sunnuntai 29. tammikuuta 2023

PIRTAKANGASPUILLA KUDOTTU SISUSTUSTYYNY SIS. OHJE

 

 

 

Kudoin pirtakangaspuilla meidän asuntovaunuun koristetyynyn Dropsin Paris -puuvillalangasta. Pirtakangaspuut ovat pienet kangaspuut, joissa ei ole polkusia eikä niisivarsia. Loimi kulkee pirrassa olevien pitkien välien ja reikien kautta ja viriö muodostuu pirtaa nostamalla ja laskemalla. Itselläni on ollut useamman vuoden Toikan Siru -puut, joista olen pitänyt kovasti. Lisäksi Suomessa myydään myös Ashfordin ja Kromskin pirtakangaspuita.

Pirtakangaspuissa parasta on nopeus ja vapaus. Loimi luodaan suoraan puihin eli välttämättä en tarvitse erikseen loimen luontivälineitä. Parissa tunnissa olen luonut loimen, vetänyt sen puihin ja puut ovat kudontakunnossa. Isoissa kangaspuissa valmisteluihin kuluu huomattavasti enemmän aikaa. Pienet pirtakangaspuut mahtuvat mainiosti terassin pöydälle ja kesäisin kudon paljon ulkona. Vaikka puissa on työ kesken, ne voi taittaa kasaan ja pakata vaikka mukaan kesälomareissulle.


 

Minun piti kutoa alunperin kattausliinat, mutta vuosia kaapissa hillottu hieman tunkkainen petrooli näytti niin hyvältä vaalean turkoosin seurassa, että muutin suunnitelmia kesken kudonnan ja kudoin tyynynpäällisen. En päätellyt langan pätkiä vaan jätin ne kankaan sivuille roikkumaan. Koska työn sivusaumat ommellaan yhteen, sivuilla roikkuvat langat jäävät piiloon tyynyn sisälle. Kudoimme koulussa sisustustyynyt näin ja onneksi muistin tämän niksin, kun yritin taitella kuteita piiloon siististi. Lopputulos on niin siisti, että sisäinen perfektionistini hykertelee taas onnesta.

Puihin olisi mahtunut sentin leveämpi kangas, mutta reunimmaisista kaistaleista olisi tullut pari loimilankaa leveämmät. Jos olisin tiennyt, että kudon tyynyn jo ennen loimen vetoa, olisin tehnyt kankaasta leveämmän, koska reunimmaiset raidat hukkuvat sivusaumoihin, ei niiden leveyseroa huomaa. Tyyny on melko pieni, mutta se on juuri sopivan kokoinen pienen vaunun pienelle sohvalle sekä bussin takapenkille. Sekin kun on odottanut jo muutaman vuoden tyynyjä. Harmi vain, ettei minulla ollut enempää tuota petroolia, koska olisin halunnut kutoa toisenkin tyynyn.


 

Kirjoitin tyynylle ohjeen, jotta sinäkin voit kutoa tällaisen.  Yritin kirjoittaa ohjeen niin, että tyynyn voisi kutoa vaikka ei ole paljoa kutonut pirtakangaspuilla ja yritin olla mahdollisimman selväsanainen. Tarvitset tyynyä varten pirtakangaspuut, joiden työleveys on vähintään 40 cm sekä 40-kaiteen. Lankojen lisäksi tarvitset sisälle tyynyn ja vetoketjun. Laskin langanmenekkiin vähän ylimääräistä eli periaatteessa 6 kerää Dropsin Parista tai 300 g saman vahvuista puuvillalankaa pitäisi riittää. Jos huomaat, että ohjeessa on jotain korjattavaa, niin kerrothan! Ja jos joku askarruttaa, niin kysythän!

 

PIRTAKANGASPUILLA KUDOTTU TYYNY


Valmiin työn koko: n. 34 cm x n. 43 cm
Sidos: Palttina
Loimi: kahta väriä Drops Paris -puuvillalankaa yht. 170 g
-    Leveys: 38,3 cm
-    Pituus 1,5 m
-    Tiheys: 4 l / cm
-    Kaide 40
-    Lankaluku 153 l
Kude: Kahta väriä Drops Parista yht. 134 grammaa
-    Kuteen tiheys: 4 l / cm

Loimenluontiohje: Aseta luontitappi n. 1,5 m päähän varvasta, joka on kiinni pirtapuiden loimitukissa (tuo loimitukin varpa riittävän lähelle pirtaa, että voit luodaloimen). Kiinnitä apulanka, että varpa pysyy suorassa. Solmi loimilanka loimitukin varpaan ja luo loimi pirtakangaspuihin siten, että vedät loimilangan pitkiin rakoihin ja kierrät sen luontitapin ympäri. Pitkiin rakoihin tulee tällöin 2 lankaa. Luo ensin värillä 1 9 lankaa, katkaise lanka luomatappiin ja jatka luomista värillä 2. Luo värillä 2 taas 9 lankaa. Jatka näin kunnes olet luonut molemmilla väreillä 8 kertaa (työssä pitäisi olla nyt 144 loimilankaa). Luo vielä lopuksi 9 lankaa värillä 1.

Kun loimi on valmis, tarkista, ettei pitkiä pirranvälejä ole tyhjänä. Vedä loimi tukille ja lujita loimea samalla pahvilla. Se estää loimilankojen uppoamisen toistensa väleihin ja näin loimesta tulee tasainen ja helppo kutoa. Jaa loimilangat pirran rakoihin siten, että joka toinen loimilanka menee pitkään väliin ja joka toinen reikään. Tee alkusolmut. 

Kudontaohje: Tasoita loimi muutamalla heitolla jotain toista lankaa. Aloita kutominen värillä 2 ja kudo 9 heittoa ja vaihda väriin 1 ja kudo taas 9 heittoa. Jatka näin, loimi loppuun. Kudo viimeiseksi värillä 2.

Viimeistely: Huolittele kankaan lyhyet reunat kolmipistesiksakilla ja leikkaa ylimääräiset loimilangat pois. Kutista kangas upottamalla se vatiin, jossa on kädenlämpöistä vettä ja anna veden imeytyä. Purista varovaisesti kuivaksi. Älä kierrä! Kuivaa tasona. Silitä kangas ja käännä lyhyet sivut vastakkain. Ompele sivusaumat yhteen. Voit halutessasi ommella lyhyelle sivulle vetoketjun. Itse harsin sen piilopistoin kiinni, kun ei ollut kaapissa vetoketjuja ja tyyny piti saada nopeasti valmiiksi.

Pesuohjeet: Käsinpesu ja tasokuivaus ilman sisustyynyä. Kuosittelu kosteana.

Jos kaipaat apua pirtakangaspuilla kudontaan tai loimen luomiseen, niin olen tehnyt Toikalle suomenkielisiä ohjevideoita pirtakangaspuilla kudonnasta. Videot ovat ilmaiseksi katsottavissa Toikan Youtube-kanavalta: Toikan Youtubeen.

Jos haluat tutustua muihin pirtakangaspuilla kudottuihin töihini, niin löydät Pirtakangaspuilla tekemäni näytön täältä: Mallikansio pirtakangaspuilla kudottavista malleista

Lisäksi aikaisemmin tekemäni kutomani kattausliinat löydät täältä: Pirtakangaspuilla kudotut kattausliinat

Jos haluat tutustua meidän pieneen, mutta sitäkin sievempään asuntovaunuun löydät sen verhoilusta kertovan postauksen täältä: Asuntovaunun verhoilu

Kevät-lukukauden virkkauskurssit taas alkoivat ja olen koko tammikuun tehnyt kaksin käsin mallitöitä. Uskotko, että minulla on valtavasti näytettävää ja muutama virkkausohjekin on taas tulossa.  Nähdään taas viikon päästä!

sunnuntai 22. tammikuuta 2023

FLAMMUJEN SIDONTAA

 



Ajattelin jatkaa kansallispuvuilla, kun tähän aiheeseen pääsimme. Minuun otettiin viime keväänä yhteyttä ja kysyttiin voisinko sitoa ja värjätä flammulankoja. Osassa kansallispukukankaita on kuvioraitoja, jotka kudotaan pätkävärjätyillä langoilla eli flammuilla. Koska en ollut koskaan sitonut tai värjännyt flammuja, niin pääsin taas opettelemaan ihan uuden tekniikan.

Flammujen tekeminen ei ole helpoimmasta saati nopeimmasta päästä. Flammut tehdään käsin. Ensin lanka vyyhditään ja osa langoista suojataan nauhalla, kankaalla tai langalla yms., jolloin vain suojaamaton osa värjäytyy värjäyksessä ja suojattu osa jää värjäytymättä. Tekniikan nimi on maailmalla Ikat, mutta meillä Suomessa puhutaan flammuista, kun tarkoitamme kansallispukukankaisiin käytettäviä kuviolankoja. 

En tiedä, miten montaa eri flammua on olemassa, mutta itse kysyin kansallispukukeskukselta kyseiseen kansallispukuun käytettävien flammujen sidontaohjeen, jotta tiesin miten pitkän pätkän sidon ja miten pitkän pätkän jätän sitomatta. Laskin tämän perusteella vyyhdin pituuden ja vyyhtesin langan Toikan luomatelineelle. Luomateline oli hyvä työväline tähän, koska tapit tulevat kiinni pöytään ruuvipuristimilla, jolloin pystyin säätämään vyyhdin pituuden haluamakseni. Terassilla kahvikuppi seurana tämä oli oikein mukavaa ja leppoisaa touhua kevätauringon paistaessa.


KOESIDONNAT



 
 
Käytin harjoituksiin lankana Pirtin kehräämön villalankaa, koska sitä löytyi luonnonvalkoisena kaapista. Harjoittelin flammujen sitomista sitomalla niitä kalalangalla, pakettinarulla ja nippusiteillä, jotta sain selville mikä oli minulle mieluisin ja nopein tapa. Koesidotut flammut värjäsin happoväreillä, joita minulla oli kaapissa. Veikkaisin, että värit ovat Teloneita, mutta en ole ihan varma. Kun vyyhdit olivat kuivia, purin sidonnat ja pääsin ihastelemaan lankoja.
 
Värjäysnäyttöä tehdessä käytin puuvillaisen loimi-ikatin sidontaan kalalankaa ja ajattelin sen sopivan tähänkin, mutta kalalangat päästivät väriä läpi eli ne eivät sopineet villalangan sitomiseen. Lisäksi kalalangalla sitominen oli tuskaisen hidasta, kun ohutta lankaa sai kieputtaa ikuisuuden vyyhdin ympäri.

Nippusiteillä sitomisen huomasin Soja Murron tekstistä. Nippusiteen alle laitettiin muovin pala ja ainoa kuuman kestävä muovi jota löysin kaapista oli kinkkupussi, joten leikkasin siitä palasen. Olen niin mahdoton säätäjä ja pilkun viilaaja, että tämä tapa ei sopinut itselleni. Nippusiteillä flammut sitoi tosiaan nopeasti, mutta kun nippuside oli paikoillaan ja muovi vähän vinossa, sidontaa ei pystynyt enää korjaamaan. Lisäksi tarvitsin miehen ja sivuleikkurit, että sain nippusiteet auki katkomatta lankoja.

Lajulan Kangastuvan sivuilta löysin ohjeet lahjanarulla sitomisesta. Tiina oli tehnyt blogiinsa hyvät ohjeet tähän ja löysin vielä youtubesta videon, jolla Tiina näyttää sidonnan. Epäilin vähän, että kestääkö lahjanaru värjäyksessä, mutta hyvin se kesti. 
 
 
 
 
 

 

KOESIDONNAT KELLOA VASTAAN

 
Jokaiselle tekijälle on varmasti oma tapansa, mutta itse pidin eniten tuosta lahjanarulla sitomisesta. Tein useamman sidonnan sillä, jotta sain laskettua ajan vyyhdin sidonnalle. Ihan en päässyt Tiinan 25 minuuttiin. Minulla meni samankokoisen lankavyyhdin vyyhtemisessä ja sitomisessa 45 minuuttia ja värjäyksen jälkeen sidontojen purkamisessa meni 15 minuuttia per vyyhti. Tämä flammujen purkuaika oli yllätys, koska en ollut ajatellut, että vyyhdin purussa voi vierähtää noin paljon aikaa.
 
Nämä koesidotut ja -värjätyt flammulangat ovat minulla vieläkin käyttämättä. Näyttöä tehdessä tein yhden loimi-ikatin, mutta kudeikat minulla on vielä kutomatta, joten ehkäpä teen sen, kun kudelankakin on jo valmiina. Turkooseja flammuja on niin paljon, että niistä voisi saada kudottua jopa huivin. Itseänikin ihan jännittää, että mitä näistä syntyy!
 





Jos en muuta ole tehdessä oppinut niin ainakin sen, että aina kannattaa kysyä kokeneemmilta neuvoa. Isot kiitokset Soja Murrolle vinkeistä, joita sain flammujen sidontaan. 

Lajulan Kangastuvan flammujen sidontaohjeen löydät täältä: Youtubeen ja Soja Murron tekstin flammuista löydät täältä: Tekstiilikulttuuriseuran sivuille.
 
Mukavaa viikonloppua! Nähdään taas!

sunnuntai 15. tammikuuta 2023

ORIVEDEN TARKISTETUN KANSALLISPUVUN HAMEKANKAAN VÄRIRESEPTIIKAN SELVITTÄMINEN JA KARSTAVILLOJEN VÄRJÄYS

 


Valmistuin reilu vuosi sitten Ammattiopisto Tavastiasta kudonnan artesaaniksi ja opinnoissani erikoistuin värjäykseen, josta suoritin yhden näytöistänikin. Opintoni olivat jo loppusuoralla, kun kansallispukukeskus otti kouluumme yhteyttä ja kysyttiin löytyisikö koululta värjäriä, joka voisi selvittää kansallispukuun tarvittavien lankojen värisävyjen reseptiikan ja värjätä mallipukuun tarvittavat langat. Opettajani suositteli tehtävään minua.

Taito Pirkanmaa tarkastutti Oriveden naisen kansallispuvun ja hamekangasta varten tarvittiin oranssin ruskeaa, vaalean vihreää ja okran keltaista. Halutut värisävyt olivat löytyneet Wetterhoffin Tanhu-langan värikartasta, mutta langan valmistus oli jo lopetettu. Sain tehtäväksi selvittää näille kolmelle värisävylle reseptit ja värjätä Färön karstavillaa tarvittavat määrät kahteen mallipukuun. Projektissa oli tiukka aikataulu ja minulla oli vajaa kuukausi aikaa ja tämän kuukauden aikana oli joulu ja uuden vuoden pyhät, jolloin koulumme oli kiinni.

 

 

VÄRIRESEPTIEN SELVITTÄMINEN

Värireseptiikan selvittäminen ei kuulu artesaanikoulutuksen värjäysopintoihin, joten tämä oli minulle aivan uusi työtapa ja ilman opettajan apua en kuuna päivänä olisi uskaltanut ryhtyä työhön. Sain käyttää koulun värjäämöä, jossa on isot kippikattilat ja hyvät märkätilat. Käytin värjäykseen Levafix-reaktiivivärejä, jotka ovat ammattikäyttöön tarkoitettuja laadukkaita reaktiivivärejä, joiden värin- ja valonkesto on hyvä. Sain värisävyjen mallit Lajulan Kangastuvalta sekä värjäykseen käytettävää Färön karstavillalankaa. Koulultamme onneksi löytyi Bayerin värireseptiikkakirjat 60- ja 70-luvuilta, joiden avulla pääsin oikaisemaan hakemmalla kirjasta mahdollisimman lähelle olevat sävyt. 

Minulla oli varattuna koevärjäyksiä varten 100 g karstalankaa per värisävy ja tein koevärjäykset 10 g erissä, joita lähdin sävyttämään ja hakemaan oikeaa värisävyjä. Koska värjättävä määrä oli niin pieni, niin reseptin selvitys tehtiin kantaliemillä, jotka mitattiin jokaiseen värierään pienillä ruiskulla. Koevärjäys tehtiin vesihauteessa olevissa dekantterikupeissa, koska kattilat olisivat olleet aivan liian isoja näin pienille erille. Tein koevärjäysistä  tarkat muistiinpanot ja pidin yllä excel-taulukkoa, jossa oli jokaisen värierän tarkat reseptit.

Haasteen projektiin toi se, että työskentelin vuoden pimeimpään aikaan ja vaikka värjäämössä on päivänvalolamput, se ei ole sama asia kuin päivänvalo. Pystyimme vertaamaan saatuja värisävyjä vain muutaman tunnin ajan keskellä päivää. Toinen haaste oli tehtävän vaikeus: juuri oikean värisävyn löytäminen oli vaikeaa. Ei riittänyt, että värjäsin vihreää lankaa, vaan sen piti olla juuri samaa vihreää kuin mallilangassani oli.

 

 

KOEVÄRJÄYS JA VÄRJÄYS

Yli kolmekymmentä värikokeilua myöhemmin minulla oli reseptit kolmelle värisävylle, jotka olivat niin lähellä vaadittuja sävyjä kuin annetussa ajassa ja koevärjäykseen varatuilla materiaaleilla sain. Näillä resepteillä tein uudet värjäykset isommilla värierillä, joiden avulla tarkistin reseptin toistettavuuden. Tuloksena oli samat värisävyt kuin aikaisemmin ja pääsin hyväksyttämään värisävyt kansallispukukeskuksella. 

Värjäsin langat koulun isoissa kippikattiloissa mahdollisimman suurissa liemisuhteissa, koska en voinut paljoa sekoitella kattiloita. Opettajani varoitti, että karstavilla on kampavillaa vaikeampi värjätä, koska karstavillalanka huopuu herkästi. Sitä värjätessä saa olla erityisen tarkka, ettei sitä liikuttele turhaan ja lämpötilan vaihtelut eivät ole liian suuria. Värjäyksen jälkeen jäähdytin langat väriliemissä, ettei ne värjäyksen lopussakaan huopuisi. Kaikki värjäykseni onnistuivat, mutta okrankeltaisesta tuli aavistuksen tummempaa kuin alkuperäinen malli olisi ollut, mutta onneksi se oli samansävyistä kuin hyväksytty sävy. Sain luovutettua kutojalle värisävyt sovittuna aikana ja hän pääsi oman työosuutensa kimppuun.

 

 


   
 
 
 
Projektina tämä oli aivan uskomaton ja olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen, että pääsin mukaan toteuttamaan jotain näin suurta ja upeaa. Suuri kiitos Taito Pirkamaalle projektista ja erityisesti Annalle, jonka kanssa yhteistyö pelasi hienosti. Kiitos myös Lajulan Kangastuvalle ja kansallispukukeskuksen Taina Kankaalle. Kaikista suurin kiitos kuuluu Ammattiopisto Tavastian värjäysopettajalleni Marita Pennaselle, joka auttoi ja neuvoi minulle reseptin selvittämisen salat. Tämä oli hieno lopetus opinnoilleni!

Valmis puku julkistettiin viime joulukuussa ja alla on kuva valmiista Oriveden naisen kansallispuvusta. Tuntuu niin hyvältä, kun katson kuvaa ja tiedän, että käteni jälki näkyy tässä puvussa. Sain julkaista kuvan täällä blogissani Taito Pirkanmaan luvalla. Eikö olekin upea? Tämä postaus kertoi vain minun osuudestani värjärinä projektissa, mutta jos haluat tutustua enemmän tähän, niin hyppää Taito Pirkanmaan sivuille: pääset sinne tästä.
 
 
 

Kuva: Juha Jäntti/Taito Pirkanmaa
 
Minulta on muutaman kerran kysytty, että värjäänkö tarvittavia lankoja kudottaviin kansallispukuihin, mutta valitettavasti kaikki värjäykset ovat kaatuneet siihen, että näille tarvittaville värisävyille ei ole reseptejä. Tiina Lajunen tekee tällä hetkellä korvaamattoman arvokasta työtä ja selvittää värisävyjen reseptejä kansallispukulangoille. Ehkäpä pääsen taas jossain kohtaa värjäämään lisää villoja.

Nähdään taas ensi viikolla!

sunnuntai 8. tammikuuta 2023

KEVÄÄN 2023 KÄSITYÖKURSSINI

 

  


Ihanaa alkanutta vuotta! Vuodenvaihteeni on vierähtänyt mallitöiden ja erilaisten kokeiluiden parissa sillä parin viikon päästä alkaa taas kevään virkkauskurssit. Opetan Valkeakoski-opistossa virkkausta viidettä vuotta ja tällä hetkellä kurssejani on kolmella paikkakunnalla. Tähän lukukauteen olen ilokseni saanut myös muita käsityökursseja mm. värjäystä ja lisäksi toimin kudonnan opettajan sijaisena Vanajaveden opistossa Rengossa.

Olen saanut virkkauskursseistani positiivista palautetta ja uskoisin, että se johtuu siitä, että rakastan kurssien pitämistä. Yritän tehdä kursseista niin inspiroivia kuin mahdollista ja annan kursseilla itsestäni aina kaiken irti. Kursseillani on lämmin ilmapiiri ja ihana ryhmähenki. Jokainen kurssilainen etenee omaan tahtiin eikä kukaan hengitä niskaan tai hoputa. Kursseillani opitaan uutta ja palautetaan mieleen vanhoja taitoja. 

Keräsin tähän postaukseen kevätlukukauden kurssini Valkeakoski-opistossa ja Vanajaveden opistossa. Kurssit löytyvät täältä blogista myös omalta välilehdeltä, mutta ajattelin, että olisi hyvä nostaa kursseja näin lukukauden alussa, jos löytäisin uusia kurssilaisia. Toivottavasti joku kursseistani sopisi sinullekin! Olisi ihana nähdä sinut kurssillani!


 

Virkkausta - Erilaiset virkkaustekniikat

Aikaisemmin pitämäni suosittu tekniikkakurssini saa jatkoa ja tällä kurssilla tutustumme erilaisiin virkkaustekniikoihin kuten puikkovirkkaukseen, mosaiikkivirkkaukseen ja salomonin solmuihin. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla päätämme yhdessä kurssilla opeteltavat tekniikat. Katson mallitöiksi muutaman helpon mallin, mutta jokainen kurssilainen saa ihan itse päättää mitä haluaa tehdä eli jos huivi-ideani ei miellytä, kurssilainen voi tehdä juuri sellaisen työn kuin haluaa tai tehdä vain koetilkun, jos tekniikka ei tunnu mieluiselta.

Akaa Toijala

Kokoonnumme Arvo Ylpön koulun puukoululla ke 15.2. (info), ke 22.2. ke 8.3. ke 22.3. ke 5.4. ke 19.4. klo 17:30-20:00 

Voit ilmoittautua kurssille täällä: Valkeakoski-opiston sivuille

Urjala 

Kokoonnumme Urjalan Yhtenäiskoulun tekstiililuokassa la 21.1. (info), la 4.2., 18.3., 1.4., 22.4. ja 13.5. klo 10:00-12.30

Voit ilmoittautua kurssille täällä: Valkeakoski-opiston sivuille

Valkeakoski

Kokoonnumme Valkeakosken uudessa ja upeassa kulttuurikeskus Luovassa la 11.2. (info), la 25.2. la 11.3. la 25.3. la 15.4. la 29.4. klo 10-12:30

Voit ilmoittautua kurssille täällä: Valkeakoski-opiston sivuille 

 

 

Värjäystä

Valkeakoski

Pidän Valkeakoskella viikonloppuna värjäyskurssin, jolla pääset tutustumaan erilaisiin värjäys- ja kankaankuviointitekniikoihin kuten aurinkovärjäykseen ja reserveihin. Voit kuvioida erilaisin tekniikoin niin uusia kuin vanhoja vaatteita, asusteita tai sisutustekstiileitä. Jos helmikuussa on vielä lunta maassa, voimme kokeilla myös lumivärjäystä! 

Voit värjätä kurssilla myös uniikkeja lankoja neuletöihin tai opetella flammujen sidonnan salat. Käytämme kurssilla reaktiivi-, heikkohappo- ja pigmettivärejä. 

Kokoonnumme Valkeakosken uudessa ja upeassa kulttuurikeskus Luovassa ma 6.2. klo 17:30-19:00 (info), pe 17.2. klo 17-21 la 18.2. ja su 19.2 klo 10-15

Voit ilmoittautua kurssille täällä: Valkeakoski-opiston sivuille 

 

Kankaankuvioinnin kesätyöpaja, Toijala

Perinteinen tekstiilityön kesäkurssi. Tule ja tutustu reserveihin, etsaukseen, kankaanpainantaan ja värjäykseen. Kurssilla kuvioidaan monenlaisilla menetelmillä: uusia ja vanhoja kankaita, lankoja, matonkuteita, mattoja, vaatteita, jopa kenkiä.

Kokoonnumme Arvo Ylpön koulun tekstiililuokassa: ma 5.6. klo 10-17:15, ti 6.6. klo 9-17, ke 7.6. klo 9-16:15

Kurssille voit ilmoittautua tästä: Valkeakoski-opiston sivuille

 

 

Kankaankudontaa 

Teen Vanajaveden opistolle kudonnan opettajan sijaisuutta ja opetan kankaankudontaa Rengon kudonta-asemalla. Kudontaryhmällä on käytössä kuudet kangaspuut, joissa kudotaan yhteisloimin niin liinoja, pyyhkeitä kuin mattoja. Kurssilla opit loimen luomisen ja puiden rakentamisen sekä tietysti kutomaan. Tule mukaan ihanaan hyvän mielen ryhmään!

Kokoonnumme Nummenkylän ent. koululla (Hämeen Härkätie 4151, Hämeenlinna) ma 9.1., ma 23.1. ma 6.2., ma 20.2., ma 6.3. ma 20.3. ja ma 17.4.2023 17:15-19:30

Voit ilmoittautua kurssille täällä: Vanajaveden opiston sivuille 



Tapaamme taas viikon päästä. Koska viime syksynä blogin päivittäminen jäi kiireiden jalkoihin, minulla on pitkä lista töitä, jotka odottavat esittelyä. Ensi viikolla ajattelin kertoa värjäysprojetista, jonka toteutin viime vuonna. Mukavaa sunnuntaita!