Gluteenittomat mantelimuropikkuleivät

Pidän leipomisesta ja koska olen pahemman luokan sokerihiiri, meillä leivotaan melkein joka viikko. Pikkuleipien tekeminen on siitä ihanaa, kun ne valmistuvat nopeasti, pienellä vaivalla ja lapset voivat osallistua niiden tekoon. Heidän leipomukset tosin harvemmin pääsevät pellille asti, kun ne katoavat aina parempiin suihin ennen sitä. Meillä tosin taikinaa syö ihan kaikki, eli en voi siitä heitä moittia. 

Tein taas maailman ihanimpia pikkuleipiä, eikä niissä ei ole mitään muuta vikaa kuin, että ne katoavat pikkuleipärasiasta luvattoman nopeasti. Mielestäni resepti on silloin valmis, kun pikkuleivät katoavat uunipelliltä yhden illan aikana ja niinhän näillekin kävi. Uskotteko millaista itsehillintää vaati, että pystyin pitämään sormeni erossa jääkaapin päällä olevasta keksirasiasta, jotta sain seuraavan päivän kuviin muutakin kuin tyhjä rasian. Koska mantelijauhot ovat ihan hirvittävän kalliita, niin olen korvannut ne mantelilastuilla, jotka jauhan huhmareella jauhoksi. Koostumus on ehkä hieman rouheisempaa kuin kaupan valmis mantelijauhe, mutta mielestäni se sopii näihin.

Mantelimuropikkuleivät 

n.30 kpl

Näitä tarvitset:
125 g margariinia
1 dl sokeria
1 luomumuna
1 rkl vaniljauutetta
2,5 dl mantelijauhoja
3,5 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Lisäksi:
Leivontaan gluteenitonta jauhoseosta.
Voiteluun valkuainen ja koristeluun mantelirouhetta.

Ja näin se käy:

Vatkaa rasva ja sokeri. Lisää muna ja vaniljauute. Sekoita leivinjauhe perunajauhoihin  ja sekoita ne taikinaan. Lisää suola (Sitä laitetaan vain ihan ripaus esim. lusikan varrella, sillä ei ole tarkoitus tehdä suolakeksejä). Lisää joukkoon mantelijauhe ja sekoita taikina hyvin.

Leivo taikinasta tanko, leikkää siitä pieniä paloja ja pyörittele niistä palloja. Litistä niitä vähän jauhoon kastetun lasin pohjalla. Jotta kekseistä tulee tällaisia pulleita, niin jätä ne n. 1,5 cm korkuisiksi. Voitele keksit valkuaisella ja ripottele päälle mantelirouhetta. Paista uunissa 180 asteessa n. 20 min.

Ystävänpäivä

"Jokainen joka on pidellyt kädessään meren silottamaa kiveä, tietää että jatkuvalla hyväilyllä on ihmeitä tekevä voima." 

- Tommy Tabermann

Ohjeen virkattuun sydämeen löydät täältä. 

Hyvää ystävänpäivää!

Vastarintaliike

 "Hymy maksaa vähemmän kuin sähkö ja valaisee paremmin."
- Skotlantilainen sananlasku
 

Niinhän tässä kävi, että koko viikon on satanut eikä ole ollut toivoakaan, että aurinko näyttäytyisi edes hetkeksi. Eilen meinasin katkoa luuni, kun autosta noustessa jalan alle osui viimeiset jäänrippeet ja luiskahdin selälleni auton viereen. Pikkuväki on kuraistakin kuraisempia, kun heidät päästä pihaan viideksi minuutiksi ja pyykinpesukone jauhaa taukoamatta. Tänä aamuna viikon kestäneet vesisateet muuttuivat räntäsateeksi ja pihassa on viiden sentin lumipeite. Vaikka kuinka toivoisin, niin tuskin märkä lumi kauaa maassa pysyy. En kuitenkaan suostu vaipumaan synkkyyteen vaan taistelen tätä kurjaa talvea vastaan herkullisimmilla Instagram-kuvillani kesältä. Jos nämä ihanat kesäkuvat vaikka houkuttelisivat auringon pitkästä aikaa esiin piilostaan. Päivä päivältä olemme lähempänä kevättä ja kesää. Mukavaa viikonloppua.
 

Väriterapiaa

"Onni! Voi se on yksinkertaista! Se on hyvä terveys ja huono muisti!"
 - Ernest Hemingway

Eikö olekin kaunis gerbera? Ostin sen jo viikko sitten edellisen postauksen kuvauksiin, mutta eihän se kuviin mahtunutkaan. Leikkaan päivittäin sentin pätkän kukan varresta ja tänäkin päivänä se kukkii yhtä kauniisti. Gerbera on kuin pieni aurinko keittiön pöydällä. Täällä on kolme päivää satanut vettä, melkein kaikki lumet ovat sulaneet ja ulos katsoessa näkee vain harmaan pihan. Onneeni ei tällä viikolla tarvittu kuin yksi kukka ja pari kiloa iloisen värisiä lankoja. Tänä iltana aion virkata loput ympyrät torkkupeittooni, sillä huomasin eilen, että tehtyäni puuttuneet kahdeksan lappua, niitä puuttui vieläkin kahdeksan. Ystävänpäiväkin kolkuttelee jo ovella. Mukavaa tiistai-iltaa. Tavataan taas perjantaina.

Pala palalta

"Mikään ei ole erikoisen vaikeaa, kun vain jaat sen tarpeeksi pieniin hommiin."
   - Henry Ford

Hitaasti mutta varmasti peittoni valmistuu. Otin tavoitteeksi, että peitto olisi valmis tammikuun loppuun mennessä, mutta flunssan myötä taisin pitää yli viikon tauon muutenkin verkkaiseen virkkaustahtiini. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja ympyröitä on valmistunut parhaillaan kymmenen päivässä. Jos olen laskenut oikein, niin enää kahdeksan puuttuu ja kun ne ovat valmiita, saan siirtyä neliöiden tekoon. Olen päättänyt, etten stressaa tätä tehdessä. Virkkaus on niin rakas harrastus, etten halua pilata sitä turhalla murehtimisella. Minulla ei ole mitään kiirettä peiton kanssa ja se tulee valmiiksi ennemmin tai myöhemmin. Tänä aikana otan kaiken irti näistä ihanista väreistä ja nautin jokaisesta hetkestä lappujeni parissa.

Olen huomannut, että pirteät värit vaikuttavat myös mielialaani. Olen jotenkin paljon rauhallisempi ja mieleni on keveä, kun saan pyöritellä iloisen värisiä lappuja käsissäni. Lemppariväriyhdistelmäkseni on ihan ehdottomasti noussut limen vihreä ja turkoosi. Oikeastaan on ihan sama mitä niiden kanssa on kolmantena värinä, kun ne kaikki ovat yhtä ihania! Kuvia ottaessa aloin jo miettiä, että tekisinkö peiton sittenkin neliöiden sijaan ympyröillä. Luonnollisesti valkoiset reunat hieman rauhoittavat tätä värien ilotulitusta, mutta taidan pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa ja teen vaikka myöhemmin toisen peiton. Olen niin ihastunut näihin väreihin, että taidan joka tapauksessa ostaa muutaman kerän varastoon.

Olen jo miettinyt peitolle nimeä ja suunnitellut reunusta. Hieman tosin aloin epäillä mallia ja kokeilin, että millainen neliöstä tulee, jos tiputan kulmista yhdet silmukat pois, mutta mielestäni silloin lappu kiristää kulmista (alakuvissa päällimmäisenä olevassa lapussa on kulmissa viiden ketjusilmukan sijaan neljä). Kokeilin yhdistämistäkin ja mielestäni tuo pienemmällä silmukkamäärällä tehty lappunen on siistimpi, mutta hieman arkailen yhden silmukan vähentämistä. Voi kun olisin ollut niin fiksu, että ennen tätä peittoprojektiani olisin tehnyt vaikka pienen tyynyn tällä mallilla, niin olisin nähnyt miten kuvio käyttäytyy isommalla alalla. Minkähän takia kaikki pitää aina oppia kantapään kautta? Nyt suljen koneen ja lähden kutomolle tekemään uudestaan mattoa, jonka viimeksi kutomiseen sijaan purin. Mukavaa laskiaisunnuntaita! Onneksi me olimme jo eilen pulkkamäessä, sillä täällä sataa vettä.

Yövalot

Ostin tanskalaiset pikkulamput yli vuosi sitten Piijuskan huutokaupasta, mutta vasta saimme ne makuuhuoneen seinälle. Harmi kun en huomannut ottaa kuvia ennen kuin päästin ukkokullan maalin kanssa vapaaksi, sillä lamput olivat yhtä tylsän väriset kuin lastenhuoneen lamppu oli ennen maalausta. Turkoosilla (vai vaaleansinisellä) spraylla näistä tuli aika erinäköiset. Lamppujen pohjat ovat kiinni seinässä ja itse lamput pysyvät kiinni alustoissa magneeteilla. Eikö olekin aika hauskat? Kyllä minun nyt kelpaa lukea sängyssä. Tavataan taas sunnuntaina virkkauksien parissa. Peittoprojektini etenee hitaasti mutta varmasti. Mukavaa ja ihanan aurinkoista viikonloppua!

Nokkosen voimaa

Tähän aikaan vuodesta olen äärimmäisen onnellinen, että jaksoin viime kesänä rymytä nokkospuskissa keräämässä lehtiä ja siemeniä. On taas se aika vuodesta, kun kaivan pienet voimapommini esiin ja alan lisäillä niitä puuroihini ja jogurtteihini. Tämä on nyt kolmas kevät, kun hoidan siitepölyallergioitani nokkosella. Huomasin pari vuotta sitten, että juodessani nokkosteetä allergiaoireeni vähenivät ja viime keväänä selvisin siitepölykaudesta pelkän nokkosen voimalla. Tammi-helmikuun vaihteessa aloin syödä siemeniä ja maaliskuun tienoilla aloin juoda kupillisen nokkosteetä päivässä ensin kuivatuista lehdistä ja kun kevät oli niin pitkällä, että sain tuoreita lehtiä luonnosta, siirryin niihin. Siemeniä syön niin kauan kuin niitä riittää eli oletettavasti muutaman kuukauden. Koivun kukinnan ollessa pahimmillaan, juon teetä kaksi kupillista päivässä, mutta iltateeksi en sitä enää voi juoda, koska se vie minulta yöunet. Sen lisäksi että nokkonen auttaa allergioihini, saan siitä puhtia ihan jokaiseen päivääni. Ei mikään huono rikkaruoho!