Jalkakylpyjä ja sitruunamelissateetä

"On kamalan työlästä olla tekemättä mitään."

    - Oscar Wilde (1854-1900)

Nyt syksy antaa parastaan! On syyskuu ja istuin tänään kesämekossa terassilla ottamassa aurinko- ja jalkakylpyjä. Mittari näytti yli kahtakymmentä ja kukat kukkivat. Elämä ei voi olla tätä ihanempaa! Olen vasta-alkaja yrttien käytössä ja vaikka sitruunamelissaa on kasvanut yrttipenkissämme jo muutaman vuoden, tutustuin siihen vasta tänä kesänä. Se on hermostoon yrtti, joka nostaa mielialaa, lievittää stressiä ja parantaa keskittymiskykyä. Teenä se rauhoittaa, rentouttaa ja auttaa nukahtamaan. Kansan kielessä sitä on muinoin kutsuttu naistenyritiksi ja naisten parhaaksi, sillä se lievittää kuukautiskipuja ja helpottaa PMS-oireita. Itse en ole kokeillut käyttää sitruunamelissaa siitepölykautena, mutta sen pitäisi auttaa myös antihistamiinin tavoin heinänuhaan ja ihottumaan.

Sitruunamelissatee on maukasta. Yrttioppaissani kehoitetaan juomaan tee rauhaksiin ja istunkin usein terassimme nurkassa ja pyrin olemaan tekemättä mitään (se on oikeasti vaikeaa!). Leikkaan kupin pohjalle pari sitruunamelissan lehteä, kaadan kuumaa vettä päälle ja annan hautua viitisen minuuttia. Ennen juomista sihtaan lehdet pois ja maustan teeni hunajalla. Älä tee ihan niin tujua teetä kuin kuvissa on, sillä vaikka kuvassa näkyy vain yksi muki, niin tuosta kannullisesta tuli useammalle teenjuojalle kupillinen. Sitruunamelissan annostuksen kanssa on syytä olla varovainen, sillä liian vahva tee voi nousta päähän.

Olen käyttänyt sitruunamelissaa myös kehäkukan seurana jalkakylpyihin. Eteeriset öljyt eivät liukene lämpimään kylpyveteen, joten yrtit on ensin haudutettava kuumassa vedessä. Kerään sitruunamelissan lehtiä sekä kehäkukan lehtiä ja terälehtiä kumpiakin kouralliset ja haudutan niitä kuumassa vedessä viidestä kymmeneen minuuttiin, sihtaan ne ja kaadan kylpyveden sekaan. Jalkakylvyissä sitruunamelissa piristää ja kehäkukan eteeriset öljyt taas parantavat ja auttavat ihoa uusiutumaan. Teeheni kerään aina puhtaat lehdet, mutta näissä jalkakylvyissä menee vähän vaurioituneetkin.

Talven varalle yritin uuttaa sitruunamelissaöljyä, mutta se ja kehäkukkaöljyni meni pilalle. Kuivatin sitä myös, mutta sen kuivaamisesta on kahdenlaista ohjeistusta. Toisessa yrttioppaassani kehoitetaan kuivaamaan lehdet nuorena, mutta toisen mukaan sitä ei kuulu kuivattaa vaan se kuuluu pakastaa. Sitruunamelissan lehtiä kuuluu kerätä ennen kukintaa ja ainakin meillä on yrttipenkissä vielä pieniä melissan alkuja isojen kukkivien seassa, joten ehdin kerätä niitä vielä pakkaseen, jotta voin talvellakin keitellä teetä. 

Ensi yöksi on luvattu jo hallaa. Minun pitää varmaankin mennä pelastamaan edes osa kukistani paleltumiselta. Mukavaa viikonloppua sinulle rakas lukija! Ethän unohda, että sunnuntaina järjestetään Tampereella Moron peräkonttikirppis.

Nokkosesta apua siitepölyallergioihin

Koivu kukkii tällä hetkellä komeasti ainakin Pirkanmaalla ja itselläni sen kukinta aiheuttaa muita pölyttäjiä enemmän allergiaoireita. Itse en enää käytä apteekin lääkkeitä vaan hoidan allergioitani toista kevättä pelkällä nokkosella. Minulla on vielä siemeniä ja kuivattua nokkosta jäljellä viime kesästä, mutta silloin kolmisen vuotta sitten aloin näihin aikoihin juoda kupillisen nokkosteetä allergialääkkeiden ohella ja huomasin, että oireeni vähenivät. Olen helmikuusta lähtien syönyt aamiaisella ruokalusikallisen nokkosensiemeniä jogurtin seassa ja huhtikuun alusta lähtien aloin juoda kupillisen nokkosteetä päivässä. Koska siitepölyä on nyt ilmassa niin paljon, en ole ollut ihan oireitta selvinnyt ja parina päivänä olen joutunut juomaan toisen kupillisen teetä. Vaikka nenäni välillä vuotaa ja jos hieraisen silmiä, alkaa niitä tietysti kutittaa, mutta en ole kipeä eikä henkeäni ahdista. Oloni on hyvä ja kaikista upeinta on se, ettei minua väsytä!

Kuivattua nokkosta käytän samaan tapaan kuin hauduttaisin teetä, eli laitan muutaman lehden teesihtiin, kaadan vettä päälle ja annan hautua hetken. Tuoreesta nokkosesta, joita löytyy jo luonnosta, tee syntyy ihan yhtä helposti. Poimin aina yhden pienen nokkosen, jonka lehdet saksin kuppiin ja kaadan päälle kiehunutta vettä. Annan hautua viitisen minuuttia ja sen jälkeen poimin lehdet pois ja juon teen. Ainakin itselläni nokkostee vaikuttaa melkein heti oireisiin, mutta nautinkin sitä päivittäin. Nokkosta poimiessa pitää kuitenkin muistaa se, ettei kerää niitä tienpientareelta tai käytä nokkosta, joka kasvaa kompostin tai huussin kupeessa, sillä silloin se sisältää liikaa nitraattia. Itse olen yrittänyt kylvää nokkosta takapihallemme, jotta saisin sitä mahdollisimman läheltä ja helposti. Nokkonen on myös luonnon oma puhdistaja ja se pistää elimistön nesteet liikkeelle, eli vettä pitää juoda reippaasti, ettei ihan kuivu.

Huom! Toivon, että kokemustani ja tästä postauksestani on jollekin apua, mutta koska minulla ei ole lääketieteellistä koulutusta saati hallitse luonnonlääketiedettä, en voi suositella hoitokeinoa muille.

Nokkosen voimaa

Tähän aikaan vuodesta olen äärimmäisen onnellinen, että jaksoin viime kesänä rymytä nokkospuskissa keräämässä lehtiä ja siemeniä. On taas se aika vuodesta, kun kaivan pienet voimapommini esiin ja alan lisäillä niitä puuroihini ja jogurtteihini. Tämä on nyt kolmas kevät, kun hoidan siitepölyallergioitani nokkosella. Huomasin pari vuotta sitten, että juodessani nokkosteetä allergiaoireeni vähenivät ja viime keväänä selvisin siitepölykaudesta pelkän nokkosen voimalla. Tammi-helmikuun vaihteessa aloin syödä siemeniä ja maaliskuun tienoilla aloin juoda kupillisen nokkosteetä päivässä ensin kuivatuista lehdistä ja kun kevät oli niin pitkällä, että sain tuoreita lehtiä luonnosta, siirryin niihin. Siemeniä syön niin kauan kuin niitä riittää eli oletettavasti muutaman kuukauden. Koivun kukinnan ollessa pahimmillaan, juon teetä kaksi kupillista päivässä, mutta iltateeksi en sitä enää voi juoda, koska se vie minulta yöunet. Sen lisäksi että nokkonen auttaa allergioihini, saan siitä puhtia ihan jokaiseen päivääni. Ei mikään huono rikkaruoho!

Itse tehtyä kehäkukkaöljyä

"- Missä sä olit?

- Pihalla silittelemässä kehäkukkia." 

Ei. Hän ei kysynyt enempää. Hän ei edes ollut ihmeissään. Ilmeisesti Ukkokullan mielestä oli ihan normaalia, että käyn välillä hyväilemässä kukkiani. Olette varmasti huomanneet, että pidän niistä ja varsinkin kehäkukat ovat yksi suurista rakkauksistani. Meillä oli sitä tänä vuonna kylvettynä eri värisinä ja muotoisina. Keräsin hyvän kipallisen siemeniä talteen ensi kesän varalle ja vyöhyketerapeuttini kehotti minua hyödyntämään kukat ja tekemään kehäkukkaöljyä. Olen ollut kehäkukkauutteen ja Frantsilan kehäkukkavoiteen suurkuluttaja viimeiset pari vuotta, sillä talven tullen käteni kuivuvat pahasti ja olikin hienoa kokeilla, kuinka ihon hoitoon käytettävää öljyä voi tehdä itse. Varsinkin kun se oli niin ihanan helppoa!

Keräsin kehäkukkien terälehtiä lautasellisen, sulloin ne puhtaaseen lasipurkkiin ja kaadoin päälle luomu auringonkukkaöljyä. Pidin purkkia keittiön pöydällä pari viikkoa ja kääntelin välillä. Ensimmäisen viikon ajan kehäkukan terälehdet tuppasivat nousta pintaan ja öljy valui pohjalle, mutta sitten massa tasoittui. Vyöhyketerapeuttini suositteli, että purkkia pidettäisiin auringonvalossa, jotta se imisi mahdollisimman paljon voimaa ja energiaa auringosta, mutta pikkuväen vuoksi en uskaltanut nostaa sitä aurinkoiseen paikkaan. Kun aika ja öljyni oli kypsää, kaadoin sen siivilän läpi astiaan ja puristin vielä terälehdistä viimeiset pisarat. Pullotukseen en löytänyt muuta kuin ikivanhan limpparipullon, mutta hyvin sekin käy. Tällä kullankeltaisella voimaöljyllä ajattelin hoitaa käsiäni ensi talven ja jos kaamosmasennus pääsee yllättämään, niin voin palata näiden kuvien pariin. Lautasellinen auringonpaistetta saa varmasti synkemmänkin mielen piristymään. Ihanaa keskiviikkoa. Nähdään taas perjantaina!

Syksyn viimeiset nokkoset

Olen jo useamman vuoden ollut kiinnostunut villivihanneksista ja luonnonlääkinnästä, mutta jostain syystä en ole ikinä saanut itsestäni irti, että alkaisin opiskella sitä. Varmasti yksi syy on ollut se, ettei ole ollut ketään kenen puoleen kääntyä ja kysyä neuvoa. Kyllähän internet tarjoaa valtavan määrän tietoa aiheesta kuin aiheesta, mutta sen todenperäisyyteen pitää suhtautua aina hieman varauksellisesti. Huomaamattaan vyöhyketerapeutistani tuli viime keväänä ravintoterapeuttini ja opettajani luonnon rohtoihin. Lisäksi eksyin Eilistä ja Paistoa –blogiin, josta olen saanut valtavasti apua raotellessani ovia hortoilun maailmaan. Ilman heitä en varmasti olisi päässyt alkuun tänäkään vuonna. Kesän aikana suhtautumiseni varsinkin nokkoseen on muuttunut rikkaruohosta hyötykasviksi.

Viikko sitten keräsin viimeiset nokkoset vanhempieni omenapuiden alta ja kuivattelin niitä saunan lauteilla. Kuukirjan mukaan lääkeyrtit pitäisi kerätä aina skorpionipäivän aamuna, mutta onneksi en jäänyt odottamaan oikeaa kuunvaihetta vaan keräsin ne ennen kuin unohtaisin ne. Tämän viikon hallojen jälkeen ei varmaan olisi ollut mitään kerättävää. Kesällä noudatin kuuliaasti kuukirjan ohjeita, mutta halusin varmuuden vuoksi vähän täydentää varastojani. Aloin viime keväänä hoitaa nokkosteellä siitepölyallergiaani ja varustaudun nyt ensi kevättä varten. Minun pitäisi selvitä kuivatulla nokkosella kevään ensimmäisistä pölyttäjistä, kunnes luonto tarjoaa taas tuoreet rohdot.

En muista koska viimeksi olisin ollut pahimman siitepölykauden tolpillani. Allergiani ovat pahentuneet vuosi vuodelta enkä ole vielä löytänyt apteekin lääkettä, jolla oireet pystyisivät edes siedettävästi kurissa. Muistaakseni nokkosteetä kuuluisi juoda aamuin ja illoin, mutta se vaikuttaa vaikuttaa uneni laatuun, joten jätän suosiolla iltateen juomatta. Nokkonenhan on myös melkoisen tehokas nesteenpoistaja ja opin viime keväänä myös sen, ettei sitä kannata juoda ennen aamukävelylle lähtöä, ellei halua vähän väliä hyppiä pusikoissa.

Nokkosen lehtien lisäksi olen kerännyt sen siemeniä. Minun on hieman hiottava keräystapaani, sillä satoni ei ole kovin siisti. Vaikka sihtasin siemenet kolmeen kertaan, niissä on silti roskaa ihan hirvittävästi. Suurimmat roskat ripottelin takapihallemme, toivoen että niiden mukana haaskuun joutuneet siemenet alkaisivat itää. Tuoreita nokkosen lehtiä on helppo hakea aamusella paljain jaloin takapihalta samalla kun päästän kanaset pihalle, mutta niitä on kasvanut omalla pihallamme turhan harvakseltaan. Aamukasteen kastelemat varpaat ovat varmasti viime kesän ihanimpia muistoja.