Kesän lapsia

"Unestani taas herään kesätuuleen, 

ja hyvän olon saan, kun meren äänet kuulen. 

Kesämieli on taas ihan vallaton. 

Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin."

 -Katri Helena, Kesän lapsi (sanat Chrisse Johansson)

No nyt on kesä! Ainakin vielä tämän päivän on ollut. Ei saisi valittaa, mutta terasillamme on ollut jo niin kuuma, että olen joutunut vetäytymään sisätiloihin päivän kuumimmaksi ajaksi. Pikkuväellä on omenapuun katveessa allas, missä he voivat lutrata mielin määrin ja ukkokullalle olen esittänyt toiveen aurinkosuihkusta. Kukat ovat puhjenneet kukkaan ja iltaisin pääskyt kiitävät taas taivaalla. Laiskana olen tehnyt Tosca-Raparperipiirakkaa isoon vuokaan. Se on aivan taivaallisen hyvää, mutta nyt piirakkakiintiö alkaa olla jo täynnä. Enää muutama päivä ja vieressämme olevan koulun kellot soivat tältä kevätkaudelta viimeisen kerran ja pienet koululaiset kirmaavat kesälaitumille. Siirryn itsekin blogini kanssa kesäaikaan ja tapaamme kesäkuussa vain kahdesti viikossa. Heinäkuussa vedän töpselin seinästä ja pidän kokonaisen kuukauden netti- ja somelomaa, mutta sitä ennen meillä on vielä paljon tekemistä ja ihmettelemistä yhdessä. Leivomme vielä ainakin maailman maukkaimman kesäkakun ja ihmettelemme olohuoneen mattoa, jos vain saan sen valmiiksi.

Ostin itselleni kesälukemiseksi Katie Daisyn How to be a Wildflower -kirjan. Löysin viime talvena Katie Daisy -nimisen nuoren taitelijan Instagrammista ja tänä keväänä julkaistu kirja on hänen ensimmäinen. Kuukauden päivät odotin Etsy-ostostani, kun kirja matkasi toiselta puolen maapalloa, mutta se oli kaiken sen odottamisen arvoinen! Istuin eilen illalla keinussa selaamassa kirjaani ja kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Ihastuin siihen ensi sillmäyksellä! Se on Katie Daisyn kuvittama opas, joka neuvoo tutkimaan luontoa ja näkemään maailman yhtä taianomaisena ja kiehtovana kuin millaisena näimme sen lapsena. Se on täynnä kauniita maalauksia, sitaatteja (olet varmasti huomannut, että pidän niistä) ja lisäksi ohjeita mm. kukkaseppeleen ja -mandalan tekoon. Jos haluat tutustua kirjaan paremmin, niin Instagrammista löytyy kirjan nimellä paljon kuvia sen sisällöstä ( #howtobeawildflower ). Mukavaa torstai-iltaa sinulle rakas lukija. Nähdään taas pyhänä!
 

Roskisdyykkarin lastenrattaat

Muistatteko, kun viime kesänä kerroin metallinkeräyksestä löytyneistä Emmaljungan lastenrattaista? Jos et, niin löydät ne täältä. Vuoden päivät ne saivat odotella kellarissa kunnostajaa ennen kuin kuopuksella käytössä olleet vanhat Brion rattaat alkoivat käydä niin raskaiksi työnnellä, että motivaatio roskisvaunujen kunnostamiseen löytyi. Ukkokulta putsasi vaunut ja suihki ne samalla turkoosilla maalilla, jolla on jo maalattu lastenhuoneen lamppu ja sitä ennen miljoonalokerikko. Koska aikaisempien vaunujen verhoilukokemukset olivat vielä tuoreessa muistissa (tässä linkki Briohin ja tässä linkki Oran vaunuihin), maalatut rattaat saivat odotella ompelijaa kuukauden päivät ennen kuin kannoin ompelukoneen aurinkoiselle terasille ja aloin ommella rattaita kokoon. 

Kangasosat aiheuttivat hieman päänvaivaa. Minulla ei ollut mallina vanhoja istuimia, joiden mukaan olisin voinut tehdä kaavat, sillä tunnollinen kierrättäjä oli repinyt ne irti ennen kuin vei rattaat metallinkeräykseen. Yritin huonolla menestyksellä metsästää netistä valmiita kaavoja, mutta koska niitä ei löytynyt, minun oli pakko yrittää ommella ne niin, että otin mallia Brion rattaista. Muutaman kerran sain istua ihmettelemään ompelujärjestystä ja mittailla istuinosia. Mielestäni tällaisia roskisrattaita ei voinut tehdä uusista kankaista, joten ompelin ne kummitädin vanhoista farkuista ja nepparit olen löytänyt kirppikseltä. Ompelin ensin istuinosan toisesta puntista ja sitten tein selkänojan on toisesta. Lapsen jalkojen välissä menevän remmin tein toisten farkkujen vyötärönauhasta. Siinä on nepparikiinnitys piilossa vyölenkin alla ja nappi on vain koristeena. 

Jotta sain näihin vähän lisää väriä ja ilmettä iloisemmaksi, niin kirjoin selkänojaan sydämen ja virkkasin kukkia (ohjeen kukkiin löydät täältä). En ole paljoa kirjonut, joten harsin ensin valkoisella ompelulangalla kuvion ja sitten vasta kirjoin kuvion turkoosilla langalla. Se olisi ollut huomattavasti helpompaa, jos olisin uskaltanut piirtää kuvan, sillä tuo harsiminen ei ollut ihan paras vaihtoehto. Selkänojaan, työntäjän puolelle, ompelin pari takataskua, joissa kulkee näppärästi puhelin ja jäätelörahat. Jos omaa mielipidettäni kysytään, niin näistä tuli kylän hienoimmat rattaat ja toivon mukaan voimme rallatella niin pitkään, kun tarvitsemme lastenrattaita.

Vanhoja ja hyviä keittokirjoja

Vanhat keittokirjat ovat aivan ihania kirppislöytöjä. Niistä löytyy hyviä reseptejä penninvenytysviikoille, koska resepteissä käytetään usein melko yksinkertaisia raaka-aineita ja kirjoista saa myös hyviä vinkkejä, mitä tehdä tähteille, sillä ennen vanhaan säästeliäisyys oli itsestäänselvyys, eikä ruokaa heitetty roskiin niin kuin nykyisin. Näissä vanhoissa kirjoissa minua viehättävät ohjeet, kuten Wsoy:n Keittotaidon (1939) ohjeistus paistaa leivoksia kuumanlaisessa uunissa ja se, miten maailma on muuttunut. Tämän päivän resepteissä harvemmin kehoitetaan linturuokia tehdessä kynimään ensin kana tai hanhi. Kirjoista löytyy myös mielenkiintoisia, uusia ohjeita, kuten nokkosolut ja lähestyvän pinaattikauden varalle mm. pinaattivanukas (molemmat ohjeet vanhassa Wsoy:n Keittotaidossa).

Emännän keittiökalenterin (Otava 1962) löysin aikoinaan kirppikseltä muutamalla eurolla ja siitä löytyy lounas-ja päivälliskalenteri ohjeineen vuoden jokaiselle päivälle (osa ohjeista toistuu). Minun tekisi mieli kokeilla, että söisimme kuukauden kirjan kalenterin mukaan, mutta luulen, että viikossakin olisi tekemistä. Oma gluteeniton kasvisruokavalioni vaatii hieman kalenterin muokkausta, eikä ihan kaikki ruuat kuulosta houkuttelevilta kuten toukokuussa tarjolla oleva silavapannukakku. Myös ruokatottumukset ovat sen verran muuttuneet, että ukkokullalla olisi varmasti sanottavaa, jos lounaalla olisi pelkkiä karjalanpiirakoita ja munavoita tai purjoa munalohkojen kera. Kirjan ruokakalenterissa noudatetaan tietysti kausia eli näin toukokuussa syödään korvasieniä ja vasta huomasin, että siellä on valtavasti silakka ja silliruokia. Huhtikuun kohdalta löysin ohjeen Aprillipuuroon (kaurapuuroon sekoitetaan hunajaa, sitruunaa ja keltuainen), jota suositellaan kevätväsymystä poteville lapsille.

Kaikista parhain ja käytetyin keittokirjani on kuitenkin Kotitalouden oppikirja (Wsoy 1966). Tämä kirja on ollut koulussa äidilläni ja anopillani. Omani olen ostanut joskus kirppikseltä ja minun pitää vielä etsiä pojillekin omat kirjat. Tästä kirjasta aloin ensimmäisenä etsiä ohjeita mankelointiin ja kirjan lopussa olevien reseptien ja ohjeiden mukaan olen aikoinaan oppinut leipomaan. Tänäkin päivänä leivon aina täytekakun kirjan sienikakun ohjeella ja kirjasta haen myös ohjeet kääretorttuihin, pannukakkuihin ja lettuihin. Ohjeet ovat vehnäjauhoille, mutta niiden korvaaminen gluteenittomilla onnistuu, kun vähentää jauhojen määrää.

Täällä Pirkanmaalla on satanut vettä koko päivän ja nyt aurinko tuli esiin pilvimassan takaa. Taidan pistää lettutaikinan turpoamaan ja me vietetään tänään lettukestit terassilla. Mukavaa viikonloppua!

Vierailulla Wetterhoffin talossa

"Wetterhoffissa oltiin niin tarkkoja, että oppilaiden töitä tarkistettiin suurennuslasilla ja joka päivä joku lopetti, kun koulu oli niin vaativa. Koulusta valmistuivat vain ne kaikista taitavimmat ja kunnianhimoisimmat oppilaat."
- Tuntematon rouva parkkipaikalla

Varmasti jokaiselle käsityöharrastajalle nimi Wetterhoff on tuttu ja tietää sen käsityöalan oppilaitoksena Hämeenlinnassa. Tänä päivänä Wetterhoffin talo ei enää toimi kouluna vaan se on luovien alojen talo, joka tarjoaa asiakkailleen koulun perustajan arvomaailman mukaisia laadukkaita, käsintehtyjä tuotteita ja palveluita. Saman katon alta löytyy niin kirjansidontaa ja kalligrafiaa kuin kenkien valmistusta mittatilaustyönä. Katutasosta löytyy Wetterhoffin ja Sibelius Centerin myymälät sekä Kide-myymälä, josta voi ostaa vanhoja tekstiilejä. Wetterhoffin talon palveluihin kannattaa lähteä tutustumaan vaikka vähän pidempääkin.

Sain kutsun Wetterhoffin talolla viime lauantaina järjestettyyn bloggaribrunssiin, eikä tarvinnut kahta kertaa miettiä, että osallistunko. Nykyisin kokoustilana toimivaan vanhaan kutomoon kokoontui parikymmentä bloggaria ja pääsimme tutustumaan taloon sekä sen tarjoamiin palveluihin hieman tarkemmin. Imagokouluttaja ja Prinsessakoulun rehtorin Isa Karlssonin ohjeistamana opimme hovitervehdyksen ja -niiauksen ja meidät aateloitiin kruununprinsessoiksi. Herkullisen brunssin päälle pääsimme pääsimme kiertämään taloa omaan tahtiin ja osallistumaan erilaisiin työpajoihin. 

Sain kokeilla mm. korujen valmistusta, ryijyn ompelua ja kudevirkkausta. Ihana-lehden Kaarina Korventaan ohjauksella askartelin paperikukkia, enkä suureksi yllätyksekseni liimannut itseäni kiinni pöytään tai kuumaliimapistoolia käteeni. Wetterhoffin myymälässä tutustuin koukkuneulontaan, jota tuskin olisin ilman kädestä ohjausta oppinut. Koukkuneulomalla syntyy hieman samannäköistä pintaa kuin olisin neulonut, mutta kädessäni oli puikkojen sijaan virkkuukoukku, jonka päässä oli parsinneulan reikä. Koukkuneulonta oli sen verran mielenkiintoinen tekniikka, että eilen istuin terassin nurkkaan kokeilemaan osaisinko vielä oppimiani silmukoita ja voitte olla varmoja, että tämä ei jää viimeiseksi neulomuksekseni koukulla.

Päivä Wetterhoffilla oli aivan uskomattoman ihana ja oli hienoa päästä kokeilemaan myös sellaisia asioita, jotka olivat ns. mukavuusalueen ulkopuolella. Kotiinviemisiksi saimme muhkeat goodiebagit ja paljon uusia ideoita. Nyt voin kehua käyneeni Wetterhoffissa, jos nyt en kuitenkaan opiskelemassa niin oppimassa uutta, kokemassa elämyksiä ja tapaamassa aivan ihania ihmisiä. Suuri kiitos kaikille päivän järjestäneille yrityksille.

Arkkitehtitoimisto Arcare

Belik

Cafe Hoffi

Cobblerina

Ihana-lehti

Isa Karlsson 

Jenni Saksa Design

Kude ja Kide myymälät

Korttien talo

Koruverstas Klova
Niittyvilla

Pikkusitomo Kirjanen

Sarka Design
Sibelius Center

Wetterhoffin myymälä

Fredrika Wetterhoff-säätiö

Kiitos myös muille tapaamiseen osallistuneille bloggareille. 

Moon shaped little box
SaraS
Peace&Style
Diagnoosi Sisustusmania
Sukkelat puikot
Unelmien silmukat
Hetkiä Heimolasta
Majaillaan
Susien lampaat
Koukutettu
Näppituntuma
Hupsistarallaa
Kardemumman talo
Mehukekkerit
Parolan Asema
Ristiin rastiin
Annan Aarteet
Villakoiria ja kissankarvaa
Sydämestä sormenpäihin
Misorella
Pehmeitä Paketteja 
Villawalo

Kesäfarkut ja virkatut rannerenkaat

"Pitää uskaltaa olla oma itsensä, vaikka oma minä osoittautuisikin pelottavaksi ja omituiseksi."
- May Sarton

Sain ystävältäni kassillisen farkkuja leikeltäväksi, mutta minulle sopivia, ihanan pehmeäksi käytettyjä farkkuja, en raskinut saksia vaan otin ne käyttöön. Niissä oli pari tahraa, jotka eivät lähteneet pesussa, joten peitin ne virkatuilla kukilla ja mandaloilla. Virkkasin koristeet kakkosen koukulla vanhoista virkkauslangoista ja ohjeet näihin löysin Pinterestistä (isomman ohje on tämän linkin takana ja pienemmän tämän takana. Kukkien ohjeita löytyy mm. tämän linkin takaa). Isompi mandala ei onnistunut ihan ohjeen mukaisesti vaan parilla kierroksilla jouduin lisäämään silmukoita. Kukat ja mandalat olivat yön yli pingotettuina ja ompelin ne kiinni käsin. Jos haluan vaihtaa koristeita vaikkapa eri värisiin, niiden irrottaminen onnistuu ihanan helposti.

Koska minulla on nyt uudet ja hienot farkut, tarvitsin myös niihin sopivat rannerenkaat. Korujen ohje löytyi Pinterestistä mandaloiden ohjeita metsästäessä ja nämä ovat niin hienot, että taidan tehtailla näitä muutaman lisää! Nämäkin olen tehnyt ihan virkkauslangasta ja kakkosen koukulla. Toinen rengas pysyy kiinni pienellä napilla ja toinen solmitaan, mutta taidan vaihtaa siihenkin nappikiinnityksen, sillä nauhojen solmiminen ilman toisen apua on hankalaa. Minulla ei mennyt tuntiakaan yhden rannerenkaan tekemiseen eli tämä oli ihanan nopea työ eikä vaadi paljoa materiaaleja. Näillä asusteilla mennään kohti kesää! Aurinkoista sunnuntaita!

Kesäverhot

Vaihdoin jo kesäverhot ikkunaan! Olohuoneen ikkunoihin en tänäkään kesänä vaihda verhoja, vaikka se kyllä käväisi mielessä, mutta pikkuväen huoneen eläinverhot kääräisin pakettiin ja ripustin tilalle PMK:n ihanat kukkaverhot. Löysin nämä muutama vuosi sitten Lempäälän Klaffista ja Piirongista puolen hinnan pöydästä. Jouduin pulittamaan täyspitkistä verhoista neljä euroa ja nämä ovat luultavammin yksi kaikkien aikojen hienoimpia löytöjäni. Ihanaa kun meidän pikkuväki vielä hihkuu ilosta ikkunassa roikkuvista vihreistä jättikukista. Ei taida enää mennä kauaa, kun he vaativat ikkunaan kaiken maailman Transformersseja ja Spidermaneja.

Keittiön verhot löytyivät muutama viikko sitten paikalliselta kirppikseltä, mutta jätin ne pois edellisestä kirppispostauksesta, koska halusin esitellä ne vasta kun ne ovat ikkunassa. Verhot olivat huomattavasti kalliimmat kuin normaalisti kirppikseltä ostamani kankaat ovat, mutta ne ovat niin upeassa kunnossa ja koska olen jo vuoden päivät kaipaillut kesäverhoja, raskin ostaa nämä. Harmikseni en tiedä kuka kankaan on valmistanut, mutta paksusta ja laadukkaasta puuvillasta päätellen nämä ihanuudet ovat vanhaa tuotantoa. Keltaiset verhot saavat koko keittiömme hehkumaan. Aivan ihanat verhot!