keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi 2014 romua haalien


Lähes poikkeuksetta vaatteemme ja lasten lelut ovat kirppiksiltä ostettuja. Minulle kelpaa käytetty vaate ja poikamme kasvavat niin nopeasti, etten näe mitään syytä ostaa uutena vaatteita joita parhaillaan käytetään vain muutaman kerran. Valitettavasti minulla on vain paha tapa kantaa kotiimme paljon muutakin kuin vain tarpeellista käyttötavaraa. Mieheni antoi tälle loputtomalle hamstraukselleni nimeksi Maximum Harderer Corporation ja saan kuulla tuon nimityksen mutinana joka kerta kun kirppikseltä tullessa esittelen uusia, ihania ja ainutlaatuisia löytöjäni. Jostain kumman syystä puolet aarteistani päätyvät vähin äänin hyllyyn tai kaappiin jäähtymään ja tupsahtavat hetken ajan päästä näkyviin. Huutokauppoihin mennessäni mieheni ihan varmasti ristii sormensa, jotta en kantaisi koko irtaimistoa mukanani kotiin. Huutokaupoista kun harvemmin tulee ostettua vain sitä yhtä juttua, mitä varten lähdin koko huutokauppaan. Sieltä tulee ostettua paljon muutakin kivaa.

Tällä hetkellä yritän epätoivoisesti päästä edes osasta romuistamme eroon, sillä nyt kaappimme pursuavat tavaraa niin etten meinaa löytää enää mitään niistä. Minun on myönnettävä, että huokaisin itsekin helpotuksesta kun selvisin tänä aamuna kirppispöydän siivouksesta ilman kotiinviemisiä. Pahimmillaan olen kantanut saman määrän tavaraa kotiin, kuin mitä olen sinne vienyt. Kirppikselle ei vain parane jättää mitään sellaista, mitä voisi joskus tarvita tai haluta. On aina olemassa se riski, että sitä aarretta ei enää ole seuraavalla kerralla.

Tähän vuoteen on mahtunut paljon huutokauppoja ja kirpputoripyrähdyksiä. Keväällä kävin ensimmäisessä Helsinki Retro, Vintage + Design Expossa ja toisen kerran vielä syksyllä. Kesällä teimme mieheni kanssa ihanan kesäretken Fiskarsin Antiikkipäiville. Kangasalan Restaurantapäivät kutsuivat meitä elokuussa ja syyskuussa olin itse myymässä romujani Moron peräkonttikirppiksellä. Lokakuussa kävin ystäväni kanssa Tampere Retro, Vintage + Design Expossa. Syksyllä pääsin seuraamaan emalikirjan kuvauksia ja kävin Piijuskan 10-vuotis huutokaupassa. Muistatteko? Tekin olitte siellä! Eikö ole ollut ihanan romurikas vuosi? Kiitos kun tongitte aarteita kanssani tämän vuoden.

Tämä onkin vuoden viimeinen postaus. Toivon, että olette nauttineet vuodesta 2014 yhtä paljon kuin minä. Se on täynnä toinen toistaan ihanampia hetkiä, jotka toivon muistavani vielä pitkään. Toivottavasti ensi vuosi on aivan yhtä hyvä kuin tämä vuosi on ollut!

Hyvää uutta vuotta!

6 kommenttia:

  1. Hu, vai romuja. Ihan mielettömän upeita aarteita :) Kelpais jokainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle taitaa romu ja aarre tarkoittaa samaa asiaa =) Sit on vielä olemassa krääsä, jota löytyy miehen nurkista ja pojan huoneen lattialta... Sille mä olen vähintään allerginen =)

      Poista
  2. Maximum Harderer Corporation! Hahaa! :D ♥
    Minä rakastan kirppiksiä, se on ihana kun onnistuu tekemään edullisesti mahtavia löytyjä!

    Kaikkea hyvää uudelle vuodelle 2015!
    - myös paljon uusivanhaa tavaraa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo =) Kirppistelyn jää kyl koukkuun. Mä joskus haaveilin, että pistäisin oman kirppiksen pystyyn, mutta sitten ymmärsin, etten ikinä vois olla siellä töissä kun ostaisin kaikki pöydät tyhjäksi. Tossahan olisi ollut hyvä nimi sille =)

      Hyvää uutta vuotta myös sulle!

      Poista
  3. Kuulostaa hyvin tutulta... Lähes kaikki vaatteet tulee hankittua kirppikseltä (sekä omat että lasten). Kirppistely on varsinaista aarteenmetsästystä, johon ei taida ikinä kyllästyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta =) Ainoa hankala puoli kierrätysvaatteissa on se, että silloin kun huomaa esimerkiksi kumisaappaiden vuotavan, ei löydy ihan heti toisia oikean kokoisia. Ja itse ainakin kaipaan kristallipalloa joka kertoisi, että minkä kokoisia vaatteita ja kenkiä pojat keväällä käyttävät. Olisi helpompaa ostaa ennakkoon, kun osaisin ostaa oikean kokoisia =)

      Poista