"Muista, että kovin vähän tarvitaan onnelliseen elämään."
- Marcus Aurelius
- Marcus Aurelius
Olen ylpeä kahdesta asiasta. Ensinnäkin uudesta, upeasta sohvastamme ja siitä, että me teimme ensimmäisen kerran ihan oikein: Me myimme ensin ylimääräiset huonekalumme pois ja niillä rahoilla ostimme sohvan. Olen ollut jo vuoden kodinhoitotuella kotona, joten olemme tottuneet
pennin venyttämiseen ja siihen, ettei ihan kaikkea tarvitse saada heti
eli ei ollut homma eikä mikään etsiä sohvaakin maltilla. Ukkokulta katseli kesällä jotain ikivanhaa Kaurismäen leffaa, kun hän yhtäkkiä huusi minulle, että tuollaisen tekonahkaisen sohvan hän haluaisi. Olin ihan hiljaa siitä, että meillähän on jo yksi 50-luvun sohvakalusto ja koska se oli hänestä epämukava, me ostimme kulmasohvan. Onneksi ukkokulta ei tätä muistanut, enkä minäkään alkanut muistutella vaan laitoin kuuliaasti huonekalumme myyntiin. Kun kalusteet oli myyty, aloin etsiä sohvaa.
60-luvun sohvamme löytyi Torista selattuani muutaman viikon myynti-ilmoituksia. Me jouduimme maksamaan siitä paljon enemmän kuin mitä olimme suunnitelleet, mutta vielä tänäkään päivänä minua ei harmita sohvakaupat! Se on olohuoneemme kruunu ja huomattavasti mukavempi kuin aikaisempi vanha sohvamme. Hiemanhan se on lapsi- ja koiraperheelle epäkäytännöllinen kun pikkuväki ei meinaa millään uskoa, ettei siinä saa hyppiä ja koirien mielestä se on paljon parempi nukkumapaikka kuin heidän tuolinsa. Meillä onkin siinä normaalisti vanhat täkit suojana, ettei koirien kynnet naarmuta sitä ja vaikka koirilla on sohvalle elinikäinen porttikielto, viimeksi tänä aamuna sain hätistellä siitä unisia ranskanbulldoggeja. Sohvatyynyt ovat minulla tämän syksyn työlistalla eli voi olla, että sohvamme vilahtaa vielä useaan otteeseen täällä blogin puolella.
Anopin vanha sohvapöytä oli jo valmiiksi kellarissamme ja kun ukkokulta oli sen hionut ja lakannut, se nostettiin paikalleen. Tulipunaiset rahit löysin parilla kympillä facebookin kirppispalstalta samoin tumman pienen senkin, joka on harmikseni petsattu tummaksi. Vanha televisio ja liinavaatekaappi löytyivät samasta varastosta ison, ihanan senkin kanssa. Ne olivat niin hyvässä kunnossa, ettei niiden eteen onneksi tarvinnut tehdä mitään. Pikku hiljaa olohuoneemme alkaa olla valmis ja olen niin tyytyväinen siihen miltä se näyttää. Iltapäivisin, pikkuväen nukkuessa päiväunia, istun olohuoneen nojatuolissa, nostan jalat rahille, jonka löysin kesällä restaurantapäiviltä ja napsin pähkinöitä kulhosta, joka on vieressäni pienellä rottinkipöydällä. Rakastan niin meidän kotia ja olohuonettamme. Mielestäni se on maailman ihanin olohuone. Se on niin viihtyisä ja se on ihan meidän näköinen. Mikäs täällä on istuskellessa ja virkkaillessa. Leppoisaa sunnuntaita!
60-luvun sohvamme löytyi Torista selattuani muutaman viikon myynti-ilmoituksia. Me jouduimme maksamaan siitä paljon enemmän kuin mitä olimme suunnitelleet, mutta vielä tänäkään päivänä minua ei harmita sohvakaupat! Se on olohuoneemme kruunu ja huomattavasti mukavempi kuin aikaisempi vanha sohvamme. Hiemanhan se on lapsi- ja koiraperheelle epäkäytännöllinen kun pikkuväki ei meinaa millään uskoa, ettei siinä saa hyppiä ja koirien mielestä se on paljon parempi nukkumapaikka kuin heidän tuolinsa. Meillä onkin siinä normaalisti vanhat täkit suojana, ettei koirien kynnet naarmuta sitä ja vaikka koirilla on sohvalle elinikäinen porttikielto, viimeksi tänä aamuna sain hätistellä siitä unisia ranskanbulldoggeja. Sohvatyynyt ovat minulla tämän syksyn työlistalla eli voi olla, että sohvamme vilahtaa vielä useaan otteeseen täällä blogin puolella.
Anopin vanha sohvapöytä oli jo valmiiksi kellarissamme ja kun ukkokulta oli sen hionut ja lakannut, se nostettiin paikalleen. Tulipunaiset rahit löysin parilla kympillä facebookin kirppispalstalta samoin tumman pienen senkin, joka on harmikseni petsattu tummaksi. Vanha televisio ja liinavaatekaappi löytyivät samasta varastosta ison, ihanan senkin kanssa. Ne olivat niin hyvässä kunnossa, ettei niiden eteen onneksi tarvinnut tehdä mitään. Pikku hiljaa olohuoneemme alkaa olla valmis ja olen niin tyytyväinen siihen miltä se näyttää. Iltapäivisin, pikkuväen nukkuessa päiväunia, istun olohuoneen nojatuolissa, nostan jalat rahille, jonka löysin kesällä restaurantapäiviltä ja napsin pähkinöitä kulhosta, joka on vieressäni pienellä rottinkipöydällä. Rakastan niin meidän kotia ja olohuonettamme. Mielestäni se on maailman ihanin olohuone. Se on niin viihtyisä ja se on ihan meidän näköinen. Mikäs täällä on istuskellessa ja virkkaillessa. Leppoisaa sunnuntaita!
Ihana koti teillä ja että nuo nahkapallit on ihanat.
VastaaPoistaKiitos kaunis ♡
PoistaWau, sohva on oikea muotovalio! Todella viihtyisän näköistä;)
VastaaPoistaKiitos ♡ Se on kyl mukavan näköinen, mut mä en osannut kuvitellakaan millainen työ on, että vanhasta sohvasta pääsee eroon. Käviköhän sitä viisi ihmistä katsomassa ennen kuin se sai uuden kodin =)
PoistaOmpa kaunis olohuone, jotenkin niin kotoisa ja rauhallinen.
VastaaPoistaVoi kiitos ♡ Harmi etten huomannut kuvata olohuonettamme syksyn ilta-auringossa, sillä tällain iltasella se on mielestäni erityisen viihtyisä =)
PoistaNäitä kuvia kun katsoi, niin ihan kuin olisi palannut ajassa taaksepäin montakymmentä vuotta! Teillä on kyllä kaunis olohuone :) Upeita ovat teidän huonekalunne.
VastaaPoistaKiitos ♥ Ystäväni totesi joskus, että meillä näyttää ihan mummolalle. Mä otin sen kohteliaisuutena =)
PoistaIhana olohuone! Voi että <3
VastaaPoistaKaunista on ja aark : en kestä miten ihanat nuo nahkarahit <3
VastaaPoistaKiitos ♥ Ajatella, että mä vielä arvoin, että ostanko rahit vai en. Onneksi ostin, sillä ne on pikkuväen mielestä ihan super ihanat =)
PoistaOijoi.. Oot Onnenmyyrä!
VastaaPoistaKiitos =) Mun on myönnettävä, että tunnen itseni juurikin sellaiseksi =)
Poista