Miehen korvike

Mieheni katsoi minua pitkään, kun esittelin hänelle tekemäni miehen korvikkeen. Tuo lirppuko remontoi makuuhuoneen, tekee lumityöt, vaihtaa sulakkeet, ruuvaa lamput kattoon ja nurisematta hoitaa lapset unten maille kun arvon rouva pyyhältää käsityöpiirissä? No ei. Tämä avaa säilykepurkkien kannet, jotka tuppaavat olemaan välillä kovinkin tiukassa makean hillon tahriessa purkin reunat. Olin maanantaina Spr:n käsityöpiirissä ja teimme siellä tällaiset miehen korvikkeet. Uskotteko, että minulle on aivan sama mitä käsitöitä siellä tehdään, sillä ihan parasta käsityöpiirissä on seura. Ihaninta on vain istua (ja virkata) ja kuunnella kuinka vanhemmat rouvat turisevat ja päivittelevät televisio-ohjelmia. Piiriläisten keski-ikä taitaa huidella yli kuudenkymmenen mutta en taida olla edes nuorin.

Virkkasimme maton liukuesteen palasen reunoille ensin pari kerrosta kiinteitä silmukoita ja pitsireunusta oman mielen mukaan. Kolmannella kerroksella virkkasin aina kolme ketjusilmukkaa ja kiinnitin ne kiinteällä silmukalla edellisen kerroksen joka toiseen silmukkaan. Sitten virkkasin taas kiinteän silmukan ja kolme ketjusilmukkaa, jotka virkkasin kiinteällä silmukalla kiinni edellisen kerrokseen jättäen taas yhden silmukan väliin. Kulmiin lisäsin aina yhden tai kaksi silmukkaa. Neljännellä kerroksella virkkasin ketjusilmukkakaariin kaksi kiinteää silmukkaa, yhden ketjusilmukan ja taas kiinteää silmukkaa. Kun kierros oli mennyt loppuun, päättelin langat. Harmillista, etten huomannut tehdä tähän ripustuslenkkiä niin olisin saanut sen roikkumaan seinälle. Koska ohjeistukseni on noinkin tökerö, piirsin kuvan tuosta reunuksesta. Toivottavasti siitä on edes vähän apua.

Leppoisaa viikonloppua!

Evakossa

Makuuhuoneemme meni remonttiin ja jouduimme siirtymään olohuoneen puolelle nukkumaan. Ajattelimme ensin, että nukumme toistaiseksi sohvalla, mutta muutaman huonosti nukutun yön jälkeen tyhjensimme kirjastohuoneen ja teimme sinne sijaismakuuhuoneen. Tämä järjestely on ihan hauska kokeilla jo nyt, sillä kirjastohuoneesta olisi tarkoitus tehdä meille makuuhuone viimeistään silloin kun pojat ovat niin isoja, etteivät enää mahdu samaan huoneeseen. Pari yötä kirjastohuoneessa nukkuneena voin sanoa, että se voittaa mennen tullen yöt sohvalla. Vaalea päiväpeite ja valkoiset huonekalut ovat tehneet koko olohuoneestamme nyt ihanan valoisan.

Jouduimme teippaamaan vaatehuoneen oven kiinni, jotta remonttipöly ei sotkisi kaikkia sen sisään tupattuja tekstiilejä. Yritimme arvioida, mitä tulevina viikkoina tarvitsemme ja nostimme vaatteet lastenhuoneesta kannettuun leluhyllyyn. Yllättävän hyvin ne pysyvät siinä vaikka samasta hyllystä lelut lentävät hetkessä lattialle. Ilmeisesti sotkuinen lastenhuone ei johtunutkaan hyllystä vaan jostain ihan muusta. Minun oli kannettava myös ompelutarvikkeet vaatehuoneesta, että saan käsistäni yhden ompelutyön. Otin varoiksi laatikollisen seiskaveikkaa ja vähän virkkauslankojakin, kun eihän sitä tiedä kuinka kauan tässä meidän evakossa menee ja olisihan se kiva saada kuukausia sitten aloitetut tennarit valmiiksi. Käsityöni on nyt jaettu kahteen astiaan, viime kesänä kirppikseltä löytyneeseen emalivatiin ja Arabian kolhuiseen leivontakulhoon. En vain ymmärrä, että kuinka käsityökorini kerää aina tuota ylimääräistä tavaraa.

No eihän tässä nyt näin pitänyt käydä.

Olen ollut niin ylpeä itsestäni, kun olen selvinnyt kirppispöydän siivoamisista ilman kotiin viemisiä. Koko tammikuun aikana olen ostanut ainoastaan kolme kerää nallelankaa enkä mitään muuta. Tiedän, että ostokseni vesitti hieman lankalaihistani, mutta en vain voinut jättää viiden euron liukuvärjättyjä nallelankoja pöytään. Vuoden alussa kävin sovittamassa ystäväni jalkaan tossuja joita yritän epätoivoisesti hänelle virkata ja sain mukaani hänelle tarpeettomia tavaroita.

Ystäväni mummon vanhat käsilaukut ja kengät pääsevät käyttööni. Kenkiin ajattelin tehdä Dropsin Muskatista säärystimet vielä tämän kevään aikana. Isompaan laukkuun mahtuu varmasti mukavasti kamera ja pienempään laukkuun saan sopimaan puhelimen ja rahapussin. Niistä tulee siis aika mahtava messupakkaus, jos vain esikoisemme antaa minulle isomman laukuista takaisin, sillä hän kantaa siinä tällä hetkellä astioitaan ympäri taloa. Harmi ettei isossa laukussa ole olkahihnaa, mutta voinhan senkin vaikka virkata myöhemmin.

Vanha Hellaksen suklaarasia huutaa sisälleen vanhoja pitsejä tai rakkauskirjeitä. Koska minulla ei ole kuin pari erilaista pitsinauhaa ja hieman epäilen aviomieheni runosuonen kukintaa, taidan laittaa siihen vaikka ompelutarvikkeita. Mahtavin aarre ystäväni kaapista oli Maamiesten Kauppa Oy:n Kirkkokahvi -peltilaatikko. Enpä ole tuollaista laatikkoa ennen nähnyt. Eikä siitä paljoa googlettamallakaan löytynyt. Ystäväni löysi yhden artikkelin, josta selvisi laatikon olevan 50-luvulta, mutta siihen loppui osumat.

Gluteenittomat hunaja-inkivääripikkuleivät

Olen käyttänyt gluteenittomassa leivonnassa vehnätärkkelystä viimeiset 15 vuotta ja minulle oli melkoinen yllätys, kun viime syksynä huomasin alkaneeni oireilla siitä. Harmikseni huomasin, ettei vehnätärkkelysjauhoja voinut ihan suoraan korvata luontaisesti gluteenittomilla ja minun on tunnustettava, etten ole kuluneina kuukausina pahemmin herkutellut. Jouduin opettelemaan uudelleen leipomaan ja aloitin ehkä sieltä helpoimmasta päästä eli pikkuleivillä. Tässä on minun ensimmäinen luontaisesti gluteeniton reseptini, jonka voin kehua olevan oikein ihana. Suosittelen kokeilemaan!

Gluteenittomat hunaja-inkivääripikkuleivät

Näitä tarvitset:
150 g leivontamargariinia
1 dl sokeria
3 dl Semperin Fin Mix jauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1,5 tl jauhettua inkivääriä
1 luomumuna
2 rkl hunajaa

Ja näin se käy:
Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää muna ja hunaja. Sekoita kuivat aineet keskenään ja vatkaa ne kunnolla joukkoon. Puristele taikina vielä käsin tiiviiksi palloksi, jos se on murumaista. Nosta taikina jääkaappiin lepäämään noin tunniksi. Leivo jääkaappikylmästä taikinasta tanko, jaa se mieluisen kokoisiksi paloiksi pyörittele taikinapalloja. Paista pallot uunissa 180 asteessa n. 20 min.

Pakkaspäivä

Pakkasta oli 15 astetta, mutta kauppaan meidän oli lähdettävä. Onneksi pakkasessa pärjää, kunhan vain muistaa pukeutua kunnolla. Aamu lupaili kaunista päivää, mutta reilun tunnin kauppareissulla pilvetön taivas ehti vaihtua harmaaksi pilvimassaksi. Pysähdymme poikien kanssa aina katselemaan junia radan ylittävälle sillalle ja päivä on pelastettu, jos satumme näkemään niitä kun olemme sillan päällä. Joka kerta se on yhtä jännittävää kun juna sukeltaa jalkojen alle ja tulee sillan toiselta puolelta ulos. Ja voi sitä suuren surun määrää kun emme näe junia edes vilaukselta.

Viimeisten kuvien perusteella voisi luulla, että asumme maaseudun rauhassa, mutta ei meiltä taida olla kuin kilometrin verran kylille. Vanha maatila on äärettömän kaunis ja ihastelen sen navettaa aina kun kuljen siitä ohi. Sen katselu on mukavaa vaihtelua kerros-, rivi- ja omakotalojen keskellä. Maatila peltoineen on jäänyt kaupungin ja levinneen asutuksen ympäröimäksi ja ihan kuin aika olisi pysähtynyt sen pihapiirissä. Vanha puimuri on hylätty pellon nurkkaan, enkä muista nähneeni kuin kerran tilan vanhan isännän kävelevän pihassa selkä hieman kumarassa. Jos asuisimme vanhalla maatilalla, toivoisin, että sen pihassa olisi juuri tuollainen vanha kivinavetta. Tahtomattani mieleeni tulee joka kerta, että millaisiakohan aarteita vanha navetta pitää sisällään. Pahastuisikohan talon isäntä, jos joku päivä koputtaisin oveen ja kysyisin lupaa päästä penkomaan ylisiä?

Inventaario ja lankalaihis

Nyt lankani on siististi lajiteltu virkkauslankoihin, tavallisiin puuvillalankoihin, villalankoihin ja epämääräiseen lankakassiin, joka toivon mukaan hupenee nopeasti villasukkiin. Luultavimmin siistit varastoni leviävät ja sotkeutuvat heti kun seuraavan kerran käyn penkomassa laatikoita, mutta ainakin kerran vuodessa lankani ovat järjestyksessä. Jostain kumman syystä ajoitin lankavarastoni inventoinnin sellaiseksi päiväksi, että sain olla yksin kotona. Parempi ettei mieheni tiedä totuutta lankavarastoistani ja pienistä sormista tuskin on apua lankoja lajitellessa. Pystyttekö kuvittelemaan, miten reilun vuoden ikäinen ja kolmevuotias villiintyisivät, jos yllättäisivät minut leikkimästä langoilla?

Vuosi takaperin punnitsin varastoni painoksi 23,4 kiloa. Sitkeästä käytöstä huolimatta se ei ole päässyt pienenemään, vaan tällä hetkellä lankoja on 27,9 kiloa. Jäin viime kesänä hoitovapaalle ja olen joutunut karsimaan menojani. Nyt joudun tinkimään myös lankahankinnoista ja yritän olla tämän vuoden ostamatta uusia lankoja. Sen verran joudun tekemään itselleni myönnytyksiä, että saan ostaa lankoja kirppiksiltä ja huutokaupoista. Jotta pysyisin edes jotenkin kiinni päätöksessäni, ilmoittaudun myös Näppituntuma-blogin lankalaihikseen. Otan tavoitteekseni kuluttaa tämän vuoden aikana neljä kiloa lankaa. Minulla on suunnitelmissa, että kevään aikana teen seiskaveikoista ainakin pari vilttiä, joten niihin saan jo varmasti reilun kilon hukattua. Minun on myönnettävä, että hieman minua jännittää. Kuinkahan aina muistan punnita työni? Ja kuinka ihmeessä selviän ilman uusien lankojen ostamisia?

Virkattu kirjanmerkki

Myönnän, että virkkasin tämän jo joulunpyhinä, kun kirjani väliin ei ollut muuta merkkiä kuin kauppakuitti. Pinterestiä selatessani sain vastaani erilaisia kirjanmerkkejä ja ihastuin tähän kukalliseen niin paljon, että se oli jo pidemmän aikaa minulla mielessä. Valitsin Caitlin Sainion 100 Virkattua pitsikukkaa –kirjasta kukat, jotka sillä hetkellä miellyttivät minua eniten. Merkissä on kaksi virkattua kissankelloa, joille tein varren ketju- ja kiinteinsilmukoin. Lehdet ovat nirkkoja. Tämä oli nopea ja melko yksinkertainen työ, mutta sitäkin kauniimpi.