COLLINGWOOD-TEKNIIKALLA KUDOTTU MATTO

Collingwood eli varsienvaihtoteknikka on kankaankudontatekniikka, jossa kangaspuihin kiinnitettävän lisälaitteen avulla saa kudottua kankaaseen pistekuvioita, kuten esimerkiksi kirjoneule- tai kirjovirkkauskuvioita. Kuviosta riippuen työ voi olla todella helppo tai monimutkaisena se voi vaatia enemmän keskittymistä. Tämä on toinen mattoni Collingwood-tekniikalla eikä toivottavasti viimeinen. 

Tarvitsin mattoon lyhyen kuvion, koska en tiennyt, että paljonko opiston puissa oli loimea jäljellä.  Suunnittelin kuvion käyttämällä apuna Exceliä, johon muokkasin solut vastaamaan yhtä pikseliä matossa (kaksi riviä ja yksi loimilankojen väli). Tein kuvion mustaamalla soluja ja yhdistämällä kuvioita sain tarkistettua, että mallikerta jatkuu katkeamatta ja toimii näin myös pitkässä matossa.

Kudoin maton luonnonvalkoisella ja tumman harmaalla trikookuteella. Normaalisti kuteiden pitäisi olla samanpaksuisia, mutta harmaa oli aavistuksen ohuempaa ja valkoinen olikin epätasaista. Se ei onneksi haittaa, koska tulen pitämään mattoa valkoinen puoli ylöspäin. Collingwoodilla töistä tulee kaksipuoleisia, mutta pidän itse valkoisesta puolesta ja tumma puoli saa olla lattiaa vasten.

Kun matto oli valmis ja pois puista, solmin loimilangat ja tein niihin napakat hevosenhäntäsolmut. Leikkasin loimilangat parin sentin päästä solmusta ja ompelin käsin kanttausnauhan niiden päälle. Viimeksi pujottelin loimilangat kuvikasmattoon ennen kanttausta, mutta loimilangat nousivat käytössä matosta ja matto on nyt ihan hirvittävän näköinen. Toivottavasti loimilangat pysyvät näin pois silmistäni eikä matto ala purkaantua.

Kudottuani ensimmäisen Collingwoodini taisin sanoa, että siitä tuli hienointa mitä olen tehnyt, mutta kyllä se taitaa olla tämä. Kuvio oli niin haastava, että meinasin lyödä hanskat tiskiin jo alkumetreillä. Vaikka kuvio näyttää simppeliltä, sen kutominen vaati paljon keskittymistä ja sain kudottua vain 20 cm päivässä kun normaalisti kudon mattoa metrin päivässä. Olen kuitenkin onnellinen, etten lopettanut kesken ja sain mattoni valmiiksi. Kudoin maton olohuoneeseemme, mutta voi olla, että ripustan sen sittenkin työhuoneeni seinälle.

Juuri Collingwood on kudontatekniikoista lempparini ja haluaisin omiin puihin myös varsienvaihtolaitteen. En osaa suunnittella kudontamalleja tai kuvioita, joten Collingwood on minulle se hyvä vaihtoehto, kun saan piirtää sillä kankaaseen juuri sellaisia kuviota kuin haluan eikä sidokset ole siinä esteenä. Aikaisemman Collingwood-mattoni löydät täältä.

KASVIVÄRJÄTTY SILKKIHUIVI

Ihanaa, kun vihdoin voin näyttää, mitä tein äidilleni äitienpäivälahjaksi. Värjäsin hänelle sipulinkuorilla ja ruusun terälehdillä silkkihuivin. Värjäsin viime kesänä kurtturuusun terälehdillä villakangasta ja sain upeita ruskeita sävyjä, joten odotin sipulinkuorista ja Reilun Kaupan ruusuista hieman samanlaista lopputulosta. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun huivissa on kirkkaan vihreää väriä, joka on luultavasti ruusujen terälehdistä. Ajattelin ensin, että värjään huivin uusiksi, mutta se on niin kaunis epätavallisine vihreine läiskineen, että annan huivin olla ihan näin.

Levitin alunapuretetulle huiville tuoreita ruusunlehtiä ja niiden päälle värjäyksestä jäänyttä sipulimäskiä. Rullasin huivin yhdeksi isoksi kääretortuksi ja laitoin mehumaijan marjaosaan höyryyn tunniksi. Kääntelin huivia höyrytyksen ajan aina välillä. Kiedoin jäähtyneen huivin vanhaan lakanan palaan ja sidoin sen napakasti juuttinarulla. Annoin paketin tekeytyä isossa Minigrip-pussissa huoneenlämmössä vielä muutaman päivän.

Kun muutaman päivä oli vierähtänyt, avasin käärön ja puhdistin sen kasviaineksesta ja huuhtelin huivin. Myöhemmin yritin silittää sitä, mutta hermoillani sitä ei silitetty siistiksi. Pidän huivista valtavasti. Mielenkiintoiseksi tämän tekee nuo kirkkaan vihreät laiskat, jotka oletettavasti on ruusuista. Lopputulos on ihastuttavan eläväinen ja siinä on upea värikirjo, johon en luultavasti toiste pystyisi.


Huivin seurana annoin lasisen juomapullon, jolle on puettu Dropsin Muskatista virkattu Kuohu-pullonsuojus, jonka ohjeen löydät uusimmasta Taito-lehdestä. Malli on siis omani ja tämä on se ihan ensimmäinen versio, jonka tein ennen lehden kuvauksia varten virkattua mintunvihreää suojusta. 


Lasisen juomapullon ostin Partiokaupasta ja silkkihuivin Tetri-designiltä (tässä linkki Tetrille). Jos haluat tutustua viime kesäisiin kontaktivärjäyksiin löydät ne täältä.

VIRKATTU KUOHU-PULLONSUOJUS

Kuvat: Taito-lehti, Sonja Karlsson

Uusimmassa Taito-lehdessä on suunnittelemani Kuohu-pullonsuojus ohjeineen. Olin otettu siitä, että minua pyydettiin suunnittelemaan lehteen ohje, sillä pidän Taito-lehteä suuressa arvossa ja siinä esiintyneitä suunnittelijoita. Taito poikkeaa muista kotimaisista käsityö-lehdistä, sillä siinä kerrotaan käsityöohjeiden lisäksi ilmioistä ja ihmisistä käsitöiden ympärillä. Kesäkuussa ilmestyneessä numerossa esitellään mm. työkseen leluja virkkaava Koukussa Designin Marika Fasth.

Halusin tarjota lehden lukijoille jotain oikein tarpeellista ja ihanaa. Viime kesänä virkkaamani pullonsuojus on ollut minulla käytössä lähes päivittäin ja siitä on tullut korvaamaton. Pullo on pysynyt reissuissa ehjänä ja lasipullossa vesi maistuu niin paljon paremmalta kuin muovipullossa, joten tiesin heti, että suunnittelen lehteen lasipullolle uuden pullonsuojuksen. Kuvio vaati tosin usemman illan ennen kuin se muotoutui sen näköiseksi kuin se on nyt.

Kuohu-pullonsuojuksessa kohopylväät kiertävät pulloa ja vyöryvästä kuviosta tulee itselleni mieleen veden kuohut. Kuvioiden välissä kulkevat ketjusilmukat auttavat siihen, että suojus sopii useamman pullon päälle ilman, että kuvio pahemmin venyy. Pullonsuojus on melko helppo virkata, mutta kuvio kohopylväineen tekee siihen aavistuksen haastetta. Vinosta käsialasta ei ole haittaa, sillä kuvio kaatuu joka tapauksessa vasemmalle.

Oman ohjeeni lisäksi lehdestä löytyy myös mm. Krista Kangas-Lahtisen kaunis Liplatus-peitto. Ihastelen Instagramissa Kristan upeita töitä ja oli hienoa päästä tämän taidokkaan naisen kanssa samaan numeroon. Kuvissa tytön päällä oleva neule on Sonja Karlssonin suunnittelema Aalto-paita. Jos Taito-lehti ei ole kolahtanut postilaatikkoosi, niin löydät sen jälleenmyyjät Taito-lehden kotisivuilta. Tässä linkki Taito-lehden sivuille.

Koukussa Designin löydät täältä ja Kristan upeat työt täältä.

Ihanaa ja aurinkoista viikkoa sinulle. Nähdään taas viikon päästä!

AURINKOVÄRJÄYKSELLÄ KUVIOIDUT KESTOKASSIT MUISTOKSI OPETTAJILLE

Perheen pienimmän päiväkotitaival päättyi ja isompi pojista siirtyi eskarista ensimmäiselle luokalle. Kuvioimme aurinkovärjäystekniikalla kauppakassit muistoksi päiväkodin henkilökunnalle, eskariopeille ja -avustajille. Käytimme kasseina vitivalkoisia, puuvillaisia kangaskasseja, jotka ostin askarteluliikkeestä. Kuviointiin käytimme pihapuiden ja -kasvien lehtiä sekä Emotuotannon ruiskuemulsiota ja pigmenttivärejä, joita tilasin A.Wennströmmiltä.

Teimme ensin kuopuksen kassit hyvin sateisena viikonloppuna. Värjäsimme kassit kylpyhuoneen lattialla jätesäkkien päällä, mutta ne eivät kuivuneet koko yön aikana vaan olivat aamulla vielä aivan märkiä. Nostin kassit ulos terassin pöydälle kuivumaan, mutta ilma oli niin kostea, etteivät ne meinanneet kuivua ulkonakaan. Kassien kuvioinneista tuli hieman sotkuiset, kun värin kuivuminen kesti melkein vuorokauden.

Tein jouluksi sukulaisimme kassit samalla tavoin ja silloin ne kuivuivat. Kylppärimme lattiassa kulkee lämmitysputket, mutta kierto ei ole päällä kesäisin, eikä kassit varmastikaan sen takia kuivuneet. Vaikka kassit eivät ihan onnistuneet niin kuin piti, pidän niistä valtavasti. Kassien reunoilta kaikki väriaineet pakenivat niin, että värit muodostivat uomia kankaalle. Mielestäni nämä ovat aivan käsittämättömän kauniita ja yritän keksiä, että saisinko tehtyä näitä jotenkin itse. Ajattele, miten kaunis olisi mekko, jonka hihat ja helma olisi kuvioitu näin?

Kylppärivärjäyksestä oppineena kuvioimme isomman pojan kauppakassit terassin pöydällä ja nämä onnistuivat aivan uskomattoman hyvin. Lehtien reunat ovat terävät ja jopa osa lehtisyistä jäi näkyviin. Kuvioimme kassit helatorstaina, kun oli tuulista ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Epäilen, että kuviointi onnistui sen takia niin hyvin, koska olosuhteet olivat niin otolliset värjäykselle. Tuulen ja auringon lämmön ansiosta värit kuivuivat nopeasti ja siksi kuviot muodostuivat niin selvästi. Pääsen ensi viikolla kokeilemaan tätä teoriaani, kun osallistun kansalaisopiston kankaan kuviointi ja värjäyskurssille, jolla olen ollut jo useampana vuotena ja taidan värjätä aurinkovärjäysteknikkalla vähän lisää.

Pesin kassit ensin pesukoneessa, jotta niistä lähti kaikki käsittelyaineet. Kastelin ne ennen kuviointia ja levitin kassin sisään muovin palan, joka esti väriaineen leviämisen kassin toiselle puolelle. Sekoitin suihkepulloon ruiskuemulsiota ja värit (sininen, sitruunankeltainen ja musta, jota tuli vain pari tippaa). Suihkutin kassit väriseoksella ja pojat tekivät koristelut. Kaikissa kasseissa on lehtien lisäksi tehty kuvioita myös rypyttämällä. Kun kassit olivat kuivia, silitin värit kiinni ja toistimme käsittelyn kassin toiselle puolelle. Helpommalla (ja halvemmalla) pääset, jos leikkaat kankaat vanhasta lakanakankaasta ja ompelet kassiksi kuvioinnin jälkeen.

Aurinkovärjäys on kankaankuviointitekniikka, jossa eri aikaan tapahtuva kuivuminen muodostaa kuviota kankaalle. Suosittelen tutustumaan sen helppouden takia. Kuvoita voi muodostaa mm. rypyttämällä, kasvien lehdillä tai vaikka pitsiliinoilla. Pigmenttiväreillä värjätessä värit kiinnitetään silittämällä, eikä ylimääräisiä keittoja ja huuhteluita tarvitse tehdä. Jos haluat pestä kankaat, niin voit nakata ne kiinnityksen jälkeen vaikka pesukoneeseen. Olen aikaisemmin kuvioinut aurinkovärjäysteknikkalla kauppakasseja ja Mekkotehtaan Aino-tunikan. Kassit löydät täältä ja Aino-tunikan löydät täältä. Väriaineet ja ruiskuemulsion ostin täältä.

VIRKATUT LASINALUSET - SIS. OHJE

Virkatut lasinaluset ovat olleet työlistallani pitkään! Kaikki huonekalumme ovat vanhoja ja saan varjella pöytäpintoja kuumilta tee- ja kahvikupeilta. Edelliset lasinaluset, jotka virkkasin muutama vuosi sitten ovat kaikki hukkuneet tai pienet sormet ovat kokeilleet niihin saksien terävyyttä. Tähän asti olemme turvautuneet kirjoihin, lehtiin ja kortteihin, mutta nyt ryhdistäydyin ja virkkasin meille uudet.

Virkkasin neliön muotoiset lasinaluset C2C-tekniikalla Dropsin Muskat -puuvillalangasta, jota yhteen lasinaluseen kului n. 9 grammaa. Nelosen koukulla alusista tuli n. 9 cm x 9 cm ja alusista tuli juuri sopivan kokoiset muumimukien alle. Väreinä käytin persikkaa, mintun vihreää ja petroolin sinistä. Pidän erityisesti siitä, miltä hempeä persikka ja minttu näyttävät yhdessä. 

Lasinaluset ovat hyvin helpot virkata ja kirjoitin sinullekin ohjeen, miten voit virkata lasinaluset. Normaalista virkkausstekniikasta poiketen, C2C ei etene reunasta reunaan vaan kulmasta kulmaan. Jos et koskaan virkannut C2C-tekniikkaa, löydät hyvät ohjeet mm. Novitan sivuilta. Tässä linkki.

VIRKKAUSOHJE LYHYESTI

1. Ota väri 1. ja virkkaa seitsemän kerrosta C2C:tä. Lopeta työn leventäminen.
2. Vaihda väriin 2. ja virkkaa kerrokset 8-13 leventämättä työtä, kunnes olet virkannut neliön.
3. Virkkaa kerros kiinteitä silmukoita vielä palan ympäri. Virkkaa kulmiin kiinteäsilmukka, ketjusilmukka ja kiinteäsilmukka. Yhdistä kerros piilosilmukalla.


Itse virkkasin persikan kohdalla reunuksen samalla langalla ja mintun vihreän kohdalta mintulla, niin reunasta tuli siisti. Kun kaikki langan pätkät on päätelty, pingota työ kevyesti ja ota käyttöön.


Värikaavion voit ladata tästä: OHJE

Jos et ole vielä kokeillut C2C:n virkkausta, niin nyt tai ei koskaan kannattaa kokeilla. Tekniikka on super ihana ja todella helppo. Pienet lasinaluset valmistuvat nopeasti, eikä niihin kulu paljoa lankaa, eli jos sinusta tuntuu, ettei tämä ollutkaan sinun juttu, niin et menetä mitään. Olen kuitenkin melko varma, että sinäkin ihastut tähän tekniikkaan! Tavataan taas ensi viikolla!

Tästä näet aikaisemmat C2C-tekniikalla virkkaamani työt:

Virkattu c2c-tyyny

Virkattu c2c-sydän

KÄSINKUDOTTU SAORI-MATTO

Kansalaisopiston kudontaryhmässä eräs rouva kutoi saoritekniikalla kaitaliinan, johon ihastuin niin, että halusin kutoa samanlaisen maton poikien huoneeseen. Saori on japanilainen kankaankudontatekniikka, joka on levinnyt ympäri maailmaa. Se on vapaakudontaa, jossa ei ole virheitä eikä kudonnaisia suunnitella etukäteen. Saori on myös jättänyt puhekieleen termin pujotustekniikalla tehtyihin töihin.


Matossani kulkee koko maton levyinen siksak-kuvio, jossa pikkuautot voivat kiihdyttää kilpaa mäkistartissa ja väistellä reunojen kivivalleja. Kudoin maton trikookuteista palttinasidokseen ja aloin ensin kutoa mattoa kolmella värillä, jolloin kuviosta olisi tullut hieman tiheämpi, mutta metrin kudottuani huomasin, että maton toiselle puolelle muodostuu palttinavirhe joka kerrokselle. Halusin, että matosta tulee kaksipuolinen, joten purin kutomani ja aloitin uudestaan kahdella värillä.

Kuteet kulkevat samassa viriössä, kietoutuvat toisiinsa kohdastessaan ja palaavat takaisin reunoille joista lähtivät. Matto kapeni aika paljon puissa, koska en osannut juoksuttaa kudetta tarpeeksi. Normaalisti kutoessa jätän kuteen viriössä vinoon, mutta tässä se täytyy jättää kumpareeksi keskelle mattoa, joka on minulle vieras kudontatapa. Hieman mattojen reunoilla näkyy kuteiden eripaksuisuus, mutta olen lopputulokseen tyytyväinen.

Tämä oli aivan ihana matto kutoa ja ensimmäinen kerta kun itse kudoin saoria, mutta ei jää viimeiseksi kerraksi. Aloin heti suunnitella olohuoneeseemme toista mattoa ja muistikirja on täyttynyt ideoista, jotka haluan toteuttaa. Saoritekniikka on helppo ja se onnistuu vaikka ensikertaa kutovalta. Parasta tässä on se, että sen kutomiseen ei tarvitse kuin kaksi vartta ja kaksi polkusta.


Jos haluat tutustua tekniikkaan, tässä Youtubevideossa näytetään, miten kudotaan kahdella värillä ja tässä videossa näytetään, miten kudotaan kolmalla värillä. Molemmat videot on englanniksi, mutta ne ovat niin selvät, ettei sinun tarvitse osata englantia. Jos haluat lukea lisää Saoritekniikasta, niin Tekstiiliopettajaliiton sivuilta löytyy suomenkielellä artikkeli ja täältä lisää englanniksi.

COLOR POOLING TEKNIIKALLA VIRKATTU PIKKULAUKKU

Color Pooling tekniikka on virkkaustekniikka, jossa muodostetaan värikuvioita pätkävärjätyn langan väriraportin mukaisesti. Kaikki pätkävärjätyt langat tähän eivät sovi, vaan väriraportin pitää pysyä samana kerän alusta loppuun. Tekniikka vaatii kärsivällisyyttä, koska värikuviot eivät muodostu ihan itsekseen vaan virkatessa kuviota pitää täsmäyttää käsialan avulla. Color Pooling on mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava tekniikka, mutta en suosittele sitä ihan ensimmäiseksi virkkaustyöksi.

Viime syksyisellä virkkauskurssillani yksi kurssilaiseni halusi tutustua Color Poolingiin ja tein hänelle mallityön Novitan Cotton Soft Colorilla. Cotton Soft Color on puuvillalanka, jossa väriraportti on ihanan lyhyt verrattuna esim. Novitan Nalle Taikaan tai 7-veljestä Raitaan, joista virkataan peittoja ja molemmat ovat sukkalankoja. Yhdestä väriraportista muodostui 15 sentin levyinen kaistale, josta sain tehtyä pienen ja sievän laukun.

Olen virkannut laukun Moss Stitch -silmukoinnilla, jossa virkataan aina kiinteäsilmukka ja ketjusilmukka vuoron perään. Seuraavalla kerroksella virkataan taas kiinteäsilmukka edellisen kerroksen ketjusilmukan ympäri ja ketjusilmukka kiinteän silmukan päälle. Koska Moss Stitch -silmukointi venyy, ompelin laukkuun vanhasta lakanan palasta vuoren, jonka ompelin piilopistoin kiinni pussukan reunaan. Laukun suuhun ompelin pienen nepparin, jotta tavarat eivät pääse sieltä karkuteille.

Laukun hihnan tein virkkaamalla ensin reilun metrin pätkän ketjusilmukoita ja palasin takaisin virkkaamalla kiinteitä silmukoita aina yhden per ketjusilmukka. Viimeiseen silmukkaan virkkasin neljä kiinteää silmukkaa ja palasin takaisin virkkaamalla ketjusilmukkaketjun toiselle puolelle kiinteän silmukan per silmukka. Viimeiseen silmukkaan virkkasin taas kaksi kiinteää silmukkaa ja yhdistin piilosilmukalla kerroksen ensimmäiseen silmukkaan. Jatkoin hihnassa samaa värileikkiä ja täsmäytin väriraidat kulkemaan molemmin puolin ketjua samalla tavoin. Tätä varten joudun katkaisemaan langan hihnan päässä ja jatkamaan virkkausta langan toisesta päästä.

Laukku sopii mainiosti talvella ompelemaani Aino-tunikaan, jonka tein aurinkovärjäämästäni puuvillakankaasta. Olen menossa ensi viikolla tapaamiseen ja saan nyt tunikan seuraksi ihanan laukun, johon mahtuu juuri sopivasti puhelin, rahapussi ja avaimet. Harmikseni Novita lopetti tämän Cotton Soft Colorin valmistuksen, mutta ainakin Novitan verkkokaupasta sitä saa tällä hetkellä edullisesti. Itse hamstrasin lankaa jo viime syksynä enemmän kuin omiin tarpeisiin. 

Jos haluat tutustua Color Poolingiin, hyvät ohjeet siihen löydät Novitan sivuilta. Tässä linkki.

Ompelemani Aino-tunikan löydät täältä: Mekkotehtaan Aino.