Vaatevallankumous ja kauneimmat vintagevaatteeni

"Ne jotka ovat tarpeeksi hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailman, vielä tekevät sen."
 - Steve Jobs

    

Mikä Vaatevallankumous?

Maanantaina 24.4. kului neljä vuotta siitä, kun Bangladeshissa Rana Plaza -niminen rakennus romahti. Edellisenä päivänä rakennus oli määrätty evakuoitavaksi, mutta sen ylimmässä kerroksessa olevien viiden vaatetehtaan työntekijät oli pakotettu töihin tilausten myöhästymisen pelossa. Vaateteollisuuden tuhoisammassa onnettomuudessa sai surmansa 1133 ihmistä ja yli 2500 loukkaantui. Tapahtuman vuosipäivän yhteydessä vietetään Vaatevallankumousta, jonka tarkoituksena on vaatia vaateteollisuudelta läpinäkyvyyttä ja vastuullisuutta, jotta Rana Plazan kaltaiset onnettomuudet eivät enää toistuisi.

10 euron kuukausipalkka ja kolmen vuorokauden pituinen työvuoro

Suurin osa Suomessa myytävistä vaatteista valmistetaan halpatuotantomaissa. Vaatteiden valmistajien palkat ovat niin alhaiset, etteivät ne riitä asumiseen ja elämiseen. Työolosuhteet tehtaissa ovat huonot ja työajat ovat kohtuuttomat. Työviikko kestää 48 tuntia, johon päälle vielä ylityöt ja yksi työvuoro voi kestää jopa kolme vuorokautta. Pitkistä päivistä huolimatta kuukausipalkka työntekijöillä on vaivaiset 10 euroa.

Suosittelen katsomaan Puoli Seitsemän -ohjelman torstain 27.4.2017 jakson, jossa käsiteltiin aihetta ja haastateltiin Myanmarilaista Phyo Sandar Soeta. Hän on Myanmarin suurimman ammattiliiton apulaispääsihteeri ja puolustaa maassaan vaateteollisuussa työskentelevien oikeuksia. Löydät Puoli Seitsemän -ohjelman Yle Areenasta, tässä suora linkki.

70 miljoonaa kiloa tekstiilijätettä

Sen lisäksi, että vaatevallankumous vaatii vaateteollisuudelta läpinäkyvyyttä, se vaatii myös kuluttajia muuttamaan ostokäyttäytymistään. Ihmiset ostavat vaatteita enemmän kuin tarpeeksi. Vuodessa valmistetaan arviolta 150 miljardia vaatetta. Neljä vuotta aikaisemmin vastaava määrä oli 80 miljardia. Vaatteiden valmistaminen kuormittaa ja saastuttaa maapalloa ja 20 % maailmanlaajuisesta teollisuuden vesisaasteista on peräisin vaateteollisuudesta. Yhden t-paidan valmistukseen tarvitaan keskimäärin 2720 litraa vettä, mikä vastaa yhden ihmisen kolmen vuoden juomatarvetta. Tämän hetken kulutustottumusten mukaan yhtä vaatekappaletta käytetään keskimäärin vain neljä kertaa ja pelkästään Suomessa vuodessa syntyvä tekstiilijäte on arviolta 70 miljoonaa kiloa. Varmasti sanomattakin selvää, ettei näin voi jatkua.

Mitä yksi ihminen voi tehdä?

• Osallistu Vaatevallankumoukseen (tässä linkki Vaatevallankumouksen -sivuille, josta voit lukea tarkemmat ohjeet).
• Harkitse uutta vaatetta ostaessa, että tarvitsetko sitä oikeasti. Kuinka useasti pidät sitä?
• Osta laatua, joka kestää käytössä pidempään.
• Suosi vaatemerkkejä, joiden valmistus on läpinäkyvää. Valitettavasti hinta ei takaa sitä, että vaate olisi valmistettu eettisesti. Myös luksusmerkkejä valmistetaan halpatuotantomaissa.
• Suosi kotimaassa valmistettuja vaatteita. Huom. Vaikka vaatemerkki olisi kotimainen, se ei tarkoita sitä, että se valmistettaisiin Suomessa.
• Pidä vaatteista huolta, niin ne kestävät pidempään. Pese ne pesuohjeiden mukaan ja korjaa, jos ne menevät rikki.
• Kierrätä. Itse olen kolmatta tai neljättä vuotta mukana Vuosi ilman vaatteita -haasteessa. Tänä vuonna tunnustan ostaneeni kolmet rintaliivit ja parit trikoot, koska edellisistä paistoi jo päivä läpi, mutta muuten teen vaateostokseni kirppiksiltä. Aikaisemmat vuodet olen selvinnyt pelkillä sukkien ostoilla.

Tuntuuko turhauttavalta edellisten lukujen valossa? Muista, että valtameret syntyvät pisaroista. Ollaan me niitä pisaroita!

"Buy less, choose well, make it last!"

- Vivienne Westwood
 

 

Kirjoitin viime vuonna vaatevallankumouksesta asiapitoisemmin (voit lukea postaukseni tästä), mutta tänä vuonna lähestyn aihetta hieman kevyemmin ja avaan vaatekaappini ovet. Vaatevallankumouksen kunniaksi kaivoin kaappien kätköistä ne kaikista kauneimmat ja rakkaimmat vintagevaatteeni, joista kahta lukuunottamatta en ole ennen näyttänyt. Ne ovat eilisen päivän muotia, jotka laatunsa vuoksi kestävät vuodesta toiseen ja ilahduttavat uusia sukupolvia.

  

Lemppari

Yksi lempparihameistani on Helsinki Retro & Vintage + Design Exposta pari vuotta takaperin ostettu musta-oranssi trikoohame. Jos muistan oikein, niin tästä ihanuudesta maksoin vaivaiset kymmenen euroa. Se on ihana päällä ja se laskeutuu kauniisti. Olen pitänyt sitä varmasti kaikilla mahdollisilla messuilla ja tapaamisilla. Minut on useamman kerran pysäytetty mekko päällä ja ventovieraat ovat kehuneet hamettani. Valitettavasti en osaa sanoa, että kenen suunnittelema kangas on tai kenen valmistama hame on. Siinä on suomenkieliset kaupan pesuohjeet, mutta ei tietoja valmistajasta. Jos ikinä törmään toiseen samanlaisen, ostan sen heti!

   

Eniten käytetty

Eniten käyttämäni mekko on pari kesää sitten Juthbackasta ostamani keinokuitumekko. Olen niin huono näiden materiaalien kanssa, mutta tästä tiedän, että se on keinokuitua. Se tuntuu siltä. Siinä missä edellinen mekko on minulla päällä vähän paremmissa tilaisuuksissa, tämän puen varsinkin kesäaikaan ihan vain kirppis- tai kauppareissua varten. Pidän hameesta, koska raaskin pitää sitä. Mekon kuosi ei ehkä ole kaunein mahdollinen ja koska siinä on muutama tahra, jotka eivät lähde pesussa pois, minua ei harmita, jos hame kuluu ja nukkaantuu. Maksoin mekosta muistaakseni kolme euroa.
 
   

Kaunein kangas

Tämän kietaisuhameen löysin kirppikseltä muistaakseni kolme tai peräti neljä vuotta sitten. Se maksoi kymmenen euroa, enkä ensin meinannut raskia ostaa sitä. Tuohon aikaan kymmenen euroa kirppishameesta oli paljon, mutta en ole tainnut katua ostostani kertaakaan. Kangas on virheetön ja sitä on valtavasti. Yritin metsästää Inkerin arkistoista sen valmistajaa, mutta en löytänyt. Sen on joku itse ommellut, mutta siihen ei oltu jätetty hulpiota talteen. Hame on minulle pitkä ja se odottaa parhaillaan lyhentämistä. En vain osaa päättää, että lyhennänkö ylhäältä vai alhaalta.

  

Juhlaan

 

Tämä kaunotar on Kaisu Heikkilän hame ja se on muistaakseni ostamistani vintagevaatteista kallein. Olen löytänyt sen paikalliselta kirppikseltä ja maksoin siitä kaksikymmentäviisi euroa. Aluksi en pitänyt hihoista yhtään, mutta nyt suorastaan rakastan niitä ja olen ikionnellinen, että en ehtinyt muokata mekkoa hihattomaksi. Vaikka pidän hameesta valtavasti, en ole vielä kertaakaan pitänyt sitä. Toistaiseksi kohdalleni ei ole osunut mitään tilaisuutta, että missä pitäisin tällaista hieman juhlavempaa hametta, mutta onneksi ensi kesänä on tiedossa ainakin yhdet rippijuhlat

Kesän menoihin

Kaksi viimeistä hametta ovat aarteitani. Tämä ensimmäinen on äitini hame, jota olen marinoinut kaapissa niin pitkään kuin muistan. Hameessa on suomenkieliset pesuohjeet, mutta ei taaskaan tietoja valmistajasta. Olen aina pitänyt siitä, mutta se on jäänyt minulta käyttämättä, koska se on minulle aavistuksen liian iso. Se on tarkoitettu rinnakkaammalle ja siitä jää kainaloihin pussit. Minun pitäisi istua joku päivä alas ja hieman muokata mekkoa, sillä se on niin kaunis, että sen pitäisi päästä pois kaapista päivän valoon ja ihmisten silmiin.
   

Aarre - Äidiltä tyttärelle

Viimeisenä mutta ei todellakaan vähäisimpänä on äitini ylioppilasmekko. Se on 70-luvun alussa Merry Finnin valmistama ja se on mielestäni kauneimpia vintagehameita mitä maa päällään kantaa. Pidin sitä pikkutyttönä leikeissä päälläni (onneksi hame on vielä ehjä), mutta nyt kun haluaisin pukea sen päälleni, niin kokoa 32 oleva mekko kiristää vähän joka puolelta ja onhan se on aika lyhyt. Äitini on minua pienempi, joten monet hänen ihanista mekoistaan ovat minulle liian pieniä, tämä mukaan lukien. Ehkä jonain päivänä mahdun tähän. Toivossa on hyvä elää, eikö vain?
   

Lopuksi....

Vaatevalmistaja yksi toisensa jälkeen on joutunut laittamaan lapun luukulle eikä vaateteollisuus enää kukoista Suomessa niin kuin se on vuosikymmeniä sitten kukoistanut. Suurimmaksi syyksi uskallan sanoa halpatuotantomaissa valmistetut vaatteet ja ihmisten kulutustottumukset. Kuluttajat ostavat sitä mitä halvalla saadaan, vaikka sitä ei tarvitsisikaan. Suomalaisesta työstä ja laadusta ei olla valmiita maksamaan, vaikka se kestäisi pidempään. Me kuluttajat olemme viime kädessä ne, jotka päättävät: mitä, missä ja miten vaatteita valmistetaan. Mitä jos tyydyttäisiin vähempään mutta sitäkin parempaan ja ostetaan eettisesti valmistettuja tuotteita? 

Molla Millsin palloja ja vinon käsialan kirous

"Ihmisen ylin päämäärä on toteuttaa itseään luovana, ainutkertaisena yksilönä synnynnäiset mahdollisuudet ja rajat huomioon ottaen."
    - C.G. Jung

Aloin viikko sitten virkata Molla Millsin pallotyynyä, mutta itseäni häiritsi se, etten saa virkattua palloista pyöreitä. Tyyny virkataan pyörövirkkauksena tai toisin sanoen tuubina eli siinä työskennellään koko ajan samalta puolelta, eikä suuntaa vaihdeta välillä. Käsialani on sen verran vinoa, että koko kuviosta tulee vino, enkä osaa sanoa, miten korjaisin tämän. Luulin ensin, että kuvion vinoudella on jotain tekemistä kerroksen aloituksen kanssa, mutta minulla kuvio on yhtä vino aloitin kerroksen sitten ketjusilmukoilla tai pylväällä. En tiedä, että voisiko tämä vinoon vetäminen olla vain sellainen käsialajuttu, jolle en voi mitään. Vähän samanlailla kun toisilla kaunokirjoitus on vinoa ja toisilla pystysuoraa. Näin Molla Millsin vuosi takaperin käsityömessuilla ja siellä ihastelin hänen suoraa kerroksen vaihtumiskohtaa, mutta en yhtään muista osasiko hän kertoa, että miten hän sen tekee. Olisi hienoa oppia virkkaamaan suoraan eli otan ilolla vinkkejä vastaan, jos tiedät, että mistä tämä voisi johtua.

Kokeilin virkata tyynyn myös tasona eli käännyin aina päissä, jolloin sain kuviosta suoran, mutta pallojen reunoista tuli rikkonaiset ja pinta muuttui, kun joka toinen kerros on virkattu toiselta puolelta. Koska tämäkään ei näyttänyt hyvältä, aloitin kolmannen työn virkkaamisen. Naisen logiikalla pienemmät pallot eivät näytä niin vinoilta kuin isot, joten valitsin malliksi Molla Millsin pallokassin kuvion, mutta teen siitä tyynyn. Vino käsialani näkyy tässäkin, joten jouduin vähän muokkaamaan mallia. Jos jatkaisin suoraan ohjeen mukaan, eivät tyynyn viimeisen kerroksen pallot olisi samassa linjassa alempien kanssa. Ratkaisin tämän hyvin yksinkertaisesti siten, että en virkkaa palloja edellisen kerroksen pallorivistön keskelle vaan muutaman pylvään enemmän vasemmalle ja vino käsialani kohdistaa pallon ylimmän rivin aina lähelle keskikohtaa. Lisäksi käyttämäni Dropsin Safranit ovat hieman paksumpia kuin langat joille kuvio on suunniteltu, joten jouduin lyhentämään palloja yhdellä kerroksella, etten virkkaisi soikiotyynyä. Toistaiseksi pinta näyttää hyvältä, mutta vasta kun työ on valmis selviää, että menenkö metsään tämän kanssa.

Ajattelin tämän olevan nopea työ, kun olin jo valinnut langatkin valmiiksi, mutta työni venyi taas huomaamatta, sillä olen nyt virkannut sitä kaksi viikkoa, kun kuvissa oleva tyynyn alku on muistaakseni nyt kolmas tai peräti neljäs. Ensimmäisessä värit eivät osuneet kuvioon oikein ja vahemmilleni menossa se vielä tipahti kuraiseen maahan, joten purin sen ja otin talteen tummat värit, koska en ollut ihan varma, miten pitkälle lankani riittävät. Toisesta versiosta olisi taas tullut liian pieni. Haluan, että tyynystä tulee iso, sillä se tulee kirjastohuoneen sohvalle muiden tyynyjen taakse ja jotta kaunis tyyny ei huku muiden taakse, pitää sen olla hieman isompi kuin sen edessä olevat.

Tämä ja viime viikko ovat olleet jännittäviä, sillä paikallislehdestämme soitettiin ja pyydettiin minua haastatteluun, joka käsittelisi käsityöharrastustani ja blogiani. Ensin jännitin haastattelua ja sen jälkeen jännitin lehden ilmestymistä. Aamulla yllätys oli suuri, kun postiluukustamme löytyi Akaan Seutu, jonka kannessa on minusta suuri kuva. Voit lukea jutun täältä. Lämmin kiitos Akaan Seudulle mukavasta jutusta ja aivan ihanaa viikkoa sinulle rakas lukija. Tapaamme taas viikonloppuna! Silloin ajattelin siivota vaatekaappiani.

Lattiaharjan uudet vaatteet

Eikö olekin ihana? Tämä on sellainen työ joka saa minut todella iloiseksi. Sitä ei yksinkertaisesti voi katsella hymyilemättä! Seikkailuni värien ihmemaassa jatkuu, kun virkkasin kuistiharjallemme uudet vaatteet. Hykertelin mielihyvästä saatuani viimeisen kukan kiinni ja nähdessäni, mitä käteni olivat saaneet aikaan. Harjoittelin taas värien käyttöä virkkaamalla varren sateenkaaren värein. Se ei ollut ihan niin helppoa kuin kuvittelin ja varressa onkin hieman erilaisia yhdistelmiä, jotta näen miltä ne näyttävät yhdessä. Harjan varsi on värimaailman muistitikku tai pikemminkin värikartta.

Lankaa kului 140 grammaa. Käytin Isoäidiltäni perittyjä sekoitelankoja ja seiskaveikkoja eli samoja, joita graffitista jäi jäljelle. Lehdet virkkasin kirppikseltä löytyneestä dralonista. Se on erikoisen tuntuista lankaa, mutta yllättävän mukavaa virkata. Harjaosan peitin ensin yhtenäisellä palalla, jonka naulasin kiinni pienillä nauloilla. Päälliseen ompelin villalangalla kukkia ja lehtiä. Varren ympärille kiersin vielä pienen köynnöksen. Kokeilin kuinka ovikranssissa käyttämäni kukkamalli sopii villalangalle ja ihan hyvinhän se siihenkin sopii, ei tosin ihan niin hyvin kuin ohuelle virkkauslangalle. Isoimmat kukat ovat samoja kuin neulegraffitissa käyttämäni pikkukukat. Niiden ohjeen löysin aikoinaan Pinterestistä. Lehdet on tehty Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjasta löytyvällä ohjeella.

Hieman harjan varressa oleva virkattu osa liikkuu, sillä tein sen sopivaksi. Sen pitäisi varmaan olla hieman napakampi, mutta silloin silmukat venyisivät ja puuosa paistaisi läpi. Olen ajatellut, että jos niittaisin sen kiinni, mutta pelkään varressa olevien niittien repivän pieniä käsiä. Tämä vaatii ehkä hieman pohdintaa. Lopputulos on kuitenkin mielestäni aivan ihana! Äitini näki harjan eilen ja hän nappasi siitä heti kuvia ystävilleen. Ilmeisesti se tarkoittaa sitä, että äiti-kullalle on virkattava oma harja. Käytössä se ei varmastikaan kauaa kestä, mutta onpahan edes hetken silmien ilona.

Virkattu siksak-peitto: Neiti Kevät

En tiedä kuinka yleistä on nimetä virkattuja torkkupeittoja, mutta minä annoin peitolleni nimen. Saanko esitellä teille Neiti Kevään. Nimi tulee peiton keväisistä väreistä, jotka mielestäni ovat aika onnistuneet. Aloitin peiton suunnittelun jo aikoja sitten ja minulle oli itsestään selvää, että siitä tulee vihreäsävyinen siksak-peitto. Minun piti tehdä kuvio ensin kapeampana ja epäröin keltaisen käyttöä todella paljon. Vasta kun kuviota oli tehtynä useampi rivi, tiesin tehneeni oikein kun levensin sitä, enkä jättänyt keltaisia raitoja pois. Pidän itse peitosta todella paljon ja hieman haikein mielin luovun siitä.

Olen virkannut peiton Novitan 7-veljestä langalla ja koukkuna minulla oli bambukoukku. Käteni eivät kestä alumiini- ja rautakoukuilla virkkausta, mutta nyt ilokseni huomasin, että bambukoukku sopii minulle. Ohjeen siksak-kuvioon olen poiminut ikivanhasta virkkausohjekirjastani ja reunuksen tein virkkaamalla  pylväitä ja ketjusilmukoita. Tämä oli ensimmäinen siksak-peittoni ja seuraavaa tehdessä, voin huoletta tiputtaa leveydestä muutaman silmukan pois, sillä peiton ei mielestäni tarvitse olla ihan näin leveä. Reunuksineen päivineen peitolla on kokoa 137 cm x 172 cm ja lankaa kului melkein 1,8 kiloa. En ihan saanut tehtyä peittoa varastoistani löytyneillä seiskaveikoilla, vaan lankakaupoilla on juostu taas ahkeraan. Päivittelen lankalaihistani hieman myöhemmin.

Peiton piti olla valmis maaliskuun alkuun mennessä, mutta hieman aikatauluni pettivät ja vasta tiistaina sain viimeiset kerrokset tehtyä ja pääteltyä sen. Melkein kaksi kuukautta peiton parissa vierähti, mutta uskotteko jos sanon, että nautin joka hetkestä! Tätä peittoa oli aivan ihanaa virkata! Pitkiä pylväsrivejä ja välillä vaihtuvia värejä, joten työ ei ollut yksitoikkoista. Tämän viikonlopun aikana lasken vielä silmukat ja kerrokset ja ihastelen sitä viimeiset kerrat ennen kuin se matkaa uudelle omistajalleen. Alkuviikosta kiikutamme peiton pikkupoikien kanssa paikalliselle hyväntekeväisyysyhdistykselle ja he saavat lahjoittaa peiton paikalliseen vanhainkotiin. Minulla on niin hyvä mieli tästä peitosta ja sen tekeminen teki minut niin onnelliseksi, että toivon uuden omistajan ilahtuvan peitostaan. Tätä oli ilo virkata!

Gluteenittomat vohvelit

"Vain tylsät ihmiset ovat säkenöiviä aamiaisella."
- Oscar Wilde

Vohvelit ovat ihania! Niin ihania! Meillä on syöty vohveleita niin aamiaiseksi, välkkäriksi kuin iltapalaksi ja aina ne maistuvat yhtä herkuille, eikä pikkuväkeä tarvitse kahta kertaa kutsua pöytään. Vohveleiden seurana on kermavaahtoa ja marjoja, mutta hyviä nämä ovat pelkän itse keitetyn hillonkin kanssa. Kokeilin tehdä vohveleita myös kermaan, mutta mielestäni nämä maistuvat yhtä ihanalle maitoon tehtyinä. Jos kuitenkin haluat käyttää kermaa, niin lisää kivennäisvettä silloin tuplamäärä. 

Tuon kauniin Arabian lautasen löysin mummolan vintiltä ja se on anoppini peruja. En tiedä sarjan nimeä, sillä pohjassa ei ole muuta kuin kruunuleima. Kaunis se kuitenkin on!

GLUTEENITTOMAT VOHVELIT

n. neljä vohvelia

Näitä tarvitset:
1 iso luomu muna
2 dl maitoa
0,5 dl kivennäisvettä
1 pss Farinan lettujauhoseosta
1/4 tl suolaa
1 rkl voita sulatettuna ( n. 10 g)

Näin se käy:
Sekoita ainekset keskenään kivennäisvettä lukuunottamatta. Anna turvota n. puoli tuntia. Lisää kivennäisvesi ja paista vohveliraudassa. Syö heti!

Heleniuksen verhoista Molla Millsin palloihin

"Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoittele tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe."

- Maxwell Maltz.

 
Meillä on niin oudon näköistä, kun melkein kahdeksan vuotta ikkunassa roikkuneet Marimekon Kaivot vaihtuivat kirppikseltä löytämiini Heleniuksen Merivuokko verhoihin (Design Kaarina Kalliomäki). En halunnut saksia yli kaksimetrisiä Heleniuksen verhoja, vaan selvisin lyhentämisestä pelkillä käännöksillä. Verhojen alakäännökseen on piilotettu yli 30 senttiä kangasta ja yläosassa kuutisen senttiä. Ompelin verhojen yläreunaan nauhan, johon pujotetaan pienet koukut, joilla verhot roikkuvat verhotangossa. Näin minun ei tarvitse pelätä, että klipsut repivät reikiä verhokankaaseen. Verhojen hulpioreunan, johon on painettu valmistajan ja suunnittelijan tiedot, käänsin nurjalle puolelle ja silitin kiinni liimanauhalla. Näin verhojen reuna on siisti, eikä valkoinen hulpio näy aniliininpunaisista verhoista, mutta tarpeelliset kankaan tiedot ovat tallessa seuraaville sukupolville.

Samalla vaihdoin myös kirjastohuoneeseen verhot. Ne ovat Urjalan terveyskeskuksen vanhat verhot, jotka ostin muutama vuosi sitten huutokaupasta. Ne olivat hutiostojen hutiosto. En tarkistanut laatikkoa missä nämä olivat ja hetken mielijohteesta huusin itselleni kasan kankaita ja maksoin itseni niistä kipeäksi. Yritin myydä verhoja muutamaan kertaan, mutta ne eivät kelvanneet kenellekään. Nyt kun katson verhoja, voi miten olenkaan onnellinen, etten saanut näitä myytyä niitä. Ne sopivat niin hyvin kirjastohuoneeseen! Kangas on paikka paikoin haalistunut, mutta sitä ei näe ikkunassa. Pääsiäisen kunniaksi kiinnitin ikkunaan myös pikkuväen kanssa askarrellut tulppaanit. Mielestäni meillä on nyt niin viihtyisää!

Kaikki tuhat ja yksi lankakerää, jotka ostin alennusmyynnistä ovat siististi kaapissa ja uusi työ on jo koukulla. Virkkaan Molla Millsin toisen Virkkuri -kirjan pallotyynyä Dropsin Safranista. Pidän mallista ja kuviosta, mutta en osaa sanoa, että pidänkö valitsemistani väreistä. Haluan, että tyyny sopii värimaailmaltaan aikaisemmin virkkaamani tyynyn kanssa, mutta joku tässä nyt ei oikein ole kohdillaan (löydät tyynyn tämän linkin takaa). Lisäksi käsialani vetää oikealle, eikä ympyröistä tule pyöreitä. Taistelen itseni kanssa, etten alkaisi taas purkamaan. Kun työtä katsoo vähän kauempaa se näyttää aivan ihanalta, mutta tehdessä kuviota tulee sihrustettua niin läheltä, etten näe muuta kuin omat virheeni. Ehkä on viisainta virkata vielä pari kerrosta lisää ja nukkua yön yli ennen kuin teen hätiköityjä päätöksiä. Toisaalta tämän virkkaus on niin ihanaa, ettei pienet purkamiset haittaa! Aurinkoista pääsiäistä sinulle! Tavataan taas!