sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

VIRKATTU SELKÄREPPU






En enää muista kuinka kauan olen suunnitellut selkärepun virkkausta. Ainakin pari vuotta, ehkä kolme? Tänä keväänä sen virkkaus alkoi tulla ajankohtaiseksi, kun vanha selkäreppuni alkoi revetä liitoksistaan. Tarvitsen reppua varsinkin kesäisin paljon, kun reissaamme poikien kanssa Tampereelle viikottain ja vilkkaiden poikien kanssa minulla on oltava kädet vapaana. Repussa kulkee mukana aina vesipullo, eväät ja tietysti se tärkein, kässäpussi!

 
Repussa on vetuketjullinen sivutasku ja nepparilla kiinnitettävä läppä, joka peittää nyörillä kiristettävän suuaukon. Reppu on koottu 79 isoäidinneliöistä, jotka yhdistin toisiinsa samalla, kun virkkasin viimeistä kerrosta. Repun pohja on kaksinkertaisella langalla virkattu soikio. Olkahihnojen isoäidinneliöiden alle ompelin maton kanttausnauhan, joka estää olkahihnoja venymästä. Olkahihnat saa säädettyä. Ne jatkuvat nauhalla, joka pujotetaan repun alareunasta tulevien D-lenkkien läpi. Repun kantokahvana on kaksinkerroin taiteltu maton kanttausnauha.





Koko reppu on vuoritettu puuvillakankaalla. Ompelin vuoren koneella ja kiinnitin sen käsin laukun reunoihin. Suuaukkoon vasaroin metallirenkaat, joissa kulkee puuvillainen nyöri. Vuori tekee repusta siistin ja ryhdikkään. Se myös varmistaa, ettei repusta pääse mitään karkuteille. Vetuketjulla suljettavan sivutaskun vuoren ompelussa meinasin nyrjäyttää aivoni, mutta ihmeekseni selvisin siitäkin.


Reppu on virkattu Dropsin Muskatista nelosen koukulla. Muskat on egyptiläistä merseroitua puuvillaa, jossa on aivan mieletön värivalikoima. Kauniiden värien lisäksi se on kestävää, jonka vuoksi valitsin sen juuri tähän työhön. Lankamenekkiä en huomannut merkitä, enkä muistanut punnata reppua ennen vuoren kiinnitystä, joten en osaa varmaksi sanoa, että paljonko lankaa meni.





Repun virkkaus osoittautui niin vaikeaksi, että välillä tuntui, etten saa sitä ikinä valmiiksi. Isoäidinneliöt virkattuani jouduin koko ajan miettimään, että mitä yhdistän ja missä vaiheessa. Miten laitan nauhat ja kuinka ompelen vuoren. Lopputulos oli kuitenkin kaikkien niiden lukuisten purkaamisten arvoista! Sain repun, jonka tunnistan omakseni ja jollaista ei ihan heti toista kävele vastaan. Ainoa mikä minua harmittaa on se, että miksi en huomannut tehdä repun läppään taskua. Se olisi sopinut siihen niin hyvin.


On taas se aika, kun vetäydyn blogista takavasemmalle. Kesä on niin lyhyt ja kaunis, etten halua menettää siitä hetkeäkään. Värjäilen, virkkaan ja seikkailen pikkuväen kanssa kuukauden päivät ja palaan elokuun puolella! Mukavaa kesää sinulle ja paljon aurinkoisia päiviä!



perjantai 12. heinäkuuta 2019

VÄRIKÄSTÄ VIRKKAUSTA -KURSSIT SYKSY 2019 JA KEVÄT 2020







Opetan virkkausta Valkeakoski-Opistossa ja pidän opettamisesta valtavasti. Mielestäni on upeaa, kun pääsen jakamaan osaamistani ja saan nähdä kurssilaisten onnistumisen iloa. Olen onnekas, kun saan tehdä työkseni sitä mitä rakastan ja yritän aina tehdä kaikkeni, että kurssilaiseni saavat kaiken hyödyn irti. Olen saanut paljon positiivista palautetta kursseistani ja innolla odotan uutta lukukautta ja uusia kursseja.


Tulevana syksynä kurssini alkavat taas kolmella paikkakunnalla: Valkeakoskella, Urjalassa ja Toijalassa. Kaikki virkkauskurssini sopivat kaiken ikäisille ja niin vasta-alkajille kuin kokeneemmille virkkaajille. Jokainen kurssilainen virkkaa omien taitojensa ja tarpeidensa mukaan. Et tarvitse kurssille muuta kuin langat ja koukun ja avoimen mielen.  Autan kurssilaisia ideoinnissa ja työnsuunnittelussa, sekä opastan ohjeiden ja silmukoiden kanssa.


Kursseillani saat tehdä juuri niitä töitä kuin haluat! Jokaisella kursseilla on aiheet, mutta voit virkata sisustuskurssilla vaikka pipoja, jos niin haluat! Vaikka kurssit ovat nimeltään Värikästä virkkausta -kursseja, voit tehdä juuri sen värisiä töitä kuin haluat! Löydät tarkemmat kurssitiedot, kun selaat sivua alas.


Kurssit ovat osana Valkeakoski-Opiston kurssitarjontaa ja niille voi ilmoittautua Valkeakoski-Opiston sivuilla. Kurssin kohdalla on aina linkki, mistä pääset ilmoittautumaan. Olisi hienoa nähdä sinut kurssilla, joten tervetuloa mukaan! Valkeakoski-Opiston muuhun kurssitarjontaan voit tutustua tästä.
  




SYKSY 2019



JÄMÄLANKAKURSSI  - AKAA/TOIJALA

Kurssilla hyödynnetään kaappien lanka-aarteita, joista loihditaan niin päälle pantavaa kuin käyttöön tai sisutukseen sopivaa. 

Kurssipäivät
Ke 11.9. klo 17.30-20:00 (info)
Ke 25.9. klo 17.30-20:00
Ke 9.10. klo 17.30-20:00
Ke 23.10. klo 17.30-20:00
Ke 6.11. klo klo 17.30-20:00
 Ke 20.11. klo klo 17.30-20:00

Ilmoittaudu kurssille tästä:
 ______________________
 
  
VIRKATAAN KOTIIN  - VALKEAKOSKI

Kurssilla virkataan kodin sisustuksellisia töitä kuten tyynyjä, peittoja ja/tai pieniä koriste-esineitä. Voit käyttää niin uusia lankoja kuin kaappien kätköistä löytyviä jämälankoja.
   
Kurssipäivät:
Ti 3.9. klo 18.00-19.30 (info)
la 14.9. klo 10.00-13.15
la 28.9. klo 10-12.30
la 12.10. klo 10-12.30
la 9.11. klo 10-12.30
la 23.11. klo 10-12.30

Ilmoittaudu kurssille tästä:
 ______________________
    
 
VIRKATAAN KOTIIN - URJALA

Kurssilla virkataan kodin sisustuksellisia töitä kuten tyynyjä, peittoja ja/tai pieniä koriste-esineitä. Voit käyttää niin uusia lankoja kuin kaappien kätköistä löytyviä jämälankoja.

Kurssipäivät:
la 31.8. klo 10-12:30 (info)
la 7.9. klo 10.00-13.15
la 21.9. klo 10.00-13.15
la 5.10. klo 10.00-13.15
la 26.10. klo 10.00-12:30

Ilmoittaudu kurssille tästä:
 
  
 
 

  KEVÄT 2020



KUKKAKURSSI - AKAA

Kurssilla virkataan kukkia ja koristellaan niillä kaikkea kengän kärjistä kirjojen kansiin.

Kurssipäivät:
  ke 12.2. klo 17.30-20:00 (info)
ke 19.2. klo 17.30-20:00
 ke 4.3. klo 17.30-20:00
ke 18.3. klo 17.30-20:00
  ke 1.4. klo 17.30-20:00
ke 15.4. klo 17.30-20:00

Ilmoittaudu kurssille tästä:
 ______________________
 
  
LAUKKUKURSSI - VALKEAKOSKI

Kurssilla pääset virkkaamaan itsellesi kylän kauneimman kesäkassin! Kurssilla suunnitellaan ja virkataan erilaisia laukkuja, kasseja ja pussukoita.

Kurssipäivät:
Ti 3.3. klo 18.00-19.30 (info)
la 7.3. klo 10.00-13.15
la 21.3. klo 10-12.30
la 4.4. klo 10-12.30
la 18.4. klo 10-12.30
la 9.5. klo 10-12.30

Ilmoittaudu kurssille tästä:
 ______________________
   
 
LAUKKUKURSSI - URJALA

Kurssilla suunnitellaan ja virkataan erilaisia laukkuja, kasseja ja pussukoita.
La 18.1. klo 10-12.30 (info)
la 25.1. klo 10-12.30
la 8.2. klo 10-12.30
la 22.2. klo 10-12.30
la 14.3. klo 10-12.30
la 28.3. klo 10-12.30

Ilmoittaudu kurssille tästä:
 ______________________

  
Jokainen kurssi alkaa infolla, jolloin tutustumme toisiimme, käymme läpi keräämäni inspiraatiomateriaalin, valitsemme työt ja langat. Otan ensimmäiselle kerralle mukaan omia töitäni tarkempaa tutustumista varten.

   
 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

PUIKKOVIRKATTU PIKKULAUKKU

 




Kaupallinen yhteistyö: Toika Oy


Puikkovirkkaus on virkkaustekniikka, jossa virkkuukoukulla luodaan neulepuikon, harjanvarren tai viivottimen ympärille lenkkejä, jotka virkataan seuraavalla kerroksella nipuiksi. Puikkovirkkaus on hauskaa ja sillä syntyy kaunista reikäkuviota, joka sopii hyvin erityisesti huiveihin. Puikkovirkkaus ei ole vaikeaa ja mikäpä ei olisi niin mukavaa kuin uuden tekniikan oppiminen!


Suunnittelin Toikalle pienen käsilaukun Putkis-langasta, joka on ohut puuvillainen ontelokude. Laukku virkataan puikkovirkkauksella, jolla tulee niin kaunis kuvio, ettei laukku tarvitse muuta koristetta. Puikkovirkkaus on kuitenkin niin reikäistä ja jotta aarteet  ei pääse karkuteille rei'istä, on laukku vuoritettava. Käytin vuorikankaana turkoosia puuvillakangasta, joka korostaa puikkovirkkauksen kuviota ja paistaa kauniisti kuvion läpi. Laukun reunassa on neppari, jolla laukku pysyy kiinni. Laukku on juuri sopivan kokoinen käsilaukuksi kesän rientoihin. Siihen mahtuu rahapussi, puhelin ja avaimet.




Laukkua varten tarvitset Toikan Putkis-lankaa, virkkuukoukun sekä paksut neulepuikot tai harjanvarren, viivottimen yms., jonka ympärille teet lenkit. Vaikka puikkovirkkaus onnistuu vaikka tasaisen putken ympärille, suosittelen käyttämään neulepuikkoja, sillä puikon kapeneva pää helpottaa työskentelyä, kun nostat lenkkejä pois puikolta. Usko pois! Kokeilin kumpaakin: harjanvartta jossa oli pyöristetty pää sekä paksuja bambu neulepuikkoja. Omat puikkoni olen ostanut Toikalta.


Puikkovirkatun pikkulaukun ohjeet löydät keskiviikkona ilmestyneestä Kauneimmat Käsityöt -lehdestä nro. 5/2019, joka löytyy lehtipisteistä. Samasta numerosta löytyy myös viime kesänä Toikalle suunnittelemani Ilopilleri-laukun ohje, joka on myös virkattu Putkiksesta. Ilopilleri-laukku on isompi laukku, johon mahtuu kaikki mitä tarviset kesän seikkailuissa. Jos haluat tutustua tarkemmin Ilopilleri-laukkuun, löydät sen täältä




Tuntuu uskomattomalta, että samasta lehdestä löytyy kaksi ohjettani ja varmaan sanomattakin selvää, että näitä tilaisuuksia toivoisin lisää! Omien mallien suunnittelu on ihanaa ja vielä hienompaa on se, kun ne päätyvät lehden sivuille. Ensi viikolla taidamme tavata pari kertaa. Luvassa on ensisyksyn virkkauskurssieni aikataulut sekä juuri valmistunut virkattu reppu, josta tulikin aivan ihana. Leppoisaa sunnuntaipäivää!

sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

COLLINGWOOD-TEKNIIKALLA KUDOTTU MATTO






Collingwood eli varsienvaihtoteknikka on kankaankudontatekniikka, jossa kangaspuihin kiinnitettävän lisälaitteen avulla saa kudottua kankaaseen pistekuvioita, kuten esimerkiksi kirjoneule- tai kirjovirkkauskuvioita. Kuviosta riippuen työ voi olla todella helppo tai monimutkaisena se voi vaatia enemmän keskittymistä. Tämä on toinen mattoni Collingwood-tekniikalla eikä toivottavasti viimeinen. 


Tarvitsin mattoon lyhyen kuvion, koska en tiennyt, että paljonko opiston puissa oli loimea jäljellä.  Suunnittelin kuvion käyttämällä apuna Exceliä, johon muokkasin solut vastaamaan yhtä pikseliä matossa (kaksi riviä ja yksi loimilankojen väli). Tein kuvion mustaamalla soluja ja yhdistämällä kuvioita sain tarkistettua, että mallikerta jatkuu katkeamatta ja toimii näin myös pitkässä matossa.




Kudoin maton luonnonvalkoisella ja tumman harmaalla trikookuteella. Normaalisti kuteiden pitäisi olla samanpaksuisia, mutta harmaa oli aavistuksen ohuempaa ja valkoinen olikin epätasaista. Se ei onneksi haittaa, koska tulen pitämään mattoa valkoinen puoli ylöspäin. Collingwoodilla töistä tulee kaksipuoleisia, mutta pidän itse valkoisesta puolesta ja tumma puoli saa olla lattiaa vasten.


Kun matto oli valmis ja pois puista, solmin loimilangat ja tein niihin napakat hevosenhäntäsolmut. Leikkasin loimilangat parin sentin päästä solmusta ja ompelin käsin kanttausnauhan niiden päälle. Viimeksi pujottelin loimilangat kuvikasmattoon ennen kanttausta, mutta loimilangat nousivat käytössä matosta ja matto on nyt ihan hirvittävän näköinen. Toivottavasti loimilangat pysyvät näin pois silmistäni eikä matto ala purkaantua.




Kudottuani ensimmäisen Collingwoodini taisin sanoa, että siitä tuli hienointa mitä olen tehnyt, mutta kyllä se taitaa olla tämä. Kuvio oli niin haastava, että meinasin lyödä hanskat tiskiin jo alkumetreillä. Vaikka kuvio näyttää simppeliltä, sen kutominen vaati paljon keskittymistä ja sain kudottua vain 20 cm päivässä kun normaalisti kudon mattoa metrin päivässä. Olen kuitenkin onnellinen, etten lopettanut kesken ja sain mattoni valmiiksi. Kudoin maton olohuoneeseemme, mutta voi olla, että ripustan sen sittenkin työhuoneeni seinälle.


Juuri Collingwood on kudontatekniikoista lempparini ja haluaisin omiin puihin myös varsienvaihtolaitteen. En osaa suunnittella kudontamalleja tai kuvioita, joten Collingwood on minulle se hyvä vaihtoehto, kun saan piirtää sillä kankaaseen juuri sellaisia kuviota kuin haluan eikä sidokset ole siinä esteenä. Aikaisemman Collingwood-mattoni löydät täältä.



sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

KASVIVÄRJÄTTY SILKKIHUIVI






Ihanaa, kun vihdoin voin näyttää, mitä tein äidilleni äitienpäivälahjaksi. Värjäsin hänelle sipulinkuorilla ja ruusun terälehdillä silkkihuivin. Värjäsin viime kesänä kurtturuusun terälehdillä villakangasta ja sain upeita ruskeita sävyjä, joten odotin sipulinkuorista ja Reilun Kaupan ruusuista hieman samanlaista lopputulosta. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun huivissa on kirkkaan vihreää väriä, joka on luultavasti ruusujen terälehdistä. Ajattelin ensin, että värjään huivin uusiksi, mutta se on niin kaunis epätavallisine vihreine läiskineen, että annan huivin olla ihan näin.


Levitin alunapuretetulle huiville tuoreita ruusunlehtiä ja niiden päälle värjäyksestä jäänyttä sipulimäskiä. Rullasin huivin yhdeksi isoksi kääretortuksi ja laitoin mehumaijan marjaosaan höyryyn tunniksi. Kääntelin huivia höyrytyksen ajan aina välillä. Kiedoin jäähtyneen huivin vanhaan lakanan palaan ja sidoin sen napakasti juuttinarulla. Annoin paketin tekeytyä isossa Minigrip-pussissa huoneenlämmössä vielä muutaman päivän.






Kun muutaman päivä oli vierähtänyt, avasin käärön ja puhdistin sen kasviaineksesta ja huuhtelin huivin. Myöhemmin yritin silittää sitä, mutta hermoillani sitä ei silitetty siistiksi. Pidän huivista valtavasti. Mielenkiintoiseksi tämän tekee nuo kirkkaan vihreät laiskat, jotka oletettavasti on ruusuista. Lopputulos on ihastuttavan eläväinen ja siinä on upea värikirjo, johon en luultavasti toiste pystyisi.


Huivin seurana annoin lasisen juomapullon, jolle on puettu Dropsin Muskatista virkattu Kuohu-pullonsuojus, jonka ohjeen löydät uusimmasta Taito-lehdestä. Malli on siis omani ja tämä on se ihan ensimmäinen versio, jonka tein ennen lehden kuvauksia varten virkattua mintunvihreää suojusta. 


Lasisen juomapullon ostin Partiokaupasta ja silkkihuivin Tetri-designiltä (tässä linkki Tetrille). Jos haluat tutustua viime kesäisiin kontaktivärjäyksiin löydät ne täältä.


lauantai 15. kesäkuuta 2019

VIRKATTU KUOHU-PULLONSUOJUS




Kuvat: Taito-lehti, Sonja Karlsson


Uusimmassa Taito-lehdessä on suunnittelemani Kuohu-pullonsuojus ohjeineen. Olin otettu siitä, että minua pyydettiin suunnittelemaan lehteen ohje, sillä pidän Taito-lehteä suuressa arvossa ja siinä esiintyneitä suunnittelijoita. Taito poikkeaa muista kotimaisista käsityö-lehdistä, sillä siinä kerrotaan käsityöohjeiden lisäksi ilmioistä ja ihmisistä käsitöiden ympärillä. Kesäkuussa ilmestyneessä numerossa esitellään mm. työkseen leluja virkkaava Koukussa Designin Marika Fasth.


Halusin tarjota lehden lukijoille jotain oikein tarpeellista ja ihanaa. Viime kesänä virkkaamani pullonsuojus on ollut minulla käytössä lähes päivittäin ja siitä on tullut korvaamaton. Pullo on pysynyt reissuissa ehjänä ja lasipullossa vesi maistuu niin paljon paremmalta kuin muovipullossa, joten tiesin heti, että suunnittelen lehteen lasipullolle uuden pullonsuojuksen. Kuvio vaati tosin usemman illan ennen kuin se muotoutui sen näköiseksi kuin se on nyt.




Kuohu-pullonsuojuksessa kohopylväät kiertävät pulloa ja vyöryvästä kuviosta tulee itselleni mieleen veden kuohut. Kuvioiden välissä kulkevat ketjusilmukat auttavat siihen, että suojus sopii useamman pullon päälle ilman, että kuvio pahemmin venyy. Pullonsuojus on melko helppo virkata, mutta kuvio kohopylväineen tekee siihen aavistuksen haastetta. Vinosta käsialasta ei ole haittaa, sillä kuvio kaatuu joka tapauksessa vasemmalle.


Oman ohjeeni lisäksi lehdestä löytyy myös mm. Krista Kangas-Lahtisen kaunis Liplatus-peitto. Ihastelen Instagramissa Kristan upeita töitä ja oli hienoa päästä tämän taidokkaan naisen kanssa samaan numeroon. Kuvissa tytön päällä oleva neule on Sonja Karlssonin suunnittelema Aalto-paita. Jos Taito-lehti ei ole kolahtanut postilaatikkoosi, niin löydät sen jälleenmyyjät Taito-lehden kotisivuilta. Tässä linkki Taito-lehden sivuille.




Ihanaa ja aurinkoista viikkoa sinulle. Nähdään taas viikon päästä!



sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

AURINKOVÄRJÄYKSELLÄ KUVIOIDUT KESTOKASSIT MUISTOKSI OPETTAJILLE






Perheen pienimmän päiväkotitaival päättyi ja isompi pojista siirtyi eskarista ensimmäiselle luokalle. Kuvioimme aurinkovärjäystekniikalla kauppakassit muistoksi päiväkodin henkilökunnalle, eskariopeille ja -avustajille. Käytimme kasseina vitivalkoisia, puuvillaisia kangaskasseja, jotka ostin askarteluliikkeestä. Kuviointiin käytimme pihapuiden ja -kasvien lehtiä sekä Emotuotannon ruiskuemulsiota ja pigmenttivärejä, joita tilasin A.Wennströmmiltä.


Teimme ensin kuopuksen kassit hyvin sateisena viikonloppuna. Värjäsimme kassit kylpyhuoneen lattialla jätesäkkien päällä, mutta ne eivät kuivuneet koko yön aikana vaan olivat aamulla vielä aivan märkiä. Nostin kassit ulos terassin pöydälle kuivumaan, mutta ilma oli niin kostea, etteivät ne meinanneet kuivua ulkonakaan. Kassien kuvioinneista tuli hieman sotkuiset, kun värin kuivuminen kesti melkein vuorokauden.





Tein jouluksi sukulaisimme kassit samalla tavoin ja silloin ne kuivuivat. Kylppärimme lattiassa kulkee lämmitysputket, mutta kierto ei ole päällä kesäisin, eikä kassit varmastikaan sen takia kuivuneet. Vaikka kassit eivät ihan onnistuneet niin kuin piti, pidän niistä valtavasti. Kassien reunoilta kaikki väriaineet pakenivat niin, että värit muodostivat uomia kankaalle. Mielestäni nämä ovat aivan käsittämättömän kauniita ja yritän keksiä, että saisinko tehtyä näitä jotenkin itse. Ajattele, miten kaunis olisi mekko, jonka hihat ja helma olisi kuvioitu näin?





Kylppärivärjäyksestä oppineena kuvioimme isomman pojan kauppakassit terassin pöydällä ja nämä onnistuivat aivan uskomattoman hyvin. Lehtien reunat ovat terävät ja jopa osa lehtisyistä jäi näkyviin. Kuvioimme kassit helatorstaina, kun oli tuulista ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Epäilen, että kuviointi onnistui sen takia niin hyvin, koska olosuhteet olivat niin otolliset värjäykselle. Tuulen ja auringon lämmön ansiosta värit kuivuivat nopeasti ja siksi kuviot muodostuivat niin selvästi. Pääsen ensi viikolla kokeilemaan tätä teoriaani, kun osallistun kansalaisopiston kankaan kuviointi ja värjäyskurssille, jolla olen ollut jo useampana vuotena ja taidan värjätä aurinkovärjäysteknikkalla vähän lisää.





Pesin kassit ensin pesukoneessa, jotta niistä lähti kaikki käsittelyaineet. Kastelin ne ennen kuviointia ja levitin kassin sisään muovin palan, joka esti väriaineen leviämisen kassin toiselle puolelle. Sekoitin suihkepulloon ruiskuemulsiota ja värit (sininen, sitruunankeltainen ja musta, jota tuli vain pari tippaa). Suihkutin kassit väriseoksella ja pojat tekivät koristelut. Kaikissa kasseissa on lehtien lisäksi tehty kuvioita myös rypyttämällä. Kun kassit olivat kuivia, silitin värit kiinni ja toistimme käsittelyn kassin toiselle puolelle. Helpommalla (ja halvemmalla) pääset, jos leikkaat kankaat vanhasta lakanakankaasta ja ompelet kassiksi kuvioinnin jälkeen.





Aurinkovärjäys on kankaankuviointitekniikka, jossa eri aikaan tapahtuva kuivuminen muodostaa kuviota kankaalle. Suosittelen tutustumaan sen helppouden takia. Kuvoita voi muodostaa mm. rypyttämällä, kasvien lehdillä tai vaikka pitsiliinoilla. Pigmenttiväreillä värjätessä värit kiinnitetään silittämällä, eikä ylimääräisiä keittoja ja huuhteluita tarvitse tehdä. Jos haluat pestä kankaat, niin voit nakata ne kiinnityksen jälkeen vaikka pesukoneeseen. Olen aikaisemmin kuvioinut aurinkovärjäysteknikkalla kauppakasseja ja Mekkotehtaan Aino-tunikan. Kassit löydät täältä ja Aino-tunikan löydät täältä. Väriaineet ja ruiskuemulsion ostin täältä.

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

VIRKATUT LASINALUSET - SIS. OHJE






Virkatut lasinaluset ovat olleet työlistallani pitkään! Kaikki huonekalumme ovat vanhoja ja saan varjella pöytäpintoja kuumilta tee- ja kahvikupeilta. Edelliset lasinaluset, jotka virkkasin muutama vuosi sitten ovat kaikki hukkuneet tai pienet sormet ovat kokeilleet niihin saksien terävyyttä. Tähän asti olemme turvautuneet kirjoihin, lehtiin ja kortteihin, mutta nyt ryhdistäydyin ja virkkasin meille uudet.


Virkkasin neliön muotoiset lasinaluset C2C-tekniikalla Dropsin Muskat -puuvillalangasta, jota yhteen lasinaluseen kului n. 9 grammaa. Nelosen koukulla alusista tuli n. 9 cm x 9 cm ja alusista tuli juuri sopivan kokoiset muumimukien alle. Väreinä käytin persikkaa, mintun vihreää ja petroolin sinistä. Pidän erityisesti siitä, miltä hempeä persikka ja minttu näyttävät yhdessä. 





Lasinaluset ovat hyvin helpot virkata ja kirjoitin sinullekin ohjeen, miten voit virkata lasinaluset. Normaalista virkkausstekniikasta poiketen, C2C ei etene reunasta reunaan vaan kulmasta kulmaan. Jos et koskaan virkannut C2C-tekniikkaa, löydät hyvät ohjeet mm. Novitan sivuilta. Tässä linkki.

VIRKKAUSOHJE LYHYESTI


1. Ota väri 1. ja virkkaa seitsemän kerrosta C2C:tä. Lopeta työn leventäminen.
2. Vaihda väriin 2. ja virkkaa kerrokset 8-13 leventämättä työtä, kunnes olet virkannut neliön.
3. Virkkaa kerros kiinteitä silmukoita vielä palan ympäri. Virkkaa kulmiin kiinteäsilmukka, ketjusilmukka ja kiinteäsilmukka. Yhdistä kerros piilosilmukalla.


Itse virkkasin persikan kohdalla reunuksen samalla langalla ja mintun vihreän kohdalta mintulla, niin reunasta tuli siisti. Kun kaikki langan pätkät on päätelty, pingota työ kevyesti ja ota käyttöön.


Värikaavion voit ladata tästä: OHJE




Jos et ole vielä kokeillut C2C:n virkkausta, niin nyt tai ei koskaan kannattaa kokeilla. Tekniikka on super ihana ja todella helppo. Pienet lasinaluset valmistuvat nopeasti, eikä niihin kulu paljoa lankaa, eli jos sinusta tuntuu, ettei tämä ollutkaan sinun juttu, niin et menetä mitään. Olen kuitenkin melko varma, että sinäkin ihastut tähän tekniikkaan! Tavataan taas ensi viikolla!


Tästä näet aikaisemmat C2C-tekniikalla virkkaamani työt: