Esittele kauppakassisi

"Mitäs oot tänään tehnyt?"

"Kuvasin meidän kauppakasseja."

Ilmeisesti ukkokulta katsoi parhaakseen olla esittämättä sen enempää kysymyksiä tästä aiheesta.

Normaalisti kuvaan näitä blogijuttujani poikien nukkuessa päiväunia, mutta keskiviikkona vaihdoin kuvaussessiot parin tunnin tirsoihin ja hyvin levänneenä napsin kuvia meidän kauppakasseista nuoremman kuvausassistenttini avustuksella. Meidän karvakorvat oli myös yllättävän kiinnostuneita tästä projektista ja kuvausten jälkeen kaikki kassit lähti pesuun. Pitihän siihen kauppakassiin se kurainen pylly lopuksi parkkeerata, eikä hedelmäpussejakaan ollut kuvatessa enää kuin yksi jäljellä. Toivottavasti kadoksissa olevat pussit löytyy ennen seuraavaa kauppareissua.

Sain muutama kuukausi takaperin Rynttyliisa-blogista haasteen esitellä meidän kauppakasseja. Haasteisiin pitäisi vastata heti sen saatua, sillä ne tuppaa unohtumaan, jos niitä siirtää tuonnemmaksi. Nöyrin anteeksipyyntö Maijalle, että vastaan haasteeseen vasta nyt. Tämä oli siitä helppo haaste, että meillä on käytetty kestokasseja niin kauan kuin muistan eli ei tarvinnut pahemmin miettiä mitä esittelisin. Olen tainnut riittävän usein ja tarpeeksi napakasti huomauttaa asiasta, kun ukkokultakin muistaa nykyään ottaa kauppakassit kauppareissulle mukaan.

Me käydään pari kertaa viikossa kaupassa ja usein olemme liikenteessä poikien kanssa rattailla. Olen huomannut, että kaksi vilkasta apulaista ja rajallinen kuljetustila karsii hyvin heräteostoksia. Selkäreppu onkin tuolloin verraton apu ja sen lisäksi meillä on iso kasa kangaskasseja. Niiden lisäksi kauppojen kestokasseja olen ostanut pilvin pimein, koska meidän kauppakassit tuppaa olemaan äärimmäisen katoavaista laatua. Yhtään kauppakassia en ole saanut vielä ommeltua itselleni, vaikka olen niitä lahjaksi tehnyt.

Jos olen autolla liikenteessä, otan aina kauppaan mennessä kopan mukaan. Siinä on tosi näppärä kantaa hedelmät ja vihannekset, koska ne eivät murskaannu siinä niin helposti kuin kassissa. Hedelmät ja kasvikset pakkaan vuosi sitten ompelemiini hedelmäpusseihin. Ne ovat olleet todella hyvät ja suosittelen lämpimästi jokaista tekemään samanlaiset. Niiden kanssa ei tarvitse pelätä, että hedelmäpussi repeää ja tomaatit leviää pitkin lattioita. Niissä pysyy hyvin hintalappukin kiinni, kun laitoin kontaktimuovipalan kiinni pussin reunaan ja kun ne likaantuu, ne voi nakata pesukoneeseen muun pyykin sekaan.

Koska haasteet kuuluu laittaa aina eteenpäin, pyydän puolestani Pilviraittia, Villasukkavuoden Marjaanaa ja Romulyyliä esitteleen kauppakassinsa.

Virkatun pikkukukan ohje

Tässä on ovikranssissa käyttämäni tumman sinisen pikkukukan ohje, jonka lupasin antaa teille. Se on melko yksinkertainen, mutta ajattelin kirjoittaa sen heti ettei se unohdu. Kuten varmaan huomaatte, en ole montaa ohjetta kirjoittanut tai kaavakuvaa piirtänyt, mutta eiköhän näillä kukan saa virkattua. Pitää vähän harjoitella tätäkin taitoa lisää, sillä sain varmasti kymmenen kertaa piirtää kaavion valmiiksi ennen kuin se näytti kukalta. 

Ennen tämän ohjeen julkaisua ystäväni kokeili sitä ja hän kertoi virkanneen kukan myös perinteisellä ketjusilmukka-aloituksella. Ketjusilmukoita hän teki alkuun kolme ja kiinnitti ne piilosilmukalla toisiinsa ja kukka oli molemmilla aloituksilla yhtä sievä. Itse olen opin tuon lenkkialoituksen muutama kuukausi Mehukekkerit-blogista löytyvän video-ohjeen avulla, enkä ole sen koommin tainnut muuta aloitusta käyttää.

 

Kukan virkkausohje:

Olen käyttänyt kukassa puuvilla virkkauslankaa ja 1,75 koukkua. Kukka aloitetaan lenkkialoituksella (tee sormiesi ympärille lenkki ja aloitusketjusilmukka). Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa. Virkkaa lenkkiin kaksi pylvästä, kaksi ketjusilmukkaa ja taas aloituslenkkiin kaksi pylvästä. Virkkaa kaksi ketjusilmukkaa ja kiinnitä ne piilosilmukalla kiinni aloituslenkkiin. Ensimmäinen terälehti on valmis. Toista neljä kertaa ja lopuksi kiristä aloituslenkki ja päättele langat. Kukka saa lopullisen siistin muotonsa, kun sen pingottaa kosteana. Minulla on pingotusta varten pakkausteipillä päällystetty pahvin pala.

Elämä on ihanaa

Tämä viikonloppu on ollut täydellinen! Vihdoin ja viimein tuli kesä! Olemme syöneet aamiaisen kuistilla ja lähteneet sen jälkeen rannalle. On ollut niin kuuma, että olemme paenneet pahinta keskipäivän paahdetta sisätiloihin ja olen joutunut vetäytymään terassilta kuistin varjoon. Illalla pojat ovat lutranneet vedellä pihassa kastellen jokaisen neliösentin pihastamme. Pyykkikone on ihmeissään, kun ei ole enää ollut pyykkivuorta selatettävänä, kun perheen pienimmät juoksevat ulkona alusvaatteillaan. Olemme maistelleet mansikoita ja herneitä. Syöneet jäätelöitä ja hakeneet kuplalla uusia kukkia maljakkoon kuihtuneiden tilalle.

Iltaisin poikien mentyä nukkumaan, olen istunut vielä pihalla koneineni. Päälläni on ollut vain kevyt puuvillainen kesämekko, kun lämpöä on riittänyt pitkälle myöhäiseen iltaan. Pääskyset lentelevät taivaalla ja tuuli kuiskii puissa. Suomen kesä on kauneimmillaan, enkä haluaisi hukata siitä hetkeäkään. Ukkokulta on toista viikkoa lomalla ja saamme kokea kaikki nämä kesän rakkaat, ikimuistoiset hetket yhdessä. Mikään ei voisi olla paremmin. Elämä on täydellisen ihanaa. Nyt voisi aika pysähtyä. Ihanaa sunnuntaita ja mukavaa alkavaa viikkoa!

Puolet lankalaihiksesta takana

Ihana kesä! Näiden blogijuttujen kuvaaminen on niin paljon helpompaa kun voi olla huoletta ulkona. Ei ole suinkaan erikoista raahata lankoja terassille, eikä oletettavasti kukaan pidä minua mielenvikaisena kun kuvaan niitä siellä (naapureistamme en mene takuuseen). Jotenkin talvella ulkona kuvaaminen tuntuu hassulta ja yritän rajata taustan pois, etten jäisi kiinni missä olen. Kattaus terassin pöydällä näyttää hieman oudolta, jos taustalta näkyy räystäistä roikkuvat jääpuikot ja lumen peittämä maa. Jostain syystä koen, että on ihan luonnollista olla kesäisin ulkona kameran kanssa ja napsia ohi mennen muutama kuva kukista. Upeinta kesällä kuvaamisessa on varmasti vihreyden ja vehreyden lisäksi valo. Talvella ei tulisi kuuloonkaan, että kuvaisin kuudelta illalla ulkona saati sisällä.

Edellinen lankalaihisraportointini on huhtikuulta ja silloin puntari näytti 700 grammaa plussaa. Olen vähän skarpannut lankalaihikseni kanssa ja tuntuu melko uskomattomalta, etten ole ostanut koko kuluneen kolmen kuukauden aikana kaupan lankoja. Ainoat langat, jotka olen kotiini kantanut, ovat kirppikseltä löytyneet puuvillalangat, joiden ansiosta varastoni kasvoivat 800 grammalla. Toisesta lankapussista olisin halunnut vain tuon turkoosin lankakerän, mutta valitettavasti kirppiksellä ei ronkalata vaan jouduin ostamaan kaikki muutkin ohuet virkkauslangat, mutta enköhän keksi kaikille käyttöä jossain välissä.

Paljoa en ole ehtinyt virkkailla kuluneen kolmen kuukauden aikana. Neulegraffitini oli niin työläs ja sen jälkeen pidin pitkähkön tauon käsitöistä, joten graffitin lisäksi olen tehnyt vain ovikranssin. Lankaa näihin kahteen työhön olen käyttänyt yhteensä 1,24 kiloa. Kokonaiskulutukseni on tämän puolen vuoden ajalta siis 4,27 kiloa, joka on huima määrä lankaa! Valitettavasti olen myös ostellut lankoja yhteensä 4,6 kiloa. Lankavarastoni ovat siis lihoneet 330 grammalla. Jos pidän nyt seuraavan kolmen kuukauden ajan pintani enkä sorru ostoksille, minun pitäisi saada laihikseni käännettyä oikealle raiteille ja alan laihtua sen sijaan, että kasvatan varastojani.

Olen vielä kaukana tavoitteestani eli neljän kilon painonpudotuksesta. Tämän hetkinen virkkuuni on jo melkein valmis ja näillä näkymin esittelen sen teille seuraavaksi. Loppu vuoden suunnitelmiini kuuluu vielä torkkupeiton virkkaus, tyynynpäällisiä ja hypistelymuhveja. Ajattelin tehdä myös omaan oveemme ovikranssin, äidilleni lupailin kattausliinoja ja patalappuja olen ollut tekemässä hänelle jo kaksi vuotta. Jokohan olisi niiden aika? Tässä kuussa aion pitää pitemmän loman sosiaalisesta mediasta, joten toivottavasti se tarkoittaa suurta lankakulutusta. Kesä kun on aivan liian lyhyt ja ihana tuhlattavaksi tietokoneen parissa.

Kesäkukat

Näin herkullisella autolla ajelin kotiini puutarhalta. Voitteko kuvitellakaan, kuinka ihanalle kuplassani tuoksui ja kuinka onnellinen olin sillä ajaessa? Pieneen autooni ei olisi enempää kukkia mahtunut! Kävin juhannuksen alla ostamassa kesäkukat ja päästyäni kunnialla kotipihaan, lähetin ylimmän kuvan ukkokullalle ja viestin perään: "Kulta, älä ole vihainen". No, ei hän ollut. Totesi vain, että onhan ne kauniita. Jos ette ole vielä huomanneet, niin pidän valtavasti kukista ja kesäkukkien osto on yksi kesäni kohokohdista. Näitä saan ihastella loppukesän ja nauttia niiden väriloistosta. Nyt menen hakemaan kasvimaalta pinaattia ja alan tehdä keittoa. Kananmunia saan takapihan rouvilta. Kesä on ihanaa aikaa! Aurinkoista sunnuntaita rakkaat!

Virkattu ovikranssi

Äitini ovikranssista tuli niin sievä, että olen oikein odottanut, että pääsen esittelemään sen teille. Siitä tuli juuri sellainen kevyt kesäkranssi jollaista suunnittelin ja lopputulos vastaa aika hyvin sitä mielikuvaa, joka minulla kranssista oli. Äitini ei saanut äitienpäivälahjaksi kuin itse leivottuja voipullia, kun lahjan teko jäi neulegraffitin jalkoihin, joten annan lahjani vasta nyt. Toisaalta minulla on niin ihana äiti, että häntä voikin juhlia ja lahjoa vaikka useamman kerran vuodessa.

Lankaa työhön kului n. 40 grammaa eli lankalaihikseni ei tästä paljoa keventynyt. Käytin kirppiksiltä haalittuja vanhoja virkkauslankoja ja tumman vihreä on taas sitä samaa vihreää lankaa, jota olen käyttänyt jo aikaisemmin tehdyissä kranssissa, syysköynnöksessä ja joulupallossa. En varmasti kutsu sitä suotta ikuisuuskeräksi, sillä olen ihan varma, ettei se koskaan lopu. Sininen pieni kukka on oma mallini ja saatte sen ohjeen myöhemmin, mutta muiden kukkien ja lehtien ohjeet olen poiminut Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjasta. Köynnökseni ovat vain ketjusilmukkaketjuja, jotka olen kiertänyt kranssin ympärille. Koska silitysrautani on lähes kelvoton silittämiseen, olen vain pingottanut ne kostutettuina.

Minulla taisi mennä pari viikkoa tämän työn parissa, mutta sen olisi saanut nopeamminkin tehtyä. Olin hieman laiska virkkaaja, enkä huomioinut että romuliuoksen piti tekeytyä muutaman päivän. Kranssipohja oli alun perin vaalea, mutta saadakseni siitä vanhan näköisen, käsittelin sen etikka-rautaromuliuoksella ja yllätyksekseni se toimi. Luulin, että vedän vesiperän kokeiluni kanssa, sillä liuos ei vaihtanut ollenkaan väriä vaan oli koko ajan kirkasta. Oletin, että sen pitäisi olla vähän rusehtavaa toimiakseen, mutta kaksi maalauskertaa liemellä tummensi puuta riittävästi.

Hieman kranssin kokoaminen tuotti minulle harmaita hiuksia, sillä kiinnitin palat pohjaan kiinni ompelulangalla ja ne vähän karkailivat ja kääntyilivät oman mielensä mukaan. Minun piti ensin laittaa nappejakin, mutta pienimmätkin nappini näyttivät suuren suurilta pienien kukkien ja lehtien rinnalla, joten kranssi jäi ilman niitä. Lopputulos on mielestäni enemmän kuin onnistunut. Ovikranssi on kaunis ja herkkä! Siitä tuli niin hieno, että taidan tehdä itselleni samanlaisen vielä tämän kesän aikana.

 

Käyttämäni mallit Caitlin Sainion 100 virkattua pitsikukkaa -kirjasta (2014, Moreeni):

Tumman vihreä lehti ohje sivulla 20.

Vaalean vihreä (pajunlehti) ohje sivulla 83.

Vaalean sininen kukka (pellava) ohje sivulla 53.

Kellokukat ohje sivulla 101.

Kuinka monta leipälaatikkoa nainen tarvitsee?

Ilmeisesti yksi leipälaatikko ei riitä, vaan niitä on oltava monta. Jokohan meillä on kiintiö täynnä, sillä vasta kotona huomasin, että juuri kirppikseltä ostamani laatikko oli meidän talossa jo neljäs. En vain voinut jättää sitä taakseeni, kun kerrankin törmäsin vanhaan laatikkoon. Hieman olin kahden vaiheilla, että olisiko se pitänyt maalata, mutta pelkään pilaavani sen. Leipälaatikon nupin tiputin jo terassin lautojen väliin eikä ukkokulta suostunut purkamaan terassia sen takia,  joten miljoonalokerikosta löytynyt nuppi saa kelvata. Me ihan oikeasti tarvitsemme leipälaatikkoa, koska leivon paljon ja itse tehty leipä menee nopeasti huonoksi muovipussissa. Jostain kumman syystä kaikki aikaisemmat leipälaatikkomme ovat vain täynnä kaikkea muuta kuin leipää.

Olen ollut melko säntillinen kirppiksellä, enkä ole ostellut ihan kaikkea vastaan tulevaa, mutta leipälaatikon jälkeen törmäsin vanhaan Arabian pannuun ja pakkohan minun oli poimia se mukaani. Minulla tosin oli jo tuo vanha kaunotar, mutta ostin tämän vain sen takia, ettei sen ostamatta jättäminen kaduta myöhemmin. Vanhoissa emalipannuissa on vähän se huono puoli, että jos niitä näkee kirppiksellä inhimilliseen hintaan, niin ne pitää ostaa heti. Luultavimmin pannua ei olisi ollut enää seuraavalla kerralla. Uusi pannu on aavistuksen paremmassa kunnossa kuin vanha, joten voi olla, että toisesta saan kukkapurkkipannun ja toinen päätyy hyllylle koristeeksi.

Löysin myös Työväen kalenterin vuodelta 1952. Äitini on syntynyt tuona vuonna ja kalenteri matkaa virkatun kranssin kanssa äidilleni myöhästyneenä äitienpäivälahjana. Harmi vain, että huomasin vasta kotona, että se haisee ihan kamalalle ullakolle tai kellarille, eikä se ole terassin pöydällä tuulettelusta huolimatta oikein lieventynyt. Minun pitää keksiä, miten saisin hajun pois ettei kalenteria tarvitse lukea pyykkipoika nenässä. Kranssinkin sain jo valmiiks ja ajattelin esitellä sen teille seuraavaksi. Pitäkää peukkuja, että onnistuin kuvien kanssa. Ihanaa keskiviikkoa ystävät!