sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kirkonkaarta kangaspuilla

"Nerokkuus on 10 % inspiraatiota ja 90 % hikoilua."
    -Thomas Alva Edison


Olen tainnut jo muutamaan kertaan kertoa teille, että aloitin viime syksynä kansalaisopistossa kudonnan opiskelun. Ihan ensimmäisenä työnäni tein perinteisen kirkonkaarimaton. Käytin mattoon kirppiksiltä haalittuja kuteita ja revin lisää mummolan vanhoista lakanoista. Matto tuli olohuoneeseemme senkin ja sohvan väliseen tilaan, kun siinä oli ennestään vain paljas lattia. Kolme ja puoli metriä pitkän maton jälkeen loimea jäi sen verran, että sain vielä kokeilla samaa mallia, mutta poljin sen eri tavoin. Oli mielenkiintoista nähdä, miten erilainen matto syntyi pelkällä kuvion polkujärjestyksen muuttamisella. Pikkumattoni on tehty pikkuväen pinnasängyn lakanoista sekä vanhoista mammavaatteistani. Kuvio olisi varmasti siistimpi, jos olisin tehnyt sen hyvälaatuisesta trikookuteesta enkä laiskasti leikellystä räsystä. Itse pidän tästä pienestä vaaleanpuna-mustasta kuviosta niin paljon, että taidan vielä joskus tehdä toisen, pidemmän maton tätä kuviointia käyttäen.

Molemmissa matoissa on tavallisten hapsujen sijaan päissä letit ja mustan loimilangan seassa seikkailee punaista ja vaaleaa virkkauslankaa. Kolmisen tuntia per matto minulla meni letittämisessä ja sain niskani niitä näpertäessä kunnolla jumiin, mutta kyllä se kannatti. Onhan matot aika hienon näköiset, kun niissä on pienet värikkäät letit päissä, joiden suoristaminen kuvia varten oli aivan mahdotonta. Kädenjäljestäni huomaa, että matot ovat ensimmäiset tekeleeni, mutta pirskatti kun olen niistä ylpeä. Olen ihan itse kutonut ne kangaspuilla ja käyttänyt niihin vanhoja räsyjä, jotka olisivat muuten joutaneet roskiin. Koska kirkonkaari tehtiin kolmella sukkulalla, sen reunasta tuli paljon siistimpi kuin kahdella värillä tehdystä pikkumatosta, jonka reuna on noh, vähän vinksin vonksin. Vaikka matot kustansivat minulle periaatteessa vain loimen hinnan, niin näille töilleni on aivan mahdoton laskea arvoa, sillä ne ovat täysin ainutlaatuisia. En tee elämässäni kuin yhden kerran sen ihan ensimmäisen työn ja sen muistan varmasti loppuikäni! Nämä matot ovat nyt niitä!

Yllätyksenä minulle tuli se, että millainen työ tavallisessa räsymatossa on. Loimilangat eivät asetu puille vain heittämällä kalalankakerä kangaspuiden päälle. Montakohan viikkoa rakensimme puita ennen kuin päästiin tosi toimiin, mutta oli upeaa saada tehdä matto ihan alusta ja opetella kaikki kankaan rakentamisen vaiheet. Kudonta kolahti minuun samaan tapaan kuin virkkaus aikoinaan. Liekö syytä asiaan, että saan silloin tällöin karata kotoa kangaspuiden ääreen ja unohtaa kotiaskareet. Kutomollamme on mahtava yhteishenki ja aivan ihania rouvia. Koska meillä on opetusta vain kerran viikossa, varsinainen kudonta tapahtuu muuna aikana. Tarvitsin aika usein apua, kun milloin katkoin sukkulalla loimilangan ja milloin taas joku loimilanka roikkui löysänä. Kokeneemmat kutojat jaksoivat uutterasti neuvoa minua ja auttaa, vaikka kyselin samaa asiaa jo kymmenennen kerran. Tämän kevään aikana ajattelin tehdä vielä poppanan lisäksi pyyhkeet ja pari muuta mattoa. On kuitenkin myönnettävä, että olen jo alkanut miettiä omien puiden hankkimista. Sen verran hienoa puuhaa tämä on! Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Ohjeet näihin mattoihin löydät Kankaankutojan mattokirjasta (Marjatta Hirvi, Mallikerta). Käyttämäni värit ja materiaalit: Kirkonkaaressa musta ja punainen trikookude ja valkoinen räsy. Pikkumatto musta trikoo, vaaleanpunainen ja punainen räsy.

26 kommenttia:

  1. Voi upea! <3 Kirkonkaari on kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Kirkonkaari on kyl kaunista. Mä pidän noista molemmista malleista tosi paljon. Mulla on tälle keväälle suunnitteilla pari eteisen mattoa ja ne tulee vähän samantyylisellä kuviolla kuin tämä kirkonkaari, mutta niissä on lisäksi paltina polkuset, eli voin tehdä välillä suoraa raitaakin =)

      Poista
  2. Oi joi miten hienoja! Olisipa ihana saada omatekemät matot lattialle. Kansalaisopisto on hyvä pakopaikka arjen keskellä. Minä käyn keramiikassa ja sielläkin on ihania rouvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Keramiikka kuulostaa kans ihanalle! Sitä olisi kans ihana kokeilla. Mä en ajan vuoksi voi ottaa tähän rinnalle toista, vaikka ainakin huovutus ja kasvivärit houkuttelis ihan hirvittävästi. Mä veikkaan, että ukkokullalla voisi olla vähän sanomista, jos alkaisin juokseen useammassa käsityöpiirissä =)

      Poista
  3. Upeat matot! Onnea urakasta, noita mattoja kannattaa ylpeydellä käyttää ja katsoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Mä tein varmaan ennätyksen, että kuinka kauan tuollaisen alle metrin mittaisen maton tekemiseen voi tuhlata aikaa. Mä menin koko ajan sekaisin polkujärjestyksessä ja sain purkaa sitä vähän väliä. Kaksi viikkoa taisi mennä, että sain paukutettua tuon pienen pätkän =D

      Poista
  4. Voi miten hienot! -Ja arvokkaat kun on itse tehdyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) On! Ja ne on vielä ne ihan ensimmäiset! Tuo pikkumatto on kyl ihan spesiaali, kun siihen on käytetty anopin vanhat lakanat, joista ensin ompelin pikkuväelle pinnasängyn lakanat ja sitten revin ne kuteiksi. Niiden lisäksi siinä on leikeltynä mun äitiysvaatteet. Se on vähän sellainen muistojen matto <3

      Poista
  5. Ihana liinavaatekaappi ja kauniit matot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Mä jouduin vaan rullaan maton pois, jotta se on puhdas, kun juhlitaan esikoisen synttäreitä =)

      Poista
  6. Voi hyväthyssykät miten kauniita mattoja ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Mä pidän itsekin näistä =) Tuon puna-musta-valkoisen tein jo viime vuoden puolella ja siinä on vähän talvisen värit näin keväälle, kun se taisi odottaa hapsujaan pari kuukautta. Onneksi seuraavan maton kanssa ei ole niin väliä, että saanko sen lattiaan keväällä vai kesällä =)

      Poista
  7. Ihanat matot! (: Voi kun itsekin ehtisin opetella saman homman. Ps. Meillä on keittiössä ihan samanlainen kaappi! Harmi vaan, ettei se ole minun, vaan vuokranantajan, superkätevä liinavaatekaappina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Kutominen on kyl aivan ihanaa! Mulla oli pitkään mielessä, että haluaisin oppia sen taidon ja olen niin mielissäni, että innostuin kokeileen. Me löydettiin tuo kaappi viime kesänä ja liinavaatekaappina se meilläkin on =)

      Poista
  8. Upeat! Minä muistan, kun lapsena oltiin välillä äidin mukana kutomolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Ihanaa <3 Mä en ole uskaltanut ottaa meidän hulivilejä mukaan kutomolle, kun pelkään, että ne sotkee kaikista puista loimet. Ehkäpä ne jonain päivänä vähän rauhottuu ja saan ne mukaani =)

      Poista
  9. Kutominen on kyllä hauskaa puuhaa! Itsekin pääsin opiskeluaikoina parille kudonnan kurssille, jossa myös rakensimme loimet alusta asti itse. Kutominen ja kaikki sen valmistelut ovat mielestäni jotenkin terapeuttista. Siitä saa niin paljon tyyydytystä on pitkän urakan jälkeen saa kudontatyön pois puista. Itsekin haaveilin omista kangaspuista, mutta eivät taida mahtua kerrostaloon... :) Sen sijaan kudon välillä kudontakehyksellä. Sekin on hauskaa! Ja kehys mahtuu näppärästi kaappiin piiloon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on! Niitähän on olemassa sellaisia pieniäkin kangaspuita, joilla voisi tehdä ainakin pöytäliinoja. Mulla on kans jossain kudontakehikko ja oon ajattellut kokeilla sillä pienen ryijyn tekoa. Sillähän saisi myös suht koht helposti kokeiltua erilaisia värivaihtoehtoja, joita voisi sitten myöhemmin käyttää isoissa matossa =)

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Kiitos =) Mä olen kyl matoistani niin ylpeä! Kyl näillä kelpaa kävellä ja samalla muistella, kuinka ne olen ne tehnyt =)

      Poista
  11. Tosi kaunis matto.
    Ne hengarit olen päällystänyt putkiloina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos =) Ja kiitos ihana Kosotäti kun kerroit <3 Mä olen monesti miettinyt, että virkkaisin kans niitä henkareita, mutta en ole oikein osannut päättää, että kuinka ne tekisin =)

      Poista
  12. Oi miten hienot matot, ja voi miten ihana harrastus!! Nyt olen hieman kateellinen, kun en ole meiltä löytänyt vastaavaa kurssia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Voi kun pääsisit joskus kokeilemaan! Kaikista hienointa tässä on varmasti se, että miten "helposti" pystyn hävittämään kaikki vanhat vaatteet ja lakanat. Mulla on paha tapa pitää varsinkin trikoiset paidat siihen kuntoon, ettei niistä enää ole kuin kuteiksi =)

      Poista
  13. Upeat matot, upeat värit, upeat kuviot! Itse kävin myös aikanaan yhden kauden kutomapiirissä. Olkkarissa ja eteisissä on itse kutomani matot, sekä osa pöydillä ja kaapissa olevista kaitaliinoista on silloin tehtyjä. Matoista tuli aika kalliit, ostokude ja loimilangat + kurssimaksut. Huomasin etten voi kutoa itse leikatuista, pölyävät likaa, meni pärskimiseksi.
    Ekana postauksestasi huomasin tuon kaapin, itselläni on ollut samanlainen, jonka myin lopulta pois, kun en hennonut tuunata, eikä sellaisena sopinut mihinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuri kiitos =) Värit on muuten just sun tyyliset =) Kyl mäkin maksaan kurssimaksut, mut mä en ole laske niitä mattokuluihin, kun se on maksettu opista ja se jää talteen (ainakin toivon mukaan). Mutta kyllä matoista tulee kalliita, jos ne tekee ihan ostokuteista ja varsinkin, jos käyttää vähän kalliimpia tai erikoisempia kuteita. Mä aion tänä keväänä pistää elämän risaseksi ja ostaa kuteet ainakin seuraavaan kahteen mattoon. Hieman mua hirvittää, kun se malli tehdään vielä kahdella sukkulalla, joten maton reunus on luultavasti täynnä anopin hampaita =)

      Me löydettiin tuo kaappi viime kesänä yhdestä varastosta. Se on aivan ihana <3 Kyl ennen vanhaan vaan osattiin tehdä kauniita huonekaluja. Toisaalta ihan hyvä, ettet tuunannut kaappiasi. Omasta mielestäni nämä vanhat huonekalut ovat kauneimmillaan alkuperäiskunnossaan =)

      Poista