COLOR POOLING TEKNIIKALLA VIRKATTU PIKKULAUKKU

Color Pooling tekniikka on virkkaustekniikka, jossa muodostetaan värikuvioita pätkävärjätyn langan väriraportin mukaisesti. Kaikki pätkävärjätyt langat tähän eivät sovi, vaan väriraportin pitää pysyä samana kerän alusta loppuun. Tekniikka vaatii kärsivällisyyttä, koska värikuviot eivät muodostu ihan itsekseen vaan virkatessa kuviota pitää täsmäyttää käsialan avulla. Color Pooling on mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava tekniikka, mutta en suosittele sitä ihan ensimmäiseksi virkkaustyöksi.

Viime syksyisellä virkkauskurssillani yksi kurssilaiseni halusi tutustua Color Poolingiin ja tein hänelle mallityön Novitan Cotton Soft Colorilla. Cotton Soft Color on puuvillalanka, jossa väriraportti on ihanan lyhyt verrattuna esim. Novitan Nalle Taikaan tai 7-veljestä Raitaan, joista virkataan peittoja ja molemmat ovat sukkalankoja. Yhdestä väriraportista muodostui 15 sentin levyinen kaistale, josta sain tehtyä pienen ja sievän laukun.

Olen virkannut laukun Moss Stitch -silmukoinnilla, jossa virkataan aina kiinteäsilmukka ja ketjusilmukka vuoron perään. Seuraavalla kerroksella virkataan taas kiinteäsilmukka edellisen kerroksen ketjusilmukan ympäri ja ketjusilmukka kiinteän silmukan päälle. Koska Moss Stitch -silmukointi venyy, ompelin laukkuun vanhasta lakanan palasta vuoren, jonka ompelin piilopistoin kiinni pussukan reunaan. Laukun suuhun ompelin pienen nepparin, jotta tavarat eivät pääse sieltä karkuteille.

Laukun hihnan tein virkkaamalla ensin reilun metrin pätkän ketjusilmukoita ja palasin takaisin virkkaamalla kiinteitä silmukoita aina yhden per ketjusilmukka. Viimeiseen silmukkaan virkkasin neljä kiinteää silmukkaa ja palasin takaisin virkkaamalla ketjusilmukkaketjun toiselle puolelle kiinteän silmukan per silmukka. Viimeiseen silmukkaan virkkasin taas kaksi kiinteää silmukkaa ja yhdistin piilosilmukalla kerroksen ensimmäiseen silmukkaan. Jatkoin hihnassa samaa värileikkiä ja täsmäytin väriraidat kulkemaan molemmin puolin ketjua samalla tavoin. Tätä varten joudun katkaisemaan langan hihnan päässä ja jatkamaan virkkausta langan toisesta päästä.

Laukku sopii mainiosti talvella ompelemaani Aino-tunikaan, jonka tein aurinkovärjäämästäni puuvillakankaasta. Olen menossa ensi viikolla tapaamiseen ja saan nyt tunikan seuraksi ihanan laukun, johon mahtuu juuri sopivasti puhelin, rahapussi ja avaimet. Harmikseni Novita lopetti tämän Cotton Soft Colorin valmistuksen, mutta ainakin Novitan verkkokaupasta sitä saa tällä hetkellä edullisesti. Itse hamstrasin lankaa jo viime syksynä enemmän kuin omiin tarpeisiin. 

Jos haluat tutustua Color Poolingiin, hyvät ohjeet siihen löydät Novitan sivuilta. Tässä linkki.

Ompelemani Aino-tunikan löydät täältä: Mekkotehtaan Aino.

VIIME KESÄN KASVIVÄRJÄYKSIÄ JA PARI SANAA MUISTIINPANOJEN TÄRKEYDESTÄ

Lupailin jo tammikuussa palata viime kesän kasvivärjäilyihin, mutta tämä on vähän venähtänyt. Nyt kun uusi värjäyskesä on jo alkanut ja ensimmäiset väripadat jo porisevat iloisesti, minun on pitää esitellä nämä värjäykset uusien tieltä. En mielestäni värjännyt viime kesänä paljoa, mutta käsittämätöntä miten laatikosta löytyi puolitoista kiloa kasvivärjättyjä lankoja. Uusien värikasvien lisäksi opin myös kantapään kautta, miten tärkeätä on tehdä muistiinpanot värjäyksistä.

 

Lupiini on lemppari värjäyskasvini sen monipuolisuuden takia.Yhdestä kasvista saa keltaista, vihreää ja sinistä ja kesän ensimmäiset värjäykset olivat lupiineilla värjättyjä alpakkalankoja. Pohjalankana minulla oli luonnonvalkoista Dropsin alpakkaa, jonka värjäsin lupiinin kukilla siniseksi pitämällä lämpötilan alle 60 asteen ja keitin toisen erän lupiinin kukkia saadakseni vihreää. Onneksi kuulin ennen värjäyksiä, että alpakka ei ota väriä niin herkästi kuin lampaan villa, joten osasin varautua ja laitoin pataan kukkia reilummin ja pidin langat väriliemessä yön yli. Värjäsin alpakkalangat huivia varten, mutta en ole ehtinyt vieläkään aloittaa sen tekoa.

Kokeilin viime kesänä taas aurinkovärjäystä pitämällä Novitan Nallea lasipurkissa terassilla seuranaan kielon ja koivun lehtiä. Toisessa pytyssä on keitettyä kasvimateriaalia ja toisessa tuoreita. Aurinkovärjäys on mielenkiintoinen värjäystekniikka, mutta sen varjopuolena on haisevat väriliemet. Vaikka lasipurkki on kiinni, kasvimassa alkaa mädäntyä ja se myös jättää jälkensä lankaan. Nämä langat haisi niin pahalle, että jouduin pesemään ne pesukoneessa värjäyksen jälkeen. Lopputuloksena on kuitenkin ihanat kirjavat sukkalangat, jotka lupaan ottaa koukulle mahdollisimman pian.

En huomannut viime kesänä nimetä vyyhtejä värjäyksien jälkeen vaan ne olivat laatikossa sekaisin. Näin vuosi myöhemmin on mahdotonta muistaa, että millä ne on värjätty. Padoissani porisi viime kesänä mm. sanajalkaa, maitohorsman lehtiä ja värjäsin myös erikseen maitohorsman kukilla. Kirkkaan keltaisesta väristä päätellen olen värjännyt myös pietaryrtin kukilla. Kuvista puuttaa vielä muutama vaaleampi lanka, joita en vielä kerinyt, koska ne pääsevät uudestaan pataan.


Ainoa minkä erotan selvästi on tammen lehtien tummavihreä, jonka väriä taitoin vielä rautavihtrillillä sekä aurinkovärjäystekniikalla värjätyn kahvivärjäyksen, koska lankojen seassa oli vieläkin kahvinporoja. Onneksi tiedän varmuudella sen, että kaikissa on lankana Pirtin Kehräämön hieman ohuempi villalanka, jota ostin värjäyksiin. Aion ainakin kutoa näistä kangaspuilla huovan ja toivon mukaan pääsen jossain kohtaa virkkaamaan kauan suunnittelemaani villatakkia.

Älä tee samaa virhettä kuin minä vaan ota värjäyksille oma vihko ja kirjoita aina värjäyksien alkaessa ylös:

• Päiväys.
• Millä kasvilla ja kasvin osalla värjäät.
• Paljonko kasveja on.
• Mitä lankaa värjäät ja paljonko sitä on.
• Jos sinulla on useampi värjäyskattila, merkitse myös sen materiaali.
• Millä puretat ja oletko tehnyt puretuksen erikseen vai värjäyksen yhteydessä.
• Käytätkö muita apuaineita.
• Merkitse myös kaikkiin lankavyyhteihin värjäyksen jälkeen esim. maalarinteipin palalla, mikä värjäys ja värierä on kyseessä.
• Jos on mahdollista laita vihkoon myös pieni pätkä lankaa näytteeksi jokaisesta värierästä.

Näin osaat jatkossa jättää värjäämättä sellaisilla kasveilla, joiden väreistä et pidä tai voit miettiä voisiko ei-toivottua lopputulosta muuttaa jollakin tavalla ja jos onnistut saamaan jotain aivan ihanaa sävyä, osaat seuraavalla kerralla kokeilla, saisitko sitä vielä uudestaan.

Nyt kun uusi värjäyskesä on alkanut, jatkan värjäyskokeiluitani. Pellavat jo porisivat padassa sipuliliemissä ja lepän kävyt ovat likoamassa. Tänään keittelen viime kesänä keräämäni liljojen terälehdet ja kokeilen antaako ne väriä. Kasvivärjäys on mielenkiintoista ja suosittelen sitä jokaiselle käsityöhöperölle. Haluan kuitenkin varoittaa: se vie pahasti mennessään!


Värjäsin viime kesänä myös kankaita, jotka esittelin jo aikaisemmin. Löydät ne täältä.

VIRKATTU KUKKATYYNY ATTIC24-BLOGIN OHJEELLA

Virkkasin kukkatyynyn Attic24 -blogin ohjeella, joka on ollut to do -listallani niin kauan kuin muistan. Tyynyn oikealla puolella kerroksittain virkattavista terälehdistä muodostuu yksi valtava, tyynyn kokoinen kukinto ja nurjalla puolella on pelkkiä pylväitä. Lankana käytin tyynyssä Dropsin Paris -puuvillalankaa, mutta en huomannut punnata lankoja ennen aloittamista. Käytin tyynyssä yhteensä yhdeksää väriä ja löydät ne koodeineen postauksen lopusta. Ohjeessa nurjapuoli oli tehty samoilla väreillä kuin kukkapuoli, mutta yritän olla ostamatta lankoja, joten en tuhlannut lempparivärejäni nurjaan puoleen vaan tein sen sellaisilla väreillä, joita käytän harvemmin.

Hieman kukkatyynyn muoto aiheutti päänvaivaa. Ohjeessa ei sanota, että millä langalla tyyny on virkattu ja malli ei sopinut joko käyttämälleni langalle tai käsialalleni. Kukan terälehdet peittävät sen, ettei päällinen istu tyynyyn siististi, mutta nurjapuoli oli niin karmean näköinen, että virkkasin sen uudestaan. Ensimmäisellä kerralla tein sen ihan ohjeen mukana, mutta purin sen ja virkkasin sen uudestaan niin, että uloimmalla kerroksella on sama määrä silmukoita kuin oikealla puolella. Oikean ja nurjan puolen yhdistin Flat Slip Stitch -silmukoinnilla, jolloin sain saumasta siistin ja kauniin. Eihän se mihinkään terälehtien seasta näy, mutta ainakin tiedän, että tyynyä voi katsella lähempääkin. Tyynyn sisällä on n. 40 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä sisustustyyny, jonka möyhin kasaan niin, että sen halkaisijaksi jäi n. 35 cm. Tyyny on siis todella muhkea.

Kirjoittelin vähän aikaa sitten tänne blogiini 10 virkkausvinkkiäni ja tässä työssä olen käyttänyt hyväkseni Invisible join -yhdistämistekniikkaa ja olen vaihtanut aloituskohtaa käyttämällä hyväkseni värin vaihto -tekniikkaa. Invisible Join -tekniikalla sain terälehtikerrokset yhdistettyä niin, ettei kerroksenvaihtumiskohtaa näy. Aloitin kerrokset eri kohdista, jolloin terälehdet asettuvat lomittain kerroksilla joilla ei tehdä lisäksiä. Attic24 -ohjeessa ne ovat päällekäin, mutta itse pidän tästä enemmän, mutta nämä ovat näitä makuasioita.


Löydät virkkausvinkkini täältä: 10 vinkkiä virkkaukseen. 

Tyynystä tuli super ihana ja pidän siitä valtavasti, mutta hieman minua jäi harmittamaan se, ettei se istunut tyynyyn niin kuin sen pitäisi. Olen tottunut purkamaan paljon, mutta kun ohje on valmis, toivoisin, ettei tällaisia yllätyksiä tulisi. Pidän Attic24-blogin Lucya suuressa arvossa ja hän on ollut innoittajani monta vuotta, joten en usko, että mallissa on mitään virhettä, se ei vain sopinut minulle.  Valmis tyyny pääsee joka tapauksessa paraatipaikalle olohuoneessamme. On se niin ihana ja aika upeaa, että olen saanut yhden työn sieltä kilometrin pituiselta to do -listaltani pois!

Käyttämäni Drops Paris -värit oikealla puolella:

Persikka 27 (vain keskusympyrässä)

blush 20

roosa 33

kirsikanpunainen 06

lila 31

turkoosi 10
vaalea turkoosi 02

jäänsininen 29

syreeni 05
ja värirytmi jatkuu: 20, 33, 06, 31...

Käyttämäni Drops Paris -värit nurjalla puolella:
 Vauvanroosa 57
Syreeni 05
Kirsikanpunainen 06

Kukkatyynyn englanninkielisen ohjeen löydät täältä: 

Blooming Flower Cushion

VIRKATTU C2C -TYYNY - SIS. OHJE

C2c eli corner to corner on virkkaustekniikka, jossa virkataan pieniä neliöitä tai pikseleitä. Sitä ei virkata niin kuin normaalisti reunasta reunaan vaan työ etenee vinosuunnassa kulmasta kulmaan. C2c on hyvin helppo tekniikka, jonka virkkaamiseen sinun tarvitsee osata vain perussilmukat. Tekniikalla voi tehdä upeita pikselimäisiä kuvioita, mutta helpoin tapa virkata c2c:tä on tehdä vinoraitoja ja kääntämällä paloja niistä voi koota niin siksakkia kuin neliöitä.

Virkkauskurssilaiseni halusi viime syksynä opetella c2c-tekniikan, joten tein malliksi muutaman koevirkkuun ja yhdestä niistä tein ihanan ruututyynyn. Tyyny on koottu neljästä samanlaisesta palasesta, jotka olen kiepsauttanut tyynyyn toisin päin ja niistä muodostuu neliö.  Tyyny on virkattu nelosen koukulla Dropsin Paris -langasta. Huomasin vasta tätä kirjoittaessa, etten ole merkinnyt langan menekkiä ylös.

Kokeilin tyynyä virkatessa saako palat yhdistettyä toisiinsa työn edetessä ja hyvin se onnistui. Tällä tavalla sain saumoista lähes huomaamattomat. Käänsin palat niin, että pylväät osoittavat aina samaan suuntaan, jotta kuvio pysyy yhtenäisenä. Yhdistin palat toisiinsa aina piilosilmukalla viereiseen palaan ennen kuin nousin seuraavalle kerrokselle ja vielä uudestaan, kun olin noussut seuraavalle kerrokselle. Näin c2c:n rakenne säilyi myös palojen saumoissa.

Tyynystä tuli super ihana ja se valmistui ihanan nopeasti. Tyynyn toisella puolella on samalla tekniikalla virkattu sydän, jonka ohjeen julkaisin jo ystävänpäivänä. Olin talven pimeinä iltoina vahvojen ja voimakkaampien värien tarpeessa ja virkkasin sydämen hieman eriväreillä, mitä yleensä käytän. Ompelin puoliskot yhteen laittamalla ne ensin oikeat puolet vastakkain. Kun viimeinen sivu oli ompelematta, käänsin pussukan ympäri, sujautin tyynyn sisään ja ompelin viimeisen sauman piilopistoin kiinni.


Tyynyn toisella puolella olevan sydämen ohjeen löydät täältä.

C2C - TYYNYN VIRKKAUSOHJE

Kirjoitin sinullekin ohjeet, jos haluat virkata tämän ihanan, mutta sitäkin helpomman tyynyn. Jos et ole koskaan virkannut c2c:tä, löydät hyvät ohjeet esim. Novitan sivuilta. Tässä linkki. Lisäksi Youtubesta löytyy tähän paljon ohjevideoita. Tyynyä varten tarvitset Dropsin Paris -lankaa seitsemää eri väriä. Koska en ole merkinnyt, että paljonko palat veivät lankaa, varaisin valkoista kolme tai neljä kerää ja muita värejä kakai kerää, niin ne eivät ainakaan lopu kesken.

Tässä on käyttämäni värit:

luonnonvalkoinen 17

kirsikanpunainen 06

roosa 33

blush 20

lila 31

turkoosi 10
vaalea turkoosi 02

Kerrokset 1.-9. - Virkkaa luonnonvalkoisella.

Kerrokset 10.-11. - Virkkaa värillä: Blush

Kerrokset 12.-13. - Virkkaa värillä: Roosa
Kerrokset 14.-15. - Virkkaa värillä: Kirsikanpunainen

Kerrokset 16.-17. - Virkkaa värillä Lila

Kerrokset 18.-19. - Virkkaa värillä: Turkoosi

Kerrokset 20.-21. - Virkkaa värillä: Vaalea turkoosi

Kerrokset 22.-27. - Virkkaa värillä: Luonnonvalkoinen

Virkkaa yllä olevan kaavion mukaisia neliötä neljä ja järjestä ne neliöksi alla olevan kuvan osoittamalla tavalla. Jätä langan pätkät sen verran pidemmäksi, että voit ommella niillä palat kiinni toisiinsa. Älä siis päättele niitä heti! 

Voit  myös kokeilla palojen yhteen virkkaamista niin, että yhdistät palat työn edetessä toisiinsa. Virkkaa ensin yksi neliöstä valmiiksi ja kun olet päässyt toisen palan leveimmän kohdan yli, käännä se valmiin palan viereen, että näet, miltä sivulta sinun pitää yhdistää palaa. Virkkaa aina piilosilmukka valmiiseen neliöön kerroksen päätyttyä ja aloittaessasi uuden kerroksen. Yhdistä kolmas neliö samalla tavalla, mutta viimeinen neliö sinun pitää yhdistää niin, että yhdistät palan molemmilta sivuilta.

Kun tyynyn toinen puolisko on valmis, tee toinen puoli. Voit tehdä samanlaisen ruudun, kirjoittamani sydämen tai minkä tahansa toisen c2c ruudun, jossa on kerroksia 54 tai ommella taakse vaikka kankaan. Laita puoliskot oikeat puoliskot vastakkain ja ompele ne yhteen nurjalta puolelta. Jätä viimeinen sivu auki, käännä työ ympäri, laita tyyny sisään ja ompele viimeinen sivu kiinni piilopistoin.

KÄSSÄHARRASTAJAN KIRPPISLÖYTÖJÄ

  

Viime vuoden viimeisenä päivänä kävi niin onnellisesti, että bongasin Tori.fi -sivuilta Toikan salonkipuut, jotka olivat parin kilometrin päässä meiltä. Lähdin saman tien katsomaan puita ja kannoin ne samalla reissulla kotiin. Puut ovat neljävartiset ja niissä on kuusipolkusta. Puiden kudontaleveys on 75 cm ja niillä voi kutoa pyyhkeitä, liinoja ja huiveja. Puut ovat sen verran kevytrakenteiset, että mattoja niillä ei voi kutoa. Salonkipuiksi nimitetään kangaspuita, jotka voi taittaa keskeltä kasaan ja ne säilyttää vaikka vaatehuoneessa.

Loin opiston luomapuilla puihin puuvillaisen pyyheloimen ja se vedettiin opistolla puihin. Kannoin puut loimitettuna takaisin kotiin ja rakensin kankaan loppuun kotona. Ihan loppuun asti en tätä miettinyt, sillä jouduin ostamaan valtavasti lisää niisiä tiheää loimea varten. Onneksi sain lainaan tiheämmän pirran, sillä puiden mukana ei tullut kuin yksi pirta. Sukkuloita minulla oli omasta takaa, mutta puolauskonetta sain metsästää kuukauden päivät ennen kuin onni osui kohdalle ja ensi viikolla minun pitäisi saada sekin käytettynä.

Puihin ei kuulu penkkiä vaan niillä voi kutoa ihan tavallisella tuolilla. Pikkupuilla on ollut mukava kutoa, vaikka se hieman vaatii harjoittelua. Luhan alaosa on leveä ja loimi kulkee aivan luhan alareunassa, etten voi käyttää kutoessa pingotinta eli opettelen nyt ihan uudella tavalla kutomaan. En saa loimea ihan niin kireälle kuin isoissa puissa, joten puilla joutuu lyömään huomattavasti napakammin kuin isoilla puilla ja ajatuksen aamusella kutomisesta, kun muut nukkuvat, sain unohtaa. 

Nämä ovat toiset kangaspuuni ja vaikka nämä ovat olleet minulla vasta pari kuukautta, olen kutonut pikkupuillani enemmän kuin isoilla puilla. Parasta puissani on se, että voin istahtaa kutomaan mallikerran tai kaksi aina kun on aikaa ja jatkaa sen jälkeen töitä. Mielestäni nämä olleet todella hyvä ostos ja pidän puista paljon.

Olen ollut lankalakossa vuoden alun ja olen ostanut vain puuvillalangat loimea varten. Paikalliskirpalta löysin viikko sitten niin ihania käsinvärjättyjä merinolankoja, että ostolakkoni koskee tästä lähtien vain uusia lankoja. Neljä vyyhtiä (Hopeasäie, kaksi Malabrigoa ja yksi Jitterbug) ja yllärikerä maksoivat yhteensä kympin. Eilen käväisin pikaisesti  uudestaan kirppiksellä ja sieltä löytyi 450 g silkkilankaa yhteensä 13 eurolla. Pyyheliinaloimen jälkeen aion vetää puihini huiviloimen ja nyt saan kutoa upeat huivit näistä. Ennen kuin otan lanka-aarteeni käyttöön, pakkaan ne pusseihin ja vien ne pakkaseen pariksi viikoksi, jotta niiden mukana ei tule kotiimme mitään ylimääräisiä asukkaita.

Tapaamme taas ensi viikolla virkkauksien parissa. Sain ihanan c2c-tyynyni valmiiksi ja teen siihen värikaavion, jotta sinäkin voit virkata samanlaisen ihanan tyynyn. Mukavaa viikonloppua! Muistithan kääntää kellon kohti kesää!

VIRKATTU VILLAPAITA

Langat saatu lahjaksi Drops Designilta.

Aloin tammikuussa virkata villapaitaa ja ihan oikeasti luulin, että saan sen valmiiksi parissa viikossa. En olisi voinut olla enempää väärässä! Paidan parissa vierähti melkein kaksi kuukautta, mutta näin kevään korvalla sain ihanan villapaitani valmiiksi. Virkkasin paitani Dropsin Alpacasta nelosen koukulla. Ajattelin virkata tunikamallisen, lyhythihaisen paidan, mutta palelen herkästi, joten tein paitaan pitkät hihat. Virkkasin paidan ilman ohjetta ja sen takia sen virkkaus veikin niin paljon aikaa. Lukuisten purkamisien myötä taisin virkata paidan ainakin kahteen kertaan.

Viimeksi kun näytin paitaani olin virkannut lyhyet hihat ja aloin virkata vyötäröä. Olin jo pitkällä paitani kanssa, kun vedin sen päälleni ja huomasin, että paita oli aivan liian napakka. Halusin paidan, joka on myötäilee vartaloa, mutta en sellaista joka kiristää vatsan kohdalta niin, että saan vetää vatsaa sisään. Jouduin purkamaan paidan melkein kainaloihin, vähentämään lisäyksiä ja virkkaamaan uusiksi.

Päästyäni jo melkein helmaan, huomasin, että nyt olin lisännyt liikaa ja paita oli aivan liian leveä helmasta. Sain taas purkaa ainakin kymmenen senttiä ja virkata uudestaan. Koska ensimmäisellä kerralla purin liian vähän, jouduin purkamaan vielä uudestaan vähän pidemmälle kuin ensimmäisellä kerralla. Vaikka olen melko kärsivällinen purkaja, tässä kohtaa sain hengitellä syvään ja hartaasti. Helmaan virkkasin pari kerrosta kohopylväillä, jotta siitä tuli hieman resorin näköinen. 

Hihojen kanssa pääsin onneksi helpolla ja ne onnistuivat kerralla. Virkkasin ne suorana ilman kaventamista, sillä minulla ei enää ollut tässä kohtaa paukkuja yhteenkään purkamiseen. Hihojen suihin ei enää riittänyt punaista kohopylväskerroksiin, mutta eipä tuo haittaa. Kun paita oli valmis ja päätelty, upotin sen veteen ja annoin sen liota siinä muutaman tunnin. Puristin varovaisesti vedet pois ja levittelin paidan pyyhkeiden päälle lattialle, mutta en pingoittanut siitä. Viimeistely siisti käsialani ja silmiin aikaisemmin osuneet epätasaisuuden katosivat.

Lankaa paitaani meni yhteensä 540 g. Minulla oli työtä aloittaessa kerä per väri, joten niitä lankoja joita on vartaloni leveimmässä kohdissa, meni enemmän. Punaista, joka aloittaa ja myös lopettaa paidan, jäi vain metrin pätkä. Jälkiviisaana värisuunnittelijana huomasin, että minun olisi kannattanut aloittaa turkoosilla, koska sitä olisi ollut kaapissa ylimääräinen kerä ja sijoittaa vaaleat raidat rintojen kohdalle. Tämän hetkinen väritys ei ole kovin armelias tasapaksulle vartalotyypille.

Hieman isompi koukku oli hyvä valinta paitaan, sillä teki silmukoista ilmavia ja alpakkalangan pehmeys säilyi. Paidasta tuli super ihana! Se on pehmeä ja se on lämmin. Alpakkalanka oli mukavaa virkata, eikä se ottanut itseensä, vaikka purin sitä moneen kertaan. Nyt kun ensimmäinen villapaitani on virkattu, seuraava on varmasti helpompi tehdä. En kuitenkaan suosittele kenellekään samaa urakkaa! Jos haluat virkata paidan, etkä ole ikinä sellaista tehnyt, käytä valmista ohjetta. Pääset varmasti helpommalla.

Aikaisemmat postaukseni aiheesta: 

Villapaidan virkausta

Villapaidan virkkausta - hihat

Sydämellinen kiitos Dropsille langoista!

Mitä seuraavaksi? Villatakki? Haluan virkattujen vaatteiden kasaani paljon, paljon isommaksi. Ideoita olisi vaikka kuinka paljon, mutta mistä saan lisää aikaa?

10 VINKKIÄ VIRKKAUKSEEN

Löysin kaapin perältä isoäidinneliöistä virkatun torkkupeiton, jonka virkkasin ensimmäiselle lapselleni, kun hän oli vasta muutaman kuukauden ikäinen. Peittoa käytettiin paljon vaunuissa, kun poikani nukkui pihalla pakkasen paukkuessa. Virkkasin peiton seiskaveikasta ja muistan, kuinka metsästin kesken loppunutta vihreää lankaa kaupoista, kun se ei enää ollutkaan Novitan värikartassa.

Peiton löytyminen oli ihanaa ja se on minulle rakas, koska se on se ihan ensimmäinen työni. En ollut virkannut sitten peruskoulun ja opettelin pylväiden virkkausta Youtuben avulla. Peitto on ensikertalaisen haparoivalla kädellä virkattu ja täynnä virheitä, mutta se on todiste siitä, että kaiken voi oppia. Niin opin minäkin virkkaamaan, vaikka aluksi se oli vaikeaa ja työlästä. Peiton jälkeen olen virkannut paljon, mutta mikään niistä ei vedä vertoja tälle, ihan ensimmäiselle työlle.

Meitä kaikkia käsityöharrastajia yhdistää yksi asia. Olemme jokainen aloittaneet joskus ja opetelleet sen, mitä osaamme nyt. Jokainen meistä on tehnyt joskus sen ihan ensimmäisen silmukan. Kukaan meistä ei ole syntynyt koukku kädessä! Kokosin tähän postaukseen parhaat virkkausvinkkini, jotka helpottavat virkkausta ja joiden avulla saat töistäsi siistimpiä. Nämä ovat sellaisia vinkkejä, joita käytän päivittäin ja olisin toivonut, että joku olisi kertonut nämä minulle jo aikaisemmin. Toivon, että näistä on sinulle iloa!

10 VINKKIÄNI VIRKKAUKSEEN

1. LENKKIALOITUS ELI MAGIC RING

Tänä päivänä korvaan poikkeuksetta aloituksen ketjusilmukkaketjun lenkkialoituksella. Lenkkialoitus tarkoittaa sitä, että ympyrää virkatessa korvaat aloitusketjun ketjusilmukat sormien ympärille kiepautettavalle lenkillä, jonka ympärille virkataan. Lopuksi lenkki kirIstetään ja aloituksesta tulee siisti ja napakka. Tällä tavalla tehdessä ei ole pelkoa, että aloitusreikä olisi liian pieni tai se jäisi liian isoksi.

Tässä on videolinkki DropsDesignin sivuilla, missä kuinka teet magic ring -aloituksen.

2. ALOITUS ILMAN KETJUSILMUKKAKETJUA

Ristiin Rastiin -blogin Tuula näytti Kalevalan Meri -palassaan miten työn voi aloittaa ilman ketjusilmukkaketjua ja tämä on aivan loistava. Ainakin itse menen sekaisin ja saatan kymmeneen kertaan laskea, että montako silmukkaa työn aloitusketjussa on. Tällä tekniikalla voit aloittaa työn suoraan ensimmäisesta kiinteiden silmukoiden - tai pylväiden kerroksesta.

Tässä Tuulan video-ohjeet kiinteillä silmukoilla aloitukseen ja tässä video-ohje pylväillä aloitukseen.

3. VAIN KAKSI KETJUSILMUKKAA KERROKSEN ALKUUN

Yleensä ohjeissa kehoitetaan korvaamaan kerroksen ensimmäinen pylväs kolmella ketjusilmukalla, mutta ainakin itselläni (ja monella muulla) suljettuna virkattuun työhön jää rako, joten virkkaan kerroksen ensimmäisen pylvään tilalle vain kaksi ketjusilmukkaa. Näin kerroksen vaihtumiskohdasta tulee huomaamattomampi ja siisti.
  

4. KERROKSEN ALOITTAMINEN ITSENÄISELLÄ KIINTEÄLLÄ SILMUKALLA TAI PYLVÄÄLLÄ

Tämä vinkki on korvaamattoman kallis! Kun aloitat uutta kerrosta esimerkiksi uudella värillä, kerroksen ensimmäinen kiinteäsilmukka tai pylväs yleensä korvataan ketjusilmukoilla. Jos et halua käyttää niitä, koska ne erottuvat työstä, voit aloittaa kerroksen myös suoraan kiinteällä silmukalla tai pylväällä.

Tässä on Youtuben video-ohje, kuinka aloitat suoraan kiinteällä silmukalla, puolipylväällä ja pylväällä.

Tai vaihtoehtoisesti voit aloittaa kerroksen ilman ketjusilmukoita myös näin: Tässä linkki Youtubeen.

5. PÄÄTTELY SAMALLA KUN VIRKKAAT

Päättely on monesti sellainen homma, että siitä haluaisi luistaa. Varsinkin jos työ on sellainen, että siinä on paljon värejä ja sen myötä langan pätkiä. Langanpätkät saa kuitenkin helposti pääteltyä niin, että virkkaat ne työnedetessä pylväiden alle piiloon. Kovin pitsimäisissä töissä tämä ei valitettavasti toimi, mutta monessa muussa työssä tämä on aivan ihana helpotus.

6. HUOMAAMATON VÄRIN VAIHTAMINEN

Työssä missä vaihtuu väri useasti, värin voi vaihtaa myös niin, että päätät kokonaan kerroksen, mitä olit virkkaamassa värillä 1. Ota väri 2 ja vedän se edellisen kerroksen silmukan ali ja tee solmu. Työnnä koukku silmukan ali ja nappaa lanka koukkuun ja vedä se työn oikealle puolelle, tee ensimmäinen ketjusilmukka. Sinulla on nyt uusi kerroksen alku. Jatka virkkausta ohjeen mukaan.

VINKKI! Voit tehdä uuden aloituksen pari silmukkaa aikaisemmin, niin kerroksen vaihtumiskohtaan ei jää näkymiin mitään kohoumaa edellisen kerroksen lopetuksesta ja uuden kerroksen aloitussolmusta.

VINKKI2. Voit mainiosti aloittaa uuden kerroksen myös itsenäisellä kiinteällä silmukalla tai pylväällä.

Tässä Bella Cocon video-ohjeessa näytetään värin vaihtaminen.

7. YKSI YLIMÄÄRÄINEN KETJUSILMUKKA

Yksi ketjusilmukka, mutta sitäkin tärkeämpi, eikä sitä sanota missään ohjeessa! Kun olet saanut työn valmiiksi tai haluat vaihtaa väriä ja katkaiset langan, tee vielä yksi ylimääräinen ketjusilmukka, jonka läpi vedät langan pätkän. Tämä viimeinen ketjusilmukka lukitsee langan ja estää työn purkaantumisen. Kuinkahan monta vuotta virkkasin ennen kuin bongasin tämän vinkin jostain.

8. INVISIBLE JOIN

Edellä kertomani päättely on hyvä tapa, mutta jos sen tekee työn viimeiselle kerrokselle esim matossa, ylimääräinen ketjusilmukka jää ikävästi näkymään. Työ missä kerros yhdistetään samankerroksen ensimmäiseen silmukkaan, yhdistämisen saa tehtyä näkymättömästi Invisible Join -tekniikalla. Ohjeistus on, että tämä tehdään neulalla ja langalla, mutta se onnistuu myös virkkauskoukulla.

Tässä on videolinkki Youtubeen, niin näet miten yhdistäminen kannattaa tehdä.

9. PALOJEN YHDISTÄMINEN SAMALLA KUN VIRKKAAT VIIMEISTÄ KERROSTA

Jos teet suuri töistä työtä esim. palapeittoa ja vain on mahdollista, niin mieti tätä vaihtoehtoa! Esimerkiksi palapeittoa virkatessa palojen yhdistämisen ja sen mukana tulevan ylimääräisen päättelyn voi välttää yhdistämällä palat niin, että virkkaat ne toisiinsa viimeisellä kerroksella. Olen tehnyt tyynyn tällä tavalla ja viime kesänä virkkasin paidan. Yhdistämistapoja on monia, joten etsi se mieluisin ja työhösi sopiva.

Kirjoitin tähän ohjeen, kun virkkasin sohvatyynyn. Kuvalliset ohjeet löydät tästä.

 

10. PINGOTUS

Pingotusta ei pidä vähätellä! Se on tärkeää! Pingotuksessa työ saa oikean muotonsa. Siinä olevat rypyt ja rutut oikenevat ja työssä olevat kuviot aukeavat. Voit pingottaa työsi niiden valmistuttua tai työn edetessä esim. palapeittoa tehdessä. Kukkatöitä, kuten kransseja tehdessä pingoitan jokaisen pikkukukan ja -lehden erikseen. Pingotuksessa pitää kuitenkin varoa, ettei ammu yli ja pingota työtä pilalle. Ei ole tarkoitus repiä työtä rikki.

Hyvät pingoitus ohjeet löydät mm. Neulistin blogista. Ne on tehty neuloksille, mutta villalla virkatessa nämä pätevät. Tässä linkki.

VIELÄ VIIMEISEKSI VINKKINI, MITEN KEHITYT VIRKKAAJANA.

Virkkaa ohjeiden mukaan! Kuulostaako tylsältä? Tämä on kuitenkin sellainen asia, jonka olisin toivonut saavani tietää hieman aikaisemmin kuin vuosi takaperin, kun sain valmiiksi Kalevala Calin. Kauniin peiton lisäksi sain valtavasti uusia vinkkejä, jotka olisin toivonut oppivani jo aikaisemmin.

Onko sinulla jotain vinkkejä joita haluat kertoa? Kerro ihmeessä!