sunnuntai 30. toukokuuta 2021

ARTESAANIOPINTOJEN KIRJONNAT


 

Artesaaniopintoni ajoittuvat hyvin poikkeuksellisiin aikoihin, joten myös opintoni ovat olleet poikkeukselliset. Kirjonta on aikaisemmin kuulunut artesaanitutkinnon opinto-ohjelmaan, mutta koulutuksen tiivistyttyä se on jäänyt pois. Viime keväänä kun poikkeusajan etäopetusjakso venyi kuukaudesta kahteen meille opetettiin kirjontaa, jotta etäopetuspäiviin saatiin lisää täytettä. Kirjonta on käsityötekniikka, jonka olen halunnut oppia jo pitkään.

Koetilkku ja sen kaikki tuhat ja yksi pistoa

Kirjontaharjoittelut alkoivat koetilkulla. Saimme pellavaiset koetilkut, joille opettelimme kaikkia mahdollisia ja mahdottomia pistoja. Koska olin innokas oppimaan, etsin kokeiltavia kuvioita netistä vielä lisää. Lempparini taitaa olla perinteinen laakapisto, jolla olen esimerkiksi täyttänyt koetilkulle kirjotun lankarullan. Vaikein pistoista on ehdottomasti varsipisto. Tilkku ei suinkaan ole vielä täynnä ja valmis. Tähän mahtuu vielä monenmoista pistoa ja kuviota, joita voin kokeilla.

Jos haluat kokeilla kirjontaa, niin suosittelen ehdottomasti ottamaan myös yhden tilkun koetilkuksi ja kokeilemaan siihen kaikkia pistoja. Voihan se olla, että sinun lemppariksi tulee juurikin tuo pisto, joka on minulle niin kovin vaikea. Koetilkku kannattaa huolitella saumurilla tai perussiksakilla, niin se ei ala kirjoessa purkautua.

Näihin koulun kirjontoihin emme käyttäneet kirjontakehyksiä, mutta muuten kirjon kehyksien kanssa.



Kirjottu kuva

Kun koetilkulle oli kokeiltu kaikki pistot, jatkoimme tekemällä yhden kirjotun työn. Opettajallamme oli kaksi mallia, joista saimme valita mieluisen ja se piti värittää käyttämällä erilaisia pistoja. Tämä on muuten valmis, mutta kannun sisus on jäänyt tyhjäksi, enkä vieläkään keksi millä sen täyttäisin! Mikähän pisto siihen sopisi? 



Ihanaa ajan vietettä

Koska kirjonta vain oli niin minun juttuni, kirjonnat eivät loppuneet koulun kirjontaharjoituksiin. Ensimmäisenä tein syysväreissä olevan taulun, jonka mallin löysin Cristin Morganin Kirjontajuttuja -kirjasta. Se oli super ihana kirjoa ja nautin sen tekemisestä valtavasti. Syystaulun jälkeen kirjoin kuoriaisen, jonka kuvan sain työkaveriltani. Kuoriainen oli minulle aivan liian vaikea ja taisin huokaista helpotuksesta kun sain sen valmiiksi. 

 


Viime aikoina olen kirjonut tilkkuja, joille kokeilen jotain uutta kuvaa tai kuviota, johon olen ihastunut. Olen huomannut tämän äärimmäisen rentouttavaksi tavaksi kirjoa. Kun työ on ns. kokeilutilkku, sen kirjomisessa ei ole lainkaan paineita ja saan nauttia vain kirjonnan ilosta. Ei haittaa vaikka siihen sattuu tulemaan pieniä virheitä, ne tekevät työstä vain yksilöllisemmän. 

Käytän kirjontapohjana pellavakankaita. Pellava on kirjontapohjana niin ylivertainen ja olen tottunut kirjomaan siihen, enkä enää haluaisi muulle kirjoa. Lankoina käytän DMC:n ja Anchorin muliinilankoja, joita olen ostanut alennusmyynneistä. 

 


Ihan oma malli

Ja nyt kerättyäni vuoden rohkeutta, piirsin ensimmäisen oman mallini. Jäljennän tämän vielä tänään kankaalle ja alan kirjoa tästä seinätaulua, jolla tsemppaan itseäni puutarhan hoidossa. Ensin teen tuosta tekstistä koekirjonnan jollekin pienemmälle tilkulle ja vasta sen jälkeen aloitan oikein työn teon. Onpa jännittävää päästä kirjomaan omaa malliani.

 


Koska opintojeni trendinä on ollut etäopetus, siirrymme taas etäopetukseen viikoksi ennen kesälomia. Olin suunnitellut, etten enää ensi viikolla kävisi kuin yhtenä päivänä koululla, jolloin olisin voinut tehdä kaikki keskeneräiset työt pois ja aloittaa syksyllä puhtaalta pöydältä. Asiat eivät kuitenkaan edenneet niin kuin piti. Jännityksellä odotan, että mitä syksy tuo tullessaan. Ennen syksyä nauttikaamme kesästä!

Mukavaa viikonloppua! Nähdään taas!

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

KASVIVÄRJÄTYISTÄ PELLAVISTA KUDOTTU LAUDELIINA sis. OHJE

 

Koulun pellavajakson päätteeksi kudoimme taas yhden oman työn, joka suunniteltiin itse ja jolle piti kirjoittaa myös kudontaohje. Kaapissani oli Tampereen Nextiilistä löytyneitä vanhoja pellavalankoja, jotka käytin hyödykseni tässä työssä. Sidoksena laudeliinassa on koristeellinen toimikas, joka syntyi Weavepointilla leikkiessä.

Loimilankana käyttämäni pellavat olivat oletettavasti käsin kehrättyjä ja hyvin tikkuisia. Olin jo aikaisemmin värjännyt pellavat sipulinkuorilla. Värjätessä ja niitä keriessä osa tikuista ja roskista varisi terassin lattialle, mutta lanka oli edelleen hyvin rouhea. Koska näitä värjättyjä pellavia oli enemmän, tein niistä loimen siten, että ensimmäisen värjäyserän langat ovat reunoilla ja keskellä on vaaleampi jälkiväri. Kuteena käytin suklaan ruskeaa pellavaa, joka oli aavistuksen paksumpaa kuin loimilangat. Laudeliinan vaaleat raidat kudoin samasta jälkivärjätystä pellavasta, jota käytin loimena.

 

 

Loimilankani oli niin haperoa, että sain kutoa niin huolellisesti kuin pystyin, ettei se katkeillut. En voinut pakitella korjatakseni polkuvirheitä, koska kude takertui loimeen eikä sitä pystynyt purkamaan. Onneksi tuo epätasainen ja rouhea pellava antaa paljon anteeksi ja laudeliinassa ei ihan niin herkästi näy mahdolliset polkuvirheet kuin kaupan pellavista kutoessa.

Tämä liina tuli meille omaan käyttöön. Se ehti vuoden päivät odotella kaapissa, että ehdin esitellä sen ja nyt vihdosta viimein sain sen kuvauksen jälkeen meidän saunan lauteille ja se on jo eilen illalla koesaunottu. Hyvin toimi! Vähän se nipisteli pyllyn alla, mutta eiköhän se ajan myötä pehmene.

Koska laudeliinalle on jo ohje kirjoitettu ja sen on opettajakin tarkistanut, niin sinäkin saat ohjeen. Sen kutomiseen tarvitset kymmenen vartta ja kahdeksan polkusta. Sinun ei tarvitse kehrätä liinaa varten pellavia ja värjätä niitä sipulinkuorilla. Kaupan rohtimet kelpaavat myös mainiosti! Jos kudot liinan joskus, olisi kiva nähdä se. Ohjeen voit ladata tästä: Laudeliinan ohje. Jos linkki ei toimi, kerrothan minulle!

Mukavaa viikonloppua. Nähdään taas!


sunnuntai 16. toukokuuta 2021

VIRKATTU KUKKATUNIKA

 

Virkkasin itselleni kukkatunikan. Jouduimme viime keväänä etäopetukseen ja tarvitsin oppituntien ajaksi jotain tekemistä käsille ja nämä kukat sopivat siihen mainiosti. Malli on niin helppo, että sen oppi hetkessä ulkoa, joten oppitunnin seuraaminen oli helppoa samalla kun kädet työskenteli.

Tunika on malliltaan suora ja tein siihen pitkät ja leveät hihat, jotka näyttävät kuvissa vielä levenevän, mutta ovat ihan suorat. Tunika on ihana, kun sitä voi pitää kesällä trikoiden ja topin päällä ja talvella pitkähihaisen trikoopaidan päällä. Pitsimäinen kuvio on ihanan viileä ja kevyt päällä. Tunika peittää hyvin keski-iän ja kahden lapsen myötä vyötärölle tulleita kiloja.


 

 

Kukkia tunikaan upposi yhteensä 120 kpl ja lankaa 540 grammaa. Tunika on virkattu kolmosen koukulla Drops Designin Safran -puuvillalangasta ja ne on yhdistetty samalla langalla, mutta virkkasin verkon kahden ja puolen koukulla. Kukat virkkasin turkoosilla, omenanvihreällä ja auringonpaisteella. Yhdistämiseen käytin mustaa. Merkkasin määrät sävyittäin ylös, mutta koska tunika valmistui jo aikoja sitten, en enää löytänyt muistiinpanojani.

Yleensä esittelen vaatteet ennen kuin otan ne käyttöön, mutta tätä olen ehtinyt pitää jo moneen kertaan. Pidän tunikasta valtavasti, mutta sen käyttö on tuonut ihan uusia haasteita. Se päällä pitää liikua hvyin varovaisesti, sillä meinaan jäädä siitä kiinni milloin oven kahvoihin ja milloin kaappien vetimiin. Tunikaa pitäessä sain ensimmäisenä opetella liikkumaan kuin hidastetussa elokuvassa ja hallitsemaan liikkeitä harkitusti, sillä leveät hihat vetävät hetkessä lasten limpparipullot pöydiltä ja saavat aikaan kaaoksen.

Sosiaalisessa mediassa on pitkin vuotta esitelty korona- ja poikkeusajan töitä ja tämä tunika on minun koronatyöni. Vaikka kulunut vuosi ei kuulu parhaimpiin, sain siitä ainakin jonkin kauniin muiston.

Mukavaa viikonloppua ja nähdään taas!

 


sunnuntai 9. toukokuuta 2021

ARTESAANIOPINTOJEN VILLAJAKSO


Artesaaniopinnot on jaettu erilaisiin opintojaksoihin. Yleensä ensimmäisenä on mattojakso, jolla opetellaan maton ja poppanan kudontaa sekä aloitetaan sidosopin opiskelu, jossa tutustuttaan mm. palttinaan, panamaan ja ripsiin. Koska koulun voi aloittaa vaikka kesken lukuvuoden, jaksojen järjestys vaihtelee paljon. Sain kuitattua mattojakson aikaisemmalla kudontakokemuksella ja osallistuin vain sidosoppiin. Villajakso tulisi periaatteessa mattojakson jälkeen.


Tutustuimme villajaksolla sidosopissa mm. erilaisiin toimikkaisiin, vohveliin, kanavaan ja raesidokseen. Sidosopin lisäksi tutustuimme erilaisiin proteiinikuituihin ja teimme niistä esitelmät. Pääsimme myös ensimmäisen kerran kutomaan tietokoneohjattuilla kangaspuilla ja teimme niillä toimikaskokeilun. Kokeilussa havainnoitiin, miten niisintä ja poljenta vaikuttavat työssä. Tilkku on mahtava muistilappu tulevaisuuden varalta. Muita koetilkkuja emme tainneet tällä jaksolla kutoa.



Oppiaksemme kutomaan meidän on kudottava paljon ja valmistamme koko opintojen ajan tuotteita koulun myymälään. Lisäksi saamme tietysti kutoa koulussa omia töitämme niin paljon kuin ehdimme, mutta ainakin itselläni ne ovat jääneet vähiin. Villajaksolla kudoimme myymälään villahuivit, lenkkimohairhuivit, tyynynpäälliset ja jakson päätteeksi kudoimme vielä omat villatyöt. 


Villahuivi

Jokainen sai suunnitella omanlaisen villahuivin, jossa oli kapeita loimiraitoja. Näistä malleista valittiin yksi  ja siitä tehtiin erilaisia värivariaatioita. En muista yhään, että miten värit määräytyivät, mutta muistaakseni meillä oli käytössä vain tiettyjä sävyjä. Huivissa on sidoksena toimikas ja raidoissa ripsi. Opettelimme kutomaan siten, että tiheys pysyisi samana läpi työn. Kuulostaa tosi helpolta, mutta se on yllättävän vaikeaa. Valmiiseen huiviin tehtiin päihin kierrehapsut.

 


 

Tyyny

Koulun puissa oli kansallispukukangasloimi, josta oli jo kudottu pussukoita ja me saimme tehtäväksemme kutoa tyynynpäälliset. Sidoksena oli pompsi ja muiden kutoessa riemun kirjavia tyynyjä, minä kudoin kankaan, joka muistuttaa 80-luvun poppanaliinaa. Kudoin kankaan kun pääsimme etäopetuksesta pariksi viikoksi takaisin kouluun. Tämä ei ole sieltä onnistuneimmista töistäni, mutta tässä näkyy viime kevään väsymykseni.




Mohairhuivi

Villajakson ihastuttavin työ on tämä lenkkimohairista kudottu huivi tai shaali. Saimme valokuvat joiden pohjalta suunnittelimme huivien värimaailman ja näistä äänestettiin kolme kauneinta, jotka kudottiin huiveiksi.

Minun huivini valittiin yhdeksi ja sain kutoa itse suunnittelemani huivin. Valmiiseen huiviin tehtiin kierrehapsut ja ne lähetettiin karstattavaksi Kartsaus ja kudontaliike Taikaan. Karstatessa huivit käyvät koneen läpi, jossa niitä "harjaaan" ohdakkeilla tai kävyillä (kuva alla). Karstauksessa villan kuidut pörheytyvät ja siitä tulee pehmeä kuin pumpuli. En ole ennen ollut lenkkimohairin ystävä, mutta tämä herätti suorastaan rakkauteni tähän materiaaliin. 

 

 

 

Viuhkakaide-kokeilu

Koululla on viuhkakaide (tunnetaan nimellä Fan reed), jolla kokeilin kutoa. Olisin halunnut kutoa omaksi villatyöksi hienon viuhkahuivin, mutta tämä jäi vain kokeiluksi. Viuhkakaiteella kutoessa pitäisi olla yläluhalliset kangaspuut, joita koululla ei ollut yksiäkään. Kokeilin kutoa kaiteella tavallisilla puilla nostamalla ja laskemalla luhaa, mutta se ei onnistunut. Kokeilin myös kutoa siten, että kaide roikkui kuteiden varassa, mutta siitäkään ei ollut apua. Kankaassa pitäisi näkyä leveämpiä ja kapeampia raitoja, mutta niitä ei juuri näy. Koulun viuhkakaiteen kuvio oli myös niin kapea, että epäilen, että olisiko siitä muodostunut kunnolla kuviota muutenkaan. 

 


Oma villatyö

Koska viuhkakaiteella kudottava huivi ei onnistunut ja Akaan kansallispuvun hamekankaan kudonta kaatui opiskelijabudjettiin (en tiennyt, että kansallispukujen langat ovat niin arvokkaita) kudoin omana villatyönäni silkkisen villahuivin, jonka esittelin pari viikkoa sitten. Sen löydät täältä: Käsinkudottu silkkivillahuivi

 


Ajallisesti villajaksomme sijoittui keväälle 2020. Koko maailmaa koetelleet poikkeusajat alkoivat silloin ja siirryimme kesken jakson etäopetukseen. Tunnit pidettiin Teamsin kautta, mutta en pystynyt osallistumaan tunneille muiden mukana vaan katselin ne nauhoitteina. Keväällä 2020 myös peruskoulut olivat kiinni ja minulla oli kotona eskarilainen ja ekaluokkainen, jotka eivät pystyneet opiskelemaan itsenäisesti. Heräsin aikaisin aamulla kuuntelemaan yhden edellisen päivän oppitunneista, opetin päivällä lapsia ja iltapäivällä kuuntelin seuraavan. Viimeisen oppitunnin kuuntelin illalla tai viikonloppuna. Olin kevään jälkeen todella väsynyt.

Kirjoitin poikkeusoloissa opiskelusta jo viime vuonna ja äsken tekstiä lukiessa itku ei ollut kaukana, kun muistin tuon kevään kaikessa kaameudessaan. Olemme tänäkin vuonna olleet etäopetuksessa eikä se ole ollut helppoa, mutta ei myöskään niin rankkaa kun lapset ovat kuitenkin olleet koulussa. Viime kevään kokemuksistani voit lukea täältä: Artesaaniopintoja poikkeusaikana.

 

Nähdään taas ensi viikolla! Silloin ajattelin esitellä jotain super ihanaa!

sunnuntai 2. toukokuuta 2021

VIRKATUT JOOGASUKAT

 



Virkkasin itselleni joogasukat. Olin joulukuussa 2019 koulutuksessa Itävallassa, Grazissa ja ostin itselleni matkamuistoksi lankaa pienestä lankakaupasta. Tietysti halusin jotain paikallista lankaa ja valitsin vyyhdin fingerin vahvuista Ferner Wollen Karusell -lankaa.

Sukkien ohje löytyy Lankavan sivuilta Pitsisäärystimen nimellä. Vaikka ohje oli tehty saman vahvuiselle langalle, jouduin hieman lisäämään silmukoita, jotta pohkeeni mahtuivat sukkien varsiin. Koska käsialani on hyvin vino eli kuviot kaatuvat aina reilusti oikealle, jouduin siirtämään kuviota aina muutaman kerroksen välein lisäyksin ja kavennuksin, jotta kuvio pysyi säären keskellä, eikä siirtynyt pohkeen puolelle.

 

 

Mallina tämä oli oikein kiva ja mukava virkata. Lankana tuo Karusell oli hyvää, mutta hieman se on karheaa ja olenkin onnellinen, etten ostanut sitä enempää. Sukista tuli sievät vaikka en yleensä pidä siitä, miltä valmiiksi kuvioidut langat näyttävät virkatuissa töissä. Näihin lanka tuntui kuitenkin sopivan. En ole vielä saanut sukkia käyttöön, koska joogatuntini ovat olleet tauolla ja kotona joogatessa en niitä tarvitse. 

Kulunut vuosi on ollut melko yllätyksellinen ja poikkeustilat ovat vaikuttaneen myös omaan työtilanteeseeni. En varmasti koskaan ole ollut näin kiitollinen lankavarastoistani. Olen melko huolettomasti pystynyt tekemään käsitöitä ostamatta uusia lankoja.

Jos haluat virkata itsellesi joogasukat tai pitsisäärystimet, löydät ohjeen täältä: Lankavan sivuille.

 Mukavaa viikonloppua ja tavataan taas ensi viikolla!