HELPPO JA NOPEA VIRKATTU NOJATUOLIN PEHMUSTE SIS. OHJE

"On viisainta lukea säätiedotus ennen kuin rukoilee sadetta." 

- Mark Twain

Ilmoista taas huomaa, että on juhannus! Ensin kärvistellään puolitoista kuukautta helteessä ja odotetaan sateita kuin kuuta nousevaa, mutta kun tulee juhannus, niin sataa vettä ympäri vuorokauden ja lämpötila laskee lähelle villahousulukemia. Itseäni sateiset juhannukset eivät oikeastaan haittaa, koska vietämme juhannuksen kotona ja vierailemme oman kylän juhannusjuhlissa ja paikallisessa veturimuseossa, joka on ollut joka vuosi juhannuksena auki. Se onkin ainoa museo, johon uskallan lasten kanssa mennä ilman, että saan pelätä, että vilkkaat pojat kaatavat tai rikkovat jotain.

 

Elättelin toiveita, että ilmat tästä vielä lämpiävät ja terassikelit palaavat ja virkkasin terassimme Lumikenkä-rottinkituoliin pehmusteen. Virkkasin trikookuteesta kympin koukulla maton ja käytin siinä Moss Stich -silmukointia eli virkkasin joka toisen silmukan kiinteänä ja joka toisen silmukan ketjusilmukkana. Kuteiden päitä en päätellyt vaan solmin ne hevosenhäntä solmuin ja jätin hapsuiksi reunoille. Matto oli niin nopea ja helppo tehdä, että aloitin sen virkkauksen aamulla ja illalla sain sen valmiiksi. 

En ostanut mattoon kuteita vaan käytin niitä mitä kaapista sattui löytymään ja mm. turkoosi ja vihreä on lastenhuoneen mattojen jämäkuteita. Moss Stich -silmukointi sopi työhön hyvin, sillä se antoi anteeksi kuteiden paksuuserot, joita oli valtavasti. Vihreästä jouduin tosin jo leikkaamaan pätkän pois, kun kerästä tulikin yhtäkkiä kahden sormen paksuista kudetta. Toistan matossa koko ajan samaa värijärjestystä: limen vihreä, turkoosi, violetti ja vaaleanpunainen. Värikäs matto sopii mukavasti aikaisemmin kutomani nurinkurin-maton ja värjäämäni aurinkokatoksen seuraksi terassin nurkkaukseen, jossa istun kesäisin melkein joka päivä. 

Matosta tuli niin paksu, että se antaa anteeksi rottinkituolin kovuuden ja pinnojen väliset raot ja sen päällä on mukava istua. Kirjoitin mattoon ohjeen, jos haluat tehdä itsellesi samanlaisen. Matto on niin helppo virkata, että uskoisin sen onnistuvan ihan ensikertalaiselta. Jos kaapissasi ei ole trikookudetta, niin voit tehdä maton myös ontelokuteesta tai leikata vaikka vanhat vaatteet ja/tai lakanat kuteiksi ja virkkaat maton niistä. Kudetta minulla meni 54 cm leveään (ei sis. hapsuja) ja 120 cm pitkään mattooni n. 2,5 kg. Ohjeen löydät tämän postauksen lopusta. Nyt jatkan tunikani virkkausta, joka on ollut kiireiden vuoksi sivussa melkein koko viikon. Hyvää juhannusta sinulle rakas lukija!


Aikaisemmin kutomani nurinkurin-maton löydät täältä ja vanhoista lakanoista tehdyn aurinkokatoksen täältä.

VIRKATTU MOSS STICH -MATTO

Käytetyt silmukat ja niiden lyhenteet:
ps - piilosilmukka
kjs – ketjusilmukka
ks - kiinteäsilmukka

Tee alkuun parillinen määrä kjs:ta. Itse virkkasin mattooni 42 kjs:aa.

1.krs. Virkkaa 1 ks 3.kjs:aan koukusta lukien. *1 kjs, hyppää yli kjs, virkkaa 1 ks seuraavaa kjs:aan* Toista *-* kerros loppuun. Virkkaa viimeiseen kjs:aan 1 ks. Katkaise lanka ja vaihda väriä. Käännä työ!

2.krs. Aloita kerros itsenäisellä ks:lla *Virkkaa 1 kjs edellisen kerroksen ks kohdalle ja ks edellisen kerroksen kjs:n ympärille* Toista *-* kerros loppuun. Tee viimeiseen ks:aan ks. Katkaise lanka ja vaihda väriä. Käännä työ!

Toista kerrosta 2 niin pitkään, että työ on halutun mittainen. Tee hevosenhäntäsolmut aina lankojen päihin ja jätä ne hapsuiksi työn reunoille.

Pehmoisia unisukkia ja kirjava matto jämäkuteista

”Haasteet tekevät elämästämme mielenkiintoista, ja niiden voittaminen tekee elämästämme tarkoituksellista.” 

- Joshua J. Marine
  

Hei pitkästä aikaa! Lupasin palata elokuussa ja pidin sanani, vaikka viime tippaan tämä jäi. Lomalta paluuni venyi ja venyi, kun koko ajan tuntui olevan jotain kesken, jonka halusin saada ensin valmiiksi. Vaikka kesä oli ilmojen puolesta hieman kurja, meillä on ollut ihan kiva kesä. Olemme retkeilleet, keränneet kasveja, mustikoita ja sieniä. Vastapainona metsäreissuille olemme kiertäneet kotikylän leikkipuistot läpi ja pojat ovat valinneet kylän parhaimman leikkipuiston. Kirppisreissuni ovat jääneet vähiin, enkä ole päässyt huutokauppoihinkaan, mutta olen värjännyt yli neljä kiloa lankaa, virkannut, kutonut ja ehkä hienoimpana juttuna kaikista, selätin kantapääkammoni ja opettelin neulomaan villasukkia!

 

Unisukkia pieniin ja isoihin jalkoihin.

 

Isoäitini oli sukumme sukittaja, mutta dementia vei häneltä neulontakyvyn jo vuosikymmeniä sitten. Pärjäsin pitkään hänen neulomillaan sukilla, mutta yksi toisensa jälkeen ne kuluivat puhki. Yritin paikata villasukkapulaani käyttämällä ukkokullan sukkia, mutta pian kävi niin, ettei meillä ollut enää kuin muutama ehjä pari, joten minun oli opeteltava neulomaan itse sukkia. Opettelin neulomisen samalla tavoin kuin aikoinaan virkkauksen eli Youtuben avulla. Ihan ensi yrittämällä en neulomisessa onnistunut. Ensin sukastani puuttui kokonaan kiilakavennukset ja vasta kun ensimmäinen pari oli valmiina, huomasin, ettei kiilakavennuksia pitänytkään tehdä ihan joka kerroksella. Omat sukkani neuloin pariin kertaan, kun ensimmäiseen sukkaan olisi mahtunut kaksi jalkaa.

Usean purkamisen ja monen videoin päätteeksi sain kuin sainkin neulottua peräti kolme paria sukkia, joista olen niin ylpeä! Perheen pienin sai vaaleansiniset sukat pehmoisesta merino-cottonista, isoveli sai omansa harmaasta alpakkalangasta ja itselleni tein sukat kaapista löytyneestä vaaleanpunaisesta Novitan Woolista. Mitkään sukista eivät kestäisi käyttössä vaan ne on neulottu nimenomaan yösukiksi. Sukat ovat ihan perinteiset, Novitan seiskaveikka vyötteen ohjeella neulotut villasukat ilman mitään hienouksia. En uskaltanut tehdä niihin edes raitoja, kun pelkäsin, että menen sekaisin, jos käsissäni on viiden puikon lisäksi enemmän kuin yksi lanka. Sukkatalkooni eivät loppuneet tähän sillä seuraavaksi alan sukittaa ukkokultaa ja sitten aloitan sukkakierroksen alusta.

 

Nurin kurin -matto syntyy lyhyistäkin kuteen pätkistä. 

 

Yksi rästihommista oli päätellä ja viimeistellä vuosi sitten kudottu nurin kurin -matto, joka seikkaili vaatehuoneessa tähän päivään asti. Tein tämän samaan tapaan kuin aikaisemman nurin kurin maton, mutta tässä on toinen reunus kiinni ja hapsut vain toisella puolella. Valmiiksi leikatut kuteet olivat vähän pidempiä kuin loimen leveys kerrottuna kahdella. Heitin sukkulan sisään loimen oikeasta reunasta, jätin kudetta viriön ulkopuolelle n. 15 cm, vaihdoin poljentaa ja laitoin takaisin vasemmalta puolelta. Näin maton oikeaan reunaan syntyi kuteista hapsut, jotka solmin ja lyhensin ronskilla kädellä. Loimilangat pujottelin maton päihin ja virkkasin pari kerrosta kiinteitä silmukoita, jotta päistä tuli vähän siistimmät.

Sidoksena tässäkin on toimikas ja kuteena kaikkea maan ja taivaan välillä. Mattoon on hukutettu jämätrikoot, isoisäni kerrastot, satiininauhoja, lakanoita ja muiden kutojien ylijäämiä kutomon saa ottaa -laatikosta. Kudoin matot kolmella sukkulalla, jotta mikään kude ei tule kahta kertaa peräkkäin. Pidän maton värimaailmasta todella paljon ja minun tekisi mieli kutoa tälläiset matot meille eteiseenkin, ilman hapsuja tosin. Mutta nyt istahdan alas ja alan virkata Kalevala Calin toista ruutua. Lisää siitä ja kasvivärjäilyistäni vähän enemmän ensi kerralla. Mukavaa, ehkä hieman sateista torstai-iltapäivää ja ihanaa alkanutta syksyä!

 Aikaisemman nurin kurin -mattoni löydät täältä.

Kasvivärjäystä lupiinin kukilla ja lankalaihistelua

"Kirjoitat elämäsi käsikirjoituksen musteella, jonka värin valitset itse."
- Tom Lundberg

Ajattelin palata blogin puolelle vasta kun saan kesälaukkuni valmiiksi. Laukun valmiiksi saaminen tuntuu kuitenkin venyvän venymistään ja tarvitsin jotain muuta ajateltavaa. Laukun virkkaus on ollut yllättävän haastavaa, kun en ole ennen sellaista tehnyt. Aina kun saan yhden kohdan ratkaistua, toinen tupsahtaa eteeni ja joudun taas miettimään, että miten selviän siitä. Laukkuni on nyt koossa ja aloin kiinnittää siihen kahvaa, mutta se ei istunutkaan siististi ja pääsen taas purkamaan. Laukun sijaan siis näytän vähän kasvivärjäilyitäni, joiden pariin kuin vahingossa jouduin. Vannoin pari viikkoa sitten, etten vähään aikaan värjää mitään, niin padat oovat taas porisseet ja olen värjännyt lupiinin kukilla. Lupiinivärjäys osoittautui mielenkiitoiseksi sen takia, että siinä värjäyslämpötilalla voi vaikuttaa värin lopputulokseen. 

Tarkoituksenani oli kuivata lupiinia ja värjätä niillä vasta myöhemmin, mutta sen enempää ajattelematta keräsin niin valtavasti lupiinikukkia, etteivät ne mahtuneet saunan lauteille kuivumaan. En ollut muistanut talven aikana tilata alunaa, mutta onneksi sitä löytyi naapurin rouvalta ja sain heti keitellä ensimmäiset lupiinikeitokset. Keitin ensin pelkkiä lupiinin kukkia n. 1,5 kg kattilassa tunnin verran, jonka jälkeen siivilöin roskat pois. Lisäsin 15 g alunaa, sekoitin hyvin ja lisäsin 150 g seiskaveikkaa. Haudutin keitoksia 80-90 asteessa tunnin verran, jonka jälkeen laitoin toisen 150 g seiskaveikkaa jälkiväriin. Langoista tuli kauniin vihreitä, joiden jälkivärit ovat mielestäni vielä kauniimpia. Ensimmäisessä erässä oli luonnonvalkoista ja toisessa vitivalkoista seiskaveikkaa. Niissä on hiuksen hieno sävyero. Puhtaan valkoinen on mielestäni hieman kirkaampi sävy kuin luonnonvalkoinen. 

Värikästä värjäystä -ryhmässä vilisi kuvia sinisistä lupiinilangoista ja halusin kokeilla, osaisinko värjätä sitä myös. Koska naapurin rouvan alunat oli jo käytetty, jouduin odottamaan pitkät kolme päivää lisää alunaa ja sen jälkeen saimme kärsiä niin vesisateista kuin kylmyydestä. Taivaan selvittyä lähdimme taas pikkuväen kanssa pusikkoon ja keräsimme lisää lupiininkukkia. Esipuretin seiskaveikat ja nostin ne sivuun odottamaan. Laitoin kattilaan lupiinin kukkia niin paljon kuin sain mahtumaan ja vettä päälle. Kun keitos oli noin 40 asteista, laitoin esipuretetut langat kattilaan. Nostin lämpötilan n. 55-60 asteeseen. Kattila oli niin täysi, että sen sekoittaminen oli lähes mahdotonta eli lankojen esipuretus oli viisas päätös. Painelin kukkia melkein koko keiton ajan kattilan pohjalle ja kun kukka-aines oli mennyt kasaan, heitin lisää kukkia sekaan. Tunnin päästä sammutin keittolevyn ja jätin seisomaan pariksi tunniksi. Keitos nousi kerran n. 65 asteeseen ja se näkyy langoissa, sillä ne ovat hieman petroolin siniset. Upea sävy niissä on silti.

Jälkivärjäykseen lisäsin taas lisää kukkia ja tein kuten edellä, mutta jätin langat yöksi kattilaan. Jälkivärjäyksen langat eivät paljoa eroa varsinaisesta väristä muuten kuin niissä on hieman epätasainen väri, joka tekee langoista vain elävän näköiset ja äärimmäisen kauniit. Jätän muutaman langan pätkän ikkunalle, sillä haluan nähdä miten ne pitävät värinsä valossa. Ajattelin kutoa näistä värjäämistäni langoista ensi talven aikana huovan. Haluaisin tehdä sinisen eli oletettavasti pääsen värjäämään vielä vähän lisää lupiineilla ja haluaisin kokeilla myös, että millaista väriä saan niiden lehdistä. Kaapissani on nyt melkein kilo alunaa eli voin huoletta kokeilla eri värjäyksiä, kunhan vain langat ja aika riittävät.
 

Lankalaihiksen kannalta värjäykset ovat turmiollisia, koska saadakseni materiaalia mitä värjätä, joudun ostamaan lisää lankaa ja olen tämän kevään aikana ollut ehkä hieman turhankin ahkera ostelija. Tämän vuoden tavoitteenani on vähentää 37,8 kilon varastoja viidellä kilolla. Tässä kuluneen kolmen kuukauden aikana olen virkannut tyynyn päällisen (löydät se täältä), koristellut kengät (ne löytyvät täältä) ja kutonut laukkuja (kurkkaa tänne). Lankaa näihin on kulunut yhteensä n. 800 grammaa. Se on ihan hyvä suoritus, mutta olen saanut lankoja ja sorruin niin pahasti lanka-alennusmyynneissä, että olen kantanut lankoja taloomme yhteensä 10,38 kiloa. Hupsista! Tämän vuoden suunnitelmiini onneksi kuuluu vielä torkkupeiton jos toisenkin virkkaus ja lisää tyynyjä, eli onneksi tuo määrä vähenee vauhdilla. Nyt hyppään takaisin sohvalle ja jatkan kassin virkkausta. Tällainen yhden illan tauko teki juuri hyvää! Ihanaa viikonloppua sinulle! Tavataan pian!

VIIHTYISÄ TERASSI JA AURINKOKATOS HARJANVARSISTA JA VANHOISTA LAKANOISTA

  
Sade kuin sade. Tämä vain sattuu olemaan tavallista märempi."

- Muumimamma (muumi ja pyrstötähti)

Pahin siitepölykausi on jo ohi,  joten pesimme taas terassin ja kuistin. Kaivoimme vanhat huonekalut esiin varastosta ja kannoimme ne ulos. Kesäkukat on ostettu ja tänä vuonna terassiamme koristaa polkapetuniat. Pelargoniat aukeavat hetkenä minä hyvänsä ja kuistin työkalupakissa on tänäkin vuonna hempeän roosat petuniat. Kuistille ostin viime vuotisen pegonian sijaan verenpisaran. Se näyttää upealta vanhaa ovea vasten. Vanhoja maihareitani koristaa marketat ja nekin ovat aivan ihanat!

Terassimme on talon eteläisellä seinustalla, joten se on keskikesällä tukahduttavan kuuma. Itseäni lämpö ei haittaa,  mutta pikkuväki ei voi olla päivän kuumimpana aikana ollenkaan terassilla eikä ukkokultakaan siellä viihdy. Teimme peräseinälle katoksen mummolan vanhoista lakanoista, jotka värjäsin viime kesänä Ikat-menetelmällä (pääset niistä kertovaan postaukseen tästä) ja kolmesta harjan varresta. Ompelin varsille kujat niin, että ne ovat katoksen sisäpuolella ja kangas laskeutuu niiden päälle. Taitoin kankaan oikeat puolet vastakkain ja ompelin muutaman sentin päästä taistoksesta kiinni ja tein saman toiselle puolelle. Yhdistin lakanat toisiinsa yhdellä saumalla ja keskimmäinen harjan varsi on toisen lakanan käännöksessä. Saumoja tarvittiin siis kaiken kaikkiaan kolme. 

Ukkokulta ruuvasi koukut kattoon ja keppien päihin. Kepit roikkuvat katosta juuttinarussa ja ovat takaseinässä kiinni ruuveilla. Keskellä oleva harjanvarsi on kolmekymmentä senttiä pidempi kuin reunoilla ja juuri lakanoiden levyinen. Reunoilla kangas on vedetty vähän ruttuun lyhempien harjan varsien päälle. Vaikka itse kehunkin katostamme, niin tästä tuli aivan ihana ja minulla on hyvä mieli, kun nyt voimme kaikki istua päivän kuumimpanakin aikana terassilla varjossa.

 

Sohvalla on viime kesänä kutomani nurin kurin -matto (löydät siitä kertovat postauksen tämän linkin takaa). Aurinko haalisti sen värejä pahasti viime kesän aikana. Se värjäytyi pestessä vaaleanpunaiseksi, kun punainen kude päästi väriä. Matto sopii hyvin värimaailmaltaan katokseen ja se on vieläkin yksi lempparitöitäni, vaikka onkin nyt vähän erivärinen kuin ennen. Siinä on yhtä mukava istua ja tehdä käsitöitä kuin viime kesänä. Näitä kuvia katsellessa tulen muutenkin niin onnellisesti, sillä tämä on mielestäni niitä käsityöharrastamisen kultahetkiä, kun käsieni jälkiä näkyy eri muodoissa. Olen värjännyt katoksen kankaat ja kutonut sohvan maton.

Me syömme kesäisin monesti terassilla tai kuistilla ja yleensä pikkuväen jalat ovat sen näköisiä, ettei niillä kipaista ennen ruokailua sisälle käsipesulle. Ratkaisin käsipesuongelman nostamalla dyykatun samovaarin kuistille käsienpesuautomaatiksi. Täytän sen aamulla vedellä ja aurinko lämmittää veden säiliössä ja näin saamme pienet kädet puhtaaksi ilman, että koko huusholli tulee täyteen kuraisia jalanjalkiä. Illalla voin taas pestä samovaarin seuraavaa päivää varten. Nähtäväksi jää, että onko tämä käsienpesuautomaattini käytännöllinen vai pääsenkö helpommalla kantamalla käsienpesuveden vain vannassa.

Ilmoista huomaa, että juhannus on tulossa, kun sataa ja paistaa vuoron perään. Olemme tänäkin vuonna juhannuksen ihan kotosalla. Huomenna menemme katsomaan kokkoa ja lauantaina on luvassa vierailua paikalliseen veturimuseoon. Toivon mukaan saan kudottua eteisen matot viikonlopun aikana valmiiksi, eikä käsilaukustanikaan puutu enää montaa virkattua kukkaa. Kun viimeinenkin terälehti on valmis, saan alkaa yhdistää niitä. Näihin tunnelmiin on hyvä hypätä juhlimaan juhannusta. Hauskaa juhannusta ♥ Pidä itsestäsi ja ystävistäsi huolta.