Yläkuu ja alakuu

Pidempään blogiani seuranneille on jo tuttua, että touhuan puutarhassa Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa -kirjan (Johanna Paungger ja Thomas Poppe, Yläkuu kustannus 2013) ohjeiden mukaan. Tapasin muutama kuukausi takaperin Kevätmessuilla kirjan suomennoksen kustantaneen Anne Pöyhösen ja hän antoi minulle mukaani aikaisemmin kirjoittamansa kirjan Yläkuu ja alakuu, Ajoituksen taito suomalaisessa kansanperinteessä ja vuoden 2015 kuukalenterin. Ahmin jo kotimatkallani junassa puolet kirjasta, mutta sitten se jäi kaikkien kevättouhujen ja graffitikiireiden jalkoihin. Kirjan loppuun luku oli yksi tehtävälistani töistä ja nyt voin hyvin mielin kertoa, että se oli tutustumisen arvoinen.

Aikaisemmin käyttämäni Kuun vaikutus -kirja perustuu itävaltalaiseen kansanperinteeseen, kun taas Yläkuu ja Alakuu puolestaan meidän supisuomalaisten esi-isien tietoon, joka on karttunut vuosisatojen saatossa heidän kokemusten kautta. Verrattuna itävaltalaisen kirjan oppeihin, se perustuu hieman yksinkertaisemmin ylä- ja alakuuhun ja vanhan kansan uskomuksiin tiettyjen viikonpäivien vaikutuksesta työn aloittamiseen ja sen lopputulokseen. Ennen vanhaan oli tarkkaa ajoittaa työt oikeaan aikaan kun hengissä pysyminen oli kiinni omasta maatilkusta ja sen sadosta. Ei ollut saman tekevää milloin heinä niitettiin tai kaivo pestiin. Omatkin isovanhempani pitivät huolen, että peruna istutettiin tiettynä päivänä ja ettei puita kaadettu vääräänä ajankohtana.

Tämän päiväisessä tehoviljelyssä ei enää kuun vaikutusta huomioida ja kehityksen myötä esi-isiemme opit ovat unohtuneet. Emme enää tunne yläkuun kasvattavia voimia ja alakuun hävittäviä ominaisuuksia saati kuolleita päiviä. Aikaisemmin opit kulkivat perimätietona isältä pojalle, mutta enää niitä ei ole kerrota jälkipolville. Onneksi nämä tiedot on kerätty kirjoihin talteen, ennen kuin ne kokonaan vaipuvat unholaan. Kirjallisuuden avulla kaltaiseni luomuviljelijä voi niiden avulla parantaa mahdollisuuksiaan parempaan satoon ilman, että turmelen maaperää lannoitteilla tai myrkytän lautastani.

Onhan kirjassa paljon muutakin kuin ohjeet maanviljelystä. Se neuvoo oikean ajoituksen mm. kalastuksesta, kotieläintenpidosta, metsän ja talouden hoidosta ja jopa saippuan valmistuksesta. Hieman kirja sisältää toistoa, kun siinä on kerrottu samat ohjeet useaan kertaan eri kertojan sanoin ja siinä on myös sellaisia ohjeita, joita en itse usko ihan heti tarvitsevani. Pitää kuitenkin muistaa se, että vaikka minä en tarvitse niitä, ei tarkoita, etteikö joku muu tarvitsisi. Ihmiset ja meidän tarpeemme ovat niin erilaisia.

Aion käyttää kirjaa jatkossa aikaisemmin ostamani itävaltaisen kirjan rinnalla oppaanani kotona ja puutarhassa, sillä se oli mielenkiintoista luettavaa. Kiinnostavinta kirjassa oli ohjeistus sään ennustamiselle, jonka opit aion ottaa käyttöön heti kun tämä kuun kierto vaihtuu seuraavaan. Tästä lähtien meidän talossa ei myöskään luututa lattioita enää auringon laskettua. Mikäli sinua kiinnostaa Yläkuu ja alakuu -kirja tai Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa -kirja, niitä voi tilata ainakin Yläkuu kustannuksen kotisivuilta.

40 tomaattia, 16 chiliä ja 8 paprikaa

Katsokaahan taimihyllyäni! Ei hyvältä näytä! En ole vielä kylvänyt läheskään kaikkia tämän kevään siemenistä ja silti taimihyllyni on näin täynnä. Tästä puuttuu yrtit, kukkakaali, kesäkurpitsat ja avomaankurkut eikä kesäkukatkaan ole vielä mullassa. Mihin saan ne mahtumaan? Tänään ja huomenna on kuukalenterin mukaan kaksospäivä eli kukkapäivä ja ajattelin kylvää petunian siemenet, jotka otin talteen viime kesänä terassillamme roikkuneista amppeleista. Lisäksi laitan kasvamaan ainakin laventelia ja joitakin mausteyrttejä, ainakin basilikaa ja ehkä oreganoa.

Viime viikonloppuna oli taas oinaspäivä ja silloin koulin tomaatit, chilit ja paprikat. En ole ihan varma, että oliko ajankohta oikea, sillä en löytänyt kuukirjasta kohtaa jossa kerrottiin, että pitikö koulinta tehdä kasvavan vai vähenevän kuun aikana. Taimet olivat kuitenkin jo niin isoja ja ahtaissa purkeissa, että ne oli pakko saada omiin yksiöihinsä. Chilien ja paprikoiden osalta helmikuu tuntuu aika hyvältä ajalta kylvää, mutta tomaatin kanssa olisin voinut vähän olla maltillisempi. Toivottavasti kevät on lämmin ja saan taimet jo toukokuussa ulos. Me emme viime kesäisten matosten vuoksi aio kylvää perunaa, joten lääniä tomaatille on riittämiin. Osan saan tietysti kasvikaappiin, mutta eihän sinne nuo kaikki mahdu.

Muistatteko kun kerroin tomaateista, jotka unohtuivat kellariin viime syksynä? Ne lähtivät itämään! Enpä olisi tuota uskonut, mutta komeasti ne tuntuvat kasvavan. Myös päiväysvanhat Money Makerit itivät ja sen takia näitä tomaatin taimia onkin nyt näin paljon. Tomaattia on koulittuna 40 taimea, chilejä 16 ja paprikaa on kahdeksan. Tomaattia ja chilejä on vielä koulimattakin, mutta niitä en taida enempää tarvita. Osa näistä taimista menee vanhemmilleni, mutta taitaa tuossa kumminkin olla hieman ylimääräistä.

Tein viime viikonloppuna taas Paholaisen hilloa ja laskimme ukkokultani kanssa, että se taisi olla kuudes satsi kuluvan talven aikana. Viimeisen hillosatsin kustannukset nousivat lähes pariin kymppiin, kun kotimaisten tomaattien kilohinta lähenteli kuutta euroa. Motivaationi puutarhatouhuun nousi melkoisesti yhden kauppareissun aikana ja ajattelin, että olisi aika upeaa, jos saisimme tehdä ensi syksynä omista tomaateista ison satsin hilloa, joka riittäisi talven yli. Se tarkoittaa melkoista määrää lasipurkkeja ja isoa kasaa tomaattia ja chiliä. Olisikohan siinä hyvä haaste ensi kesälle?

Oinaspäivä

Kapea hylly ja sen päällä oleva kevyt taimihyllykkö on yhdistelmä, jonka vuoksi olen tällä hetkellä melko huolissani. Saa nähdä kuinka kauan ne saavat olla rauhassa, sillä kuopuksemme mielestä taimihyllykön paikka on lattialla. En ole varmasti ikinä ollut näin aikaisessa esikasvatusteni kanssa, mutta ajattelin, että viime kesänä valmistunut kasvikaappi voisi hieman aikaistaa kasvukauttamme. Tänäkin vuonna meillä touhutaan puutarhassa kuukalenterin mukaan ja oppaanani on Johanna Paunggerin ja Thomas Poppen Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa -kirja (lyhyesti Kuukirja).

Keräsin viime kesänä aika paljon siemeniä talteen omasta puutarhastamme ja kaupan siemeniä oli jäänyt aikaisemmilta vuosilta sen verran, etten oikeastaan olisi tarvinnut kuin tomaatin siemeniä. Huomaamattani onnistuin kuitenkin taas tuhlaamaan muutaman kympin Hyötykasviyhdistyksen verkkokauppaan. Viime vuoden tavoin siemenlähetystä ei kauaa tarvinnut odotella ja sunnuntaina tilatut siemenet olivat jo tiistaina kädessäni. Kauppareissulla sorruin taas täpötäyden siemenhyllyn edessä ja ostin vielä muutaman pussin mm. salaattia, kehä- ja auringonkukan siemeniä. Auringonkukkaa on nyt useampaa eri lajia ja kehäkukkaakin näköjään kuusi pussillista ja niiden lisäksi viime kesänä omasta pihasta kerätyt siemenet.

Puutarhavuoteni alkoi viime sunnuntaina, oinaspäivänä, joka on otollinen päivä kylvää hedelmiä. Laitoimme esikoisemme kanssa multaan paprikan, chilin ja tomaatin siemenet. Meillä oli taas esikasvatusastioina pestyjä viili- ja rahkapurkkeja ja koska kirkkaita kansia oli säästössä reilusti, laitoin ne Elmu-kelmun sijaan kippojen päälle. Tomaatin siemenet olivat päiväyksen ylittäneitä marketin Moneymakeriä ja Hyötykasviyhdistykseltä tilattua Outdoor girliä. Paprikan siemenet rapsuttelin jo aikoja sitten talteen kaupan keltaisesta luomupaprikasta ja chilin siemenet ovat viime kesänä kasvatetuista Hot waxista ja Apachesta.

Hakiessani taimihyllykköä kellarista huomasin, että olin unohtanut viime syksyiset tomaatit siihen. Tomaatit olivat aivan vihreitä kun poimin ne hallalta turvaan ja söimme niitä sitä mukaan kun ne punastuivat kellarin ikkunalaudalla. Vaikka tomaatit olivat olleet melkein puoli vuotta kellarissa, ne olivat vieläkin ihan hyvän näköisiä ja kauniin punaisia. Suuhuni en niitä uskaltanut laittaa mutta puristin muutaman tomaatin siemenet mullan sekaan ja jännityksellä jään odottamaan mitä tapahtuu. Epäilen, etteivät siemenet ole kypsyneet tarpeeksi, mutta ainahan sitä voi kokeilla onneaan. Ajattelin kylvää vielä auringonkukan siemeniä, niin saan poimia sen versoja vaikka leivän päälle pitkin kevättä. Siemenet löytyvät jo kaapista, mutta otollista päivää on odotettava vielä huomiseen, jolloin on kaksospäivä eli kukkapäivä.

Syksyn viimeiset nokkoset

Olen jo useamman vuoden ollut kiinnostunut villivihanneksista ja luonnonlääkinnästä, mutta jostain syystä en ole ikinä saanut itsestäni irti, että alkaisin opiskella sitä. Varmasti yksi syy on ollut se, ettei ole ollut ketään kenen puoleen kääntyä ja kysyä neuvoa. Kyllähän internet tarjoaa valtavan määrän tietoa aiheesta kuin aiheesta, mutta sen todenperäisyyteen pitää suhtautua aina hieman varauksellisesti. Huomaamattaan vyöhyketerapeutistani tuli viime keväänä ravintoterapeuttini ja opettajani luonnon rohtoihin. Lisäksi eksyin Eilistä ja Paistoa –blogiin, josta olen saanut valtavasti apua raotellessani ovia hortoilun maailmaan. Ilman heitä en varmasti olisi päässyt alkuun tänäkään vuonna. Kesän aikana suhtautumiseni varsinkin nokkoseen on muuttunut rikkaruohosta hyötykasviksi.

Viikko sitten keräsin viimeiset nokkoset vanhempieni omenapuiden alta ja kuivattelin niitä saunan lauteilla. Kuukirjan mukaan lääkeyrtit pitäisi kerätä aina skorpionipäivän aamuna, mutta onneksi en jäänyt odottamaan oikeaa kuunvaihetta vaan keräsin ne ennen kuin unohtaisin ne. Tämän viikon hallojen jälkeen ei varmaan olisi ollut mitään kerättävää. Kesällä noudatin kuuliaasti kuukirjan ohjeita, mutta halusin varmuuden vuoksi vähän täydentää varastojani. Aloin viime keväänä hoitaa nokkosteellä siitepölyallergiaani ja varustaudun nyt ensi kevättä varten. Minun pitäisi selvitä kuivatulla nokkosella kevään ensimmäisistä pölyttäjistä, kunnes luonto tarjoaa taas tuoreet rohdot.

En muista koska viimeksi olisin ollut pahimman siitepölykauden tolpillani. Allergiani ovat pahentuneet vuosi vuodelta enkä ole vielä löytänyt apteekin lääkettä, jolla oireet pystyisivät edes siedettävästi kurissa. Muistaakseni nokkosteetä kuuluisi juoda aamuin ja illoin, mutta se vaikuttaa vaikuttaa uneni laatuun, joten jätän suosiolla iltateen juomatta. Nokkonenhan on myös melkoisen tehokas nesteenpoistaja ja opin viime keväänä myös sen, ettei sitä kannata juoda ennen aamukävelylle lähtöä, ellei halua vähän väliä hyppiä pusikoissa.

Nokkosen lehtien lisäksi olen kerännyt sen siemeniä. Minun on hieman hiottava keräystapaani, sillä satoni ei ole kovin siisti. Vaikka sihtasin siemenet kolmeen kertaan, niissä on silti roskaa ihan hirvittävästi. Suurimmat roskat ripottelin takapihallemme, toivoen että niiden mukana haaskuun joutuneet siemenet alkaisivat itää. Tuoreita nokkosen lehtiä on helppo hakea aamusella paljain jaloin takapihalta samalla kun päästän kanaset pihalle, mutta niitä on kasvanut omalla pihallamme turhan harvakseltaan. Aamukasteen kastelemat varpaat ovat varmasti viime kesän ihanimpia muistoja. 

Leijonapäivän kylvöt

Vyöhyketerapeuttini suositteli minulle Johanna Paunggerin ja Thomas Poppen kirjaa Kuun vaikutus kuullessaan puutarhaharrastuksestani. Mielenkiinnolla tartuin vinkkiin. Kirjassa neuvotaan kuinka kuun vaikutus on huomioitava puutarhaa hoidettaessa. Mikäli tuo maaginen taivaankappale saa valtameret nousemaan ja toiset ihmiset valvomaan, miksi se ei vaikuttaisi myös maaperäämme? Mikä tahansa, mistä vain on apua luomukasvimaani hoidossa, kelpaa minulle.

Olen yrittänyt lukea kirjaa aina mahdollisuuksien mukaan ja opetella kuun eri rytmejä ja ratatasoja. Myönnän että olen tällä hetkellä aivan sekaisin! Tutun ja turvallisen Minna Siltalan Keittiötarhan 3 vuodenaikaa -kirjan mukaan maaliskuun puolessa välissä olisi kylvettävä tomaatit, chilit ja paprikat. Katsoin Kuukirjastani suotuisammat päivät ja maaliskuun puolivälissä leijonapäivinä hedelmien kylväminen pitäisi olla suotuisinta. Jälkiviisaana pohdin, että olisiko minun sittenkin pitänyt valita neitsytpäivä kylvöön. Tehtyä tosin ei saa tekemättömäksi.

Torstaina levitin keskelle olohuonettamme kylvöpaikan. Oli ihanaa pitkästä aikaa upottaa kädet multaan ja aloittaa taas puutarhan kanssa touhuaminen. Vaikka kasvimaan perustaminen on hieman työläämpää kasvattamalla kaikki siemenistä, nautin tästä työstä niin paljon, etten voisi jättää sitä pois. Siemenistä kasvattaminen on äärettömän palkitsevaa. Joka aamu käyn kurkkimassa idätyspurkkejani, joko niissä näkyisi merkkejä taimilapsistani. Koen pientä ylpeyttä kun katselen komeita kurpitsoja kasvimaallani. Tiedän millaisen työn ja vaivan olen niiden eteen tehnyt.

Kylvän siemenet aina vanhoihin viilipurkkeihin, joita kerään vuoden mittaan kellariin. Puhkaisen purkin pohjaan reiät vanhalla varrastikulla ja laitan toisen purkin alle, johon ylimääräinen kasteluvesi pääsee valumaan. Purkkien päälle vedän tuorekelmun, jolla saan pidettyä lämmön ja kosteuden purkissa. Ensimmäisten pienten taimien ilmestyttyä, vedän kelmun pois. Kostutan suihkepullolla pienen pieniä taimilapsiani aina aamuisin. Laitan aina purkkiin useamman siemenen, joista valitsen parhaimmat niiden lähdettyä itämään. 

Torstaina kylvämäni chilit, tomaatit ja paprikat saavat huhtikuun alussa seurakseen vielä basilikan ja joitain yrttejä mm. laventelin, joka minun pitäisi kylvää niin pian kuin mahdollista. Toivottavasti viime keväänä kylvämäni viherminttu ja naapuriltamme saatu piparminttu ovat selvinneet talvesta. Eikös ne olleet monivuotisia? Vasta toukokuussa kylvän esikasvatusastioihin kesäkurpitsan ja avomaankurkun. Porkkanat, sipulit ja pavut kylvän suoraan maahan. Parsan kasvatusta minun on alettava opiskella. Mehän teimme niille viime kesänä komeat penkit ja tänä vuonna saan istuttaa parsat (lue tästä).

Ihanaa kun kevät ja kesä on tulossa. Olen taas niin täynnä intoa kasvimaani kanssa, etten meinaa pysyä aloillani. En millään malttaisi odottaa, että saan maistaa kesän ensimmäisiä perunoita tai porkkanoita omasta maasta. Olen niin onnellinen omasta kasvimaastani!