M niin kuin mandala

Yllä olevassa kuvassa on ensimmäinen tekemäni mandala ja mielestäni se on kaikkein kaunein. Aloitin turkulaisen puuni koristamisen virkkaamalla mandaloita. Keräsin pitkin kevättä Pinterestin virkkaus-kansioni täyteen erilaisia malleja, mutta kun niitä piti alkaa käyttää, en malttanut lukea ohjeita vaan aloin virkata ihan omasta päästä. Mandaloita on valmiina nyt kahdeksan, mutta eivät nämä ihan vielä taida riittää eli jossain välissä pitäisi tehdä vähän lisää. Koot vaihtelevat paristakymmenestä sentistä neljäänkymmeneen ja minusta nuo pienimmät on sievimpiä. Vain yhteen mandaloista jouduin käyttämään seiskaveikkoja, mutta muut ovat syntyneet mummon vanhoista sukkalangoista. Uskotteko, että minulla on niin hyvä mieli, kun olen saanut pieniä ja välillä vähän isompia keriä pois vaatehuoneen nurkassa lojuvasta lankakassista.

Ympyrän virkkaus on haasteellista, kun kaikki käyttämäni langat ovat eri paksuisia ja eri materiaaleista, enkä voi käyttää hyväkseni perinteisiä lisäysohjeita. Edellisistä ympyröistä ja isoäidinneliöistä on jo niin paljon aikaa, etten enää muistanut, että kuinka tehdään siisti värinvaihto. En aluksi huomannut virkata edellisen kerroksen yhdistävää piilosilmukkaa seuraavan kerroksen värillä ja ensimmäisissä mandaloissa se näkyy todella tökerösti. Kuvia ottaessa huomasin myös, että osassa mandaloista reunat nousevat ilkeästi eli en ole lisännyt silmukoita tarpeeksi uloimmalla kerroksella. Toivottavasti ne eivät häiritse muita niin paljoa kuin minua, sillä yritän nyt unohtaa nuo virheet, etten alkaisi taas purkutalkoisiin. Aika ei nimittäin riitä kovin monen mandalan uudelleen virkkaukseen. 

Yritän tämän projektin myötä opetella rohkeampaa värien käyttöä. Ihastelen niin paljon Attic24-blogin värimaailmaa ja Sufferiinan Salongin peitot saavat minut joka kerta huokailemaan, että voi kun minullakin olisi tuollainen värisilmä. Uskon, että ihan kaiken voi oppia jos vain harjoittelee, joten olen yrittänyt heittää ennakkoluulot romukoppaan ja kokeilen erilaisia väriyhdistelmiä. Hieman vielä arkailen, sillä yhtä mandalaa lukuun ottamatta olen käyttänyt vain neljää eri väriä kerralla. Tein alussa sen virheen, että purin pois väriyhdistelmiä, joista en pitänyt ja vasta sen jälkeen ymmärsin, että myös sellaisia on tehtävä, jotta oikeasti opin hallitsemaan värejä.

Minua niin harmitti, kun viime kerralla kertoessani puustani, en huomannut kertoa teille sen enempää tapahtumasta. Knit 'n' Tag Turku alkaa 23.5. ja jos nyt muistan oikein, niin graffitit ovat esillä kaksi viikkoa. Tapahtuma järjestetään siis jo toista kertaa Aurajoen rannassa ja vuoden 2013 tempauksesta löytyy kuvia ainakin Ristiin Rastiin –blogista. Siellä touhutaan tänäkin vuoden tapahtuman parissa. Lämmin kiitos Tuulalle, sillä hän on auttanut minua puuni mittaamisessa, eikä minun ole tarvinnut lähteä Turkuun asti mittanauhani kanssa.