keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Sadonkorjuu

"Mikään ei ole arvokkaampaa kuin tämä päivä." 
- J.W. von Goethe


Haaveenani on, että sitten kun olen oikein hyvä puutarhuri ja saan kasvimaamme tuottamaan kunnon sadon, järjestämme sukulaisille ja ystäville suuret sadonkorjuujuhlat, joissa tarjoamme oman maan antimia. Toistaiseksi se on jäänyt vain haaveeksi, sillä ainakaan tämän kesän sadolla ei olisi suuren suuria juhlia juhlittu. Ehkäpä juuri sadon niukkuuden vuoksi, olen säilönyt sitä talven varalle paremmin kuin koskaan. Hieman kitkerät avomaankurkut pääsivät mausteliemeen ja viikon päästä saamme maistaa ensimmäisiä itse tehtyjä maustekurkkuja. Ajattelin tehdä vielä toisen satsin ukkokullan mieliksi chilillä ja valkosipulilla maustettuna. Kesäkurpitsat olen keitellyt sosekeitoksi pakkaseen ja myös härkäpapua sain kerättyä muutaman rasiallisen. Paholaisen hilloa pääsen keittämään kunhan chilit ja tomaatit ensin punastuvat kunnolla.

Emme ole vielä siivonneet kasvimaata, sillä tomaatit ovat siellä kypsymässä harson alla ja pavut tuuleentumassa. Auringonkukat ja kehäkukat kukkivat ja loput matojen syömät porkkanat ovat vielä maan povessa. Minulla tulee matoiset perunat ja porkkanat korvista ulos, joten porkkanat päätyvät luultavimmin suoraan kompostiin. Tästä vuodesta oppineena, taidamme ensi kesänä pitää juuresvapaan vuoden. Kaikki perunat, joita kasvimaalla kasvoi, olivat syömäkelvottomia. Maa-artisokat mätänevät pystyyn ja jopa punasipuleissa on asukkaita. Ilmeisesti samat madot jotka ovat olleet murheenamme aikaisempina vuosina mässäilevät nyt kaiken, mikä kasvaa maan sisässä. Nähtäväksi jää, että jääkö minulle ensi kevääksi edes maa-artisokasta siemenmukulaa.

Tämän kesän kasveista kirsikkatomaatit ja chilit kasvavat jo omista siemenistä. Olen yrittänyt taas kerätä mahdollisimman paljon siemeniä talteen, jotta ensi keväänä säästäisin hieman siemenlaskussa. Kehäkukkaa onkin jo varmasti parin vuoden tarpeeksi ja takapihan kukkapenkkiin unohtuneesta kesäkurpitsasta sain poimia kypsiä siemeniä, mutta vasta keväällä näen, että itävätkö ne. Nyt minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja pakastaa neljä litraa puolukkaa. Marjojen poimiminen metsästä on ihanaa, mutta niiden perkaaminen on ihan toinen juttu. Iloista keskiviikkoa sinulle. Nähdään taas perjantaina.

P.s. Dyykkasin metallinkeräysastiasta pojille kottikärryt. Kuinka joku on voinut heittää ne roskiin? Onhan ne hieman ruosteiset mutta kuitenkin ihan ehjät.

6 kommenttia:

  1. Kyllä pienenkin sadon vuoksi voi vähän juhlia..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Onnistuneisiin juhliinhan ei tarvita muuta kuin hyvä seura =)

      Poista
  2. Onko teidän kasvimaa hiljattain perustettu nurmikkoon tms.? Me opimme kantapään kautta, että jos tekee kasvimaan villiintyneeseen heinikon paikalle, niin siinä kantsii muutaman vuoden kasvattaa jotain maanpäällisiä juttuja eikä esim. perunaa tai porkkanaa. Oli niillä pikkumatosilla joku nimikin, mutta sitä en muista enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teimme kasvimaan ihan muutama vuosi sitten ja ne ovat aikaisemmin syöneet oikeastaan vain perunoitamme. Tänä vuonna emme kylväneet sitä ollenkaan vaan kaikki potut oli viime kesältä maahan jääneitä. Ilmeisesti madot kävivät nyt kaiken maan sisässä kasvavan kimppuun kun niillä ei ollut perunasatoa ruuaksi.

      Poista
  3. ♥oi ihanaa satoa omasta maasta: ei se suuri määrä, vaan tunne että on omasta puutarhasta :)♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta <3 En osaa kylliksi hehkuttaa sitä tunnetta, kun saan hakea omasta puutarhasta ainekset ja tehdä niistä perheelle lounaan <3

      Poista