkamaan paidan melkein kainaloihin, vähentämään lisäyksiä ja virkkaamaan uusiksi.




Päästyäni jo melkein helmaan, huomasin, että nyt olin lisännyt liikaa ja paita oli aivan liian leveä helmasta. Sain taas purkaa ainakin kymmenen senttiä ja virkata uudestaan. Koska ensimmäisellä kerralla purin liian vähän, jouduin purkamaan vielä uudestaan vähän pidemmälle kuin ensimmäisellä kerralla. Vaikka olen melko kärsivällinen purkaja, tässä kohtaa sain hengitellä syvään ja hartaasti. Helmaan virkkasin pari kerrosta kohopylväillä, jotta siitä tuli hieman resorin näköinen. 


Hihojen kanssa pääsin onneksi helpolla ja ne onnistuivat kerralla. Virkkasin ne suorana ilman kaventamista, sillä minulla ei enää ollut tässä kohtaa paukkuja yhteenkään purkamiseen. Hihojen suihin ei enää riittänyt punaista kohopylväskerroksiin, mutta eipä tuo haittaa. Kun paita oli valmis ja päätelty, upotin sen veteen ja annoin sen liota siinä muutaman tunnin. Puristin varovaisesti vedet pois ja levittelin paidan pyyhkeiden päälle lattialle, mutta en pingoittanut siitä. Viimeistely siisti käsialani ja silmiin aikaisemmin osuneet epätasaisuuden katosivat.





Lankaa paitaani meni yhteensä 540 g. Minulla oli työtä aloittaessa kerä per väri, joten niitä lankoja joita on vartaloni leveimmässä kohdissa, meni enemmän. Punaista, joka aloittaa ja myös lopettaa paidan, jäi vain metrin pätkä. Jälkiviisaana värisuunnittelijana huomasin, että minun olisi kannattanut aloittaa turkoosilla, koska sitä olisi ollut kaapissa ylimääräinen kerä ja sijoittaa vaaleat raidat rintojen kohdalle. Tämän hetkinen väritys ei ole kovin armelias tasapaksulle vartalotyypille.


Hieman isompi koukku oli hyvä valinta paitaan, sillä teki silmukoista ilmavia ja alpakkalangan pehmeys säilyi. Paidasta tuli super ihana! Se on pehmeä ja se on lämmin. Alpakkalanka oli mukavaa virkata, eikä se ottanut itseensä, vaikka purin sitä moneen kertaan. Nyt kun ensimmäinen villapaitani on virkattu, seuraava on varmasti helpompi tehdä. En kuitenkaan suosittele kenellekään samaa urakkaa! Jos haluat virkata paidan, etkä ole ikinä sellaista tehnyt, käytä valmista ohjetta. Pääset varmasti helpommalla.

Aikaisemmat postaukseni aiheesta: 


Sydämellinen kiitos Dropsille langoista!




Mitä seuraavaksi? Villatakki? Haluan virkattujen vaatteiden kasaani paljon, paljon isommaksi. Ideoita olisi vaikka kuinka paljon, mutta mistä saan lisää aikaa?