ARTESAANIOPINTOJEN NÄYTTÖ: DESIGNTEKSTIILIN VALMISTAMINEN JA ECHO WEAVING

Artesaaniopintojen yhden opintokokonaisuuden näyttö on Designtekstiilin valmistaminen. Tämä näyttö toteutetaan tekniikalla, joka on opetettu jollain designtekstiilin jaksolla, joita olivat pujoitukset ja poiminnat, kansanomaiset sidokset, kuvikkaat ja kaksinkertaiset kankaat. Tämä oli näytöistä vaikein, kun en osannut päättää mitä tekisin. Halusin, että tämä viimeinen näyttöni olisi jotain järisyttävän hienoa ja ikimuistoista. Olin aikaisemmin nähnyt ammattitutkintoa suorittavien opiskelijoiden koeloimen, kun he tutustuivat Marian Stubenitskyn Echo Weavingiin ja se jäi mieleeni. Sain opettajaltani luvan, että saan tehdä näytön tällä tekniikalla, jos opiskelen sen ensin itsenäisesti.

Marian Stubenitsky on hollantilainen kudonnanopettaja, joka on kirjoittanut kirjan Weaving with Echo and Iris. Kirjassa perehdytään Echo weaving -tekniikkaan, jossa hyvin yksinkertaistettuna luodaan kuviolle muoto, tehdään sille Network-niistintä ja jokaiselle saadulle niisintäpisteelle tehdään kaiku, joka on eri värinen kuin alkuperäinen niisintäpiste. Echo weavingiin käytetään erilaisia toimikas- ja pomsisidontoja ja poljennalle voi halutessa tehdä myös Network-toiminnon. Kirjassa on muutama valmis malli, mutta kirja vaatii sidosopin tuntemusta ja paljon kokeiluita. Kirjassa oli mallityö, jossa oli yhdistetty Echo weaving Turned Taquete -muunnelmaan ja samoihin aikoihin törmäsin netissä Eva Stosselin blogiin ja hänen kutomaan Turned Taquete -huiviin, jossa oli käsinmaalattu loimi.

 

Ihastuin tähän Turned Taqueteen ja syyslomalla kudoin muutaman koeloimen omilla puillani. Piirsin kuvion, tein niisinnän ja sidonnan ja kokeilin eri tiheyksiä ja materiaaleja, joista kudon näyttötyönä huivin. Sidos vaatii tiheän loimen ja otettuani mallit pois puista, huomasin, että tästä sidoksesta ei näillä materiaaleilla kudota huivia. Siitä tulee niin töpäkkä, ettei se laskeudu kauniisti, mutta siitä tulisi upea kaitaliina. Tämän ajatuksen kanssa lähdin koululle koeloimet kainalossa.

Esittelin kokeiluni koululla ja opettajani tilasi minulta 70-80 cm leveän ja kolme metriä pitkän kaitaliinan, jossa toinen loimi on maalattu käsin ja toinen on värjätty yksiväriseksi. Käytimme sidoksena suunnittelemaani Turned Taqueten muunnelmaa ja materiaaliksi valitsimme Esiton kampapuuvillan (tex 76x2), koska sitä oli kaapissa tarpeeksi. Vielä samana päivänä loin loimen ja maalasin sen. Seuraavana päivänä värjäsin kilon samaa puuvillalankaa siniseksi, jotta sain luotua siitä toisen loimen ja käytettyä sitä kuteena. Seuraavan viikon aikana rakensin kankaan kaksoisloimitukillisiin tietokoneohjattuihin kangaspuihin ja aloin kutoa liinaa.

Halusin, että työstä tulee täydellinen. Opettajani on antanut minulle niin paljon, että halusin antaa hänelle jotain unohtumatonta takaisin. Ihan ilman vaikeuksia en tästä kuitenkaan selvinnyt. Tietokoneohjatut puut kiusasivat minua ja kutoessa kuteen tiheyden pitäminen tasaisena oli todella vaikeaa. Onneksi elävä kuvio antaa paljon anteeksi eikä siitä näy, että välillä tiheys heittää. Kastelin työn ennen ompelua ja yllätyksekseni työ kutistui kastelussa niin paljon, että vaikka kudoin reilusti ylimääräistä, liina on muutaman sentin suunniteltua lyhyempi. Päärmäsin liinan koulun koneilla henkeä pidätellen, sillä ompelu ei vieläkään ole vahvin osaamiseni.

 

 

 

Kaitaliinasta ei tullut täydellinen, mutta se on upea ja se taitaa olla tähän astisista töistäni hienoin. Kaikki Collingwoodit ja joogamatot, joista olen äärimmäisen ylpeä eivät ole mitään tämän työn rinnalla. En ole koskaan kutonut työtä, jossa olisi näin kauniit reunat ja värjäyksessä onnistuin hienosti. Minua jännitti, että kuvion sininen lanka päästää väriä ja oranssi muuttuu sen myötä ruskeaksi. Onnistuin kuitenkin estämään tämän ja liinan oranssi pysyi oranssina. Minua vähän harmittaa työn kutistuminen, sillä olin mitoittanut värityksen niin, että molemmissa päissä on yhtä paljon sinistä. Koska työ kuitenkin kutistui pituudesta niin paljon, toisessa reunassa on enemmän sinistä. 

 

Tällä työllä kuittasin Designtekstiilin valmistamisen näytön ja erikoistumisen taideteollisuusalalla, jonka esittelin viime viikolla. Ensi viikolla saan paperit käteen, mutta opintomatkani ei vielä ole ohi. Selkäni takana odottaa jo seuraava Echo weaving -koeloimi ja luon vielä muutaman lisää. Aion ostaa itselleni valmistumislahjaksi Marian Stubenitskyn kirjat ja jatkan niiden tutkimista ja eri tekniikoiden opettelua omin päin. Saat vielä nähdä lisää töitä tällä järisyttävän hienolla tekniikalla. Nyt jään kuitenkin joululomalle ja tapaamme seuraavan kerran vasta ensi vuoden puolella. 

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta! Terkuin, Johanna - kudonnan artesaani!

ARTESAANIOPINTOJEN NÄYTTÖ: ERIKOISTUMINEN TAIDETEOLLISUUSALALLA VÄRJÄYKSEEN

 

Opintoni ovat edenneet siihen pisteeseen, että olen suorittanut hyväksytysti viimeisetkin näytöt ja valmistun joulun alla kudonnan artesaaniksi. En ole kuitenkaan esitellyt kaikkia koulutöitäni täällä blogissani, joten tässä ja seuraavassa postauksessa kerron viimeisistä näytöistäni. Ensimmäinen näistä näytöistä on erikoistuminen taideteollisuusalalla ja koska rakastan värjäystä valtavasti, se on myös erikoistumiseni ala.

Opintoihini kuului yksi valinnaisen jakso ja valitsin värjäyksen valinnaisekseni. Artesaanin tutkintoonihan kuului yksi värjäysjakso, mutta se ei minulle riittänyt vaan jatkoin opiskelua itsenäisesti. Tämän vuoden kestävän värjäysrupeaman aikana perehdyin erityisesti erilaisiin menetelmiin kuvioida loimia muun opetuksen ohessa.

 

 

 

 

 

  

 

 

Aloitin värjäyskokeiluni viime syksynä ja muutamaa päivää ennen näytön arviointia sain viimeisen loimen pois puista. Loin kymmenkunta loimea joita maalasin, painoin, solmin, sidoin ja keittelin. Valmiit loimet kudoin kotona nelivartisilla salonkipuillani, jotka osoittautuivat loistavaksi työvälineeksi tähän projektiin. Tein koeloimiin suoran niisinnän neljälle varrelle ja kokeilin, miltä maalattu loimeni näyttää kun se on kudottu palttinalla ja toimikkaalla valmiiksi kankaaksi. Työtä irrottamatta vaihdoin sidonnan vielä pomsiksi.

 

Kudoin n. 20 cm leveitä ja alle metrin pituisia kangassuikaleita, joissa on 25-30 cm kudottu aina yhdellä sidonnalla. Loimilankana näissä kudonnoissa oli kirppiksiltä ostetut ohuet ja vielä ohuemmat puuvillat. Ohuimmat langat olivat niin ohuita, että niiden luonnissa sain olla varovainen, kun ne napsahti herkästi poikki. Kudoin paksummasta langasta luodut loimet 12 tiheydellä ja ohuemmasta langasta luoduissa loimissa tiheys oli 16 lankaa sentillä. Kuteena käytin värjäämiäni Aivina 16 -pellavia.

 

Ihan kaikki kokeilut eivät onnistuneet niin hyvin, mutta toisista kokeiluista tuli todella upeita ja ihania. Pidin valtavasti siitä miltä solmittu loimi näyttää, dekantterikipoissa liukuvärjätty loimi oli yksi ihanimmista ja viimeisenä kokeilemani loimen painaminen kangaspuissa yllätti minut yli odotusten. Ihan kaikkia suunnitelmiani en kuitenkaan ehtinyt toteuttaa. Mm. kaksoisikat jää toiseen kertaan (kokeilen sitä luultavasti keväällä) ja villaloimen maalaus jäi yhteen epäonnistumiseen. Minulla on pari puuvilla- ja villaloimea valmiina ja varmasti kuvioin nekin vielä tämän kevään aikana. Vaikka olen suorittanut näytön värjäyksestä, opintomatkani värjäyksen maailmassa on vasta alussa.

 

Loimimaalauksista innostuneena loin ja maalasin vielä yhden isomman loimen. Haluaisin ommella itselleni tunikan, jonka kankaan olen itse kutonut. Loin loimen Lankavan Esito puuvillalangasta tex 36 x 2, maalasin sen ja kudoin isoissa puissa. Aioin ensin käyttää tätä työtä näytössäni, mutta suunnitelmat meni uusiksi, kun tämä ei onnistunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Jouduin luomaan loimen kahdessa osassa ja toinen loimista oli kiepsahtanut huuhteluissa ilmeisesti ympäri. Keskellä kangasta on nyt muistiviiva, joka muistuttaa minua jatkossa merkitsemään loimen päät ja reunat, jotta ne tulevat myös puihin samoin päin. Tämäkin piti oppia kantapään kautta. Olisi mukavaa oppia jotain joskus vähän pienemmällä vaivalla.

 

Näytin osaamiseni kokoamalla koeloimista mallikansion, jossa on esitelty loimen kuviointimenetelmien lisäksi erilaisia värjäysmenetelmiä mm. aurinkovärjätyt verhot ja kankaan painamista. Kansion lisäksi maalasin asiakastyöhön loimen, josta kudoin ison kaitaliinan. Tämä projekti on kuitenkin se, minkä näytän vasta ensi kerralla ja se on odottamisen arvoinen!

Mukavaa viikonloppua! Nähdään ensi viikonloppuna!

 

 

 

ARTESAANIOPINTOJEN AMMATTIALAN HISTORIA JA METSOVAARAN ROMANSSI KIRJOTTUNA

 

Artesaaniopintoihin kuuluu myös ammattialan historian opintoja. Nämä opintoni sijoittuvat kevääseen 2021, kun olimme etäopetuksessa. Opiskelin ensin oman ryhmäni kanssa kuvikkaiden sidosoppia ja tuntien jälkeen katsoin nauhoitteena ammattialan historian tunnit, jotka oli pidetty samaan aikaan toiselle ryhmälle. Olin ollut pari vuotta juomatta kahvia, mutta kevään 2021 aikana huomasin tarvitsevani sitä kipeästi, jotta selvisin koulupäivistä tietokoneen ääressä.

Opettajamme esitteli meille kotimaisia tekstiilitaiteilijoita ja heidän töitään sekä kotimaisia ja ulkomaalaisia muotoilijoita ja design-klassikoita. Eri tyylisuuntiin tutustuimme tekemällä esitelmän yhdestä tyylisuunnasta ja esittelemällä sen muulle ryhmälle. Itse tein esitelmän funktionalismista. Teimme esitelmät myös yhdestä kotimaisesta tekstiilitaiteilijasta ja muotoilijasta, joita ei oltu vielä esitelty. Esittelin Esteri Tomulan, joka tunnetaan mielestäni Arabian kauneimpien mallien kuvittajana. Mm. Pastoraali, Esteri ja ne pienet, kauniit kasvitaulut ovat hänen kuvittamiaan. Oli ihanaa tutustua tarkemmin tämän taidokkaan taiteilijan elämään ja töihin.

 

 

Tekstiilitaiteilijakseni valitsin Marjatta Metsovaaran, koska hänen kauniit painokankaansa ovat olleet minulle pitkään kaivattuja kirppisaarteita. Esitelmässäni kerroin hänen elämästään ja tunnetuimmista töistään. Esitelmän lisäksi teimme myös minitekstiilin, joka oli saanut innostuksen jostain tämän valitun tekstiilitaiteilijan työstä. Tarkoitus ei siis ollut kopioida mitään hänen työtään vaan käyttää esim. samoja menetelmiä kuin itse taiteilija.

Halusin, että minitekstiilini on jokin sellainen, mille on käyttöä eikä vain unohdu kaappiin. En voinut valita tekniikaksi värjäystä, koska se olisi helposti mennyt kopioinniksi. Sen sijaan kirjoin Marjatta Metsovaaran Romanssi-painokankaan muliinilangoilla pellavakankaalle. Piirsin kuvion teippirullan avulla ensin ruutupaperille ja siirsin sen jälkeen sen pellavalle. Koristelin kirjotun kuvion erilaisin kukin ja lehdin. 

 

 

 

 

 

Romanssistani tuli aivan ihana ja tulen käyttämään tätä. Koska en löytänyt harppiani ja käytin piirtämisen apuna teippirullaa, kuviot hieman elävät, mutta toisaalta ne tekevät kuviosta vain ainutlaatuisemman. Ajattelin ommella kankaasta pienen olkalaukun, mutta se on vielä työn alla. Seuraavaksi teen laukkua varten olkahihnan Kumihimo-tekniikalla.

 

Opintoni ovat edenneet niin pitkälle, että esittelemättä on enää näytöt. Tapaamme siis niissä merkeissä ensi viikonloppuna! Hyvää itsenäisyyspäivää ja mukavaa alkanutta viikkoa!