Voittajafiilis

"Olen joskus ollut kaamean, epätoivoisen, äkillisen alakuloinen, mutta siltikin tiedän aivan varmasti, että pelkkä elossa oleminen on jotakin mahtavaa."
- Agatha Christie

Heippa! Mitä kuuluu? Pahoitteluni yllättävästä blogihiljaisuudesta. Vaikka olen ollut vain viikon pois, niin tuntuu siltä, että edellisestä postauksestani on kulunut iäisyys. Saimme hirmuisen mahataudin ja kulunut viikko on vietetty siitä toipuen. Ukkokulta sattui kysäiseen minulta viime viikolla, että mihin tarvitsemme näin paljon täkkejä ja peittoja, niin tämän sairastuvan jälkeen osaisin siihen vastata. Voitte varmasti kuvitella millainen määrä pyykkiä minua odotti pesuhuoneessa, kun perheen pienin sairastui. Pikku hiljaa alan olla vahvasti siinä uskossa, että pyykit, jos nyt eivät lopu, niin ainakin ne vähenevät pesemällä ja saatamme vielä päästä normaaliin elämänrytmiin. Tuntui melko oudolta napata koukku käteen muutaman päivän tauon jälkeen ja alkaa hapuilla silmukoita. Hienointa tässä on se, että olen terve ja on kevät! Onneksi ehdin pullottaa simat ennen sairastumista ja saahan niitä munkkeja leipomon myymälästäkin. Tämän viikonlopun vietän kangaspuiden takana ja yritän saada eteisen mattomme valmiiksi. Vielä olisi viisi metriä lointa paukutettavana. Kommentteihinne vastailen hieman myöhemmin. Aivan ihanaa alkanutta viikonloppua ja hyvää Vappua!

Vaatevallankumous

Nyt vietetään Vaatevallankumousviikkoa ja olin kahden vaiheilla, että tartunko aiheeseen vai en. Minusta kuitenkin tuntuu siltä, että tästä aiheesta pitää sanoa sana tai pari, sillä se on lähellä sydäntäni niin ekologisuuden kuin ihmisarvojen puolesta. 24.4.2013 Bangladeshissa romahti ostoskeskus, jonka ylimmässä kerroksessa toimi vaatetehdas. Rakennus oli määrätty purettavaksi, mutta työntekijät oli pakotettu töihin. Turmassa kuoli 1134 työntekijää ja yli 2500 loukkaantui. Tästä sai alkunsa Fashion Revolution, jonka tarkoituksena on kyseenalaistaa millaisissa olosuhteissa vaatteita valmistetaan. Vaatevallankumouksessa puetaan vaatteet nurinpäin, otetaan kuva, jaetaan se sosiaalisessa mediassa ja pyydetään vaatteet valmistanutta yritystä kertomaan, kuka vaatteet on tehnyt. Tiedätkö sinä kuka sinun vaatteesi on tehnyt?

Aikaisemmin ostotottumukseni eivät olleet kovinkaan vastuullisia. Kävin muutaman kerran vuodessa vaatekaupoilla, kannoin kotiin kassitolkulla vaatteita, jonka jälkeen piilotin luottokortin, etten pääsisi ostamaan enempään. Tämä toistui aina muutaman kuukauden välein. Tänä päivänäkin minulla on kaapissa vaatteita noilta ajoilta, joista muutamaa olen käyttänyt korkeintaan pari kertaa. Jäätyäni nelisen vuotta sitten kotiin, aloin juosta kirppiksillä ja ostaa sieltä vaatteet. Päivä päivältä ehkä alun perin taloudellisista syistä johtunut päätös on alkanut muuttua enemmän eettiseksi valinnaksi ja olen nyt toista vuotta mukana Vuosi ilman uusia vaatteita -kampanjassa. En tarvitse uusia vaatteita, sillä voin ostaa ne myös käytettynä.

Tänä aamuna vedin päälleni farkut, jotka olen ostanut kymmenen vuotta sitten ja trikoopaidan, jonka olen ostanut kolmisen vuotta sitten. Pukemieni vaatteiden valmistamiseen on tarvittu yli 13 000 litraa vettä, mikä on hirvittävä määrä varsinkin kun ottaa huomioon millainen määrä ihmisiä tällä hetkellä on vailla puhdasta juomavettä. Tämän vuoden alussa astui voimaan laki, jonka mukaan tekstiilijätettä ei enää saa kärrätä kaatopaikoille. Tämä tarkoittaa sitä, että pelkästään Suomessa arviolta 50 000 tonnia tekstiilijätettä on kerättävä talteen ja kierrätettävä. Surullisemmaksi tämän tekee, että oletettavasti suurin osa tästä tekstiilijätteestä syntyy Bangladeshissa romahtaneen vaatetehtaan kaltaisissa työoloissa. Tiedän, että päätökseni olla ostamatta uusia vaatteita on mitätön näissä luvuissa, mutta tiedän myös sen, että kaltaisiani on muita ja yhdessä meillä on sananvaltaa. Uskon siihen, että pienistä joista syntyy valtameriä.

Pyrin ostamaan myös muiden perheenjäsentemme vaatteet käytettynä ja pitämään meidän tekstiilijätteen mahdollisimman pienenä. Minulla on kuitenkin yksi heikkous, jonka suhteen en ole niin tarkka ja sehän on langat. Ostan paljon lankoja kirppiksiltä, mutta ostan niitä myös kaupoista, eikä minulla ole niiden osalta mitään tietoa, millaisissa oloissa lammas, josta villa on keritty, on elänyt. Kuka ja missä villa on kehrätty langaksi ja millaisessa työoloissa se on värjätty. Onko puuvillan viljely tuhonnut maaperää ja onko sen viljelijä saanut korvauksen tekemästään työstä. Tässä minulla on oikeasti parannettavaa, sillä on olemassa lankoja joiden valmistajat pystyvät takaamaan, että niiden valmistusolosuhteet kestävät päivänvalon.

Vaatevallankumouksen aikaan on hyvä edes kerran vuodessa pysähtyä miettimään, millainen on vaatekappaleen matka puuvillapellolta sinun päällesi. Vaikka paidassa lukee tuttu merkki ja siitä on saanut maksaa enemmän kuin halvemmista merkeistä, se ei takaa missä maassa ja millaisissa työoloissa se on valmistettu tai miten pienet sormet sen on ommellut. Kuluttajana sinä voit valita, kuka vaatteesi valmistaa ja tuetko sellaisia yrityksiä, joiden arvojen mukaista on valmistaa vaatteita olosuhteissa, joita emme toivoisi itsellemme tai lapsillemme. Jos et osaa valmistaa itse vaatteitasi, voit taistella kanssani tekstiilijäteongelmaa vastaan ostamalla käytettyjä vaatteita tai tutustua Mehukekkerit-blogin Veeran keräämään listaan, josta löytyy Suomalaisia yrityksiä, jotka vielä valmistavat vaatteitaan Suomessa. Päätös on sinun.

Äitienpäivä lähestyy

Äitienpäivään ei ole enää kuin pari viikkoa. Parina edellisenä vuotena olen muistanut äitiäni virkatulla kukkakranssilla. Isomman kranssin hän sai pari vuotta sitten. Pari kuukautta taisi kranssia tehdessä vierähtää, mutta se on kyllä jokaisen työtunnin arvoinen! Virkkasin siihen lähes 80 kukkaa ja 50 lehteä, jotka kiinnitin virkatulla kankaalla peitettyyn styrox-pohjaan. Viime vuonna tein hänelle pienemmän ovikranssin, josta pidän myös paljon. Se oli huomattavasti nopeampi ja helpompi tehdä. Olen ajatellut, että teen itsellenikin samanlaisen vielä joskus ja tuollaisen ehtisit sinäkin vielä virkata äitikullallesi. Ohjeet siihen löydät kranssipostauksestani viime kesältä ja sinisen pikkukukan ohjeet löydät täältä.

Nyt ajattelin tehdä poikkeuksen. Tuskin hän tänäkään vuonna saa lahjaani ajoissa, mutta ajattelin yllättää äitikullan ja tehdä hänelle ne tekemättömät työt, jotka olen ajan mittaan luvannut tehdä. Hän on tainnut jo pari vuotta odottaa kestäviä ja pestäviä hedelmäpusseja. Vuosi sitten lupasin hänelle virkatut kattausliinat ja tablettipussin. Ranteiden lämmittimiä hän on odottanut jo puoli vuotta. Jostain kumman syystä muut, muka tärkeämmät jutut kiilaavat aina äidille luvattujen töiden ohi ja sitten kun tarpeeksi aikaa on kulunut ne tuppaavat unohtumaan. Muistaakohan äitinikään noita enää? Itse en äitienpäivänä toivo muuta kuin hyvät yöunet ja paljon pusuja pieniltä pojilta. Mukavaa viikonloppua sinulle! Tavataan taas pyhänä!

Vanhoista farkuista uudet kannet kalenteriin ja kansioihin

Ompelin viime kesänä muistikirjan päälliset vanhoista farkuista ja nyt jatkoin samaa linjaa ja tein kalenteriini ja pariin kansioon uudet päälliset. Isompaan kansioon löysin niin isot farkut, että niiden reisien kangas riitti peittämään koko kannen ja vain kansion selkämystään tuli sauma (näppäränä tyttönä tietysti unohdin kuvata selkämystät). Kansion keskelle ompelin taskun toisista farkuista ja koristeeksi virkkasin kukkia Pinterestistä bongattuilla ohjeilla ja osa on omia. Viimeksi tein kukkien varret ketjusilmukkaketjuilla, mutta muistan vieläkin kuinka vaikeaa se oli, joten nyt ompelin varret käsin ja niistä tuli kyllä hienot! Itse pidän ainakin tästä isommasta kansiosta ihan hirmuisesti.

Pienemmästä kansiosta tulee minulle projektikansio, johon saan kerätä kaikkia suunnitelmia kesken olevista jutuista. Virkkasin siihen koristeeksi Kukkaketo-torkkupeiton reunuksesta löytyvän kukkamallin. Hioin hieman tuota kuviota, mutta se ei ole mielestäni vieläkään ihan kohdillaan. Viimeksi se vähän kiristi, kun yhdessä silmukassa oli liikaa pylväitä, mutta nyt kun tein siihen ketjusilmukan, mihin saan pylväät kiinni, niin kuvio vähän muuttui. Kansion päällä olevan perhosen ohje löytyy Caitlin Sainion 100 Pitsikukkaa -kirjasta. Kokeilin muutamia ilmaisohjeita, mutta tuo Sainion ohje on kyllä kaikista kaunein.

Kalenteriin virkkasin koristeeksi maatuskan ja on mielestäni super ihana. Se oli melkein täydellinen, kunnes aloin tehdä sille silmiä ja siinä kohtaa muistin, että miten vaikeaa se on. Menin siitä mistä aita on matalin ja ompelin suljetut silmät mustalla ompelulangalla. Ne saisivat olla millin alempana, mutta en ottanut sitä riskiä, että kymmenennellä kerralla onnistuneet silmät eivät enää onnistuisi toiste. Olisin halunnut tehdä vielä ripset, mutta luovuin ajatuksesta. Itse ihastuin tähän maatuskaan niin paljon, että aloin jo suunnitella koko maatuskaperhettä. Kalenteri mahtuu juuri sopivasti sujahtamaan isomman kalenterin taskuun ja kulkee siinä näppärästi mukana. Eikö olekin kivan näköisiä? Harmi, etten huomannut ottaa kuviin mukaan sitä viime kesänä ompelemaani muistikirjaa. Se olisi sopinut näiden seuraan niin hienosti. Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa sinulle!

Anita Wangelia ja Sarah Kayta

Ilo on kuin perhonen...

Se tulee luoksesi jos on tullakseen.

Tiedättekö sen tunteen, kun ajatte jonkun kirppiksen ohi ja yhtäkkiä tulee sellainen olo, että tuolla pitää pikaisesti poiketa? Tuleeko teille sellaisia etiäisiä? Sanon niitä etiäisiksi, sillä yhdeksällä kerralla kymmenestä löydän aina jotain ihan super ihanaa, kun saan tuon tunteen. Viimeksi se houkutteli minut kierrätyskeskukseen ja siellä minua odotteli aivan uskomattoman ihanat Sarah Kayn pelikortit. Ihanien kuvien lisäksi jokaisessa kortissa on pieni elämänviisaus. Nämä ovat varsinaiset hyvän tuulen kortit, joita katsellessa ei vain voi olla hymyilemättä. Samalla reissulla löysin vanhan täkin, joka on ehjä, mutta se on paikka paikoin todella haalistunut. Se ei haittaa, sillä voimme käyttää peittoa huoletta, kun nyt ei harmita, jos siihen tulee vähän lisää elämänjälkiä.

Olin viikko sitten Helsingissä Kevätmessuilla ja sieltä bongasin Josefiinan aitan osastolta Iran peltipurkin. Sen on kuvittanut Anita Wangelin ja tämä on nyt kolmas purkkini, mutta näiden keräily on hankalaa, kun aikaisemmin ostamani purkit olen tiukan paikan tullen joutunut myymään. Meinasin jättää tämänkin kaunokaisen ostamatta, kun ajattelin, ettei se kuitenkaan kauaa minua ilahduta. En yhtään ihmettele, että nämä ovat keräilijöiden suosiossa, sillä onhan tuo aivan uskomattoman ihana! Täytin purkin varmuuden vuoksi tilpehöörällä ja nostin tänne työpöydälleni, jos se vaikka olisi ilonani pidempään. 

Se on taas perjantai ja viikonloppu edessä. Kuluneen viikon olen virkannut koristeita kalenterin ja kansion päällisiin ja minulla on sellainen tunne, että olen tainnut ylittää itseni. Jos tässä käy hyvä tuuri ja saan kaiken valmiiksi, katselemme pyhänä mitä olen keksinyt. Mukavaa viikonloppua!

Kirjettä kirjoittamassa

Milloin viimeksi olette kirjoittaneet kirjeen? Siis ihan oikean kirjeen, ei mitään sähköpostia?

Uskaltaisinkohan sanoa, että edellisestä kirjeestäni on vierähtänyt jo kaksikymmentä vuotta. Pikkutyttönä taisin olla kaikkien luokalla olevien tyttöjen kanssa kirjeenvaihdossa, mutta kaikki kirjekaverit jäivät teini-iän myllerryksessä. Nyt kuitenkin kävi niin ihanasti, että postipoika kantoi minulle kirjeen. Tietysti siihen pitää vastata, joten kaivoin kynät ja paperin esille. Vaikka olen säästänyt vähän kaikkea nuoruusvuosiltani, niin kuvioitua kirjepaperia ei löytynyt, joten pikkuväen piirrellessä traktoreita ja autoja, minä piirustelin kukkia kirjepaperien kulmiin. Illalla suljen paperit laatikkoon ja laitan sinne pienen pumpulipalan, johon tiputan muutaman tipan ruusuöljyä. Eiköhän näille kelpaa kirjoitella. Mukavaa keskiviikkoiltaa.

Virkattua palmikkoa

Tuntuu ihan siltä, että edellisestä virkkauspäivityksestä on kulunut iäisyys, kun olemme viimeisen kolmen viikon aikana ihmetelleet kaikkea muuta. Melkein joka päivä olen jotain virkkaillut, mutta töiden valmiiksi saaminen on ihan eri asia. Virkkasin ensin pikkuväelle myssyja, mutta ne joutuivat purkuun ja myönnetään, että sen myötä menetin hetkellisesti jopa virkkausintoni, kun tuntui siltä, ettei nyt mikään onnistu. Taisin olla toimettomana peräti kokonaisen päivän ja ehdin jo huolestua, että tässäkö se oli, kun törmäsin Pinterestissä virkattuihin palmikoihin. Ajattelin tarttua itselle asettamaani haasteeseen ja virkata elämäni ensimmäiset siivousliinat ja samalla opetella uusia kuvioita. Katselin ensin youtubesta ohjevideon ja sitten nappasin Pinterestistä ohjeen, jonka mukaan aloin virkata.

Virkattu palmikko on loppujen lopuksi melko yksinkertainen tehdä. Virkkasin pohjan puolipylväillä ja varsinainen kuvio-osuus syntyi, kun virkkasin kohopylväitä ristiin. Ensimmäiset liinani tein muuten ohjeen mukaisesti, mutta olen jatkanut kuviota sen verran, ettei minun ole tarvinnut tehdä ristiin virkkausta nurjalta puolelta. Turkoosissa ja oranssissa liinassa puolipylväät vähän venyvät ja liina on reikäinen, mikä harmittaa minua niin vietävästi, koska en ihan oikeasti tiedä, että mistä se johtuu. Turkoosi liina oli jo melkein valmis, kun huomasin reiät ja purin liinan alkutekijöihinsä. Vaikka löyhensin käsialaani, liina on silti reikäinen. Meinasin oranssin kanssa tehdä saman purkuoperaation, mutta onneksi muistin, ettei purkamisesta ole tässä tapauksessa apua. Oranssin liinan kanssa haastoin itseni ja tein sen ilman ohjeita. Mallin kuvioon löysin neulotusta villatakistani.

Liinat ovat n. 23 cm x 23 cm kokoisia ja tein ne kolmosen koukulla. Lankana käytin Blend bamboota ja sitä kului noin 50 g per liina. Blend Bamboo on ihana lanka, mutta en suosittele käyttämään sitä palmikkovirkkauksissa vaan jotain hieman tiukempaan kierrettyä. Blend Bamboo on sen verran löyhäkierteistä, että karanneiden säikeiden metsästäminen oli todella hermoja raastavaa ja ilman hyvää koukkua palmikot olisivat jääneet tekemättä. Sain Tampereen Lankamaailmalta edellisen blogitapaamisen yhteydessä kokeiluun muutamia koukkuja ja käyttämäni Knitpron kaksipäinen koukku ylitti odotukseni. Se on teräväkärkinen, joten se oli helppo sujauttaa palmikoita tehdessä, mitä ihmeellisimmistä kulmista pylväiden taakse. Ennen liinoja ehdin virkata sillä pikkuväelle myssyjä parilla eri langalla ja se tuntui niidenkin kanssa aivan unelmalta.

Haasteessanihan oli, että minun pitää tehdä jotain ihan tuiki tavallista, mitä en ikinä ole ennen tehnyt. Palmikkokuvioidut siivousliinathan eivät nyt taida ihan osua tähän tehtävänantooni eli taidan virkata vielä ihan tavallisia liinoja. Palmikoiden virkkaus oli mielenkiintoista ja niiden oppiminen oli kivaa, mutta suosittelen ehkä kuitenkin virkkaamaan sellaisia liinoja, joihin ei leivänmurut jää kiinni. Mitä teidän haasteille kuuluu? Joko olet tehneet sellaista, mitä et ole ennen tehnyt? Olisi mukavaa kuulla ja nähdä, mitä olette tehneet. Mukavaa sunnuntai-iltaa ja aivan ihanaa alkavaa viikkoa kaikille.
 

Kevätmessut 2016

- Noh, mitä siellä oli?

 - Kukkia. Siellä oli paljon kukkia.

- Kukkia? Siis mitkä messut ne oli?

 - Ne oli Kevätmessut.

Kukkaiselämää-blogi

Koti kaupungin laidalla -blogi

Josefiinan Aitta

Puutarhanikkarit

Voi, mitkä messut! Kevätmessut olivat aivan ihanat! Tunsin itseni Liisaksi Ihmemaassa kulkiessani pää pyörällä kauniiden kukkien keskellä ja ihmetellessä, että miksi meidän puutarhassa ei näytä tältä. Olisi mielenkiintoista tietää, että kuinka monta kukkaa Messukeskukseen oli kannettu, sillä niitä oli valtavasti! Minun on myönnettävä, että puolet messuista taisi jäädä näkemättä, kun puutarhapuolella oli niin paljon nähtävää, etten olisi malttanut lähteä sieltä. Pidän messuilla käymisestä ja fiilistelystä, mutta en viihdy ihmispaljouden keskellä, joten torstai oli aivan nappi valinta messuiluun. Väkeä oli jonkun verran, mutta hetken kun jaksoin odottaa, sain napattua kuvia ilman ihmisiä.

Puutarhaunialue oli aivan uskomaton! Messuhallin kattoon oli ripustettu kehyksiä, jotka oli päällystetty  kukkasin. Ne olivat niin kauniit, että pillahdin itkuun niitä katsellessa. Siellä oli kukkia, keijuja ja peikkoja ja sanoinko jo, että siellä kukkia? Katosta roikkuvien sateenvarjojen päälle ropisi vettä ja varjojen päältä vesi valui niiden alla olevaan pieneen altaaseen. Puolet jutuista jäi kuvaamatta ja ne mitkä kuvasin olivat epätarkkoja, kun kuvatessani yhtä, olin jo juoksemassa toisen luokse. Blogikylä oli puutarhaunialueen yhteydessä ja oli hienoa, miten erilaisia ne olivat. Varsinkin Kukkaiselämää-blogin kasvihuone ja pupujen teekutsut olivat aivan ihastuttavat ja niin oli myös blogia kirjoittava Satukin. Myös Koti Kaupungin laidalla -blogin kasvihuone kristallikruunuineen oli todella mielenkiintoinen. Kannattaa käydä kurkkaamassa blogista paremmat kuvat tuosta kasvihuoneesta.

Käväisin myös Sisusta! -alueella ja sieltä löysin Josefiinan aitasta kotiin viemisiksi Anita Wangelin peltipurkin (näette sen sitten ensi viikolla kirppispostaukseni yhteydessä). Kiersin Luomu ja Lähiruoka-osaston läpi ja kannoin taas kotiin kassillisen Kolatun Juustolan ihanaa Ruska-munajuustoa. Se on herkkua! Ukkokullalle toin makkaroita ja Poppamiehen kastikkeita. Itselleni ostin purkin lisäksi ruusuja ja kukkien siemeniä. Mieleni on täynnä kaikkia ihania ideoita, mitä toteuttaa puutarhassa ja pihassa. Olen vieläkin niin kukkien huumassa, että tämä viikonloppu menee sulattellessa näkemääni. Jos sinulla ei ole suunnitelmia tälle viikonlopulle, niin suuntaa Helsingin Messukeskukseen. Kevätmessut ovat siellä koko viikonlopun ja siellä on paljon muutakin kuin kukkia, mutta minä en vain nyt nähnyt muuta. Kevätmessut on suurtapahtuma, joka sisältää viidet messut: Oma Piha, Oma Koti, Oma Mökki, Sisusta! ja Lähiruoka ja Luomu. Mukavaa viikonloppua! Tavataan taas sunnuntaina! 

Sydämellinen kiitos Messukeskukselle pääsylipuista!