Mieheni katsoi minua pitkään, kun esittelin hänelle tekemäni miehen korvikkeen. Tuo lirppuko remontoi makuuhuoneen, tekee lumityöt, vaihtaa sulakkeet, ruuvaa lamput kattoon ja nurisematta hoitaa lapset unten maille kun arvon rouva pyyhältää käsityöpiirissä? No ei. Tämä avaa säilykepurkkien kannet, jotka tuppaavat olemaan välillä kovinkin tiukassa makean hillon tahriessa purkin reunat. Olin maanantaina Spr:n käsityöpiirissä ja teimme siellä tällaiset miehen korvikkeet. Uskotteko, että minulle on aivan sama mitä käsitöitä siellä tehdään, sillä ihan parasta käsityöpiirissä on seura. Ihaninta on vain istua (ja virkata) ja kuunnella kuinka vanhemmat rouvat turisevat ja päivittelevät televisio-ohjelmia. Piiriläisten keski-ikä taitaa huidella yli kuudenkymmenen mutta en taida olla edes nuorin.
Virkkasimme maton liukuesteen palasen reunoille ensin pari kerrosta
kiinteitä silmukoita ja pitsireunusta oman mielen mukaan. Kolmannella kerroksella
virkkasin aina kolme ketjusilmukkaa ja kiinnitin ne kiinteällä silmukalla edellisen
kerroksen joka toiseen silmukkaan. Sitten virkkasin taas kiinteän silmukan
ja kolme ketjusilmukkaa, jotka virkkasin kiinteällä silmukalla kiinni edellisen
kerrokseen jättäen taas yhden silmukan väliin. Kulmiin lisäsin aina yhden
tai kaksi silmukkaa. Neljännellä kerroksella virkkasin ketjusilmukkakaariin
kaksi kiinteää silmukkaa, yhden ketjusilmukan ja taas kiinteää silmukkaa. Kun kierros oli mennyt loppuun, päättelin langat. Harmillista,
etten huomannut tehdä tähän ripustuslenkkiä niin olisin saanut sen roikkumaan
seinälle. Koska ohjeistukseni on noinkin tökerö, piirsin kuvan tuosta reunuksesta. Toivottavasti siitä on edes vähän
apua.
Leppoisaa viikonloppua!
