"Kulta. Voidaanko sopia, että tämä on sitten viimeinen tällainen projekti vähään aikaan?"
"Älä nyt. Ei tää paljoa paina. Tää on ihan verrattavissa vaneriin."
No, jos vanha huonekalu on täyspuinen, niin eihän se paina saman verran kuin lastulevyiset ja se taisin olla minä, joka pyysi muutaman kerran pysähtymään ennen kuin saimme tämän vanhuksen kannettua pois varaston uumenista. Jos rakastan yli kaiken kirppiksillä ja romutoreilla kiertelyä, voitte varmasti uskoa miten onnessani olen, kun saan mennä penkomaan varastoja. Se on kun pääsisi karkkikauppaan! Ukkokullalla on käsittämätön vainu ja hän on tainnut tehdä viimeaikoina kotimme parhaimmat löydöt. Alkukesästä hän bongasi erään hallin nurkasta vanhoja kalusteita ja saatuamme omistajalta luvan, menin katsomaan niitä tarkemmin. Päästyämme sopuun hinnasta, saimme muutaman muun kalusteen lisäksi aivan uskomattoman hienon senkin. Kyselin ystävältäni senkin mahdollista ikää ja hän arvioi sen voivan
olla jopa 1800-luvulta, mutta luultavasti 1920-1930 -luvuilta.
Senkki oli ehjä, mutta melko rujossa kunnossa. Emme tehneet sille muuta kuin maalasimme sen ulkoa ja nupit jouduimme vaihtamaan, sillä yksi niistä oli hukkunut ajan saatossa. Vaikka aikaisemmin kehuin olevani niin reipas hioja ja ukkokulta perheemme maalarimestari, kaatui tämä projekti kokonaan ukkokullan harteille. Tarjosin hänelle kahden pikkuriiviön vahtivuoroa tai kaapin kunnostusta, mutta en tainnut saada edes vastausta, kun hän jo karkasi kunnostustöihin. Neljä päivää hän hioi vanhoja maaleja pois ennen kuin pääsi maalaamaan sitä. Hieman olen kateellinen niille, jotka uskaltavat maalata vanhat kalusteet riemunkirjavin värein, sillä minulta puuttuu kokonaan tuollainen värisilmä ja uskallus. Olisin halunnut senkistä vispipuuron värisen, mutta pelasin varman päälle ja valitsin sävyksi hieman vanhaan roosaan taittuvan valkoisen. Tosin iso, vaalea senkki tuo kaivattua valoisuutta olohuoneeseemme, eli värivalintani ei ollut huono. Se on ehkä vain hieman tylsä. Vanhat vääntyneet hyllylevyt meidän piti vaihtaa, mutta ei niillä ole enää kiire, senkki on jo täytetty vanhoilla vilteillä ja täkeillä. Olohuoneemme on ihan oudon näköinen kun kaikki peittokasat ovat kadonneet.
Senkki oli ehjä, mutta melko rujossa kunnossa. Emme tehneet sille muuta kuin maalasimme sen ulkoa ja nupit jouduimme vaihtamaan, sillä yksi niistä oli hukkunut ajan saatossa. Vaikka aikaisemmin kehuin olevani niin reipas hioja ja ukkokulta perheemme maalarimestari, kaatui tämä projekti kokonaan ukkokullan harteille. Tarjosin hänelle kahden pikkuriiviön vahtivuoroa tai kaapin kunnostusta, mutta en tainnut saada edes vastausta, kun hän jo karkasi kunnostustöihin. Neljä päivää hän hioi vanhoja maaleja pois ennen kuin pääsi maalaamaan sitä. Hieman olen kateellinen niille, jotka uskaltavat maalata vanhat kalusteet riemunkirjavin värein, sillä minulta puuttuu kokonaan tuollainen värisilmä ja uskallus. Olisin halunnut senkistä vispipuuron värisen, mutta pelasin varman päälle ja valitsin sävyksi hieman vanhaan roosaan taittuvan valkoisen. Tosin iso, vaalea senkki tuo kaivattua valoisuutta olohuoneeseemme, eli värivalintani ei ollut huono. Se on ehkä vain hieman tylsä. Vanhat vääntyneet hyllylevyt meidän piti vaihtaa, mutta ei niillä ole enää kiire, senkki on jo täytetty vanhoilla vilteillä ja täkeillä. Olohuoneemme on ihan oudon näköinen kun kaikki peittokasat ovat kadonneet.
Aivan ihana todellakin. Ja nuo nahkapallit <3 Hiukanko olen kade...
VastaaPoistaKiitos =) Nahkapallit löysin muutama kuukausi sitten paikalliselta fb-kirpulta. Mä onnistuin ekana varaan ne, mutta meinasin eka jättää ne sittenkin ostamatta. Onneksi ostin, sillä pojat lähenee lautapeli-ikää (jee!!) ja noilla pääsee hyvin levittäytyyn sohvapöydän ympärille =)
PoistaTodella mahtava senkki, oikea kaunotar.
VastaaPoistaKiitos =) Toisaalta senkki oli alkuperäisenäkin todella sievä, mutta harmi että oli vähän liian rujossa kunnossa. Ihan noin rappioromanttista senkkiä en halunnut olohuoneeseen =)
PoistaKaunis! JA tilavakin näyttää olevan..:)
VastaaPoistaKiitos =) Ja on tilava! Senkin sisään mahtuu äiti ja kaksi poikaa, mutta siellä on kätevämpää säilyttää täkkejä =)
Poista♥oi,oi,ihan mahtavan ihana!
VastaaPoistaKiitos =) Hieman mua harmittaa tuo värivalintani. Se olisi ollut marjapuuron värisenä upeampi ♥ Suostuisikohan ukkokulta vielä sutiin sen =)
PoistaSenkki on kaunis ja entäs täkit <3 Oikeasti : raaskitko noin ihanat täkit jättää piiloon tuonne? :)
VastaaPoistaKiitos =) Mun on pakko pitää täkkejä vähän piilossa, kun meidän hulivilit viskoo niitä ympäri pirttiä ja kun ne on kirjastohuoneen sohvalla, koirat tekee pesänsä niihin =) Meidän koirilla on pientä prinsessan vikaa. Tarvii olla kymmenen täkkiä alla, jotta voi ottaa sohvalla tirsat =)
PoistaOn kyllä kaunis senkki! Ja oi mikä määrä ihania täkkejä sulla siellä kaapissa piilossa :)
VastaaPoistaKiitos =) Mä en ymmärrä, että minkä takia mä en löydä noita kirjavia täkkejä mistään kirpuilta. Meillä on silkkitäkkejä jo ainakin neljä, mutta vain pari kirjavaa ja mun mielestä se on ihan liian vähän. Mä aina kuolaan niitä lumppulassa, mutta en raski huutaa =)
PoistaUpeasta senkistä tuli upeampi! Peitot, niin ihanat! :)
VastaaPoistaKiitos =) Kohta saan taas kaivaa peittoja esiin, kun ilmat viilenevät =)
PoistaIhan mielettömän upea senkki!
VastaaPoistaKiitos =) Pidän siitä itsekin. Tämän postauksen nimi oli muuten luonnosvaiheessa rakkaussenkki, mutta muutin sen ennen julkaisua =)
PoistaMinulla samantapainen projekti odottamassa. Upea tuo senkki ja tykkään kovasti blogistasi!
VastaaPoistaOih <3 Kiitos paljon <3 Mä aloin jo lämmitellä ukkokultaa, että maalattaisiin senkki marjapuuron värikseksi, mutta hän lähti huoneesta sanaakaan sanomatta. Ilmeisesti mulla ei ole kiire maalikauppaan =)
Poista