Kernit ja pieniä noitia

Eipä ole tällaista päivää ennen tullut kun olisin vaihtanut keittiöön kevätverhoja. Edelliset olivat jostain syystä niin raskaan oloiset, että halusin kevääksi vähän kevyempää ja raikasta. Vaatehuoneen kätköistä sain vastaani nämä vanhat Finlaysonin Kernit, jotka olen löytänyt joskus vuosia sitten kirppikseltä ja ihan kokonaan unohtanut ne. Hieman minua hirvitti melkein kaksi metristen verhojen lyhentäminen ja myönnetään, että hetken aikaa mietin sakset käsissä, että saksinko vai en. Ainakaan vielä en ole katunut päätöstä, sillä pidän verhoistamme todella paljon. Joka kerta kun astun keittiöön, päässäni alkaa soida Let the sunshine in. Ihan kuin keittiömme ikkunassa roikkuisia sata pientä aurinkoa.

Pikkupojat olivat pyhänä ensimmäistä kertaa virpomassa. Kävimme vain isovanhemmilla pyörähtämässä ja siinä oli meille ihan tarpeeksi noitumista. Uhmiksemme meinasi ensin, ettei laita huivia päähän, mutta kun pikkuveljelläkin oli se, niin pakkohan hänenkin oli saada sellainen. Fineleitäni en pojille raskinut antaa, sillä arvaten pannut lensivät välillä pitkin sorateitä ja kansia etsittiin pitkin pihoja, mutta kuparipannut heille joutivat. Virpomisvitsat taisivat pyöriä välillä auton alla ja niitä uitettiin vanhempieni pihassa vesisaavissa, mutta kummasti pojat rauhoittuivat kun saivat pääsiäismunat käteensä ja kuvatkin saatiin otettua lakritsan voimin. Pojat taisivat syödä virpomisreissullaan enemmän herkkuja kuin jouluna.

Tästä pääsiäisestä tulee aivan ihana! Aiomme olla kotosalla koko pääsiäisen ja yritämme olla parhaamme mukaan tekemättä mitään. Pääsiäismenumme koostuu maa-artisokkakeitosta, itse tehdyistä hampurilaisista ja pitsasta. Aiomme nauttia olostamme ja toisistamme pitkät pyhät. Olen pantannut koukkuani kohta viikon keräten kunnon kierroksia virkkauskuumeeseeni ja poltot alkaa olla jo niin kovat, että minun on pakko kaivaa jo tänään mummon vanhat langat esiin ja aloittaa uusi projekti. Luvassa on jotain ihanan värikästä ja iloista, jotain ihan erilaista!

Iloista pääsiäistä teille!