Nyt vietetään Vaatevallankumousviikkoa ja olin kahden vaiheilla, että tartunko aiheeseen vai en. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että tästä aiheesta pitää sanoa sana tai pari, sillä se on lähellä sydäntäni niin ekologisuuden kuin ihmisarvojen puolesta. 24.4.2013 Bangladeshissa romahti ostoskeskus, jonka ylimmässä kerroksessa toimi vaatetehdas. Rakennus oli määrätty purettavaksi, mutta työntekijät oli pakotettu töihin. Turmassa kuoli 1134 työntekijää ja yli 2500 loukkaantui. Tästä sai alkunsa
Fashion Revolution, jonka tarkoituksena on kyseenalaistaa millaisissa olosuhteissa vaatteita valmistetaan. Vaatevallankumouksessa puetaan vaatteet nurinpäin, otetaan kuva, jaetaan se sosiaalisessa mediassa ja pyydetään vaatteet valmistanutta yritystä kertomaan, kuka vaatteet on tehnyt. Tiedätkö sinä kuka sinun vaatteesi on tehnyt?
Aikaisemmin ostotottumukseni eivät olleet kovinkaan vastuullisia. Kävin muutaman kerran vuodessa vaatekaupoilla, kannoin kotiin kassitolkulla vaatteita, jonka jälkeen piilotin luottokortin, etten pääsisi ostamaan enempään. Tämä toistui aina muutaman kuukauden välein. Tänä päivänäkin minulla on kaapissa vaatteita noilta ajoilta, joista muutamaa olen käyttänyt korkeintaan pari kertaa. Jäätyäni nelisen vuotta sitten kotiin, aloin juosta kirppiksillä ja ostaa sieltä vaatteet. Päivä päivältä ehkä alun perin taloudellisista syistä johtunut päätös on alkanut muuttua enemmän eettiseksi valinnaksi ja olen nyt toista vuotta mukana Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjassa. En tarvitse uusia vaatteita, sillä voin ostaa ne myös käytettynä.
Tänä aamuna vedin päälleni farkut, jotka olen ostanut kymmenen vuotta sitten ja trikoopaidan, jonka olen ostanut kolmisen vuotta sitten. Pukemieni vaatteiden valmistamiseen on tarvittu yli
13 000 litraa vettä, mikä on hirvittävä määrä varsinkin kun ottaa huomioon millainen määrä ihmisiä tällä hetkellä on vailla puhdasta juomavettä. Tämän vuoden alussa astui voimaan laki, jonka mukaan tekstiilijätettä ei enää saa kärrätä kaatopaikoille. Tämä tarkoittaa sitä, että pelkästään Suomessa arviolta
50 000 tonnia tekstiilijätettä on kerättävä talteen ja kierrätettävä. Surullisemmaksi tämän tekee, että oletettavasti suurin osa tästä tekstiilijätteestä syntyy Bangladeshissa romahtaneen vaatetehtaan kaltaisissa työoloissa. Tiedän, että päätökseni olla ostamatta uusia vaatteita on mitätön näissä luvuissa, mutta tiedän myös sen, että kaltaisiani on muita ja yhdessä meillä on sananvaltaa. Uskon siihen, että pienistä joista syntyy valtameriä.
Pyrin ostamaan myös muiden perheenjäsentemme vaatteet käytettynä ja pitämään meidän tekstiilijätteen mahdollisimman pienenä. Minulla on kuitenkin yksi heikkous, jonka suhteen en ole niin tarkka ja sehän on langat. Ostan paljon lankoja kirppiksiltä, mutta ostan niitä myös kaupoista, eikä minulla ole niiden osalta mitään tietoa, millaisissa oloissa lammas, josta villa on keritty, on elänyt. Kuka ja missä villa on kehrätty langaksi ja millaisessa työoloissa se on värjätty. Onko puuvillan viljely tuhonnut maaperää ja onko sen viljelijä saanut korvauksen tekemästään työstä. Tässä minulla on oikeasti parannettavaa, sillä on olemassa lankoja joiden valmistajat pystyvät takaamaan, että niiden valmistusolosuhteet kestävät päivänvalon.
Vaatevallankumouksen aikaan on hyvä edes kerran vuodessa pysähtyä miettimään, millainen on vaatekappaleen matka puuvillapellolta sinun päällesi. Vaikka paidassa lukee tuttu merkki ja siitä on saanut maksaa enemmän kuin halvemmista merkeistä, se ei takaa missä maassa ja millaisissa työoloissa se on valmistettu tai miten pienet sormet sen on ommellut. Kuluttajana sinä voit valita, kuka vaatteesi valmistaa ja tuetko sellaisia yrityksiä, joiden arvojen mukaista on valmistaa vaatteita olosuhteissa, joita emme toivoisi itsellemme tai lapsillemme. Jos et osaa valmistaa itse vaatteitasi, voit taistella kanssani tekstiilijäteongelmaa vastaan ostamalla käytettyjä vaatteita tai tutustua
Mehukekkerit-blogin Veeran keräämään listaan, josta löytyy Suomalaisia yrityksiä, jotka vielä valmistavat vaatteitaan Suomessa. Päätös on sinun.