lauantai 26. tammikuuta 2019

VILLAPAIDAN VIRKKAUSTA: HIHAT







Langat saatu lahjaksi Drops Designilta.


Aloin reilu viikko sitten virkata ensimmäistä villapaitaani ja se on edennyt niin vauhdilla, että palaan siihen jo nyt. Virkkaan kaarrokepaitaa, jossa viimeksi olin kainaloissa. Nyt paidassani on jo hihat ja virkkaan vyötäröä ja aloitan kohta helman leventämisen. Virkkaan paitaa Dropsin Alpakasta, jotka sain lahjaksi. Kaupan neulepaidasta on ollut valtavasti apua, kun pystyn sen avulla hahmottomaan paidan muodon. Lisäksi kokeilen paitaa usein päälleni, etten joutuisi kerralla purkamaan niin paljoa.


Oikea kainaloiden kohta oli vaikea löytää. Puin paidan alun päälleni ja peilin edessä etsin kohdan, jossa etu-ja takakappale yhdistyvät. Merkitsin sen silmukkamerkillä ja laskin, että molemmissa hihansuissa on saman verran silmukoita ja että etu- ja takakappaleet ovat samankokoiset. Jotta paita ei kiristäisi kainaloista, levensin paitaa kainaloiden alta 12 silmukalla. Parin kerroksen jälkeen sovitin paitaa taas päälleni ja tarkistin, ettei kainalosta puristanut ja pystyin liikuttamaan käsiä hyvin. Jos puristi, purin ja vaihdoin paikkaa. Kun oikea kohta viimein löytyi, jatkoin virkkausta kaventamalla sivuilta, jotta paitani kapeni hieman ja näin sain myös oikaistua kaarevan helman.





Kun sain virkattua kaikilla väreillä, punnitsin langat, jotta näen riittävätkö kaikki värit hihojen jälkeen vielä toiseen kierrokseen. Ne näyttävät riittävän, jos käytän petroolin sijaan hihoissa turkoosia. Sävyt ovat niin lähekkäin, että eroa tuskin huomaa. Joulunpunaista en ajatellut käyttää paidan keskellä, ettei punaisesta raidasta tule liian paksua. Joulunpunainen aloittaa paidan ja tulee myös lopettamaan sen. Virkkaan sillä myös hihan suut.

 
Hihat virkkasin niin, että aloin kiertää kädentietä kaventaen levennykseen syntyneissä kulmissa, jotta sain kulman nousemaan ylös. Tein kavennuksia kolmella kerroksella, tarkistin, että molemmissa hihoissa on sama silmukkamäärä ja sen jälkeen jatkoin virkkausta suljettuna. Nyt hihat ovat kyynärtaipeeseen ja ne jäävät odottamaan helman valmistumista.  Kun helma on valmis, näen riittääkö lankaa pitkiin hihoihin. Jos ei, teen lyhyet hihat.





En viimeksi huomannut näyttää, että tein kerroksen  vaihtumiskohdan olkapäälle. Ajattelin, että kerroksen vaihtumiskohta olisi siinä huomaamattomin, kun se näkyy vain parikymmentä senttiä. Päästyäni kainaloihin, vaihdoin kohdan kylkeeni ja valmiissa paidassa se jää käteni alle piiloon. Kerroksen vaihtumiskohta on vaikea tehdä huomaamattomasti ja harvoin esittelen sitä. Yhdellä kerroksella olen ajatuksissani tuonut langan väärältä puolelta työtä, mutta huomasin sen niin myöhään, etten enää purkanut. Saan tuon kiusallisen silmukan naamioitua varmasti neulalla ja langalla tekemällä ns. valesilmukan langan päälle. Aikaisemmin en ole sitä tehnyt, mutta eiköhän se onnistu.


Nyt paidan virkkaus on ollut super ihanaa, kun pääsin kainaloista ja olen saanut virkata ilman turhempia miettimisiä ja silmukoiden laskemisia. Seuraavaksi näytän paidan valmiina, mutta voi kuitenkin olla, etten saa paitaa valmiiksi ensi viikonlopuksi. Se pitää kuitenkin virkata valmiiksi, viimeistellä (kaikki langat ovat päättelemättä), pingottaa ja kuvata eli oletettavasti ensi lauantaina katselemme jotain ihan muuta. Mukavaa viikonloppua! Nähdään taas!





lauantai 19. tammikuuta 2019

VILLAPAIDAN VIRKKAUSTA





Langat saatu lahjaksi Drops Designilta.


Kuinkahan kauan olen haaveillut villapaidan tai -takin virkkauksesta? Ainakin vuoden tai kaksi! Vaatteiden virkkaus on niin paljon vaikeampaa kuin tyynyjen tai peittojen, ettei siihen tee mieli ryhtyä ilman perinpohjaista suunnittelua. Vaikeaksi vaatteen virkkauksen tekee se, että sen pitää istua päällä, jotta sitä voi käyttää. Kesäisen kukkapaitani myötä sain sen verran rohkeutta, että aloin syksyllä tosissani suunnitella paitaa. Jos olisin ollut fiksu, olisin ostanut ohjeen ja virkannut ensimmäisen ja vaikka toisenkin villapaidan sen mukaan, mutta ilmeisesti minussa on jotain pahasti vialla, kun halusin ryhtyä tähän ilman ohjetta.


Haaveenani on tehdä lyhythihainen tunikamallinen paita, jota voisin pitää trikoiden kanssa. Käytän mallina kaupan neulepaitaa, jonka avulla paitani pysyy suurin piirtein oikeissa mitoissa. Hieman pään vaivaa aiheuttaa kuitenkin se, että mallipaitani on neulottu alhaalta ylöspäin. Varmistaakseni ettei langat lopu kesken, virkkaan kaarrokeneuleen eli etenen ylhäältä alas virkkaamalla etu- ja takakappaleet yhtenä palana kainaloihin asti. Näin saan virkattua paidastani niin pitkän kuin langoistan saan. Ylhäältä alaspäin virkatessa saan myös kokeilla vaatetta päälläni tarvittaessa ja sitä teenkin tiuhaan.





Virkkaan paitaani Dropsin Alpacasta, jota minulla on 680 grammaa 14:ssa eri värissä. Sain langat viime kesänä Drops Designilta lahjana, enkä päässyt ajatuksesta yli, että näistä tulee villapaita. Helpommalla olisin varmasti päässyt, jos olisin ostanut muutaman kerän lisää ja tehnyt paidan vain parilla värillä, mutta halusin haastaa itseni. Yhden iltapäivän leikin värileikkiä sohvalla ja pyörittelin keriä. Tein kaksi mallitilkkua, joihin kokeilin värien järjestystä ja niistä valitsin mieleisen. Mallitilkkujen ja paidan mittojen avulla sain myös laskettua arvioin langanmenekistä.


Virkkaan normaalisti pienemmällä koukulla, jotta saan silmukoistani napakoita, mutta nyt virkkaan puoli numeroa suositeltua isommalla koukulla ja paidasta tuleekin ihanan pehmeä. Virkkasin alkuun ketjusilmukkaketjun ja siihen kiinteitä silmukoita. Hieman matikkaa hyväksi käyttäen laskin lisäystahdin ja aloin virkata ympyrää puolipylväillä, jonka sisällä on iso reikä. Jouduin korjaamaan lisäystahtia, kun huomasin, että lisäykset on tehtävä silloin kuin virkkaan kaksi kerrosta samalla värillä tai lisäys näkyy ohuessa raidassa pulleampana kohtana. Lisäyksiä pitää nyt tehdä vain hieman tiuhempaa.


Tämä työ on varmasti haastavimpia töitäni, kun aluksi jouduin pistämään kaiken osaamiseni peliin saadakseni langat sointumaan toisiinsa ja nyt kun olen paidassani kainaloissa, yritän löytää oikean kohdan ja korkeuden hihoille. Kaikesta haastavuudestaan huolimatta taidan nauttia tästä itseni haastamisesta ja ongelmien ratkaisusta. Vielä en ole törmännyt pulmaan, mitä en olisi osannut tavalla tai toisella ratkaista, joten toivotaan, että nytkin säästyn niiltä ja lopputuloksena on onnistunut villapaita.





lauantai 12. tammikuuta 2019

KANKAIDEN KONTAKTIVÄRJÄYSTÄ KASVEILLA






Jaoin viime kesän kasvivärjäykseni kahteen postaukseen, joista ensimmäisessä kerron viime kesäisistä kontaktivärjäyksistäni kankaalle. Toisen värjäyspostaukseni julkaisen parin viikon päästä ja siinä kerron lankavärjäyksistäni.


Olin viime toukokuussa kasvivärjäyskurssin teoriaosuudella ja kurssin piti jatkua elokuussa värjäämisellä, mutta se jäi osaltani väliin. Kiinnostuin kurssilla kontaktivärjäyksestä, jota en ole kasveilla ennen tehnyt aurinkovärjäyksiä lukuunottamatta. Innostuin erityisesti kankaiden värjäyksestä, koska haaveenani on oppia tekemään itse vaatteitani ja mikä olisikaan hienompaa kuin käyttää itse kuvioimiani kankaita.




Kaikki värjäykseni ovat tilkkuja sillä tarkoituksenani oli opetella tekniikkaa tuhlaamatta metritolkulla arvokkaita kankaita. Ensimmäisen värjäykseni tein unikonkukilla silkille, mutta siitä ei karttunut muuta kuin reilu annos kokemusta. Tämän jälkeen värjäsin lupiinilla ja kun sain tarpeekseni haisevista ja herkästi homehtuvista väriliemistä ja kasvimassoista, siirryin kylmävärjäyksestä kuumavärjäykseen ja aloitin höyryttää kääröjäni nopeuttaakseni värjäysprosessia.


Höyrytyksiä varten ostin kahdella kahvipaketilla vanhan mehumaijan ja keräsin metsästä paksuja oksia, jonka ympärille sain pyöritettyä kankaat. Laitoin värjättävän kankaan päälle palan vanhaa lakanakangasta ns. imukankaaksi, ettei kerroksittain oleva kangas värjäytyisi muista kerroksista.  Sidoin pötkylät juuttinarulla niin tiukasti kuin vain sain. Höyrytin pötkylöitä mehumaijan marjapesässä tunnin verran ja sen jälkeen annoin niiden vielä värjäytyä pari päivää seuraten samalla, etteivät ne pääse homehtumaan. 

 


SHIBORI LUPIINILLA



Samalla kun värjäsin lupiinin kukilla lankoja otin tilkan sinistä värilientä talteen ensimmäisen värjäyksen yhteydessä ja kaadoin sen minigrip-pussiin. Sujautin pussukkaan taitellun ja sidotun villakankaan. Puristin kaikki ilmat pois ja suljin pussin tiiviisti. Annoin pussukan seistä pimeässä viikon seuraten koko ajan, ettei värjäykseni ala homehtua. Lopputuloksena on äärimmäisen kaunis sinikuvioinen villakangas.


Kuvia varten silitin kankaat ja otin ennen silitystä kuvan kankaasta (alla olevista kuvista ylempi), sillä pelkäsin, että kankaalle käy niin kuin sille kävi. Vaikka värjäyksestä on jo puoli vuotta kankaan sininen väri muuttui silittäessä vihreäksi.  Sinisistä lupiinin kukistahan saa sinistä vain pitämällä värjäyslämpötilan alle 60 asteen. Ilmeisesti lämpötilaa ei saa nostaa myöskään myöhemmin yli 60 asteen, kun lankoja tai kankaita pesee tai silittää tai sinisyys katoaa.






LISÄÄ LUPIINIA



Lupiini on ehdoton lempparini värjäyksissä sen monipuolisen värikirjon takia, joten kokeilin värjätä myös kokonaisella lupiinilla niin, että käärin lupiinin varsineen päivineen puretun villakankaan sisään ja sidoin tiukasti kiinni. Annoin pötkylän seistä huoneen lämmössä muutaman päivän, mutta lopputuloksena sain vain hentoisen kuvion kankaaseen. Lupiinin varsi ja lehdet näkyvät keltaisina, mutta sinisiä kukintoja vain siellä täällä. Tätä tilkkua en silittänyt, sillä aikaisemmasta värjäyksestä oppineena halusin, että sininen pysyy sinisenä.
   



Viimeisessä värjäyksessäni levitin lupiinin kasviainesta kankaalle keitettyäni sitä ensi väriliemeä varten. Käärin kankaan kuin kääretortun ja sidoin sen löyhästi. Nostin käärön Minigrip-pussiin, puristin ilmat pois ja suljin huolellisesti. Annoin kankaan värjäytyä viikon verran huoneenlämmössä ja sain on aivan äärimmäisen kauniin värisen kankaan. Valitettavasti kangas ei pääse oikeuksiinsa kuvissa.



SANANJALALLA KUVIOINTIA


Pehmensin kaulitsemalla sanajalkoja ja uitin niitä kevyessä rautavihtrilli liemessä. Asettelin lehdet puretetulle villalle ja käärin villakankaan lehtineen päivineen oksan ympärille ja höyrytin pötköä tunnin verran. Parin päivän päästä avasin pötkön ja näin upea kangas oli sieltä tuli vastaan. Tämä on varmasti upeimpia ja mielenkiintoisimpia värjäyksiäni ikinä! En ole kokeillut pestä kangasta, mutta periaattessa kuvioiden pitäisi pysyä kankaassa.





KESÄKUKILLA KUVIOINTIA


Sananjalkavärjäyksestäni innostuneena kokeilin värjäystä myös kesän kukilla. Levitin niittykukkia puretetulle villalle ja toiselle puutarhan kukkia, käärin ne taas pötköksi ja höyrytin. Annoin pötköjen seistä pari päivää ennen kuin avasin ja lopputuloksena oli kauniit kankaat, joista varsinkin se, missä oli ruusun terälehtiä on aivan uskomattoman kaunis ja silittäessä huomasin, että kangas myös tuoksuu hentoisesti ruusulta, vaikka värjäyksestä on vierähtänyt jo tovi. Silittämisestä huolimatta en saanut kangasta oikaistua, mutta ryppyinen ja ruttuinen kuviointi sopii värityksen kanssa. Ajattele miltä tämä kangas näyttäisi huivina tai kevyenä tunikana!

Kokeilin kuvioida kangasta myös maitohorsman kukinnoilla, mutta siitä ei kangasta tallessa. Muistaakseni kukista ei tarttunut kankaalle kuin vähän väriä.







Kokeilin kesällä myös ecoprinttausta eli puuvillan kontaktivärjäystä kasveilla, mutta en tiedä, että mihin olen värjäykseni laittanut. Todisteena minulla on vain kuva mustista pötkylöistä ja mielikuva, että mitä niihin olen laittanut. Onneksi ensi kesään on vielä hyvin aikaa ja ehdin talven aikana esivalmistella kankaita, joita haluan kuvioida ja ottaa ensi kesästä kaikki irti ja värjätä itselleni vaikka ne tunikakankaat. Nähdään taas ensi viikolla.


Sain äsken eteeni kasvivärjäysopettajani blogin. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tähän, jos olet kiinnostunut aiheesta. Tästä pääset Väriherkkuja -blogiin.

Jos haluat käydä kurkkaamassa unikkovärjäystäni, niin se on vieläkin nähtävissä Instagram-tilini kohokohdissa nimellä Unikot pataan. Tässä linkki profiilini.

lauantai 5. tammikuuta 2019

VIRKATUT AAMUTOSSUT




Virkkasin isälleni joululahjaksi aamutossut. Löysin tossujen ohjeen viime syksynä ja ne olivat niin ihanat, että päätin jo silloin, että nuo vielä teen. Ohjeen mukaan tossut kuuluisi virkata Novitan Hanko -langasta, mutta koska sitä ei varastoistani löytynyt, vaihdoin langaksi seiskaveikan, jonka olen värjännyt mustapavuilla. Tummempi sininen on ensimmäisestä värjäyksestä ja vaaleampi jälkiväri. Tossut on virkattu kaksikertaisella langalla vitosen koukulla ja lankaa kului niihin 250 grammaa.


Ohjeella saat 38 koon tossut, mutta isälläni on 42 koon jalka, joten jouduin vähän muuttamaan tossun silmukkamääriä. Pohjia tehdessä virkkasin alkuun 20 ketjusilmukan sijaan 22. Tiesin kokeilematta, ettei pohjasta tule käsialallani tasaista ellen lisää siihen pylväitä, joten ensimmäisellä kerroksella virkkasin molempiin päihin kuusi pylvästä ohjeessa sanotun viiden pylvään sijaan ja seuraavilla kerroksilla tein lisäykset ympyrän lisäyssäännön mukaan. Viimeisellä kerroksella virkkasin toisen pään tossusta kiinteillä silmukoilla, jotta pohja kapeni kohti kantapäätä. Tossun sivuilla on muutama puolipylväs ja tossun varvaspää on virkattu pylväillä. Päällisen virkkasin kuten pohjat (alussa 18 kjs), mutta virkkasin pelkkiä pylväitä ja viimeisellä kerroksella en tehnyt lisäyksiä.






Otin muutaman koeaskeleen tossuilla kotona ennen paketointia ja ne tuntuivat pysyvän jalassa. Isäni tuskin mitään varsahyppyjä alkaa loikkimaan eli en usko, että nämä hänen jaloista lentävät. Parasta tossuissa on se, että kun pohjassa ei ole mitään koviketta, tossut voi huoletta pestä villapyykin seassa koneessa. Pohjaan voisi vielä laittaa liukastumisen esto -ainetta, ettei tossut luista parketilla mutta sitä minulla ei ollut, mutta voihan sen laittaa myöhemminkin.


Tossut olivat superhelpot ja nopeat virkata. Vaikka virkkaan paljon, en ole kovin nopea virkkaaja. Sain tossut vuorokaudessa valmiiksi ja ehdimme myös käydä päivän aikana sukuloimassa eli en istunut koko aikaa koukku kädessä. Työtä helpotti varmasti paljon se, että tossuissa virkataan neljä samanlaista palaa, joista kootaan pohjat ja tossun päällistä varten yhdet palat. Kun osat ovat samanlaiset, niiden ohjeen oppii nopeasti ulkoa ja sen myötä tossun virkkaus on todella helppoa.
 

Tossuista saisi myös kivan mökkituliaisen tai lahjan ystävälle. Ohjeen tossuihin löydät Kodin Kuvalehden -sivuilta (tässä linkki). Jos haluat lukea lisää mustapapuvärjäyksestä, löydät niistä kertovan postauksen täältä. Mukavaa loppiaisviikonloppua!